Toggle sidebar

Olipa outo sykäys..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Silja.S
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Silja.S

Vieras
En ole kirjoittanut runoja kohta kymmeneen vuoteen. Jotenkin se touhu jäi nuoruuteen ja lapsuuteni vuosiin. Nyt en enää oikein edes osaa, vaikka tiedän, ettei se ole sen kummempaa kuin mikä tahansa kirjoittaminen. No, tässä se kummallinen sykäys sitten on:

Valo kiertää kehää – tulee aamu, tulee ilta.
Istun suuren ikkunan edessä vailla sanoja,
päivän hiljennyt nauru kuplina viinilasissa.
Käsi vasten viileää pintaa, puna poskilla.
Maailmankaikkeus vailla vaatimuksia
taivaankannen yllä.
Hetki sitten olin jotain enemmän.
Olin äiti, olin sana,
olin harhaileva ajatus lapsen kasvoilla.
Mutta nyt vain Minä, tämä autio ranta,
heinään haihtuva tuuli.
Katoava nuoruus.


Olipahan outo kokemus kirjoittaa tuo. Nyt voin taas jättää runoilut muille ja keskittyä muihin teksteihin.

Jos täällä palstalla on oikeita runoilijoita tai runoutta harrastavia, laittakaa tänne OMIA tekstejänne sunnuntain ratoksi!
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi, Äkäinen Hra Majuri, FreezeCat ja 1 muu
Ihana runo:heart:
Vain hetki sitten tavattiin,
pienet ja hauraat kasvosi tallentuivat muistiini
miljooniksi vuosiksi.
Sinä loit katseesi minuun,
kuin olisin sinulle universumi,
Kuuntelit minua kuin olisin kuuluisa laulaja
sätkit käsilläsi kuin olisin Jumala.
Vain rakkaudesta seison vierelläsi
elämän tyrskyt ja tuulet,
vain rakkaudesta hymyilen kanssasi
päivät aurinkoiset.
Vaikka oletkin minulle kuin hoitolapsi,
kun väsyttää sinut voi viedä pois.
Kun huutosi kyllästyttää sinut
voi antaa hoitajalle,
kun on kiire sinut voi unohtaa.
Olen niin avuton ja herkkä olento
viisaitten silmiesi äärellä
en osaa muuta kuin rakastaa
vaikket omalta tunnukaan.


Vaikea arvata kenelle se runo oli :D Toi oli kyllä väkisin väännetty, mut kun jotain piti keksiä...
 
Kirjoitin joskus aika paljonkin, päivittäin, ja jopa ihan hyviä runoja. Se alkoi eräänä kesäisenä päivänä - muistaakseni vähän sen jälkeen kun ystäväni kuoli - ja noin vuoden kuluttua loppui yhtä salakavalasti kuin alkoikin.
 
Tykkäsin! Mut noi on siis kaks eri runoa? Eka oli valmis, toka kaipaa vielä hieman jotain.

Mut siis to eka on just sellanen tunnelma kn mulla just nyt..... Avasin iltasiiderini ja ...hetki omaa aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jennan unelma:
Ihana runo:heart:
Vain hetki sitten tavattiin,
pienet ja hauraat kasvosi tallentuivat muistiini
miljooniksi vuosiksi.
Sinä loit katseesi minuun,
kuin olisin sinulle universumi,
Kuuntelit minua kuin olisin kuuluisa laulaja
sätkit käsilläsi kuin olisin Jumala.
Vain rakkaudesta seison vierelläsi
elämän tyrskyt ja tuulet,
vain rakkaudesta hymyilen kanssasi
päivät aurinkoiset.
Vaikka oletkin minulle kuin hoitolapsi,
kun väsyttää sinut voi viedä pois.
Kun huutosi kyllästyttää sinut
voi antaa hoitajalle,
kun on kiire sinut voi unohtaa.
Olen niin avuton ja herkkä olento
viisaitten silmiesi äärellä
en osaa muuta kuin rakastaa
vaikket omalta tunnukaan.


Vaikea arvata kenelle se runo oli :D Toi oli kyllä väkisin väännetty, mut kun jotain piti keksiä...
Click to expand...

Hienoa! Et selvästikään runoile ensimmäistä kertaa :) Nyt kaikki vaan rohkeasti laittamaan omia runoja ketjuun. Onhan teitä kirjoittajia siellä. Hetken jo pelkäsin, että aloitus jäi ihan tyngäksi.
 
[QUOTE="MiMeira";26643924]Tykkäsin! Mut noi on siis kaks eri runoa? Eka oli valmis, toka kaipaa vielä hieman jotain.

Mut siis to eka on just sellanen tunnelma kn mulla just nyt..... Avasin iltasiiderini ja ...hetki omaa aikaa.[/QUOTE]

Ei, kun se on samaa runoa. Vaati pienen välin, muuten olisi töksähtänyt oudosti - tai siltä se ainakin tuntui. Ehkä tuo sitten töksähtää enemmän noin välin kanssa :D En todellakaan ole mikään runoilija, vaikka kirjoitan muuta tekstiä paljonkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaunishäntäinen orava;26643903:
Kirjoitin joskus aika paljonkin, päivittäin, ja jopa ihan hyviä runoja. Se alkoi eräänä kesäisenä päivänä - muistaakseni vähän sen jälkeen kun ystäväni kuoli - ja noin vuoden kuluttua loppui yhtä salakavalasti kuin alkoikin.
Click to expand...

