Koiran hoitovastuu ja ero.

["vieras"]

Tutullani on nyt sellainen tilanne että ottivat tyttöystävänsä kanssa koiran vuosi sitten kesällä. He erosivat hiljattain ja koira jäi asumaan miehen luo. Mies tekee vuorotyötä ja hänen kaikki aikansa menee koirasta huolehtimiseen. Koira on vilkas ja energinen ja tarvitsee paljon liikuntaa. Nainen ei ota koiraa hoitoon luokseen,ei käy lenkittämässä sitä,ei osallistu ruokakustannuksiin tms. Mies on tämän asian kanssa aivan loppu. Koira on hänelle rakas mutta vuorotyö yhdistettynä paljon liikuntaa vaativaan lemmikkiin vie hänen kaiken energiansa ja aikansa. Mies on ottanut töistä sairaslomaa voidakseen olla koiransa kanssa.

Näinhän tilanne ei voi jatkua,tietenkään. Mies ei haluaisi luopua koirasta mutta ymmärtää että jossain vaiheessa se on väistämätöntä. Nyt kysyisinkin vinkkejä tai kokemuksia vastaavasta tilanteesta,onko kukaan kokenut samaa? Onko tietoa esim. yhteisomistuskoirista miten toimii käytännössä,jos vaikka joku toinen sinkkuihminen haluaisi "puolikkaan" lemmikin itselleen ja näin hoitovastuu jakautuisi molemmille osapuolille ja pysyisi kohtuullisena? Vakituinen dogsitter tulisi turhan kalliiksi.

Naista ei koira kiinnosta muutoin kuin puheissaan.

 

[Timppa]

Miksei koira voisi "asua" kahdessa paikassa? Koira on kuitenkin sopeutuvainen eläin ja varmasti viihtyisi. Toimiihan tuo kahden kodin malli lapsillakin.

 

["vieras"]

Miksei koira voisi "asua" kahdessa paikassa? Koira on kuitenkin sopeutuvainen eläin ja varmasti viihtyisi. Toimiihan tuo kahden kodin malli lapsillakin.

Siksi koska nainen ei halua ottaa koiraa luokseen. Sehän tässä se ongelma on,kun nainen ei koskaan hoida koiraa eikä ota sitä uuteen kotiinsa. Koira on 24/7 vuorotyötä tekevän miehen vastuulla.

 

[Sassykatti]

No miehellä on sit tasan kaks vaihtoehtoa, laittaa koira joko kiertoon tai antaa sille kaliumhoitoa jos ei ite jaksa hoitaa.

 

[cnngf]

Miehen veli pallotteli heidän yhteistä koiraa exänsä kanssa ja koira sekosi ihan täydellisesti. Kyse myös aktiivisesta koirasta. Sitten päätyivät siihen, että nainen ottaa koiran ja mies ei enää. Koira normalisoitui tämän jälkeen todella nopeasti. Tuossa tilanteessa miehellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa koira kiertoon taihoitaa itse. On muillakin ihmisillä vuorotyö ja useampikin aktiivinen koira. Miksi sinä et voi auttaa?

 

[chef]

Anteeksi, mutta häh?

Mies ei jaksa, koska vuorotyö ja paljon liikuntaa vaativa koira polttaa hänet loppuun...ja hän on nyt sairaslomalla, koska ei jaksa muutoin ulkoiluttaa koiraa?!?

Aikamoista. Sairasloma taitaa olla tosiaan nyt hyvä juttu, mutta pitäisiköhän asiaa kartottaa vähän enempikin. Ei ole normaalia väsyä yhdestä koiran lenkityksestä noin paljoa. Mulla on aina ollut 2-3 koiraa, joiden kanssa treenaan monena iltava viikossa ja joiden lenkitykset hoidan yksin. Lisäksi on nuo 3 lasta ja vuorotyö. Tällä hetkellä en ole töissä, mutta olen palaamassa duuniin kotvasen kuluttua.

Mulle koirat on nimenomaan se henkireikä....se, mikä auttaa jaksamaan duunia, sairastelevia lapsia jne.

