Anoppi suuttui, kun en anna lapseni dubloja mieheni veljen lapselle

[hän-joka-jääköön-nimeämättä]

No ensinäkin: Missä on lapsen itsemääräämisoikeus? Ymmärrän ja tajuan, että on lapsia, jotka eivät olisi valmiita luopumaan karkkipapereistakaan, mutta tuollaisissa tilanteissa on vanhemman sitten osattava puuttua oikealla tavalla asiaan. Duplot ovat yleensä (ainakin oletan, että ap:n tapauksessa on ollut) leluja, joilla on leikitty paljon. Duplot ovat yleensä niitä leluja, joita etenkin pojat toivovat joululahjaksi tietyssä iässä. Ne lelut ovat LAPSEN omia ja jos lapsi ei niistä halua luopua, niin silloin niitä ei anneta, vaikka äiti kuinka haluaisi.
AP:lla ei ole MITÄÄN velvollisuutta antaa leluja edes lainaksi.

Menee vähän OT, mutta mä en ymmärrä yhtä asiaa: Jos jotakin annetaan, niin se on silloin annettu pois. Se on toisen omaa. Jos minä annan nukkeni siskoni Leenu-Liinukalle, niin ne nuket ovat silloin leenu-liinukan, eivätkä minun. Huolimatta siitä, vaikka saisin itse joskus kymmenen omaa leenu-liinukkaa, niin ne nuket eivät kuulu enää meille millään tavalla, jos minä olen ne pois ANTANUT. Eri asia on, jos LAINAAN niitä tai ilmoitan, että jos saan omia lapsia, niin haluan nuket takaisin.

Mä en myöskään ymmärrä sitä tyyliä, että jos joku jollekkin jotakin ostaa ja maksaa, niin hän saa sitten lopun elämäänsä hallita tämän lahjan saajan elämää ja omaisuutta.

Eli vaikka mä maksaisin teille jokaiselle keittiöremontin, uudet sohvat ja lapsille uudet ticketit talveksi, niin ei mulla ole oikeutta vaatia teiltä tavaraa itselleni vedoten siihen, että ostin teidän jori-jessicalle uudet ticketit.

 

["vieras"]

Mun ja veljeni suht arvokkaat lelut (Brion puujunarata kaikilla herkuilla, Duploja iso läjä, jne) annettiin myös aikoinaan lainaan, ja kas kummaa, koskaan ne ei meille takaisin enää tulleet, kun lainaaja oli myynyt ne eteenpäin :headwall:

Mä en lainaa mitään. Myydä voin, antaakin, mutten lainaa.

Oot kyl itsekäs : /

(ei vaineskaan)

 

[Madicken04]

[QUOTE="Kierrättäjä";26890559]Emme ole kaikkea saaneet lainaksi, vaan olisimme halutessamme pärjänneet pelkillä lainaleluilla. Olen ostanut kirpparilta jotakin, ja omat lapsuudenleluni ovat pysyvästi meillä. Pehmot on hankittu uutena, ja kyllä meilläkin vietetään joulua ja synttäreitä.

Lainaleluja ei ole mennyt rikki (koputtaa puuta), lainatuista palapeleistä on kaikki palat tallessa, samoin muistipeleistä. Meille risoina tulleita kirjoja olen teippaillut, luontaista kulumaa niihin on toki voinut käytössä tulla. Uudenkarheita lelut eivät enää ole, koska osa niistä on saapunut käytettyinä jo serkuille. Mutta hyvin pidettyjä edelleen.

Haluatko sinä kertoa, millaisiin ongelmiin vihjaat.[/QUOTE]

Olisikohan tuo tarkoittanut että suvun kesken kierrätystä on helppo kannattaa kun on siinä ns saavana osapuolena? Siis omille lapsille ei tarvi hankkia juuri mitään kun käytännössä liki kaikki saadaan serkuilta yms.

