Kokemuksia perheensisäisestä (?) adoptiosta kaivataan!

["Veera"]

Minulla on aiemmasta suhteesta yksi lapsi, jonka isyyttä ei ole selvitetty. Olen asunut jo pidempään avoliitossa miehen kanssa, joka on lapselle kuin isä, biologistä isäänsä ei tapaa. Haluaisinkin nyt kuulla kokemuksia siitä, minkälainen prosesessi olisi, jos nykyinen mieheni adoptoisi lapseni?

 

["vieras"]

Oheishuoltajuus, ei adoptio.!!! Jos haet adoptiota, menetät itse lapsesi huoltajuuden, ja sitä et varmaan halua, että miehesi on huoltaja, ja itse et. Jos miehesi on oheishuoltaja, olette molemmat huoltajia.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26836420]Oheishuoltajuus, ei adoptio.!!! Jos haet adoptiota, menetät itse lapsesi huoltajuuden, ja sitä et varmaan halua, että miehesi on huoltaja, ja itse et. Jos miehesi on oheishuoltaja, olette molemmat huoltajia.[/QUOTE]

Mitä v****a sä selität?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26836420]Oheishuoltajuus, ei adoptio.!!! Jos haet adoptiota, menetät itse lapsesi huoltajuuden, ja sitä et varmaan halua, että miehesi on huoltaja, ja itse et. Jos miehesi on oheishuoltaja, olette molemmat huoltajia.[/QUOTE]

Tässä väestöliiton sivuilta:

Adoptio voi olla perheen sisäinen adoptio. Siinä yleensä äidin tai isän uusi aviopuoliso adoptoi puolisonsa jo olemassa olevan lapsen.

Eli ajatuksena on se että mieheni olisi lapsen täysivaltainen huoltaja itseni ohella.

 

[ABCD]

"vieras" selittää tosiaan nyt ihan puutaheinää.

Olemme käyneet läpi perheen sisäisen adoption, jota ennen olimme jo hakeneet miehelleni lapsen oheishuoltajuutta. Enkä minä ole lapseni huoltajuutta menettänyt

Ei perheen sisäisessä adoptiossa lasta anneta pois, vaan lapselle otetaan yksi huoltaja lisää. Ja mitä siihen huoltajana olemiseen sen oheishuoltajuuden suhteen tulee, niin oheishuoltaja ei ole suinkaan lapsen huoltaja, vaan oheishuoltaja. Oheishuoltajalta ei mm. tarvita lapsen passia varten allekirjoitusta, mikä huoltajalta puolestaan vaaditaan.

 

[Katylina]

Olen itse käsittänyt, että tähän perheensisäiseen adoptioon pitäisi olla naimisissa?

 

[ABCD]

Olen itse käsittänyt, että tähän perheensisäiseen adoptioon pitäisi olla naimisissa?

Kyllä, näin juuri.

 

["aloittaja"]

"vieras" selittää tosiaan nyt ihan puutaheinää.

Olemme käyneet läpi perheen sisäisen adoption, jota ennen olimme jo hakeneet miehelleni lapsen oheishuoltajuutta. Enkä minä ole lapseni huoltajuutta menettänyt

Ei perheen sisäisessä adoptiossa lasta anneta pois, vaan lapselle otetaan yksi huoltaja lisää. Ja mitä siihen huoltajana olemiseen sen oheishuoltajuuden suhteen tulee, niin oheishuoltaja ei ole suinkaan lapsen huoltaja, vaan oheishuoltaja. Oheishuoltajalta ei mm. tarvita lapsen passia varten allekirjoitusta, mikä huoltajalta puolestaan vaaditaan.

Kiitos vastauksesta! Lähinnä nyt mietin sitä, aiheuttaako ongelmia se, että isyyttä ei ole aikoinaan selvitetty? Tarvitaanko biologiselta isältä jonkinlainen suostumus?

 

["aloittaja"]

Kyllä, näin juuri.