Jos mies tosiaan palaa NOIN loppuun yhdestä koiran lenkityksestä, niin kyllä hänen kannattaa harkita siitä koirasta luopumisesta ihan tosissaan. Ja jos koira on kovin vilkas, ei sille riitä mikään köpöttely, vaan se tarvitsee harrastuksen.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Sama kai se on onko vuorotöissä vai yksivuorotöissä. Yhtä paljon vapaa-aikaa, vaikka eri aikoihin päivästä.... Sairauslomaa koiran hoitoon, kuka sellaista myöntää :O?

 

["iina"]

Nyt on vika ihan jossakin muualla kuin tuossa koirassa. Minulla on vuorotyö, kaksi aktiivista koiraa ja 3 lasta. Koirat ovat ne jotka pitävät jatkuvasti liikkeessä ja mielen virkeänä. Niiden kanssa harrastamalla jaksaa tuota rankkaa sairaanhoitajan työtäkin.

 

[Timppa]

[QUOTE="vieras";26972868]Siksi koska nainen ei halua ottaa koiraa luokseen. Sehän tässä se ongelma on,kun nainen ei koskaan hoida koiraa eikä ota sitä uuteen kotiinsa. Koira on 24/7 vuorotyötä tekevän miehen vastuulla.[/QUOTE]

No minä nyt en sitä koiraa ollut sille "naiselle" työntämässäkään vaikka se ei koiran viihtyvyyttä estäisikään. Ap kyseli tuossa ihan yleisluontoisesti että voisiko yhteisomistus toimia.

 

[Big Bang Theory]

Nyt tuli sellainen kuva, että mies on masentunut erosta ja sen takia sairauslomalla. Tuskin tuo koiran hoitaminen on häntä uuvuttanut. koirasta luopuminen varmaan parasta.

 

[Timppa]

Nyt tuli sellainen kuva, että mies on masentunut erosta ja sen takia sairauslomalla. Tuskin tuo koiran hoitaminen on häntä uuvuttanut. koirasta luopuminen varmaan parasta.

Jotenkin kanssa tuntuu että koira on saanut syntipukin roolin tässä asiassa. Ehkäpä se ikävästi muistuttaa tästä exästä. Ei kukaan tosiaan joudu jäämään sairauslomalle siksi että koiraa pitää ulkoiluttaa.

 

[Keittiönoita]

Ei ole kokemusta sellaisesta yhteisomistajuudesta, missä molemmat osallistuisivat koiran hoitoon. Aikoinaan omistin meidän koiran yhdessä exän kanssa, mutta se omistajuus oli lähinnä taloudellista. Varsin pian ostin exän osuuden koirasta pois, kun oma taloudellinen tilanteeni oli jälleen sellainen, että en exän taloudellista tukea koiraa varten tarvinnut.

Olisiko tällä tutullasi ketään naapuria, kaveria tai muuta lähistöllä asuvaa ihmistä, joka olisi hiljattain menettänyt oman koiransa ja josta saisi aina silloin tällöin koiralle hoitajaa? Mun koirani kuoli vuosi sitten ja sen jälkeen olen ollut siskoni pojan koiralle vakituinen hoitaja aina, kun he hoitajaa tarvitsevat. Nytkin nuoripari on Turkissa lomalla ja mä asustelen sen aikaa heillä koiran kanssa. Omaan kotiini en voi koiraa ottaa, koska mulla on kissoja ja tuo koira ei tulisi niiden kanssa toimeen. Juttelin hiljattain erään pitkäaikaisen koiranomistajatuttuni (meidän koirat olivat aikoinaan kavereita) ja hän myöskin kaipaisi koiran kanssa puuhailemista, mutta ei ole - ainakaan vielä - halukas ottamaan omaa koiraa. Hänkin käy tutuillaan hoitamassa koiria aina, kun pyydetään ja se hänen omiin työvuoroihinsa ja elämäänsä sopii.

