Oletko synnyttänyt kotona tai suunnitellu sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vauvailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vauvailija

Vieras
Hei kaikille!

Eli kuten otsikossa: oletko synnyttänyt tai aiotko synnyttää kotona?

Millaisia asioita pitää ottaa huomioon, mistä löytää kätilön, mitä maksaa...? Ja muuta hyödyllistä tietoa?

Kiitos avusta jo etukäteen!
 
Saa siis valita synnyttääkö sairaalassa (jonka saa myös valita sairaanhoitopiirin alueelta itse) vai kotona ja niin edelleen. Vaatii järjestelyjä, ja Suomessa on kätilöitä, jotka hoitavat kotisynnytyksiä. Tämän verran sain itse netistä selville, mutta kaipaisin käytännön kokemuksia ja tuoreita sellaisia. Eli onko joku ihan suunnitellusti synnyttänyt kotona?

Harmittavan vähän löytyy tietoa siitä, miten ihan oikeasti hoidetaan. Itse en ole edes raskaana vielä, joten en uskaltaudu vielä ottamaan esimerkiksi yhteyttä kotisynnytyksiä hoitavaan kätilöön. Olisi kiva tietää ensin joltakin, jolla on asiasta omakohtaista kokemusta.
 
En todellakaan enkä tajua miksi joku haluaa moisen riskin tietentahtoen ottaa. Mä meinasin kolmen täysin säännöllisesti menneen synnytyksen jälkeen suunnilleen kuolla neljännellä kerralla, onneksi oltiin isossa sairaalassa niin oli hetkessä lääkärit synnytyslääkäristä neurologiin paikalla ja selvittiin säikähdyksellä (ja perkeleenmoisella kivulla).
Mutta joo, kyllä se varmaan mahdollista on. Onneks mun ei tarviikaan ymmärtää...
 
Ne, jotka synnytyksiä kotona hoitavat, ovat hyvin tarkkoja siitä, miten raskaus ja aiemmat synnytyksen ovat sujuneet (vaikka tämä ei tietenkään takaa mitää), miten pitkä matka on sairaalaan ja millainen varustus on kotona. Olen kuullut joskus että ambulanssi on odotellut ulkopuolella varmuuden vuoksi.

Kotisynnytyksessä on riskinsä. Niin myös sairaalasynnytyksessä, jossa synnytystä usein hoputetaan tarpeettomastikin, lääkkeitä käytetään aika löyhällä otteella ja toimenpidesynnytyksen ja samalla komplikaatioiden riski kasvaa koko ajan. Jatkuvan sydänääniseurannan on todettu lisäävän toimenpidesynnytyksen riskiä parantamatta kuitenkaan lopputulosta (eli siis imukuppeihin / sektioihin päädytään useammin "varmuuden vuoksi", mutta syntyvien lasten selviytyminen ei näiden varmuuden vuoksi -toimenpiteiden ansiosta ole sen parempaa, lapsikuolleisuus ei ole vähentynyt).

Itse olen sen verran pelkuri, että en voisi synnyttää kotona, mutta ymmärrän hyvin miksi joku haluaa ja voi. Riskittömäksihän elämää ei saa, mihin kukakin rajansa vetää: uskaltaako ajaa autolla, syödä graavikalaa, juoda useamman alkoholiannoksen, ylipäätään hankkiutua raskaaksi (raskausaikaanhan sisältyy paljon riskejä, mm. veritulpan tai istukan irtoamisen aiheuttaman vuodon riskit), matkustella ulkomailla (tartuntatautien riski) jne. Ei kukaan ole kauhuissaan siitä jos ihminen juo kotonaan kaljaa, mutta eiköhän kalja meikäläisittäin tapa enemmän kuin synnytykset?

Mut joo, siinä ON riskinsä ja niihin pitää suhtautua riittävällä vakavuudella ja lähteä sairaalaan sitten jos todella tarvitsee lääketieteellistä apua. Kotisynnytyksessä auttavia henkilöitä en osaa nimetä muualta kuin Kuopiosta.
 
[QUOTE="hmmm";26698430]Ap miksi haluaisit synnyttää kotona? Se synnytys ei ole sellaista ihanaa ruusunpunaista unelmaa vaan kipua ja sotkuista puuhaa. Onko sinulla aiempia lapsia?[/QUOTE]

Olen hyvin tietoinen, että synnyttäessä tulee sotkua, hikeä, verta ja kyyneleitä. En ole itse synnyttänyt koskaan, ja tiedän, että olen vajavainen. Haluaisinkin siksi kuulla kokemuksia. EN ole sanonut, että haluan itse synnyttää kotona, vaan harkitsen sitä.

