S
"suru"
Vieras
Mun koiralleni ilmaantui reilu kuukausi sitten ihon alle patti, ihan parissa päivässä. Pesin koiran kaksi päivää aiemmin ja olisin silloin huomannut, jos siinä olisi ollut jokin paukama. Patti oli löytöhetkellä ehkä puolikkaan pingispallon kokoinen. Sitä yritettiin hoitaa kortisonilla, sillä oletuksena oli, että se olisi ampiaisenpiston aiheuttamaa turvotusta. Kortisoni ei auttanut, ensi alkuun patti kutistui noin kolmanneksen ja sen jälkeen se suureni hiukan. Pari viikkoa se oli suht koht stabiili, mutta sitten se otti ja kasvoi muutamassa päivässä hurjasti.
Uusi eläinlääkärikeikka kertoi, että koiralla oli kuumetta, tulehdusarvot hiukan koholla ja anemia. Paukamasta yritettiin ottaa ohutneulanäytteet, mutta ne eivät onnistuneet, sillä neula täyttyi aina heti verellä. Näytteenottopäivän jälkeinen yö oli kamala, koira vinkui kipua heti, kun vähänkin hievahti. Vuoroon tulivat antibioottikuuri ja kipulääkkeet.
Ab-kuuri pienensi pattia aavistuksen ja alensi kuumetta. Muutamana päivänä sitä ei ole ollutkaan, alkupäivinä se nousi heti, jos koira liikkui edes etupihalle pissalle. Kipua ei suuremmin näytä olevan, koira ei arista patin silittämistä tms, mutta topisaalta koira on selvästi alamaissa. Ihmekö tuo, kun pattia varmaankin kiristää, kuume tulee ja menee ja lääkkeet ovat vielä rikkana rokassa. Nytkin kirsu on kuuma ja kuiva ja korvat lämpimät.
Kuulemma koirasta voitaisiin leikata näytepala. Viimeksi sitä ei otettu, kun ell arvioi, että patti oli siinä kunnossa, että haava ei umpeutuisi. Kuulin myös, kun hän sanoi hoitajalle, että jos koepala otetaan, siinä on melkoinen homma, sillä patissa on hyvin tiuha verisuonitus, jonka takia ne ohutneulanäytteetkin menivät piloille. Itse olen miettinyt, että jotain on oltava pahasti pielessä, kun edes antibioottikuuri ei ole viikossa vienyt pois kuumetta, anemiaan on oltava syynsä myös. En halua, että koira kokee turhaa tuskaa, miten kipeä se oikein olisikaan koepalan oton jälkeen, kun se oli tuskainen jo neulanäytteen jälkeen? Ja jos lääkärin epäilys patin laadusta pitää paikkansa, sitä ei voi edes hoitaa. Taas tullaan lopettamiskysymyksen eteen, mutta monta, mahdollisesti kivuliasta päivää myöhemmin.
Mulla on puntarissa hatara toivo siitä, että koepala osoittaisi patin olevan helposti hoidettavissa, sekä myös se fakta, että koira ei ole viittäkään vuotta iältään. Entä, jos tapan nuoren koiran pikkuvaivan takia? Toisella puolella on realistisempi arvio siitä, että patti on kuolemaksi ja tutkimus ja sen aiheuttamat kivut turhat. Järki sanoo, että koiraa on turha kiusata. Miksi se sitten on tuossa yhä? Siksi, että mun on vaikea ottaa itseäni niskasta kiinni ja todeta, että nyt on aika. Jos se olisi kipeämmän oloinen, päätös olisi helppo. Tänäänkin se halusi leikkiä ja jaksoi olla virkeä ja touhukas, mutta seuraus ilottelusta oli kuume. Eikä se oikeasti ole ihan oma itsensä. En haluaisi venyttää sen elämää suotta, jos se kärsii, mutta toisaalta päässä jyskttää "jospa sittenkin" ja että ehkä sen elämä on vielä ihan kelvollista. Jos vaikka patti ei enää suurene. Vaikka se on jo ihan liian suuri, ettei se vaivaisi yhtään. Antibioottikuuriakin on vielä jäljellä, mutta en usko, että se enää auttaa. Olisi se viikossa jo jotain tehnyt.