Täytyy sitten ilmeisesti mennä naimisiin

 

[gfd]

[QUOTE="aloittaja";26836699]Kiitos vastauksesta! Lähinnä nyt mietin sitä, aiheuttaako ongelmia se, että isyyttä ei ole aikoinaan selvitetty? Tarvitaanko biologiselta isältä jonkinlainen suostumus?[/QUOTE]

koska isyyttä ei ole selvitetty, sun ei tarvitse keneltäkään kysyä suostumusta

Mulla itsellä vähän sama tilanne, sillä erolla, että aikoinaan kävime yyden tunnustuksessa. Valitettavasti. Se estää miestäni adoptoimasta tyttöäni, jota rakastaa ja kasvattaa kuin yhteisiäkin lapsiamme.
Bio-isä vastustaa ihan periaatteesta,kiusaallaan.

 

[ABCD]

[QUOTE="aloittaja";26836699]Kiitos vastauksesta! Lähinnä nyt mietin sitä, aiheuttaako ongelmia se, että isyyttä ei ole aikoinaan selvitetty? Tarvitaanko biologiselta isältä jonkinlainen suostumus?[/QUOTE]

Meillä se aiheutti ongelmia. Emmekä ole ainoat. Joten kyllä siihen kannattaa varautua, varmuuden vuoksi.

Voit käydä lukemassa koko tarinamme täältä: Perheen sisäinen adoptio ja oheishuoltajuus

 

[gfd]

Meillä se aiheutti ongelmia. Emmekä ole ainoat. Joten kyllä siihen kannattaa varautua, varmuuden vuoksi.

Voit käydä lukemassa koko tarinamme täältä: Perheen sisäinen adoptio ja oheishuoltajuus

kiitos sulle, myös minun puolestani

Meillä juuri selvitellään tuota oheishuoltajuutta, tän tuppukylän lastenvalvoja ei ole osannut neuvoa miten edetä.

 

[ABCD]

koska isyyttä ei ole selvitetty, sun ei tarvitse keneltäkään kysyä suostumusta

Mulla itsellä vähän sama tilanne, sillä erolla, että aikoinaan kävime yyden tunnustuksessa. Valitettavasti. Se estää miestäni adoptoimasta tyttöäni, jota rakastaa ja kasvattaa kuin yhteisiäkin lapsiamme.
Bio-isä vastustaa ihan periaatteesta,kiusaallaan.

Ei se valitettavasti mene näin. Siis etteikö tarvitsisi kysyä. Me emme saaneet adoptiolupaa suorilta käsin, koska käräjäoikeus oli sitä mieltä, että isän lupa vaaditaan, oli isän nimi papereissa tai ei.

Ja toisaalta sitten taas, adoptiolupa voidaan myöntää myös silloin, jos bioisä vastustaa asiaa. Eli ei se biologisen isän "kiellän, koska haluan kiusata" tarkoita sitä, etteikö adoptiolupaa voisi silti saada.

 

[ABCD]

kiitos sulle, myös minun puolestani

Meillä juuri selvitellään tuota oheishuoltajuutta, tän tuppukylän lastenvalvoja ei ole osannut neuvoa miten edetä.

Eipä kestä. Sitä varten nuo sivut aikoinaan tein, että joku saisi sieltä vastauksia kysymyksiinsä. Itse kun koin sen tiedon löytymisen aikoinaan ihan äärimmäisen vaikeaksi.

 

["Minna"]

meill on vastaava tilanne kuten aloittajalla ja minulla siis täysi yksinhuoltajuus lapsestani.
Kuitenkin kouluissa lääkärissä tiedetään tilanne että mieheni ei ole lapsen bio isä mutta kyllä hänen sanaa on kuultu,uskottu ja luotettu.
Myös mieheni allekirjoittamat todistukset kokeet ym on hyväksytty ilman mitään ohishuoltajuutta
Ja kun minulla täysi yh huolto vaihdoin lapseni sukunimenkin heti naimisiin mentyämme samaksi muun perheen kesken
(tämä ihan lapsen omasta toiveesta,ennekuin alette siitäkin vääntämään kättä )

Myös perheen sisäinen adoptia onnistuu kivuttomasti jos lopulta niinkin haluatte tehdä. Meillä se oli mielessä mutta asia jäi ja jäi ja nyt lapsella onkin jo ikää sen 17v
Muistathan jos adoptoitte lapsen sinun ja miehesi nimiin lähtee myös elatustki pois
Yh korouksethan olet jo menettänyt jos samassa taloudessa asutte .