Ja synnytys voi olla myös hyvä kokemus, jopa suhteellisen kivuton. Voi siinä olla ripaus ruusunpunaakin. Netistä löytyy lukuisia ihan oikeita videoita, joissa äiti synnyttää terveen lapsen ihan itse, ilman lääkärin, kätilön tai hoitajan apua.
 
Hei ap, en ole synnyttänyt kotona, mutta suunnitellut olen. Lisäksi tunnen sekä kotiloita (kotisynnytyksiä hoitavia kotiloita) että kotona synnyttäneitä.

Kotisynnytys ei ole, vastoin yleistä oletusta, sen vaarallisempaa kuin sairaalasynnytys, kunhan tietyt reunaehdot täyttyvät. Jos olet toista tai useampaa kertaa synnyttämässä, rvko 38-42, normaali yksisikiöinen raskaus, aiemmat normaalit synnytykset, olet normaalipainoinen ja valmistautunut, ja sinulla on kotilo, synnnyttämien kotona on hyvinkin turvallista. Kotilo tuo yleensä mukanaa tarvikkeet, kirjoittaa syntymätodistuksen jolla lapsi rekisteröidään maistraatissa ja hoitaa verinäytteiden oton. Perhe itse hankkii lastenlääkärin tarkistuksen 2 vrk iässä. Jos haluaa ammetta, TENS-laitetta, kynttilöitä, tuoksulamppuja, jumppapalloja, mitä vaan, ne perhe huolehtii itse.

Lisää tietoa kotiloista löytyy Aktiivinen Synnytys Ry:n sivuilta. Hinta vaihtelee 1000-200e välillä, KELAkorvausta ei saa. Kotiloita löytyy pääkaupunkiseudulta, Porvoon suunnasta ja Tre+n. 200km alueelta.

Toinen mahdollisuus on saada "transitio-kätilö", kätilö joka hoitaa sinua kotona avautumisvaiheen ajan (kuuntelee vauvan sydänäänet ja tekee tarvittaessa sisätutkimuksen), ja lähtee tukihenkilöksi mukaan sairaalaan kun sen aika on. Tämän palvelun hinta on 400-600e, sitä saa ainakin Helsingissä ja syksyllä myös Tampereella.

Synnytys ei ole pelkkää kipua ja sotkua, äidin sisällä on ihan oma kivunhoitojärjestelmä oksitosiinin ja endorfiinin avulla. Lisäksi monet "vaihtoehtohoidot" auttavat- vyöhyketerapia, akupunktio, homeopatia jne. Kotona voi synnyttää vaikka ammeessa tai lakanalla- toinen huuhdellaan, toisen voi heittää pyykkikoneeseen.

Jos haluat lisätietoja, tee itsellesi nimimerkki niin voin lähettää sinulle yksityisviestiä.

Loppuun suomalainen videopätkä kotisynnytyspäivältä (sisältää kuvia suomalaisista kotisynnytyksistä ja tutkimustietoa: http://www.youtube.com/watch?v=P2ESr5y7MvQ

Ihanaa odotusta ja synnytystä <3
 
Ja synnytys voi olla myös hyvä kokemus, jopa suhteellisen kivuton. Voi siinä olla ripaus ruusunpunaakin. Netistä löytyy lukuisia ihan oikeita videoita, joissa äiti synnyttää terveen lapsen ihan itse, ilman lääkärin, kätilön tai hoitajan apua.

Näissä ei yleensä ole kyseessä ensisynnyttäjä. Kokemuksesta sanon että se on tokalla kertaa helpompaa. Ensisynnytys erittäin harvoin on kivuton (sektiossakin kivut tulee jälkeenpäin). Ensimmäisen synntykseni kipu oli sellaista, jota en ollut koskaan voinut kuvitella edes olevan olemassa, en missään nimessä olisi halunnut kokea sitä ilman ammattitaitoista henkilökuntaa. Silti hyvät kokemukset on molemmista synnytyksistä jäänyt eikä paria tikkiä enempää eikä traumoja. En haluaisi mitään lääketieteellistä toimenpidettä tehtävän kotonani, en sydänleikkauksta, enkä synnytystä.
 
Vauvailija, ensisynnyttäjää ei kukaan Suomessa taida kotona hoitaa :( mutta ihanaa että mietit vaihtoehtoja. Facebookissa on mm. kotisynnytys-ryhmä, siihen voit liittyä, ja Aktiivinen synnytys-ryhmä, sieltä saa vinkkejä. Tosin kannattaa lukea varauksella, koska joukossa on myöskin ihmisiä, jotka ovat enemmän innoissaan kuin tietäviä :)
 
Kiitos vastauksesta Kätilö! Jos jaksan, teen nikin jossain vaiheessa :)

Mutta:
Eikö ensisynnyttäjä voikaan siis synnyttää kotona?