Jos taas tilanne olisi se että ette itse saisi keneltäkään koskaan mitään ja sen sijaan sukulaiset astelisivat teille ilmoittamaan mitä vaatteita ja tavaroita olisivat nyt ottamassa -niitäkin millä on tunnearvoa tai jotka muuten ovat arvokkaita ja mistä eteenpäinmyymällä saisit vielä hyvän hinnan (voi olla kiva juttu kotiäidille jonka lapset kasvavat ja tarvivat taas uutta)- mahtaisitko pitää kierrätystä niin toimivana juttuna?

 

["Kierrättäjä"]

Samaa ihmettelin. Miksi kummassa ihminen joka pitää järjettömänä että ap haluaa säilyttää omia lapsuudenlelujaan kotona ja tykkää että ne pitäisi ehdottomasti antaa lainaan liki vieraaseen (siltä tuo miehen suhde veljeensä kuulosti) perheeseen kuitenkin säilyttää omia lapsuudenlelujaan kotonaan eikä anna/lainaa niitä eteenpäin?

En ole pitänyt ap:n toimintaa järjettömänä, vaan olen halunnut oman sukuni esimerkin kautta kertoa, että lelujen lainailu voi myös toimia. Ja toimiessaan se säästää paitsi rahaa, myös säilytystilaa ja hermoja. Ihan jokaiselle se ei varmastikaan sovi, mutta mikäpä sopisi?

Mitä niihin omiin leluihini tulee, niin jos joku haluaa hiirenpapanoiden keskeltä kaivetut, leikkotukkaiset 80-luvun barbini lainaan, niin tervetuloa tänne hakemaan Itse en ole ymmärtänyt noille poikaserkuille niitä tarjota

 

[vrs]

[QUOTE="Kierrättäjä";26890648]Kysymys ei ole erikoisuudesta tai järkevyydestä, vaan ihan pienestä palasta historiaani, jonka löysin sattumalta lapsuudenkotini navetan vintiltä pari kesää sitten. Lähinnä irokeesipäisiä barbeja ja nyppyisiä nalleja. Suuri osa pehmeästä tavarasta oli mennyt kylmäsäilytyksessä ja hiirten syöminä pilalle.

Jos samassa yhteydessä olisi löytynyt legoämpäri, olisin voinut antaa lainaan serkuille, vaikka he eivät samasta puusta polveudukaan. Omilla sisaruksillani ei leikki-ikäisiä lapsia ole eikä taida tullakaan.[/QUOTE]

Ööö eli lähes pilaantuneita, leikkiin kelpaamattomia saa säilöä, mutta ehjiä ja hyväkuntosia ei? Ja mitä eroa sillä on MIKÄ se asia on, jos se vaan omistajalleen on tärkeä? Sulla se on irokeesibarbi ja nalle, jollain muulla duplot ja junarata.

 

[Lokki]

Jos tokaluokkalaisesi leikkii niillä todella harvoin, niin mä en kyllä ymmärrä että miksi et voisi antaa niitä lainaan?!?

Kuten itsekin tiedät, eivät ne käytössä juuri kulu.

Mielestäni sinä olet itsekäs (kyseessä kun nyt kuitenkin on sukulaislapsi) ja anoppi sitten taas muutoin vähän sekaisin. Ei ne duplot nyt suoranaisesti KUULU sille miehesi veljen muksulle, mutta kyllä mä ne ilomielin lainaan antaisin...ja annankin, kunhan sisarilleni tulee lapsia.

Mie lainasin kasan vauvalegoja, onkos ne nyt Primoja nimeltään. Osa oli myyty eteenpäin,osaa oli koira pureskellut, osa palautui takas. kaikki ns erikoispalikat oli "kadonneet". Eli en lainais duploja.

 

["Kierrättäjä"]

Olisikohan tuo tarkoittanut että suvun kesken kierrätystä on helppo kannattaa kun on siinä ns saavana osapuolena? Siis omille lapsille ei tarvi hankkia juuri mitään kun käytännössä liki kaikki saadaan serkuilta yms.