 

[ansarikukka]

Mulla on vain positiivisia kokemuksia koiran "yhteishuoltajuudesta". Koira on jo 9-vuotias ja melkein koko elämänsä ollut kahdessa kodissa. Mitään vuorosysteemiä ei varsinaisesti ole, se ottaa jolla on enemmän aikaa. Välillä molemmilla on ollut työmatkoja tai muita reissuja ja on pelkästään positiivista, että koira ei joudu noina aikoina hoitolaan tai muualle hoitoon vaan on aina toisessa kodissa. Koira tulee aina iloisena ja lähtee myös tyytyväisenä. Ollaan kuitenkin pyritty pitämään rutiinit molemmissa kodeissa samanlaisina; ulkoilu- ja ruokailuajat on samoja, kuten myös ruoka.

Aloituksen tapauksessa tämä ei luonnollisesti toimi, koska ei ketään voi pakottaa olemaan koiran kanssa eikä vastentahtoinen emäntä ole koirallakaan hyväksi, koska silloin helposti koiran aktivointi ja hyvinvointi jäävät toiselle sijalle.

 

["vieras"]

Miehen veli pallotteli heidän yhteistä koiraa exänsä kanssa ja koira sekosi ihan täydellisesti. Kyse myös aktiivisesta koirasta. Sitten päätyivät siihen, että nainen ottaa koiran ja mies ei enää. Koira normalisoitui tämän jälkeen todella nopeasti. Tuossa tilanteessa miehellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa koira kiertoon taihoitaa itse. On muillakin ihmisillä vuorotyö ja useampikin aktiivinen koira. Miksi sinä et voi auttaa?

Siksi koska meillä on välimatkaa n. 400km,vähän turhan pitkä matka lähteä koiraa lenkittämään.

Tämä mies tekee töissä 12h työpäiviä ja sen jälkeen luonnollisesti koiran lenkitykset ja koirapuisto,mitä nyt sitten tekevätkään. Muuta aikaa koiranhoidolta ei jää. Mies on täysin sidottu koiraan eikä esim. yön yli reissut onnistu ollenkaan koiran takia. Muita syitä sairaslomaan en lähde arvailemaan,puhun nyt vain siitä mitä mies itse on minulle kertonut. On sanonut olevansa väsynyt henkisesti ja fyysisesti sillä tosiaan tuo 12h ensin fyysistä työtä,sen jälkeen aktiivisen koiran tarpeiden täyttäminen ja aikaa jää korkeintaan nukkumiseen.

 

["vieras"]

Jotenkin kanssa tuntuu että koira on saanut syntipukin roolin tässä asiassa. Ehkäpä se ikävästi muistuttaa tästä exästä. Ei kukaan tosiaan joudu jäämään sairauslomalle siksi että koiraa pitää ulkoiluttaa.

Niin,ehkä sä tosiaan tiedät paremmin. Ehkä näin,ehkä ei. Ehkäpä ehkä. En lähde arvailemaan. Ei kukaan tosiaan joudu jäämään saiarslomalle minkään eronkaan takia,oiskohan se väsymys ja henkinen jaksaminen siinä se pointti. Mä sain sen kuvan että tässä painaa nyt se vapaa-ajan puute ja väsymys yhdistettynä siihen jatkuvaan vatvomiseen koiran tulevaisuudesta,voihan sitä ihmisellä olla mehut pois monesta syystä. Se,mitä mieltä te olette tästä ihmisestä henkilönä on varmaan ihan toissijainen seikka tässä? Sitähän mä en kysynyt

 

["Simba"]

Mies ei selvästikään tajunnut koiraa hankkiessa, että se todellakin sitoo. Ja nuori koira on todellakin aktiivinen. Siihen on joko sopeudttava, tai sitten on annettava pois. Ei se koiralle ole herkkuelämää, että mies tekee 12-tuntista työpäivää. Suosittelisin jo sen takia annettavaksi kiertoon.