Mun mielestä toi on hyvä juttu, koska et voi mitenkään tietää millaista synnytys on ennenkuin olet itse kokenut.

Muistaakseni pari vuotta sitten Irc galleriassa ja näillä palstoilla kirjoitellut ensisynnyttäjä synnytti kotona kätilön avustuksella ja lapsi syntyi kuolleena. Saattaa täältä palstaltakin löytyä haulla jotain keskustelua.
 
Huomasitkin tosiaan jo, etten siis tosiaan ole edes raskaana vielä, enkä ole synnyttänyt. Mutta uskon ja toivon, että sairaalassakin saa päättää itse aika pitkälle synnytyksestään, jos vaan kaikki menee normaalisti eikä äidillä ja vauvalla ole siis hätää. Eikös?
 
Huomasitkin tosiaan jo, etten siis tosiaan ole edes raskaana vielä, enkä ole synnyttänyt. Mutta uskon ja toivon, että sairaalassakin saa päättää itse aika pitkälle synnytyksestään, jos vaan kaikki menee normaalisti eikä äidillä ja vauvalla ole siis hätää. Eikös?

Varmaan riippuu paljon sairaalasta ja kätilöstä. Mutta ne on siellä ammattilaisia, joten luottaisin niihin. Toki saa päättää ottaako ja millaista kivunlievitystä ym. mutta ei esim. sitä mennäänkö sydänäänien laskiessa sektioon.
 
[QUOTE="hmmm";26698570]Näissä ei yleensä ole kyseessä ensisynnyttäjä. Kokemuksesta sanon että se on tokalla kertaa helpompaa. Ensisynnytys erittäin harvoin on kivuton (sektiossakin kivut tulee jälkeenpäin). Ensimmäisen synntykseni kipu oli sellaista, jota en ollut koskaan voinut kuvitella edes olevan olemassa, en missään nimessä olisi halunnut kokea sitä ilman ammattitaitoista henkilökuntaa. Silti hyvät kokemukset on molemmista synnytyksistä jäänyt eikä paria tikkiä enempää eikä traumoja. En haluaisi mitään lääketieteellistä toimenpidettä tehtävän kotonani, en sydänleikkauksta, enkä synnytystä.[/QUOTE]

Minä ehdin ensimmäisessä synnytyksessäni 8 cm:iin auki ennen kuin tajusin että ne lämpimät jomotukset, jotka oli verrattavissa kuukautiskipuihin, olivat oikeita supistuksia. Avainsanahan tässä onkin se, että synnytys EI ole lääketieteellinen toimenpide sen enempää kuin esimerkiksi kakkaaminen, vaan naisen elimistön normaali toiminto, johon se kroppa on luotu. Toki se on hitusen isompi juttu kuin kakkaaminen, mutta ei sen lääketieteellisempi lähtökohtaisesti :) Synnyty ei ole millään tapaa verrattavissa sydänleikkaukseen.
 
En ole, enkä pidä sitä järkevänä riskinä ottaa. Hyvän synnytyskokemuksen voi saada myös sairaalassa jossa kuitenkin on valmiudet hoitaa hätätilanteet. Ensimmäinen lapseni synnytys oli kuin oppikirjasta, pitkä mutta säännöllinen- sen perusteella jos olisin ajatellut, että seuraavakin menee hyvin ja synnytän kotona niin toinen lapseni olisi joko kuollut tai aivovaurioinen. Tilanne oli niin nopea eikä arvioitavissa etukäteen että tosiaankin kotoa olisi ollut liian pitkä matka hätäsektioon (vaikka asutaan Uudellamaalla). Olin siis kotona niin pitkään kuin mahdollista ja liikuin paljon ja synnytys eteni ripeästi, saavuin sairaalaan 10cm auki ja pääsin suoraan ponnistamaan (vauva kuitenkin vielä korkealla), ponnistusvaihessa sydänäänet kuitenkiin romahtivat palaamatta normaalitasolle ollenkaan ja mentiin hätäsektioon (siis ihan nukutus) ja lapsella todettiin napaverinäytteessä asphyksia- pelottava ajatu jos olisin ollut kotona :S ei ole olemassa riskitöntä synnytystä, ei vaikka edelliset olisivat menneet hyvin.

