"Sä oot niin ujo"

[.......]

Miksi jotkut uudet tapaamani ihmiset kokee tarpeelliseksi mainita heti tavatessamme, että olen ujo? Tiedän sen hyvin, mutta oon tehnyt tosi paljon töitä sen eteen ja en pidä itseäni enää niin ujona kuin joskus olin. Yritän tosi paljon vaikuttaa reippaalta, vaikka jännitän sosiaalisia tilanteita enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Yritän silti olla normaali. Siksipä nuo kommentit saa minut pahoittamaan mieleni ja kyseisen ihmisen pisteet laskee silmissä.

En minäkään ensi tapaamisella kommentoi, että "olet liian puhelias", "naurat liikaa", "olet lihava", "sinulla on tyhmät jutut..." Miksi siis tuota ujouttakaan pitää kenenkään kommentoida? Jokainen ihminen on sellainen kuin on, antakaa kaikkien kukkien kukkia!

 

[Anonyymi]

Ootko sä varma että tuo on kommentoitu ns. negatiivisessä mielessä?

 

[Hankalakinkai]

Millasissa tilanteissa sulle on noin sanottu? Tuntuu vähän oudolta, että joku vaan tulla töksäyttää tommosta. Maar se johonki sen perustaa? Vai perustuukohan tollanen kommentointi siihen, että usein ujoutta pidetään jollain tapaa hellyttävänä tai jotain.. Sanoja ei siis tarkoita lausetta kritiikkinä tai sellaisena eikä ymmärrä aiheuttavansa pahaa mieltä. En tiedä, mutta kyllä muakin ärsyttäis.

 

[oer]

mitä mä olen huomannut, niin yleensä ihmiset sanovat sen jollain lailla negatiivissävytteisesti. Mua ei ainakaan koskaan ole kehiuen tai innostaen sanottu ujoksi.

 

["vieras"]

Voi kyllä tuota töksäytetään.

"Olet ujo" "Puhuisit enemmän" "Olet aika epäsosiaalinen" "Puhut liian vähän"

En ymmärrä minäkään, miksi kaikkien on aina pakko-olla niin suunapäänä, hölö hölö,
Tsekatkaa, vähänx mä oon SosiaaliPerhonen!

 

[LauhkeaLehmä]

[QUOTE="vieras";26696545]Voi kyllä tuota töksäytetään.

"Olet ujo" "Puhuisit enemmän" "Olet aika epäsosiaalinen" "Puhut liian vähän"

En ymmärrä minäkään, miksi kaikkien on aina pakko-olla niin suunapäänä, hölö hölö,
Tsekatkaa, vähänx mä oon SosiaaliPerhonen![/QUOTE]

Tutulta kuulostaa. Nuorempana oli tosi ujo ja juuri noita kommentteja sain kuulla. Ihan kun noista sitten reipastuisi. Pah, päin vastoin.

 

[------]

mitä mä olen huomannut, niin yleensä ihmiset sanovat sen jollain lailla negatiivissävytteisesti. Mua ei ainakaan koskaan ole kehiuen tai innostaen sanottu ujoksi.

Saman olen huomannut. Se nimen omaan sanotaan negatiivisessa sävyssä. Eikä tuohon auta vastata, että tällainen minä vain olen, koska sitten saa kuulla jankutusta siitä, että et olisi niin ujo ja miksi olet niin ujo. x| Voi kun se olisikin niin helppoa lakata olemasta sellainen kuin on. Vielä kun yritän vastata kysymyksiin ja kysellä, pitää keskustelua yllä. En vain osaa olla kovin puhelias ja avoin uuden tuttavuuden seurassa, mutta en jää tuppisuuksikaan.

En edes tiedä, miten tuohon toteamukseen voisi vastata. Ehkä ensi kerralla kokeilen töksäyttää samalla tyylillä sanojalle, esim: "Sulla on kummallinen puheääni".

 

[Ap.]

Tutulta kuulostaa. Nuorempana oli tosi ujo ja juuri noita kommentteja sain kuulla. Ihan kun noista sitten reipastuisi. Pah, päin vastoin.

Joo, ei siis todellakaan reipastu. Menee vain entistä enemmän lukkoon, koska tulee sellainen olo, että en kelpaa tällaisena kuin olen. Pahin kaikista oli kommentti: "Ei saa ujostella" Mitä ihmettä minä sille mahdan, jos ujostuttaa?

 

[Turkilmas]

Mä olen naimisissa ujon miehen kanssa ja hän kovasti kärsii ujoudestaan. Mä taas itse olen yltiösosiaalinen ja puhelias. Mies aina ihaillen ihmettelee miten pystyn hyppäämään juttelemaan ventovieraiden kanssa. Mä taas olen lohduttanut miestäni, että mielelläni olisin vähän vähemmän äänessä ja vähän vähemmän keskipiste.

Ujous ei ole paha asia ollenkaan. On hyvä olla hissukseen ja seurata tilannetta. Puhua harkiten. Tärkeintä on olla kuitenkin ystävällinen, eli hymyillä ja näyttää että seura on mieluisaa. Minun kaltaisellani on aika älyttömän vaikea todistaa, että päässäni liikkuukin jotain. Pilaan ensivaikutelman päästämällä suustani kaikki sammakot poikineen. Vasta paaaljon myöhemmin saatan pystyä rauhoittamaan tilannetta ja aloittamaan ns. normaalin keskustelun. Ujo taas antaa usein fiksun ensivaikutelman ja on tosiaan taito kuunnella toisia ja käyttää harkintaa puheissaan.

Siispä: päästä toisesta sisään ja toisesta ulos. Tai kerää rohkeutesi ja sano jotain nasevaa takaisin. Tyyliin että sinä sentään annat muidenkin avata suunsa tms. Äläkä pyri pois ujoudestasi, se on osa sinua. Oleellisinta on se, että olemuksellasi osoitat kuitenkin olevan kiva tyyppi .

Kerrottakoon vielä meistä: miehestä tykkää ihan kaikki. Minua joko rakastetaan tai inhotaan.

 

["vieras"]

Mulle on kans lapsuudesta lähtien hoettu tuota, olet ujo, puhuisit enemmän, reipastu nyt yms. yms. ja aina sävy on ollut negatiivinen. Hävettää vain enemmän kommentoinnin jälkeen kun ei olekkaan sellainen mitä ihmiset odottaa. Minkäs sille voi jos on hitaasti lämpeävä lehmän hermoinen kiltti ujopiimä, kyl juttu luistaa kunhan on omasta epävarmuudesta päässyt eroon.

 

["vieras"]

Niin joo, ja sit kun uskaltaa avata suunsa niin ympärillä tulee ihan hiljaista "OOHHH, se puhuu" ja sit kommentti sivutaan.

 

[Keittiönoita]

Tarkoittaisikohan tuo, että kanssasi ei ole kovin helppoa kommunikoida? Varsinkin tänä päivänä, kun jo taaperot laitetaan päiväkoteihin sosiaalistumaan? Oletetaan, että kaikki ihmiset puhua päpättävät ja pitävät huolen siitä, että kiusallisia hiljaisuuksia ei tule? En tiedä, tuli vain mieleeni.

 

[Ap.]

Millasissa tilanteissa sulle on noin sanottu? Tuntuu vähän oudolta, että joku vaan tulla töksäyttää tommosta. Maar se johonki sen perustaa? Vai perustuukohan tollanen kommentointi siihen, että usein ujoutta pidetään jollain tapaa hellyttävänä tai jotain.. Sanoja ei siis tarkoita lausetta kritiikkinä tai sellaisena eikä ymmärrä aiheuttavansa pahaa mieltä. En tiedä, mutta kyllä muakin ärsyttäis.

Viimeisin oli kyllä yks känniääliö, joka oli samassa seurueessa ja jonka lähelle erehdyin istumaan. Tää sönkötti päissään jotain omituista, enkä saanut selvää puolistakaan. Jäin kuuntelemaan muiden juttuja ja yritin välillä tulkita tyypin puheita (joita ei oltu osoitettu minulle sen paremmin minulle kuin erityisesti kenellekään muullekaan tietylle)

yhtäkkiä tää ääliö möläyttää mulle, että "Miksi et puhu mitään, ootko vähän ujo?" Mä vastaan tympääntyneenä, että "En" Äälö jatkaa: "Ai et vai? Älä oo noin jäykkä, yritä rentoutua" Johon minä vastauksena kehotin ääliötä painumaan kotiinsa. Vielä monta kertaa ääliö mainitsi siitä, kun minä en puhu mitään. Mielestäni olin ihan normaali ja juttelin silloin tällöin, mutta ei tullut mieleen alkaa kälättää päälle, kun lähimpänä mua istuva imbesilli on koko ajan äänessä ja muilla toisella puolella pöytää istuvilla on omat jutut, joista en kuullut suurinta osaa.

En käsitä, miksi pahoitin tästä mieleni niin kovin, kun sanoja oli aivonsa pilalle juonut paskiainen, mutta tää ei ole ainoa kerta kun ujoudestani mainitaan. Nykyään onneksi kuulen harvemmin valitusta ujoudestani, mutta pidän sitä takaiskuna, kun joku huomaa sen ja mainitsee.

 

[-----]

Tarkoittaisikohan tuo, että kanssasi ei ole kovin helppoa kommunikoida? Varsinkin tänä päivänä, kun jo taaperot laitetaan päiväkoteihin sosiaalistumaan? Oletetaan, että kaikki ihmiset puhua päpättävät ja pitävät huolen siitä, että kiusallisia hiljaisuuksia ei tule? En tiedä, tuli vain mieleeni.

No ilmeisesti ei ole helppoa, koska en pälätä suuna päänä koko ajan. Mutta tosiaankin yritän pitää yllä small talkia, kysyä kysymyksiä ja vastata kysymyksiin. Minua hiljaiset hetket eivät häiritse, koska tiedän, että niitä on jatkossa vähemmän, kun tutustutaan ja jos tyypin kanssa on mitään yhteistä tai hän on kaveriainesta.

Olen huono puhumaan kenekään päälle tai keskeyttämäänkään (pidän sitä epäkohteliaana), joten tauotta räpättävät suupaltit ovat vaikeita keskustelukumppaneita. Itselle on ehtinyt tulla miljoona asiaa mieleen tyypin puhuessa, mutta en voi sanoa niitä, koska tyyppi puhuu taukoamatta ja en halua puhua päälle. Mä arvostan sitä, että keskustelukumppanille annetaan tilaa.

 

[Keittiönoita]

No ilmeisesti ei ole helppoa, koska en pälätä suuna päänä koko ajan. Mutta tosiaankin yritän pitää yllä small talkia, kysyä kysymyksiä ja vastata kysymyksiin. Minua hiljaiset hetket eivät häiritse, koska tiedän, että niitä on jatkossa vähemmän, kun tutustutaan ja jos tyypin kanssa on mitään yhteistä tai hän on kaveriainesta.

Olen huono puhumaan kenekään päälle tai keskeyttämäänkään (pidän sitä epäkohteliaana), joten tauotta räpättävät suupaltit ovat vaikeita keskustelukumppaneita. Itselle on ehtinyt tulla miljoona asiaa mieleen tyypin puhuessa, mutta en voi sanoa niitä, koska tyyppi puhuu taukoamatta ja en halua puhua päälle. Mä arvostan sitä, että keskustelukumppanille annetaan tilaa.

Kun sua seuraavan kerran sanotaan ujoksi, niin vastaa, että "ei, en ole ujo, olen tarkkailijaluonne".

 

["vieras"]

Tuli muuten mieleen, että silloin kun ujouttani on kommentoitu aikuisena niin kyse on ollut ns. hiljaisesta hetkestä. Minulle hiljaisest hetket eivät ole epämiellyttäviä tai vaivaannuttavia, mutta ilmeisesti vastapuolesta ne tuntuvat siltä? Itselleni on luonnollista, että keskusteluissa on taukoja, etenkin jos ollaan esim. tekemässä työtä tai kahvitauolla.

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";26696916]Tuli muuten mieleen, että silloin kun ujouttani on kommentoitu aikuisena niin kyse on ollut ns. hiljaisesta hetkestä. Minulle hiljaisest hetket eivät ole epämiellyttäviä tai vaivaannuttavia, mutta ilmeisesti vastapuolesta ne tuntuvat siltä? Itselleni on luonnollista, että keskusteluissa on taukoja, etenkin jos ollaan esim. tekemässä työtä tai kahvitauolla.[/QUOTE]

Minullekin se on luonnollista, että on taukoja. Ihmettelen ja ihailenkin niitä, joilla edes riittää juttua taukoamatta, koska se on nykyään sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Mua tukahduttaa sellaiset ihmiset, jotka puhuva pälpättävät ja itse en saa tilaa sanoa omaa kantaani tai valmistella sanottavaani rauhassa.

 

["vieras"]

Känniääliöistä nyt ei kannata välittää. Ujoissa häiritsevintä on mun mielestä se, ettei oikein saa kiinni mistään. Ei tiedä onko niillä kivaa, tylsää vai miettiikö ne ihan muita juttuja. Tykkääkö ne jutella vai olisiko parempi häipyä tai olla ainakin hiljaa. aikoinaan töissä tietoisenti tsemppasin parin ujomman tyypin kanssa. kannustin tilanteessa, jonka tiesin vaikeaksi ja pyysin seuraan mukaan. Kumpikaan ei tullut kahvipöytään tms. tilanteeseen juttelemaan pyytämättä sen jälkeen, joten mulle jäi vähän nolo olo. Toinen sentään myöhemmin kiitti, että olin ollut tärkeä tuki. Ehkä ujonkin olisi syytö muistaa, että se toinenkin laittaa itsensä peliin keskustelussa. Jos toinen vetäytyy ja vetoaa ujouteen, toinen jää tyhjän päälle.

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";26697049]Känniääliöistä nyt ei kannata välittää. Ujoissa häiritsevintä on mun mielestä se, ettei oikein saa kiinni mistään. Ei tiedä onko niillä kivaa, tylsää vai miettiikö ne ihan muita juttuja. Tykkääkö ne jutella vai olisiko parempi häipyä tai olla ainakin hiljaa. aikoinaan töissä tietoisenti tsemppasin parin ujomman tyypin kanssa. kannustin tilanteessa, jonka tiesin vaikeaksi ja pyysin seuraan mukaan. Kumpikaan ei tullut kahvipöytään tms. tilanteeseen juttelemaan pyytämättä sen jälkeen, joten mulle jäi vähän nolo olo. Toinen sentään myöhemmin kiitti, että olin ollut tärkeä tuki. Ehkä ujonkin olisi syytö muistaa, että se toinenkin laittaa itsensä peliin keskustelussa. Jos toinen vetäytyy ja vetoaa ujouteen, toinen jää tyhjän päälle.[/QUOTE]

Aika hyvä pointti tuo. Mutta toisaalta, voiko niistä reippaammistakaan (tai mikä ikinä ujouden vastakohta on), tietää, viihtyvätkö ja pitävätkö seurastasi? Jokuhan voi teeskennellä olevansa kiinnostunut jutuistasi ja nauraa tekonaurua vitseillesi.

Itsekin mietin ennen tosi paljon, mitä vastapuolen päässä liikkuu. Nykyään olen ottanut asenteen, että jos en tällaisena ole vastapuolen mielestä kiva ja minun seura ei kelpaa, niin sitten he eivät ota enää yhteyttä ja heillä on oikeus olla olematta enää tekemisissä kanssani. Minun on turha yrittää väkisin miellyttää, olen mitä olen ja muuksi en muutu.

 

["jenni"]

Tärkeintä on olla kuitenkin ystävällinen, eli hymyillä ja näyttää että seura on mieluisaa.

Jollei ihmisestä näe päälle, että hän on hieman epävarma ja ujo, on vaara, että häntä pidetään koppavana. Jos hiljaisella ihmisellä on torjuvat tai reteät asennot ja eleet, tulee helposti vaikutelma, ettei hän alennu muiden tasolle jutustelemaan. Ujon kannalta tällainen on tietysti aika katastrofaalinen tulkinta...

Hiljaisissa ihmisissä on se rasittavuus, että keskustelun ylläpitämisessä toinen joutuu tekemään kaikki työt. Jos kommentteja pitää nyhtää hohtimilla, tulee sille puheliaallekin helposti fiilis, että omissa jutuissa on jotain pahasti vialla, kun ei toinen tartu niihin. Helposti tulee myös haastattelutunnelma, missä varmaan molemmat osapuolet tuntevat itsensä vähemmän fiksuiksi.

 

[.....]

[QUOTE="vieras";26697049]Känniääliöistä nyt ei kannata välittää. Ujoissa häiritsevintä on mun mielestä se, ettei oikein saa kiinni mistään. Ei tiedä onko niillä kivaa, tylsää vai miettiikö ne ihan muita juttuja. Tykkääkö ne jutella vai olisiko parempi häipyä tai olla ainakin hiljaa. aikoinaan töissä tietoisenti tsemppasin parin ujomman tyypin kanssa. kannustin tilanteessa, jonka tiesin vaikeaksi ja pyysin seuraan mukaan. Kumpikaan ei tullut kahvipöytään tms. tilanteeseen juttelemaan pyytämättä sen jälkeen, joten mulle jäi vähän nolo olo. Toinen sentään myöhemmin kiitti, että olin ollut tärkeä tuki. Ehkä ujonkin olisi syytö muistaa, että se toinenkin laittaa itsensä peliin keskustelussa. Jos toinen vetäytyy ja vetoaa ujouteen, toinen jää tyhjän päälle.[/QUOTE]

Kuulostaa kivalta, kun olet kannustanut toisia mukaan. Kannusta jatkossakin, se voi olla hyvä rohkaiseva tekijä, kuten tuossa toisessa tapauksessa kävikin. On niiden omaa tyhmyyttä, jos eivät ilman kannustusta osaa tulla juttuun mukaan. Sanon näin, vaikka itsellänikin on usein vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Et ole vastuussa siitä, uskaltavatko he tulla porukkaan juttelemaan vai eivät, joten älä murehdi sitä. Hienosti oot kuitenkin tehnyt, kun oot vähän kannustanut. Kannusta ja juttele jatkossakin.

 

["vieras"]

En mä sano kenellekään, että olet ujo. Itse en ole yhtään ujo, osaan olla tosi hankalakin. Jos mua tai kavereitani kohdellaan väärin, tappelen todella paljon enkä ikinä anna periksi. mutta suupaltti enkä juoruilija en ole. Tykkään tosi paljon ujoista ihmisistä vaikka itse en ole, yleensä ystävystynkin aina hiljaisten ihmisten kanssa. Ja samanlaisten kanssa kuin itse olen.

 

[Ap.]

[QUOTE="jenni";26697166]Jollei ihmisestä näe päälle, että hän on hieman epävarma ja ujo, on vaara, että häntä pidetään koppavana. Jos hiljaisella ihmisellä on torjuvat tai reteät asennot ja eleet, tulee helposti vaikutelma, ettei hän alennu muiden tasolle jutustelemaan. Ujon kannalta tällainen on tietysti aika katastrofaalinen tulkinta...

Hiljaisissa ihmisissä on se rasittavuus, että keskustelun ylläpitämisessä toinen joutuu tekemään kaikki työt. Jos kommentteja pitää nyhtää hohtimilla, tulee sille puheliaallekin helposti fiilis, että omissa jutuissa on jotain pahasti vialla, kun ei toinen tartu niihin. Helposti tulee myös haastattelutunnelma, missä varmaan molemmat osapuolet tuntevat itsensä vähemmän fiksuiksi.[/QUOTE]

Älä sitten jatkossa hakeudu hiljaisten ihmisten seuraan. En minäkään viitsi olla sellaisten seurassa, jotka ovat mielestäni rasittavia.

 

[Kova puhumaan]

Kun joku seuraavan kerran sanoo sinua ujoksi, mitä jos kysyisit "okei, no millä muulla sanalla kuvailisit luonnettani" tai sitten "selvä, entä millainen itse mielestäsi olet"? Kysyjä ehkä huomaisi ettei ollut kovin kohtelias. Ainakin mulle toimisi noi

 

["jenni"]

Älä sitten jatkossa hakeudu hiljaisten ihmisten seuraan. En minäkään viitsi olla sellaisten seurassa, jotka ovat mielestäni rasittavia.

Ai sä oletkin oikeasti koppava vai? Häivyt kun vastapuoli ei kelpaa?

Sitä nyt elämässä vaan joutuu tilanteisiin, joissa on kiva/kohteliasta/viihtyvyyttä lisäävää kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Välillä se vastapuoli voi olla omituinen tai ärsyttäväkin, mutta voi sellaisestakin keskustelusta jotain irti saada.

Kuten edellä sanottiin, myös se puhelias laittaa persoonaansa likoon. Eivät sanat tai kyky huomioida muita putoa sen puheliaankaan päähän taivaasta, vaan ihan omilla aivoilla pitää kaikki kehittää.