 

["aloittaja"]

Meillä se aiheutti ongelmia. Emmekä ole ainoat. Joten kyllä siihen kannattaa varautua, varmuuden vuoksi.

Voit käydä lukemassa koko tarinamme täältä: Perheen sisäinen adoptio ja oheishuoltajuus

Voi, paljon kiitoksia linkistä! Sitä vähän pelkäsinkin että isyyden selvittämättömyys muodostuu ongelmaksi, voi olla että meillä koko juttu kaatuu siihen Biologisen isän kanssa ei haluttaisi olla missään tekemisissä, pelottaa kuinka hän käyttäytyisi jos tällaisen asian kanssa otettaisiin yhteyttä.

 

[ABCD]

[QUOTE="aloittaja";26836812]Voi, paljon kiitoksia linkistä! Sitä vähän pelkäsinkin että isyyden selvittämättömyys muodostuu ongelmaksi, voi olla että meillä koko juttu kaatuu siihen Biologisen isän kanssa ei haluttaisi olla missään tekemisissä, pelottaa kuinka hän käyttäytyisi jos tällaisen asian kanssa otettaisiin yhteyttä.[/QUOTE]

Kannattaa kuitenkin yrittää, jos adoptio kuitenkin on asia, jonka ihan ehdottomasti haluatte käydä läpi.

Meillekin tarjottiin mahdollisuutta jättäytyä prosessista pois, mutta päätimme viedä sen loppuun saakka, koska meille se "luovuttaminen" ei missään nimessä ollut vaihtoehto. Olisimme vieneet asian niin pitkälle, kuin mahdollista, mikäli käräjäoikeudelta olisi tullut "toinenkin kielteinen päätös".

Adoptiostamme on aikaa nyt noin 2 vuotta ja ainakin kaksi kertaa käräjäoikeus on päätynyt siihen, että adoptiolupa myönnetään, vaikka biologiselta isältä ei olla lupaa kysytty. Tiedä vaikka tässä kahdessa vuodessa luku olisi jo paljon suurempikin. Joten ehkäpä käräjäoikeuden linja on nykyään jo enemmän perheen puolella?

 

["aloittaja"]

Kannattaa kuitenkin yrittää, jos adoptio kuitenkin on asia, jonka ihan ehdottomasti haluatte käydä läpi.

Meillekin tarjottiin mahdollisuutta jättäytyä prosessista pois, mutta päätimme viedä sen loppuun saakka, koska meille se "luovuttaminen" ei missään nimessä ollut vaihtoehto. Olisimme vieneet asian niin pitkälle, kuin mahdollista, mikäli käräjäoikeudelta olisi tullut "toinenkin kielteinen päätös".

Adoptiostamme on aikaa nyt noin 2 vuotta ja ainakin kaksi kertaa käräjäoikeus on päätynyt siihen, että adoptiolupa myönnetään, vaikka biologiselta isältä ei olla lupaa kysytty. Tiedä vaikka tässä kahdessa vuodessa luku olisi jo paljon suurempikin. Joten ehkäpä käräjäoikeuden linja on nykyään jo enemmän perheen puolella?

Kyllä me vakavasti harkitaan Mä en vaan pysty ymmärtämään mitä mierkitystä biologisen isän mielipiteellä on tässä vaiheessa kun ei ole vuosikausiin osoittanut minkäänlaista kiinnostusta lapseen ja isyyskin jätettiin selvittämättä nimenomaan siksi että hän itse sitä vaati.