Vittumainen tilanne kaiken kaikkiaan. Huomenna pyydän tänne läheisen, joka tuntee koiran, ulkopuolinen ehkä näkee muutokset koiran kunnossa minua paremmin, itse kun näen sen koko ajan ja muutokset tulevat ehkä hiipimällä. Nyt muistui mieleeni sekin, että olen pitänyt tätä ennen niin hirmuista häseltäjää ihmeen rauhallisena jo jonkin aikaa, luulin, että ikä tekee tehtävänsä ja koira järkevöityy. Taitaapa olla ihan muu syy senkin rauhoittumisen takana.
Uusi eläinlääkärikeikka kertoi, että koiralla oli kuumetta, tulehdusarvot hiukan koholla ja anemia. Paukamasta yritettiin ottaa ohutneulanäytteet, mutta ne eivät onnistuneet, sillä neula täyttyi aina heti verellä. Näytteenottopäivän jälkeinen yö oli kamala, koira vinkui kipua heti, kun vähänkin hievahti. Vuoroon tulivat antibioottikuuri ja kipulääkkeet.
Ab-kuuri pienensi pattia aavistuksen ja alensi kuumetta. Muutamana päivänä sitä ei ole ollutkaan, alkupäivinä se nousi heti, jos koira liikkui edes etupihalle pissalle. Kipua ei suuremmin näytä olevan, koira ei arista patin silittämistä tms, mutta topisaalta koira on selvästi alamaissa. Ihmekö tuo, kun pattia varmaankin kiristää, kuume tulee ja menee ja lääkkeet ovat vielä rikkana rokassa. Nytkin kirsu on kuuma ja kuiva ja korvat lämpimät.
Kuulemma koirasta voitaisiin leikata näytepala. Viimeksi sitä ei otettu, kun ell arvioi, että patti oli siinä kunnossa, että haava ei umpeutuisi. Kuulin myös, kun hän sanoi hoitajalle, että jos koepala otetaan, siinä on melkoinen homma, sillä patissa on hyvin tiuha verisuonitus, jonka takia ne ohutneulanäytteetkin menivät piloille. Itse olen miettinyt, että jotain on oltava pahasti pielessä, kun edes antibioottikuuri ei ole viikossa vienyt pois kuumetta, anemiaan on oltava syynsä myös. En halua, että koira kokee turhaa tuskaa, miten kipeä se oikein olisikaan koepalan oton jälkeen, kun se oli tuskainen jo neulanäytteen jälkeen? Ja jos lääkärin epäilys patin laadusta pitää paikkansa, sitä ei voi edes hoitaa. Taas tullaan lopettamiskysymyksen eteen, mutta monta, mahdollisesti kivuliasta päivää myöhemmin.
Mulla on puntarissa hatara toivo siitä, että koepala osoittaisi patin olevan helposti hoidettavissa, sekä myös se fakta, että koira ei ole viittäkään vuotta iältään. Entä, jos tapan nuoren koiran pikkuvaivan takia? Toisella puolella on realistisempi arvio siitä, että patti on kuolemaksi ja tutkimus ja sen aiheuttamat kivut turhat. Järki sanoo, että koiraa on turha kiusata. Miksi se sitten on tuossa yhä? Siksi, että mun on vaikea ottaa itseäni niskasta kiinni ja todeta, että nyt on aika. Jos se olisi kipeämmän oloinen, päätös olisi helppo. Tänäänkin se halusi leikkiä ja jaksoi olla virkeä ja touhukas, mutta seuraus ilottelusta oli kuume. Eikä se oikeasti ole ihan oma itsensä. En haluaisi venyttää sen elämää suotta, jos se kärsii, mutta toisaalta päässä jyskttää "jospa sittenkin" ja että ehkä sen elämä on vielä ihan kelvollista. Jos vaikka patti ei enää suurene. Vaikka se on jo ihan liian suuri, ettei se vaivaisi yhtään. Antibioottikuuriakin on vielä jäljellä, mutta en usko, että se enää auttaa. Olisi se viikossa jo jotain tehnyt.
Vittumainen tilanne kaiken kaikkiaan. Huomenna pyydän tänne läheisen, joka tuntee koiran, ulkopuolinen ehkä näkee muutokset koiran kunnossa minua paremmin, itse kun näen sen koko ajan ja muutokset tulevat ehkä hiipimällä. Nyt muistui mieleeni sekin, että olen pitänyt tätä ennen niin hirmuista häseltäjää ihmeen rauhallisena jo jonkin aikaa, luulin, että ikä tekee tehtävänsä ja koira järkevöityy. Taitaapa olla ihan muu syy senkin rauhoittumisen takana.