Jos taas tilanne olisi se että ette itse saisi keneltäkään koskaan mitään ja sen sijaan sukulaiset astelisivat teille ilmoittamaan mitä vaatteita ja tavaroita olisivat nyt ottamassa -niitäkin millä on tunnearvoa tai jotka muuten ovat arvokkaita ja mistä eteenpäinmyymällä saisit vielä hyvän hinnan (voi olla kiva juttu kotiäidille jonka lapset kasvavat ja tarvivat taas uutta)- mahtaisitko pitää kierrätystä niin toimivana juttuna?

Ymmärrän pointin. En voi mitään sille, että meillä on tällä hetkellä suvun pienimmät lapset. Näin ollen vastavuoroinen kierrätys lelujen suhteen ei ole tällä hetkellä mahdollista.

Mutta olen koko ikäni käyttänyt kirpputoreja, ja vienyt itselleni tarpeettomat tavarat joko hyväntekeväisyyskirpputoreille tai kavereille. Vastikään annoin ison läjän uutena hankittua äitiysvaatetta ystävälleni - muun muassa talvitakin. Ihan siksi etten niitä enää tarvitse.

Kuten sanottu - kierrätystä on helppo pitää toimivana systeeminä, jos siitä on itselle hyötyä. Mutta se hyöty lasketaan muuten kuin euroissa.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Kierrättäjä";26890671]En ole pitänyt ap:n toimintaa järjettömänä, vaan olen halunnut oman sukuni esimerkin kautta kertoa, että lelujen lainailu voi myös toimia. Ja toimiessaan se säästää paitsi rahaa, myös säilytystilaa ja hermoja. Ihan jokaiselle se ei varmastikaan sovi, mutta mikäpä sopisi?

Mitä niihin omiin leluihini tulee, niin jos joku haluaa hiirenpapanoiden keskeltä kaivetut, leikkotukkaiset 80-luvun barbini lainaan, niin tervetuloa tänne hakemaan Itse en ole ymmärtänyt noille poikaserkuille niitä tarjota [/QUOTE]

Kuten sanottu, joillain toimii ja joillain ei. Ap ei vissiin valittanut säilytystilan puutetta eli hänelle ei liene ongelma säilyttää noita legoja kotonaan. Sen sijaan ymmärrän hyvin ongelman mikä sisältyy arvokkaiden (niin tunnepohjalta kuin taloudellisestikin) lainailuun ja siihen epävarmuuteen saako niitä koskaan takaisin ja jos saa niin missä kunnossa jne. Ihan turha mennä aiheuttamaan välejen kirustymistä sukulaisten kesken joidenkin legojen tähden.

Toki ap siinä kuin sinä tai minäkin voidaan itse jakaa omaisuutemme kenelle tykätään. Mutta ajatus siitä että joku anoppi astelee sisään jakamaan ap:n omaisuutta muille kuulostaa törkeältäkin. Kyllä, hän olisi voinut kysyä onko mahdollista lainata noita duploja mutta sen odottaminen että hän voi noin vain viedä ne kuulostaa järjettömältä. Jos hän haluaa ilahduttaa sitä toista lapsenlastaan dubloilla niin varmasti löytää jostain niitä myyvän lelukaupan.

 

[nbut]

Missä leluja voi muuten lahjoittaa, jos ei ole suoraan ketään, kelle niitä antaisi? Mihin siis voisi laittaa lahjoitusilmoituksen? Jos siis ainoana kriteerinä olisi se, että tultaisiin hakemaan mahdollisimman pian pois (en tosiaan lähtisi kuskaamaan niitä mihinkään tai postittamaan, enkä odottaisi hakijaa viikkoja). Turun ja Salon välimaastossa asustamme.

Meillä ois nimittäin pari vuotta vanhat OBH Nordican leikkikeittiö (ja jotain tarpeita siihen, taustapahvit on irti, mutta tallessa), Playskoolin puhuva imuri ja sit poika Baby Born (plus vaal.sin potta, tuttipullo ja tutti sekä Bilteman sat.varjorattaat). Ajattelin, että vois pakettina ne kaikki jollekin lahjoittaa...(mahdollisimman vähällä vaivalla siis haluisin päästä).

 

["vieras"]

Jos tokaluokkalaisesi leikkii niillä todella harvoin, niin mä en kyllä ymmärrä että miksi et voisi antaa niitä lainaan?!?