Tälle en voi nostaa peukkua, koska menit lopettamaan runojen kirjoittamisen noin lyhyeen. Ehkä vielä joku päivä innostut uudelleen. Murheesta moni tekstejään ammentaa, olivat sitten runoja tai proosaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaunishäntäinen orava;26643961:
moi!

Tulin juuri kaupungista
siellä naiset möivät kiireisille miehille
nopeaa rakkautta
sillä yksitysyrittäjyys palkitaan
eikä lopussa enää seiso
edes kiitos

:xmas:

Tämä taisi olla mun ensimmäiseni.
Click to expand...

:laugh: Ja nyt nauran ihan hyvällä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silja.S:
Tälle en voi nostaa peukkua, koska menit lopettamaan runojen kirjoittamisen noin lyhyeen. Ehkä vielä joku päivä innostut uudelleen. Murheesta moni tekstejään ammentaa, olivat sitten runoja tai proosaa.
Click to expand...

Jotenkin oli niin älyttömän helppoa vuodattaa paha olonsa sanoihin, nyt tuntuu kuin kirjaimet ei vaan tottelis ja kaikki kuulostaa aivan typerältä. Toivon kyllä itekin sitä, että vielä joskus saan kirjoitettua.. jos vaikka vielä ilman sitä surua ja murhetta.
 
Oi hieno. Paras kohta tuo "olin äiti, olin sana". Nerokasta!!

Tän kirjotin äidilleni kolmessa minuutissa :D

sinä katsot itseäsi peiliin
näet rujon ja ruhjotun ruumiin
katselit leikkaussalin seiniin
nukahdit aaltoihin kuumiin

olenko nainen enää ollenkaan
haluaako minua enää kukaan
puolinaista, arpista

minä katson sinuun
ja näen rakkaan
entistä vahvemman
ja sisäisesti kauniimman

elämä yllättää
ja joskus se satuttaa
mutta kuten sanotaan
jossei se tapa, se vahvistaa

Näitähän riittää jos jotakin kiinnostaa.

Tavaravaunujen takaa
näkyy tyhjä asema
Junat kulkevat ohi kiitäen
Vaunuissa näkyy ihmisiä
niin iloisia että inhottaa
Joku nostaa kättä
Hän ei halua tarttua mihinkään käteen
Hän tarttuu vapauttavaan onnen hetkeen
Juna meni jo >

Ja täääää:

Joskus aamuyöllä hyppään
pohjoisen junaan
katson miten maisemat muuttuvat
yhä tasaisemmiksi
hengitykseni tasaantuu

Luulin olevani sitä mitä en olekaan
turhat luulot karisee
kun pääsee elämää maistamaan
kunpa en olisi koskaan lähtenytkään

Ihailin heitä jotka uskalsivat
He uhmasivat kaikkea
tuonpuoleistakin
Heidän silmissään näkyi ilo
sen minäkin halusin omiin silmiini

Nyt olen yksin ja kadoksissa
jossain rajan takana
ovat he kaikki jotka menetin
Tulkaa ja ottakaa minut takaisin
annan maailmalle anteeksi
Tulkaa ja antakaa minulle se täyttymys
mitä lähdin etsimään

Joskus aamuyöllä
pohjoisen junassa
Tuulenvire kasvoillani avonaisesta ikkunasta
Katson taivasta ja tunnen olevani siellä
kunhan paha olo katoaa ja tämä vaikuttaa>
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaunishäntäinen orava;26644041:
Jotenkin oli niin älyttömän helppoa vuodattaa paha olonsa sanoihin, nyt tuntuu kuin kirjaimet ei vaan tottelis ja kaikki kuulostaa aivan typerältä. Toivon kyllä itekin sitä, että vielä joskus saan kirjoitettua.. jos vaikka vielä ilman sitä surua ja murhetta.
Click to expand...

Itse kirjoitan toisen työni takia, mutta myös luovaa tekstiä paljonkin, mutta silti runojen suhteen olen ollut täysin kuoliossa viimeiset kymmenen vuotta. Sama juttu: eivät vaan kirjaimet tottele ja kaikki kuulostaa typerältä. Miten se onkaan niin vaikea taiteenlaji!
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Alkuperäinen kirjoittaja Littledeath:
Oi hieno. Paras kohta tuo "olin äiti, olin sana". Nerokasta!!

Tän kirjotin äidilleni kolmessa minuutissa :D

sinä katsot itseäsi peiliin
näet rujon ja ruhjotun ruumiin
katselit leikkaussalin seiniin
nukahdit aaltoihin kuumiin

olenko nainen enää ollenkaan
haluaako minua enää kukaan
puolinaista, arpista

minä katson sinuun
ja näen rakkaan
entistä vahvemman
ja sisäisesti kauniimman

elämä yllättää
ja joskus se satuttaa
mutta kuten sanotaan
jossei se tapa, se vahvistaa

Näitähän riittää jos jotakin kiinnostaa.