 

["vieras"]

[QUOTE="Simba";26973333]Mies ei selvästikään tajunnut koiraa hankkiessa, että se todellakin sitoo. Ja nuori koira on todellakin aktiivinen. Siihen on joko sopeudttava, tai sitten on annettava pois. Ei se koiralle ole herkkuelämää, että mies tekee 12-tuntista työpäivää. Suosittelisin jo sen takia annettavaksi kiertoon.[/QUOTE]

Se on totta että ei varmaan tullut ajatelleeksi että joutuu piakkoin "yksinhuoltajaksi".. Luulen että ottivat koiran siinä uskossa että suhde kestää ja molemmat hoitavat koiraa tasapuolisesti. Vähän keljuttaa kyllä sen naisenkin ratkaisut,ottaa nyt koira ja sitten dumpata se tuosta vaan toisen harteille kokonaan..tähänkään tapaukseen ei taida mitään lakivelvotteita olla :/

 

["Simba"]

[QUOTE="vieras";26973361]Se on totta että ei varmaan tullut ajatelleeksi että joutuu piakkoin "yksinhuoltajaksi".. Luulen että ottivat koiran siinä uskossa että suhde kestää ja molemmat hoitavat koiraa tasapuolisesti. Vähän keljuttaa kyllä sen naisenkin ratkaisut,ottaa nyt koira ja sitten dumpata se tuosta vaan toisen harteille kokonaan..tähänkään tapaukseen ei taida mitään lakivelvotteita olla :/[/QUOTE]

No musta kyllä tuntuu, että se koiran hoitaminen on ollut kokonaan muijan harteilla. Äijä tehnyt 12-tuntista työpäivää, ja muija kyllästynyt ja väsynyt kusettamiseen ja aktiiviteettien keksimiseen, kun puhe ollut kuitenkin yhtesestä projektista. Tuntuu tulleen suorastaa shokkina äijälle, että miten raskasta se onkaan hoitaa iteksiään koissua. Menikö oikein?

 

["vieras"]

[QUOTE="Simba";26973418]No musta kyllä tuntuu, että se koiran hoitaminen on ollut kokonaan muijan harteilla. Äijä tehnyt 12-tuntista työpäivää, ja muija kyllästynyt ja väsynyt kusettamiseen ja aktiiviteettien keksimiseen, kun puhe ollut kuitenkin yhtesestä projektista. Tuntuu tulleen suorastaa shokkina äijälle, että miten raskasta se onkaan hoitaa iteksiään koissua. Menikö oikein?[/QUOTE]

Eipä mennyt. Toki "muija" lenkitti koiraa silloin kun mies oli töissä mikä on musta ihan loogista,mutta mies osallistui ihan samalla tavalla töiden jälkeen. Onhan siinä vähän eroa että kun tulet yövuorosta kotiin niin on siinä se toinen osapuoli joka voi viedä koiran aamulenkille kuin että itse vaihdat vaatteet ja eikun koiran kanssa ovesta pihalle,nukkumaan pääsee sit joskus.

Mikä teitä vaivaa? Tylsyys? Hirveitä kuvitelmia ja johtopäätöksiä vaikka tilanteen todellisesta tilasta ei ole hajuakaan. Miksi siitä miehestä nyt yritetään tehdä joku kusipää vaikka se nainen tässä koiran on hylännyt? Eikö asiat voi ikinä olla sitä miltä näyttää kun aina pitää yrittää löytää joku vika siitä kellä ongelma on?

 

["vieras"]

Jatkan vielä että "muija" tiesi koiraa hankkiessaan miehen työvuoroista joten eipä sekään taida olla mikään hyvä syy hylätä lemmikkiä.

 

["Simba"]

Sä yrität tehdä siitä muijasta kusipäätä, ehdotus oli että jos se mies on alun alkaen ollut epäreilu, koska noin raskaaksi kokee koiran yksinhuollon.

T: Lapsen ja koiran yksinhuoltaja. En ole käynyt vuosiin matkoilla tai vapaalla koissun takia, mutta sisäistin sen jo ennen kuin koira tuli meille. Samalla selitin LAPSELLE, että kun koira tulee meille, niin emme pääse yhdsessä juuri mihinkään. hän tajusi sen heti. Samoin tajusin sen, että välttämättä tytär ei tule olemaan alkuinnostuksen jälkeen innokas hoitaja. Koira onkin täysin mun harteilla.