Kuten itsekin tiedät, eivät ne käytössä juuri kulu.

Mielestäni sinä olet itsekäs (kyseessä kun nyt kuitenkin on sukulaislapsi) ja anoppi sitten taas muutoin vähän sekaisin. Ei ne duplot nyt suoranaisesti KUULU sille miehesi veljen muksulle, mutta kyllä mä ne ilomielin lainaan antaisin...ja annankin, kunhan sisarilleni tulee lapsia.

Joo, ihan pöyristyttävän itsekäs. Aivan käsittämätönstä tuollainen ITSEKKYYS.

 

["Kierrättäjä"]

Ööö eli lähes pilaantuneita, leikkiin kelpaamattomia saa säilöä, mutta ehjiä ja hyväkuntosia ei? Ja mitä eroa sillä on MIKÄ se asia on, jos se vaan omistajalleen on tärkeä? Sulla se on irokeesibarbi ja nalle, jollain muulla duplot ja junarata.

Ne irokeesibarbit voi tulla kyllä hakemaan vaikka heti, jos haluaa Mutta yhden nuken ja yhden nallen pitäisin mielelläni muistona, jos palsta sen minulle suo.

En oikein ymmärrä, miksi minulla ei saisi olla edes yhden yhtä henkilökohtaista muistoa. Kuten sanottu, me olemme saaneet hyvinkin yhden perheen tarpeiksi lainaleluja serkuilta. Mutta kyllä ne serkkujen rakkaimmat lelut ja perintökalut edelleen ovat heillä itsellään tallessa. Samoin kuin legot ja duplotkin. Joillakin perheillä on laaja lähipiiri, ja heille kertyy leluja yli oman tarpeen.

Lainaamisen ja lahjoittamisen pitää olla vapaaehtoista, ei sydänverellä tehtävää uhrautumista. Tuskin kierrätys olisi meidänkään suvussa näin hyvin onnistunut, jos anoppi olisi ottanut puhemiehen roolin. En ole vaatimassa, että kaikkien pitää luopua kaikesta. Haluan vain herätellä ajatusta, ettei kierrätys ole aina sellainen katastrofi kuin tämän ketjun monessa esimerkissä on annettu ymmärtää.

Joissakin suvuissa nämä asiat toimivat, jotkut ihmiset osaavat pitää huolta lainatusta omaisuudesta, ja usein ne laatulelut (kuten legot) sopivat nimenomaan hyvin kiertoon, koska ne kestävät kauan ja uudistuvat hitaasti.

 

["mona"]

Mä olen lainannut ja antanut paljon meidän leluja ja tavaroita eteenpäin. Mutta en koskaan lainaa tavaroita, mitkä harmittais jos ne rikkoutuisivat tai häviäisivät. Mun mielestä lainaaja saa käyttää lainattuja tavaroita kuin omiaan ja se riski on lainaksi antaneen otetttava.

Meillä on myös paljon dubloja, siiis paaaljon, enkä tosiaan raaskinut antaa niitä veljeni lapselle edes lainaksi. Veljeni on aika vähävarainen, joten keräsin meildän dubloista sellasen peruspaketin heidän lapselleen eli peruspalikoita, muutama ukko ja auto. Muilla dubloilla saa sitten leikkiä meillä kun on kylässä tai hoidossa.

 

[HopeaToffee]

Hauska anoppi sulla, not! Kukaan ei voi tulla toisen huusholliin määräilemään eli anopille (kauniisti) luu kurkkuun.

 

[vrs]

[QUOTE="Kierrättäjä";26890827]En oikein ymmärrä, miksi minulla ei saisi olla edes yhden yhtä henkilökohtaista muistoa. Kuten sanottu, me olemme saaneet hyvinkin yhden perheen tarpeiksi lainaleluja serkuilta. Mutta kyllä ne serkkujen rakkaimmat lelut ja perintökalut edelleen ovat heillä itsellään tallessa. Samoin kuin legot ja duplotkin.[/QUOTE]

Siis... Häh? Täähän oli just se syy, miks ap ei niitä duploja halua antaakaan; ne on rakkaita muistoja ja arvokkaita leluja.