Kukin kantaa omat riskinsä, en voisi elää itseni kanssa jos olisin kotisynnytyksessä hakenut jotakin 'elämystä' ja sen takia lapseni olisi kuollut tai vammautunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpöhpö;26698630:
Minä ehdin ensimmäisessä synnytyksessäni 8 cm:iin auki ennen kuin tajusin että ne lämpimät jomotukset, jotka oli verrattavissa kuukautiskipuihin, olivat oikeita supistuksia. Avainsanahan tässä onkin se, että synnytys EI ole lääketieteellinen toimenpide sen enempää kuin esimerkiksi kakkaaminen, vaan naisen elimistön normaali toiminto, johon se kroppa on luotu. Toki se on hitusen isompi juttu kuin kakkaaminen, mutta ei sen lääketieteellisempi lähtökohtaisesti :) Synnyty ei ole millään tapaa verrattavissa sydänleikkaukseen.

mun molemmat synnytykset on käynnistetty yliaikaisuuden takia joten sinänsä rinnastan ne lääketieteellisiin toimenpiteisiin vaikka se toki luonnollinen juttu onkin. Synnytykset on erilaisia, samoin ihmiset, mutta ensisynnyttäjän paikka ei MIELESTÄNI ole kotona.
 
[QUOTE="hmmm";26698602]Muistaakseni pari vuotta sitten Irc galleriassa ja näillä palstoilla kirjoitellut ensisynnyttäjä synnytti kotona kätilön avustuksella ja lapsi syntyi kuolleena. Saattaa täältä palstaltakin löytyä haulla jotain keskustelua.[/QUOTE]

Tämä yksittäisissä kokemuksissa vellominen on ihan turhaa. Sairaalassa syntyy kuolleita vauvoja (valitettavasti) jatkuvasti.

Sit jos on osoitettavissa tilastollinen yhteys tai että lapsen menehtyminen johtui okeasti (eikä av:n mukaan) nimenomaan lääketieteellisen avun saavuttamattomuudesta, nin se on eri asia. Oliko tilanteessa näin?
 
Vauvailija, ensisynnyttäjää ei hoideta kotona (ainakaan Suomessa).

Sairaalassa astut kyllä normaalisynnyttäjänäkin rutiini- ja toimenpideviidakkoon. Sinulta otetaan sydänäänikäyrää, sitten sitä, tätä ja tuota. Osa on tarpeellisia, osa ei.

Sitten kun olet raskaana, niin hakeudu yksityiseen synnytysvalmennukseen, missä kerrotaan synnytyksen fysiologiasta ja hormonitominnasta. Neuvolassa valmennetaan yleensä se, kuinka sairaala synnytyksen hoitaa, ei sitä, kuinka nainen itseasiassa synnyttää. Siinä on ero.

Kannattaa harkita myös ammattitaitoisen doulan (synnytysavustajan) ottamista mukaan. Heillä on usein hyvät tiedot synnyttäjän tukemisesta, ja he ehtivät olla paikalla- kätilö kun hoitaa useampaa synnytystä, joutuu olemaan pitkiäkin aikoja poissa luotasi.

Synnytys ei ole, kaikella rakkaudella, lääketieteellinen toimenpide kuten sydänleikkaus. Normaali ynnytys on luonnollinen tapahtuma, jonka hoidossa joskus tarvitaan lääketieteellisiä apukeinoja. Taitavan synnyttäjän ja taitavan kätilön käsissä synnytykseen puuttuminen kuitenkin vähenee. Tietysti on myös niitä synnytyksiä, jotka alusta asti kaipaavat tuota lääketieteen osaamista, mutta eivät suinkaan kaikki!
 
  • Tykkää
Reactions: pikku yllätys
Mä mietin kotisynnytysvaihtoehtoa, mutta onneksi luin kauhutarinan, miten voi käydä (lapsi kuoli, sydänäänet heikkeni, väärä tarjonta jne.). Jouduinkin sitten sairaalassa hätäsektioon ja kotisynnytys olisi siis vienyt lapsen hengen :( sairaalaan olisi ollut 15 min matka. Napanuora kaulan ympärillä kahdesti.
 
