V
"vieras"
Vieras
Ei ole helppoa tämä lapsen teko. 1,5 vuotta on tahkottu, kahdesti olen ollut raskaana, mutta vielä ei ole mitään isompaa toivoa omasta omasta lapsesta.
Ehkäisyn jätimme pois joulukuussa 2010, olin 29 v., mies oli 32 v.
Tulinkin heti kertalaakista raskaaksi, mutta raskaus meni kesken ennen kuin ehdin varata ekaa neuvolakäyntiä
Sen jälkeen mies kulki reissuhommissa, joten meillä oli seksiä liian vähän ja väärään aikaan (voi sanoa, että viime vuonna seksiä ehkä 2-4 krt edes lähelläkään kierron keskiväliä). Menimme naimisiin ja rakensimme elämää, laitoimme omaa kotia.
Vuoden alusta yritystä kolmen kierron ajan (elämäntilanne parani, ja yritys sai kunnolla alkaa). Viime kuussa tein taas positiivisen testin. Raskaus oli valitettavasti kohdunulkoinen, ja nyt tässä hoidetaan sitä pois Onneksi se ei ehtinyt aiheuttaa mitään vahinkoa, koska hakeuduin hyvissä ajoin lääkärille. Kuukautisia saa odotella vielä useamman viikon, ja raskaaksi ei saa tulla ennen syyskuun puoliväliä (3 kk raskaaksitulokielto metotrexaattipiikkien vuoksi).
Nyt tässä lasken päiviä, jolloin saadaan taas yrittää. Pelkään pahinta (uutta kohdunulkoista tai keskenmenoa), ja toivon parasta.
Ihmisten vihjailut vauvoista kaihertaa mieltä. Eniten ahdistaa pelko lopullisesta lapsettomuudesta. Ainoastaan siskoni tietää tästä kohdunulkoisesta mieheni lisäksi. En halua kertoakaan kenellekään.
Aina lapsen saamisen ei ole hedelmällisyydestä kiinni, vaan toisinaan erilaiset elämäntilanteet tuovat hankaluudet asiaan. Tätä ei monikaan tule ajatelleeksi. En minbäkään osannut kuvitella, että olisime joskus tälläisessä tilanteessa.
Toivon vielä niin kovin että saamme oman pikku nyytin jonakin päivänä, toivottavasti mahdollisimman pian
Ehkäisyn jätimme pois joulukuussa 2010, olin 29 v., mies oli 32 v.
Tulinkin heti kertalaakista raskaaksi, mutta raskaus meni kesken ennen kuin ehdin varata ekaa neuvolakäyntiä
Sen jälkeen mies kulki reissuhommissa, joten meillä oli seksiä liian vähän ja väärään aikaan (voi sanoa, että viime vuonna seksiä ehkä 2-4 krt edes lähelläkään kierron keskiväliä). Menimme naimisiin ja rakensimme elämää, laitoimme omaa kotia.Vuoden alusta yritystä kolmen kierron ajan (elämäntilanne parani, ja yritys sai kunnolla alkaa). Viime kuussa tein taas positiivisen testin. Raskaus oli valitettavasti kohdunulkoinen, ja nyt tässä hoidetaan sitä pois
Onneksi se ei ehtinyt aiheuttaa mitään vahinkoa, koska hakeuduin hyvissä ajoin lääkärille. Kuukautisia saa odotella vielä useamman viikon, ja raskaaksi ei saa tulla ennen syyskuun puoliväliä (3 kk raskaaksitulokielto metotrexaattipiikkien vuoksi).Nyt tässä lasken päiviä, jolloin saadaan taas yrittää. Pelkään pahinta (uutta kohdunulkoista tai keskenmenoa), ja toivon parasta.
Ihmisten vihjailut vauvoista kaihertaa mieltä. Eniten ahdistaa pelko lopullisesta lapsettomuudesta. Ainoastaan siskoni tietää tästä kohdunulkoisesta mieheni lisäksi. En halua kertoakaan kenellekään.
Aina lapsen saamisen ei ole hedelmällisyydestä kiinni, vaan toisinaan erilaiset elämäntilanteet tuovat hankaluudet asiaan. Tätä ei monikaan tule ajatelleeksi. En minbäkään osannut kuvitella, että olisime joskus tälläisessä tilanteessa.
Toivon vielä niin kovin että saamme oman pikku nyytin jonakin päivänä, toivottavasti mahdollisimman pian