 

["Kierrättäjä"]

Kuten sanottu, joillain toimii ja joillain ei. Ap ei vissiin valittanut säilytystilan puutetta eli hänelle ei liene ongelma säilyttää noita legoja kotonaan. Sen sijaan ymmärrän hyvin ongelman mikä sisältyy arvokkaiden (niin tunnepohjalta kuin taloudellisestikin) lainailuun ja siihen epävarmuuteen saako niitä koskaan takaisin ja jos saa niin missä kunnossa jne. Ihan turha mennä aiheuttamaan välejen kirustymistä sukulaisten kesken joidenkin legojen tähden.

Toki ap siinä kuin sinä tai minäkin voidaan itse jakaa omaisuutemme kenelle tykätään. Mutta ajatus siitä että joku anoppi astelee sisään jakamaan ap:n omaisuutta muille kuulostaa törkeältäkin. Kyllä, hän olisi voinut kysyä onko mahdollista lainata noita duploja mutta sen odottaminen että hän voi noin vain viedä ne kuulostaa järjettömältä. Jos hän haluaa ilahduttaa sitä toista lapsenlastaan dubloilla niin varmasti löytää jostain niitä myyvän lelukaupan.

Ihan totta. Anopin pakottamana ei näitä asioita hoideta, ja jokaisella (niin lapsella kuin aikuisellakin) on ilman muuta oikeus tunnearvoltaan korvaamattomiin tavaroihin. Ehkä joillekin sitten duplot ovat erityisen tärkeitä.

Olen ehkä tässä keskustelussa koko ajan paasannut vähän ot, koska minäkin paheksun ap:n anopin toimintaa. Mutta ihmettelen myös sitä asennetta, että neuvotaan yleisesti ettei leluja kannata lainata eteenpäin, koska oma sukulainen (!) kumminkin joko rikkoo sen tai myy rahapulassaan tai vain unohtaa lainanneensa.

Itse olen onnekseni päätynyt sellaiseen sukuun, jossa asioita lainaillaan. Meiltä on esim. pelikonsoli lähtenyt puoleksi vuodeksi lainaan ja tullut vielä takaisinkin. Koen tämän rikkaudeksi, ja toivon että nykymaailmassa osattaisiin paljon enemmän lainata ja lahjoittaa uuden ostamisen sijaan.

 

["Mei"]

Meidänkin suvussa lainaillaan- mutta silti ei meinaa takaisin saada...
Leluista sain takaisin noin puolet,niistä noin puolet rikki,eikä pattereita ollut yhdessäkään.
Tuli muuten maksamaan 30 e kun ostin patterit kaikkiin!
Kyseessä siis esim.keinuva sitteri joka koliikkilapsella käytössä,+ muut vauvan lelut.
Tällä hetkellä ihmettelen missä meidän kastepuku on,joku lainaaja unohtanut palauttaa,ja omat ristiäiset tulossa... :/

 

["Kierrättäjä"]

Siis... Häh? Täähän oli just se syy, miks ap ei niitä duploja halua antaakaan; ne on rakkaita muistoja ja arvokkaita leluja.

Näin heillä. Itse olen mieltänyt nimenomaan legot ja duplot käyttökamaksi. Omanikin on ilmeisesti annettu jonnekin, eikä se kauheasti itketä.

Mutta näin sitä aina oppii ymmärtämään vähän enemmän erilaisuutta.

 

["jep"]

Mun "anoppi" antoi mieheni lapsuudenajan kaikki legot mun pojalle. Ja mun poika on siis edellisestä liitosta. Toki mieheni halusi ne antaa myös. Et näinkin voi toimia

 

["poikia3"]

Missä kohtaa mä olen kertonut lainaavani yhtikäs mitään. Saati että myisin niitä vielä eteenpäin?

Ihme lässytystä taas.

Kyllä sinä hanakasti kuitenkin kehotat ap:ta lainaamaan tai antamaan legot. Ja haukut tämän vielä itsekkääksi, kun niin ei tee.

Kyllä legoihin ja duploihinkin voi kiintyä. Meillä on varmasti satojen eurojen arvosta dubloja vaikka kuopus on jo 7 v. Vieläkin välillä jopa 10 v, noilla leikkii. Ja ihan varmasti duploja ei lainata tai anneta kenellekkään. Meillä käyvät pienemmät lapset niillä toki voivat leikkiä, mutta nuo legot säästetään lastenlapsille.

Ihan samalla lailla kun kaapista löytyy laatikollinen lego Primoja, joita ei enää edes valmisteta - eikä niitä saa mistää muuten kuin käytettynä. Nekin menevät lastenlasten leikkeihin.

Eri ihmiset suhtautuvat leluihin eri tavalla, olen käsittänyt, että koska teillä iso osa leluista hankitaan kirpputorilta, niitä myös myydään usein pois ja ehkä niihin ei ehdi sillä tavalla kiintyä. Meillä legoihin on kiintynyt myös lapset.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Kierrättäjä";26890914]Ihan totta. Anopin pakottamana ei näitä asioita hoideta, ja jokaisella (niin lapsella kuin aikuisellakin) on ilman muuta oikeus tunnearvoltaan korvaamattomiin tavaroihin. Ehkä joillekin sitten duplot ovat erityisen tärkeitä.

Olen ehkä tässä keskustelussa koko ajan paasannut vähän ot, koska minäkin paheksun ap:n anopin toimintaa. Mutta ihmettelen myös sitä asennetta, että neuvotaan yleisesti ettei leluja kannata lainata eteenpäin, koska oma sukulainen (!) kumminkin joko rikkoo sen tai myy rahapulassaan tai vain unohtaa lainanneensa.

Itse olen onnekseni päätynyt sellaiseen sukuun, jossa asioita lainaillaan. Meiltä on esim. pelikonsoli lähtenyt puoleksi vuodeksi lainaan ja tullut vielä takaisinkin. Koen tämän rikkaudeksi, ja toivon että nykymaailmassa osattaisiin paljon enemmän lainata ja lahjoittaa uuden ostamisen sijaan.[/QUOTE]

Harva tässäkään taisi tarkoittaa ettei mitään leluja tai tavaroita kannattaisi koskaan lainata tai antaa eteenpäin jos niitä ei enää itse tarvi. Varmaan valtaosaan lapsiperheistä kertyy leluja niin että kun niillä leikkimisaika on ohi sitä vaan huokaisee helpotuksesta jos joku tulee hakemaan ne pois.

Lähinnä tässä puhuttiin juuri noista ap:n duploista tai muista vastaavista leluista joilla on tunnearvoa ja jotka ovat muutenkin hintavia, jopa keräilykappaleita joiden haluaa säilyvän vaikka seuraavallekin sukupolvelle (tai ap:n tapauksessa ehkä jo vuoden sisään syntyvälle vauvalle). Eli sellaisia ei kannata -ainakaan kenenkään muun painostuksesta- lainata eteenpäin koska harmistus voi olla suuri jos ne sitten katoaa matkalla.

Muuten toki kierrätys on hyvä. Meitä on kolme siskosta ja vaikka asutaan kaikki eri maissa ollaan esim äitiysvaatteet kiertätetty aina. Jokainen ostaa siihen lisäksi mitä tykkää ja heittää kulahtaneet pois. Samoin vauvojen vaatteita ja tavaroita on kierrätetty ja annettu pois, kuin myös isompien lasten vaatteita ja leluja. Toki kukin miettien sen mistä on valmis luopumaan eli ne aarteet minkä katoaminen tai rikki meneminen harmittaisi tosissaan säilyttää kukin itsellään.

 

["poikia3"]

Kierrättäjälle: Se kierrättäminen toimii, jos yksi perhe ei ole se antava osapuoli. Vaan että tämäkin perhe vastavuoroisesti saa jotakin.

Meillä lapset ovat saaneet jotakin serkkujensa vanhoja leluja, joita vielä oli tallella. Suurinta osaa leluista ei kuitenkaan enää ollut, sillä poikamme ovat noin 15 vuotta serkkujaan nuorempia. Eli me olemme ostaneet itse 99 % lastemme leluista. Vaatteita ja jotain vauvaleluja olen antanut eteenpäin, nyt sitten omien serkkujeni ja lasteni serkkujen lapsille. Mutta muutoin tarpeettomat lelut on myyty pois, ja niillä rahoilla on hankittu sitten meille uusia leluja.

Kohtuuttomana kyllä pitäisin sitä, jos joku odottaisi, että me antaisimme kaikki hankkimamme tavarat eteenpäin, koska meillä ei niille ole tarvetta, varsinkin kun kukaan tavaroitten tarvitsija ei ole kovin läheinen.

 

["daa"]

Duplot on myös ostettu ja annettu meidän lapselle ja ne ovat silloin LAPSEMME omia. Koen, että mulla ei myöskään ole oikeutta antaa/lainata lapseni tavaroita eteepäin. Varsinkaan rakkaita leluja ja duplot ovat olleet ne lempilelut joskus.

Tää on musta tärkeä pointti! Olen vieläkin hiukan katkera äidilleni, joka myi rakkaat barbini kirpparilla heti, kun en enää ihan hirveästi niillä leikkinyt. Vielä monta vuotta sen jälkeen kuitenkin leikin kavereiden luona barbeilla ja mielelläni edelleen säilyttäisin lapsuuteni tärkeimpiä leluja.

Vanhempani ovat kyllä säilyttäneet aika paljon minun ja sisarusteni vanhoja leluja, mutta valitettavasti he arvottivat lelut ehkä hieman erilailla kuin me lapset; laadukkaat, aikuisen silmää miellyttävät lelut on kaikki säästetty, vaikkeivat monet niistä olleet minulle lapsena mitenkään tärkeitä. Sitten taas kaikki "muovikrääsä" on hävitetty. Samoin huomasin äidin säästäneen kaikki lapsuuteni tylsimmät lastenkirjat, eli ne, joissa oli haalen ja ankean värisiä taiteellisia kuvia, sen sijaan kaikki laaduttomat Disney-kirjat olivat kadonneet jonnekin.

 

["Kierrättäjä"]

Harva tässäkään taisi tarkoittaa ettei mitään leluja tai tavaroita kannattaisi koskaan lainata tai antaa eteenpäin jos niitä ei enää itse tarvi. Varmaan valtaosaan lapsiperheistä kertyy leluja niin että kun niillä leikkimisaika on ohi sitä vaan huokaisee helpotuksesta jos joku tulee hakemaan ne pois.

Lähinnä tässä puhuttiin juuri noista ap:n duploista tai muista vastaavista leluista joilla on tunnearvoa ja jotka ovat muutenkin hintavia, jopa keräilykappaleita joiden haluaa säilyvän vaikka seuraavallekin sukupolvelle (tai ap:n tapauksessa ehkä jo vuoden sisään syntyvälle vauvalle). Eli sellaisia ei kannata -ainakaan kenenkään muun painostuksesta- lainata eteenpäin koska harmistus voi olla suuri jos ne sitten katoaa matkalla.

Muuten toki kierrätys on hyvä. Meitä on kolme siskosta ja vaikka asutaan kaikki eri maissa ollaan esim äitiysvaatteet kiertätetty aina. Jokainen ostaa siihen lisäksi mitä tykkää ja heittää kulahtaneet pois. Samoin vauvojen vaatteita ja tavaroita on kierrätetty ja annettu pois, kuin myös isompien lasten vaatteita ja leluja. Toki kukin miettien sen mistä on valmis luopumaan eli ne aarteet minkä katoaminen tai rikki meneminen harmittaisi tosissaan säilyttää kukin itsellään.

Kuten sanottu, sen kierrätyksen tulee tapahtua tietysti vapaasta tahdosta. Kukaan ei ole luopunut aarteistaan tai edes itse sillä hetkellä tarvitsemistaan leluista meidän hyväksemme, emmekä ole sitä keneltäkään odottaneet. Sen sijaan minua on syytetty siitä, että minulla on tallessa jokunen oman lapsuuteni aikainen lelu.

Ap:lle en ole tässä ketjussa kommentoinut ylipäätään. Ehkä olen kohdistanut sanani pikemminkin muutamalle tämän ketjun "mä en ainakaan lainaile enää kellekään mitään"- huutelijalle.

Lisäksi olen halunnut kertoa, että pidän nimenomaan perus-duploja kätevinä kierrätettävinä, koska palikat ovat muuttumattomia ja käytännössä ikuisia. Samasta syystä en osaa nähdä niillä hurjaa tunnearvoa, mutta jollekulle asia voi toki olla toisin. He pitäkööt kiinni duploistaan.

 

["Kierrättäjä"]

[QUOTE="poikia3";26891162]Kierrättäjälle: Se kierrättäminen toimii, jos yksi perhe ei ole se antava osapuoli. Vaan että tämäkin perhe vastavuoroisesti saa jotakin.

Meillä lapset ovat saaneet jotakin serkkujensa vanhoja leluja, joita vielä oli tallella. Suurinta osaa leluista ei kuitenkaan enää ollut, sillä poikamme ovat noin 15 vuotta serkkujaan nuorempia. Eli me olemme ostaneet itse 99 % lastemme leluista. Vaatteita ja jotain vauvaleluja olen antanut eteenpäin, nyt sitten omien serkkujeni ja lasteni serkkujen lapsille. Mutta muutoin tarpeettomat lelut on myyty pois, ja niillä rahoilla on hankittu sitten meille uusia leluja.

Kohtuuttomana kyllä pitäisin sitä, jos joku odottaisi, että me antaisimme kaikki hankkimamme tavarat eteenpäin, koska meillä ei niille ole tarvetta, varsinkin kun kukaan tavaroitten tarvitsija ei ole kovin läheinen.[/QUOTE]

Niin, valitettavasti on todella vaikeaa antaa vastavuoroisesti asioita perheelle, joka elää eri elämänvaihetta kuin itse. Olen toki monin muin tavoin yrittänyt osoittaa kiitollisuutta, ja kuten sanottua, pidän leluja sillä tavalla, että ilkeän ne tarvittaessa kiikuttaa takaisin kelpo kunnossa, vaikka sellaista ei ehkä koskaan odotettaisikaan.

Jokaisella suvulla on omat käytäntönsä, ja varmasti paljon riippuu siitäkin, minkä verran ollaan ylipäätään tekemisissä keskenään ja autetaan toisiaan.

 

[Millenia]

Kyllä on anopilla pokkaa. Nämä asiat on tässä käyty jo, mutta listaan kuitenkin:

1. Lelut on lapsen - ei äidin, eikä todellakaan anopin. Jos lapsi ei niistä halua luopua, niin siihen ei ole muilla nokan koputtamista.
2. Palveluksia yleensä pyydetään, ei vaadita.
3. Vaikka lapsi olisi valmis luopumaan leluistaan, niin niitä ei välttämättä kannata annella kenelle sattuu, jos kuitenkin on selkeitä syitä, minkä takia säästää lelut (pikkusisarus, omat lapset jne.)

Meillä kierrätellään kyllä vaatteita, ja jotain vauvantarvikkeita. Muuten myydään kaikki kirpputorilla (ja jotain pientä säästetään). En todellakaan lainaisi kenellekään (ainakaan tällä hetkellä ei ole niin läheisiä lapsiperheitä) lapsemme rakkaimpia leluja, koska ei ne ihan oikeasti tule samanlaisina takaisin. Ei vaikka toiset olisivat ihan luotettavia ihmisiä, jotka yrittävät pitää leluista huolta. Kyllä ne käytössä kuitenkin kuluu ja menee hukkaan, ja niitä on ehdottoman inhottava alkaa pyytelemään sitten takaisin. Kyllä minäkin olen lainannut noita vauvanvaatteita sillä mentaliteetillä, että sieltä ei välttämättä tule mitään takaisin.