Kotisynnytys voi oikein järjestettynä olla jopa turvallisempi kuin sairaalasynnytys, ja myös ensisynnyttäjä voi synnyttää kotona. Tiedän tapauksia, että synnytys on hoidettu jopa ilman kätilöä kokonaan. Jokainen kotisynnytystä suunnitteleva kyllä tietää ettei synnytys ole mitään siistiä ja kivutonta, mutta monille jo itsessään sairaalassaolo aiheuttaa ison stressin ja kivun tuntemuksia, jolloin kotisynnytys voi olla paljon kivuttomampi kokemus. Suomessa synnytysosastot ovat edelleen aivan liian laitosmaisia ja se lisää kaikkien synnyttäjien stressitasoa, synnytystilan kun pitäisi olla hämärä ja rauhallinen. Mysö liiallinen synnytykseen puuttuminen lisää komplikaatioita. Puudutusaineet eivät todellakaan ole vaarattomia sikiölle, vaikka niitä yleisesti pidetäänkin sopivina. Tutustu ap aktiivisynnyttäjien paikallisjärjestöön ja hae sitä kautta lisää tietoa. Lisäksi suosittelen selvittämään mahdollisuutta doulan saamiseen, synnytitpä sitten kotona tai sairaalassa.
 
Riskit varmasti tiedämme ja ymmärrämme kaikki. Luotan myös sairaaloihin ja olen iloinen siitä, että Suomessa lapsikuolleisuus on maailman alhaisimpia. Mutta iloinen olen myös vaihtoehdoista, ja tästä kotisynnytyksen vaihtoehdosta halusin tietoa, käytännön kokemuksia suomalaisilta äideiltä. Toki ymmärrän, että samassa yhteydessä on houkutus väitellä asiasta.

Ja oikeasti Suomessa varmasti niin harva synnyttänyt kotonaan, että kokemuksia tänne asti ehtisikään. Ja varmaan ensisynnyttäjänä minun on turha suunnitellakaan sitä. Totta kai mietin myös sitä, että mitä jos jotain tapahtuu, tai tarvitsen hätäsektion jne jne. Mutta minun lastani ei ole vielä olemassakaan, joten ei ole mitään hätiä vielä :)

Olen samaa mieltä siitä ettei synnytys ole lääketieteellinen toimenpide ja verrannollinen vaikkapa sydänleikkaukseen, on se lähempänä sitä kakkaamista kuitenkin...... ehehhe. Vitsit vitsinä.
 
Niin.. en mäkään kyllä ymmärrä miksi kukaan ehdoin tahdoin tahtoo kotona synnyttää. Kun olen niin monesti kuullut sepustuksia siitä kuinka ÄITIÄ ahdistaa sairaalaympäristö ja ÄITI tahtoo kodinomaisen tunnelman. Mutta kun mun logiikalla tulis ajatella ennen kaikkea sen vauvan TURVALLISUUTTA. Enkä mä todellakaan ymmärrä kuka voi perustella kodin olevan vauvankin kannalta ihan yhtä turvallinen paikka syntyä kuin sairaala..? Vaikka kuinka hankit TENS-laitetta ja vekotinta niin se apu ei tarvittaessa ole lähellä niinkuin sairaalassa. Vahinko kun harvemmin tulee kello kaulassa.

Mulla ei ollut kuin viidestä minuutista kiinni ettei kuopus syntynyt kotiin.. en reppana tajunnu että avautumisvaihe olikin jo loppusuoralla kun aiemmat synnytykset olleet niin paljon pidempiä ja kivuliaampia. Sitten kun tajusin että kiire tulee niin paniikki kyllä iski. Onneksi ehdittiin sairaalaan suoraan saliin ponnistamaan.
 
Mulla on sit vissiin erikoinen kaveripiiri, mutta en muista mmontaakaan tapausta jossa ei olisi jotain erikoista tarvittu synntytyksessä. Itselläni käynnistettiin cytoteqillä ja oksitosiinilla ja lisäksi sain antibioottia suoneen, kaverilla vauhditettiin oksitosiinilla ja pitkän ponnistusvaiheen ja sydänäänten laskun vuoksi otettiin ulos imukupilla, toinen kaveri joutui sydänäänten laskun vuoksi kiireelliseen sektioon, yksi kaveri joutui myös imukuppivetoon, yhdellä vauva joutui virvotteluun heti syntymän jälkeen, toisella taas ihan lastenosastolle pariksi viikoksi, yksi vuoti niin, että sai monta pussia verta. Ja kaikki siis nuorehkoja (25-35v) ja normaalipainoisia synnyttäjiä, joilla normaali raskaus.

Toki kaikki voi mennä hyvin, mutta kaikki voi mennä myös todella pieleen ja se saattaa johtaa äidin tai lapsen menetykseen. Mun mielestä pitää vaan pohtia asiaa eri puolilta. Jos syy on se, ettei tykkää olla sairaalassa, niin onko se hyvä syy vaarantaa oma ja lapsen henki?
 

Yhteistyössä