Tavaravaunujen takaa
näkyy tyhjä asema
Junat kulkevat ohi kiitäen
Vaunuissa näkyy ihmisiä
niin iloisia että inhottaa
Joku nostaa kättä
Hän ei halua tarttua mihinkään käteen
Hän tarttuu vapauttavaan onnen hetkeen
Juna meni jo >

Ja täääää:

Joskus aamuyöllä hyppään
pohjoisen junaan
katson miten maisemat muuttuvat
yhä tasaisemmiksi
hengitykseni tasaantuu

Luulin olevani sitä mitä en olekaan
turhat luulot karisee
kun pääsee elämää maistamaan
kunpa en olisi koskaan lähtenytkään

Ihailin heitä jotka uskalsivat
He uhmasivat kaikkea
tuonpuoleistakin
Heidän silmissään näkyi ilo
sen minäkin halusin omiin silmiini

Nyt olen yksin ja kadoksissa
jossain rajan takana
ovat he kaikki jotka menetin
Tulkaa ja ottakaa minut takaisin
annan maailmalle anteeksi
Tulkaa ja antakaa minulle se täyttymys
mitä lähdin etsimään

Joskus aamuyöllä
pohjoisen junassa
Tuulenvire kasvoillani avonaisesta ikkunasta
Katson taivasta ja tunnen olevani siellä
kunhan paha olo katoaa ja tämä vaikuttaa>
Click to expand...

Näistä runoista tulee jotenkin tuttuja tunteita. Aivan kuin olisin elänyt jotain tuollaista, mutta kokenut ne hiukan toisella tavalla. Raastavalla tavalla todella hyviä!
 
  • Tykkää
Reactions: Jennan unelma
Innostuin ihan alkaa etsimään. Vielä ei oo oikeeta vihkoo tullu vastaan. Mutta :'( pääs ku löysin viime keväistä tekstiä. Raskaus huuruissani kirjottelin ylös mitä pitää muistaa kysyy neuvolassa rokotteista. Ei tullu vauvaa ei :/

*lähtee jatkamaan etsintöjä*
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kaunishäntäinen orava;26643961:
moi!

Tulin juuri kaupungista
siellä naiset möivät kiireisille miehille
nopeaa rakkautta
sillä yksitysyrittäjyys palkitaan
eikä lopussa enää seiso
edes kiitos

:xmas:

Tämä taisi olla mun ensimmäiseni.
Click to expand...

Paras runo ikinä:laugh:
Siis ihan hyvällä.
 
Tää on lälly ja tavis, mutta mulle tärkeä koska tältä tuntuu nykyään.

Ikävä niitä sanoja
joita ei koskaan kuule
Ikävä sitä kosketusta
jota ei koskaan tunne

Ikävä niitä haaveita
jotka eivät koskaan toteudu
Ikävä ihmistä
jota rakastin

Ikävä sinua

Tässä iloisempi runo, ystävyydestä :)

Kerran kesällä
kuperkeikat nurmikolla
Keltaiset bikinit
ja lämmin järven vesi

Kannattelin sinua
ja sinä kannatit minua
Elämä edessä
Se kesä oli aurinkoinen

Yksi jäätelö ja
yksi siideritölkki
Stereot lauloi
ettei enkelit itke

Käsi kädessä juoksimme
Hetken hiljaisuutta lauloimme
Särkillä miesten vessan seinään
kirjoitimme nimemme

Vuodet on kuljettaneet
ja merkkejä jättäneet
Elämä on vakavampi
silti on ystävä vierelläni

Tässä on pari juttua ystävästäni joka kuoli vuonna 2007.

Enkeli tuli luoksesi,
sanoi: nyt lähdetään
Itkeneet olemme vuoksesi
kun lähdit enkelin kanssa lentämään

Irrotit otteesi elämästä
sairaus viimein voitti
Kuljit Taivaan veräjästä
ennen kuin uusi aamu koitti

Ilta kauniin kesäisen
vasta kukkaan puhjennut maa
Saatteli pois väsyneen ihmisen
nyt hän rauhassa levätä saa

Suuri suru täällä yhä,
sydämen valtaansa saa.
Vaan muisto sinusta, kaunis ja pyhä
joka päivä lohduttaa.

Niin kuin pappi kertoi, sinä olet maa,
Ja jokainen meistä maaksi kerran
vielä tulla saa.
Mutta vielä joskus suru, murhe kaikilta meiltä jää,
koska viimeisenä päivänä Hän meidät kaikki herättää.


-----------

Alkukesän päivä oli elämäsi viimeinen
tänne minä jäin kaivaten
Jospa sinun nyt jossain parempi on
on elo kivuton, huoleton

Kunpa paranisit, sitä toivoin niin
mutta nyt silmät kostuvat kyyneliin
Ei auttanut rukous, ei pyyntö hiljainen
poissa on ihana ihminen>
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa