Mitä mieltä te olette tällaisesta uusperhe-elämästä?

[kysyy]

Miehellä kolme lasta. Minulla kaksi. Arki pyörii näin: mies käy 2-4 x viikossa omissa harrastuksissa. Yhden illan viikossa on lastensa kanssa, jolloin tekee vain omien lastensa ehdoilla asioita. Muinakin iltoina kuljettaa äidillä asuvia lapsiaan harrastuksiin. Käytännössä siis menoja on lähes joka ilta. Ruokailut tapahtuvat hänen lastensa aikataulunsa mukaisesti. Ovat joka 2. viikonloppu meillä, jolloinlapsilla on harrastuksia. Mies kuljettaa tällöinkin niihin. Me emme siis voi lähteä minnekään viikonloppuna, koska lapset harrastavat. Kesälomallakin on harrastus, joka sitoo paikkakunnalle. Mieheltä ei ole kysytty, suostuuko hän tähän. Ex on valinnut harrastukset ja aikataulut lapsille.

Mies käy lastensa kanssa yksin sukulaisissa ja ystävissaä. Meitä on pyytänyt mukaan, mutta koska meidän kaikki sukulaiset asuu ihan muualla ja kaukana, meidän on lomilla käytävä heillä. Käytänössä sitten vietämme lapsiviikonloput erillään omissa kuvioissa. Saattaa lähteä omien lastensa kanssa vaikka kylpylään viettämään omia syntymäpäiviiään. Mun lapset vinkuu mukaan, mutta ei tietysti pääse.

Joka 2. viikonloppu olisi yhteistä lapsivapaata miehen kanssa, mutta hän kuljettelee lapsia silloin ja jos ei, on hänellä huono omatunto, ettei ole paikalla. Niinpä yksi jos toinenkin irtiottoviikonloppu mies viettää kännykkäpäivystyksenä.

Minun lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu. Heistä ei näy eikä kuulu silloin. Isällään ovat omissa kuvioissaa. Minä en soittele enkä puutu. Lapsetkaan eivät juuri koskaan soittelele.

Ongelma on minun näkökulmastani se, että yhteistä aikaa ei ole eikä mitään sitoutuista suurperheeseen miehen puolelta. Minun pitää hyväksyä, että oma elämä hävisi täysin. Tilalle ei ole tullut muuta kuin että asumme saman katon alla. Miestä näkyy silloin kuin omilta menoiltaan joutaa. Ei mitään yhteistä perhettä sitovaa toimintaa. Minun ja lasten rooli on tässä perheessä sellainen, että meidän kanssa ollaan, jos me mukaudutaan miehen ja hänen lastensa aikatauluihin. Eli molemmat elävät samaa elämää kuin ennen yhteenmuuttoakin. Omat menot, omat kaverit, omat ruoat, omat aikataulut, omat elämät.

Näinkö tämä menee? Kertokaa, miten te olette hitsautuneet perheeksi? Oonko mä vaan jotenkin outo ja kohtuuton, kun odotin jotain muuta. Voiko ylipäätään oottaa mitään muuta? Onko tässä teistä mitään outoa? Oon aika näköalaton nyt.

 

["vieras"]

Niin. Ymmärsitkö riskit kun perustit perheen eronneen miehen kanssa? Kuullostaa aika tavalliselta uusioperhe-elämältä.

 

["Eeva"]

Uskoisin, että suht tavallista uusioperhe-elämää. Ehkä muuttuu ajan kanssa kun lapset kasvavat. Itse olen ollut lapsellisen miehen kanssa 10 vuotta ja hänen lapsensa ovat jo täysi-ikäisiä. Välillä oli todella vaikeata, mutta yritin suhtautua asiaan oikein ja ajattelin, että tilanne elää kuitenkin joka päivä ja lapsuus ei kestä kuitenkaan kauan. Itselläni oli hieman eri tilanne kun minulla ei omia lapsia joten yhteistä kahdenkeskistä aikaa oli varmasti sen takia paljon enemmän. Tsemppiä ja jaksamista. Tilanne toinen muutaman vuoden kuluttua ja jos rakastatte toisianne kuitenkin kannattaa ehkä yrittää jaksaa ja keskustella sopivasti asioista, mutta ei siis liikaa tai liian vähän.

 

[Marza1970]

meillä on miehellä 2 lasta edellisestä aviolitosta ja itsellä yksi 7v poika ja sitten meillä yhteinen 2v tyttö
Meillä ei mennä lainkaan nuin enkä varmaan millään jaksaisi.Onni että meillä on paljon aikaa ja sitä aikaa jaamme keskenämme minkä kerkeämme.
Oikeastaan en osaa ottaa kantaa sillä mulla ei ole tuollaisesta kokemuksia meillä kaikki lapset on samalla viivalla ja kaikkien kanssa tasapuolisesti touhutaan.

 

[astrolabe]

Kuulostaa aika lohduttomalta. Meillä samanlainen kokoonpano, mutta muuten stoori ihan erilainen. Voisko eksän ottaa keskustelemaan kanssanne? Ei kai lapsillekaan kivaa noin tiukka harrastusaikataulu. Ja miksi lomat "pakko" viettää erillään omissa sukukylissä, eikö vaan kotona oman perheen kesken ainakin joskus tai sukulaiset tulisivat teille kylään? Ja miksi ei koko perheenä mennä kylpylään synttäreillä??

 

[kysyy]

Kiitos vastauksista. Musta tämä tuntuu väärältä taii vähintään kummalliselta. Oon kai itse sit niin erityyppinen ihminen. Olisin halunnut enemmän munkin ehdoilla sujuvaa elämää.

 

[Kitiara Uth Matar]

Puuttumatta muuhun, onhan ydinperheessäkin molemmilla omat suvut ja lapsuuskodit. Niissä vieraillaan vuorotellen, eikä jaetta porukkaa toinen toiseen paikkaan.. Niin sitä hitsautuu yhteen ja toisen sukuun.. Voisitko sinä kuskata miehen lapsia joskus ja hän jää sinun lasten kanssa? Sekoitatte pakkaa. Jos aina mennään eri menoja "omalla porukalla", ei teistä tule koskaan yhtenäistä sakkia..

 

[Data]

Minusta kaukana tavallisesta. Ei uusperheessä pitäisi olla minun ja sinun lapsia, vaan yhteiset lapset. Yhdessä päätetään asioista samoin kuin ydinperheessä ja vietetään lomat. Minusta mies ei kuulosta kovinkaan sitoutuneelta.

 

["niin"]

Mä tapailin kerran tuollaista yh-iskää. Tai eronnut se oli, lapset vuoroviikkosysteemillä. Paitsi että niinäkin päivinä kun lapset ei sillä olleet, isukki kuskasi lapsukaisiaan milloin minnekin harrastukseen tai vieraili omissa sukulaisissaan lastensa kanssa tai kuskasi eksäänsä jolla ei ollut autoa.

Mä sain yhden murusen sieltä ja toisen täältä. Mullakin on omia lapsia, mutta joka toinen vkl lapsivapaata ja siis myös omaa aikaa. Mä lopetin lopulta koko jutun, kun tuntui että miehen elämään ei mahdu ketään muuta kuin eksänsä ja lapsensa.

Tuosta jäänyt vähän kammo, en ole sen jälkeen toisten halunnut "sekaantua" miehiin, joilla on omia lapsia. :/

 

["noh"]

Pakko kysyä; tuoko on rakkautta??

 

["vieras"]

Meillä ei toimisi.
Lomat ja viikonloput vietetään yhdessä kun miehen lapsi tulee meille (minun lapset asuu meidän kanssa, käy joka toisen viikonlopun isällään). Molemmat on sitoutunut tähän perheeseen, yhteiset säännöt rutiinit ja jutut meidän perheenä, kaikilla lapsilla samat.
Joka toinen viikonloppu meillä lapsetonta aikaa, silloin ns. hoidetaan parisuhdetta.

 

["Jenis"]

Mä oon elänyt uusperheessä kohta 10 vuotta, lapsia oli aluksi 1 (miehen) ja nyt on lisäksi 2 yhteistä. Meillä ei oo kyllä missään vaiheessa ollut tuollaista sun-ja-mun-jakoa, vaan kun ollaan oltu yhdessä koko porukka, on tehty juttuja yhdessä. Toki välillä käydään yksittäisen lapsen kanssa tekemässä jotain, mutta pääsääntöisesti porukalla. Ei tää muuten toimis mitenkään. Oon esim. ite ollut töistä pois hoitamassa miehen sairasta lasta.

Juttelitteko näistä jutuista ennen yhteenmuuttamista?

 

[kysyy]

Joo, juteltiin. Hän ei näe mitään väärää siinä, että hän elää omilla ja omien lasten ehdoillaan. Hän perustelee sitä sillä, että näkee lapsiaan niin paljon vähemmän kuin minä, joten hän haluaa joka hetki kuin vain mahdollista nähdä lapsiaan. Hän ei voi sanoa lapsilleen, että he eivät voi tulla kotiimme, vaikka olisi minun lapsivapaani, vain joka 2. vkl ja kaksi viikkoa kesällä + muutama päivä exäni joululoman yhteydessä. Tavallaan ymmärrän sen, mutta en haluaisi elää niin, että meillä ei ole joka toinen viikonloppu yhteistä aikaa. Alussa oli, kun emme asuneet yhdessä. Silloin olimme kahdestaan nuo ajat meillä tai mökillä tms. Sopimuksessa miehellä on lapset joka toinen vkloppu ja kerran arkena. Näin homma meni siihen asti, kun emme asuneet yhdessä. En siis tajunnut, että tilanne muuttuukin näin. Hänellä on huono omatunto, jos joutuu kieltämään, etteivät lapset voi tulla.

Minä taas voisin ihan hyvin kieltäytyä ottamasta omalla lapsivapaalla edes omia lapsiani. Tarvitsen oman aikani. Olenko jotenkin outo? On kuitenkin tosi raskastakin pyörittää omien lasteni kaikki kuviot yksin, kun minun ex-mieheni ei ole arkielämässä millään lailla mukana välimatkan, jonka hän on itse valinnut, vuoksi.

Kiva oli kuulla noita hyvin toimivia perheitäkin. Ehkä tässä jokin sitten mättää. En vain voi vaatia mitään muuta, koska sitten olen paska äitipuoli ja paska puoliso, joka yrittää estää isää näkemästä lapsiaan.

 

["Jenis"]

Kuulostaa tosi haasteelliselta tilanteelta. Tosin, ihan omia lapsivapaita ei oikein voi uusperheessä vaatia, se on varmasti yhteenmuuttamisen hinta. Aika harvinaista kuitenkin, että 3 perheen aikataulut saisi sopimaan yhteen juuri sopivasti... toisaalta, jos mies kerran elää ns. omaa elämäänsä, elä sinäkin lapsivapaasi kuten itse tahdot.

 

["Eee"]

Siis miksi te ette voi mennä mukaan sinne kylpylään niiden kanssa? Ja miksi ette lähde koko porukka yhdessä sukulaisreissuille? Mulla ydinperhe, mutta kyllä mä menen sukuloimaan miehen sukulaisille ja mies tulee mukaan mun sukulaisille. En tajua, miksei teillä myös...

 

[kysyy]

edelliselle: niin minä elänkin lapsivapaani kuten tahdon. Ensin vain olin kotona ja odottelin ,milloin kanssani halutaan olla eli joudetaan olla. Sen jälkeen olen alkanut käydä teatterissa, uimassa, lenkillä, elokuvissa, hotellissa jne yksin. Mutta kun just tätä EN halunnut. Just noihin olisin halunnut sen miehen mukaan. Se oli mun idea, jos alan seurustella. Kyllä minä arkeni itse pyöritän.

Surettaa, että on mies, mutta hän ei lähden ulkomaille minun ja lasteni kanssa eikä voi ottaa omia lapsia mukaan, koska liian kallista. SIltikään ei siis vaikkapa yksin lähde meidän kanssa ajalla, jona hänen lapset eivät olisi isällään. koska tuntee huonoa omaatuntoa, ettei hänen lapsensa ole mukana. Niinpä minä joko menen vinkunan saattelemana tai jään kotiin katsomaan, kun me tavallaan vietämme pienperhe-elämää, mutta hänellä on omat menonsa koko ajan.

Oon koko ajan ajatellut, että vaadin liikaa ja mussa on jokin vika, mutta eipä tää nyt sitten ainakaan ihan täysin näin olekaan. Eli muutakin voisi olla vastauksistanne päätellen tarjolla...

 

["Jenis"]

Joo, et todellakaan vaadi liikaa eikä toi ole mitenkään tavallista, että noin toimitaan. Keskustelun paikka miehen kanssa, selvästikin.

 

[Eeva vielä]

Vaikutatte molemmat järkeviltä ihmisiltä ja varmasti rakastatte toisianne, mutta tuntuu, että miehesi ehkä kokee jollakin tavalla syyllisyyttä siitä, että hänen lapsensa ovat kokeneet eron ja yrittää ehkä hyvittää sitä heille. Siksi ei voi sanoa heille ei kun esim. tarvitsevat isänsä kanssa aikaa. Ymmärrän häntä, mutta jos olisin sinä niin ottaisin asian esille vielä rauhallisesti keskustelemalla. Siis ottaisin esille asian, että sinun mielestäsi olisi parisuhteenne jatkuvuuden takia välttämätöntä, että teidän joka toinen viikonloppu olisi omaa aikaanne ilman lapsia. Kertoisin, että vaikka lapset ovat ykkösinä niin juuri lasten takia on tärkeää, että joka toinen vkonloppu olisi teillä kahdenkeskistä aikaa. Syynä se, että jos parisuhde ja lasten vanhemmat voivat huonosti ja ovat rasittuneita niin se on karhunpalvelus lapsille. Koska mies ajattelee lapsiaan niin paljon ehkä ymmärtäisi asian tämän lasten hyvinvointinäkökulman kautta. Samoin voisitte sopia esim. yhdestä tai kahdesta illasta viikossa jolloin hän ei kuskaisi lapsiaan ja kertoisi ex-vaimolleen ja lapsilleen, että ei silloin ehdi kun te ette ehdi tehdä omia kotijuttujanne muuten kun aikaa liian vähän. Miltä tämä ehdotus susta kuullostaisi? Se olisi syys myös lapsille hyvä, että teillä omaa aikaa. Uskon, että lapset tottuisivat järjestelyihin kun miehesi kuitenkin näkee heitä muuten.

 

[Eeva vielä]

Voisit selittää miehellesi, että on normaalia, että lapset kokevat mustasukkaisuutta omasta ajastanne. Meillä oli sellaista esim. että kun olin mieheni kanssa elokuvissa niin hänen tyttärensä soitti ja suuttui kun me olimme elokuvissa ilman häntä. Oli mustasukkainen,. mutta se kuuluu asiaan ja nykyään ei enää ole ja meillä hyvät välit kun hän on parikymppinen

 

["Sirkkeli"]

Ei kuullosta ollenkaan hyvltä ei. Siis sinun kannaltasi.

Mutta se on kyllä hyvä juttu, että tämä isä osallistuu lasten kuskaamiseen yms. ja ei suostu siihen, että näkee vain joka toinen viikonloppu. Se tapa on perseestä. Mutta kyllähän tuo nyt sen joka toisen viikonlopun voisi sinun kanssasi ilman lapsia viettää. Mutta ilmeisesti et ole tarpeeksi tärkeä hänelle?

 

[cvb]

Todella outo tilanne teillä, ihan kuin sua ei olisi olemassakaan teidän perheessä...

Mutta toinen juttu pisti silmääni: jos on lapsia siunaantunut, ei ole olemassa jotain annettua määrää lapsivapaata ja "omaa aikaa". Näin ei ole ydinperheessä, eikä varsinkaan uusioperheessä. Varsinkaan jotain jokakuukausittaista kokoviikonloppua aikuisten kesken, kellään paitsi lapsettomilla ei tätä luksusta (?) ole. Tämä on kohtuuton vaatimus sinulta, mielestäni.

 

[yh etäsuhteesta]

Miehellä kolme lasta. Minulla kaksi. Arki pyörii näin: mies käy 2-4 x viikossa omissa harrastuksissa. Yhden illan viikossa on lastensa kanssa, jolloin tekee vain omien lastensa ehdoilla asioita. Muinakin iltoina kuljettaa äidillä asuvia lapsiaan harrastuksiin. Käytännössä siis menoja on lähes joka ilta. Ruokailut tapahtuvat hänen lastensa aikataulunsa mukaisesti. Ovat joka 2. viikonloppu meillä, jolloinlapsilla on harrastuksia. Mies kuljettaa tällöinkin niihin. Me emme siis voi lähteä minnekään viikonloppuna, koska lapset harrastavat. Kesälomallakin on harrastus, joka sitoo paikkakunnalle. Mieheltä ei ole kysytty, suostuuko hän tähän. Ex on valinnut harrastukset ja aikataulut lapsille.

Mies käy lastensa kanssa yksin sukulaisissa ja ystävissaä. Meitä on pyytänyt mukaan, mutta koska meidän kaikki sukulaiset asuu ihan muualla ja kaukana, meidän on lomilla käytävä heillä. Käytänössä sitten vietämme lapsiviikonloput erillään omissa kuvioissa. Saattaa lähteä omien lastensa kanssa vaikka kylpylään viettämään omia syntymäpäiviiään. Mun lapset vinkuu mukaan, mutta ei tietysti pääse.

Joka 2. viikonloppu olisi yhteistä lapsivapaata miehen kanssa, mutta hän kuljettelee lapsia silloin ja jos ei, on hänellä huono omatunto, ettei ole paikalla. Niinpä yksi jos toinenkin irtiottoviikonloppu mies viettää kännykkäpäivystyksenä.

Minun lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu. Heistä ei näy eikä kuulu silloin. Isällään ovat omissa kuvioissaa. Minä en soittele enkä puutu. Lapsetkaan eivät juuri koskaan soittelele.

Ongelma on minun näkökulmastani se, että yhteistä aikaa ei ole eikä mitään sitoutuista suurperheeseen miehen puolelta. Minun pitää hyväksyä, että oma elämä hävisi täysin. Tilalle ei ole tullut muuta kuin että asumme saman katon alla. Miestä näkyy silloin kuin omilta menoiltaan joutaa. Ei mitään yhteistä perhettä sitovaa toimintaa. Minun ja lasten rooli on tässä perheessä sellainen, että meidän kanssa ollaan, jos me mukaudutaan miehen ja hänen lastensa aikatauluihin. Eli molemmat elävät samaa elämää kuin ennen yhteenmuuttoakin. Omat menot, omat kaverit, omat ruoat, omat aikataulut, omat elämät.

Näinkö tämä menee? Kertokaa, miten te olette hitsautuneet perheeksi? Oonko mä vaan jotenkin outo ja kohtuuton, kun odotin jotain muuta. Voiko ylipäätään oottaa mitään muuta? Onko tässä teistä mitään outoa? Oon aika näköalaton nyt.

siis miksi ette voi mennä kylpylään hänen ja lastensa kanssa? miten muuten lapset tulevat keskenään toimeen?
vietättekö kaikki juhlapyhät erillään? joulu? ostaako miehesi vain lahjat omilleen ja sinä omillesi? miten ruokailut? ilmeisesti ex lapsineen asee jossain hyvin lähellä miestäsi?
Ex pyörittää miestäsi mennen tullen , koska siellä mennään hänen pillinsä mukaan.
Saako kysyä, onko teillä seksielämää? Oletko tyytyväinen siihen puoleen ja saako mies tyydytettyä sinut? Koska myös seksielämä on tärkeää, ja pitää kasassa suhdetta. Saatko mieheltäsi läheisyyttä ja hellyyttä tarpeeksi? Missäpäin muuten asut, jos asut Tampereen lähistöllä, voitaisiin vaikkapa tavata ja tutustua itse etäsuhteessa, en siis ole yhteenmuuttamassa... vielä.

 

[Tapiontytär]

[QUOTE="vieras";26738403]Niin. Ymmärsitkö riskit kun perustit perheen eronneen miehen kanssa? Kuullostaa aika tavalliselta uusioperhe-elämältä.[/QUOTE]

No ei todella kuulosta. Toimiva uusperhe tekee kompromisseja eikä aseta lapsia eriarvoiseen asemaan.

 

[näin]

Sitä mieltä että kuulostaa kauhealta Mä oon aina ajatellut etten sekaannu lapsellisiin ukkoihin, ei siksi etten tykkäisi lapsista. Vaan rassaa ne exät ksi ja äxät.

Nyt on yksi lapsellinen, tai siis ollaan oltu ikuisuus kavereita. Mutta musta taitaa tuntua siltä että kavereina pysytäänkin.

Olen älyttömän huono yrittämään tarpeeksi tollasissa tilanteissa, ja yleensä kiidänkin takavasemmalle..

 

[lisäys Eevalta vielä]

Tottakai lapsiperheissä ei ole omaa aikaa, mutta tilanne on silloin hieman toinen kun tuossa on molempien lapset eli lapsia on tuplamäärä ja lapset ovat olleet ennen suhteen alkamista olemassa eli aikaa suhteen kehittymiselle ja omalle ajalle tarvitsee juuri sen takia kun oma seurusteluaika on jäänyt väliin eli aika ennen lapsia. Suhde ei voi kehittyä noin normaaliin suuntaan. Tämän takia vaatimus omasta ajasta ei ole kohtuuton kun suhdetta rasittaa enemmän uusioperheen lapsielämä kun ydinperheen lapsielämä. Ydinperheessä on ME-HENKI jo ennestään, mutta uusioperheessä täytyy olla sen takia omaa aikaa ettei parisuhde jää etäiseksi ja siihen muodostu kaksi eri puolta eli taisteluparit vähän kuin eri puolilla olevat. Yhden köyden vetäminen ja me-henki ei todellakaan voi muodostua jos parisuhdeaikaa ei ole ollenkaan. Ydinperhe on eri asia kun kaikki on samalla puolella jo ennestään.