 

["vieras"]

[QUOTE="Simba";26973526]Sä yrität tehdä siitä muijasta kusipäätä, ehdotus oli että jos se mies on alun alkaen ollut epäreilu, koska noin raskaaksi kokee koiran yksinhuollon.

T: Lapsen ja koiran yksinhuoltaja. En ole käynyt vuosiin matkoilla tai vapaalla koissun takia, mutta sisäistin sen jo ennen kuin koira tuli meille. Samalla selitin LAPSELLE, että kun koira tulee meille, niin emme pääse yhdsessä juuri mihinkään. hän tajusi sen heti. Samoin tajusin sen, että välttämättä tytär ei tule olemaan alkuinnostuksen jälkeen innokas hoitaja. Koira onkin täysin mun harteilla.[/QUOTE]

Mä en yritä tehdä siitä naisesta kusipäätä mutta tilanne nyt sattuu olemaan se että ensin nainen halusi ottaa koiran ja sen jälkeen jätti sen kokonaan toisen vastuulle vaikka mies oli siinä uskossa että koira on yhteinen ja sitä yhdessä hoidetaan. Sä varman yh:na tiesit ottaessas että olet 24/7 kiinni koirassa mutta mies tuskin olisi koiraa ottanut jos olisi jo ottaessaan tiennyt jäävänsä sen kanssa yksin. Onko se jotenkin ihme että yksin vastuun kantaminen on raskaampaa kuin kaksin?

 

["vieras"]

Mä en nyt ymmärrä että miksi kaikenmaailman yh:t vetää herneet tästä nekkuun ja kertoo miten paljon raskaampaa se heidän arkensa on. Mitä se tähän kuuluu? Kun se mies ei halunnut ottaa koiraa YKSIN. Heidän piti hoitaa koira YHDESSÄ. Mistä rautalangasta vielä väännän..

 

["Simba"]

Kyllä aikuisen täytyy tajuta hankkiessaan jotain elävää, että kaikki ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Kaikki asiat pitäisi käydä läpi ja ottaa huomioon. Koirankin elinikä on melko pitkä. Muija ei halua ottaa vastuuta koirasta, ja äijä ei jaksa hoitaa yksin. Nyt sitten pistää koiran myyntiin/antaa pois, ja jatkaa elämäänsä vapaana kuin taivaan lintu.

 

[nbep]

Ei sitä naista voi pakottaakaan ottamaan vastuuta koirasta. Ihan samalla tavalla mun kaverille ja hänen avokilleen kävi, kun erosivat 7 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tässä tapauksessa mun miespuolinen kaverini ei halunnutkaan koiraa hetkeksikään itselleen, kun se muistutti menneistä (vaikka siis hän oli se, joka jätti suhteen ja naisensa aikalailla yllättäen ja jatkoi työkaverinsa kanssa elämää siitä, mihin oli exänsä kanssa jäänyt). Koiran hoitovastuu jäi siis kokonaan tälle ex-kumppanille eron myötä, vaikka alunperin puhe oli ollut muusta. Hyvin on ex-kumppani pitänyt langat käsissään, eli sekä hän että koira voivat hyvin.

Mielestäni kaverisi pitäisi miettiä asiaa pitkällä tähtäimellä ilman ajatusta ex-kumppanin osallistumisesta, koska tuo ex ei todennäköisesti tule osallistumaan koiran hoitamiseen ollenkaan. Jos tilanne tai jo pelkkä ajatus tuntuu mahdottomalta, eikä siihen hevin ratkaisuja löydy (esim. että mies saisi muita lenkittäjiä koiralle edes kerran päivässä), niin miehen ehkä kannattaisi harkita koirasta luopumista. Sekä omaksi että koiran parhaaksi.

Ovatko tuon miehen kaikki työvuorot tosiaan aina 12 h per kerta, vai puhutaanko noilla määrillä pelkistä yövuoroista? Tiedätkö, paljonko miehellä on vapaapäiviä viikossa?