tälläkin hetkellä pahoinpidellään lasta henkisesti ja/tai ruumiillisesti jollain tavalla..minäkin koitin kiltille opettajattarelleni sanoa kotona tapahtuvasta pahoinpitelystäni 9- vuotiaana kun rohkaistuin kerrankin ja luulin että mukava opettajatar uskoisi kun oli niin nättikin mutta hän sanoi höpsis- ei saa kertoa sellaista mikä ei ole totta..en kertonut enään sen jälkeen kenellekään mitään.
Lapsen lojaalisuus vanhempiaan kohtaan on ylensä aivan mielettömän suuri.
Mua on pahoinpidelty lapsena monasti...kerrankin äitini hakkasi päätäni kaapinoveen niin kauan, kunnes hänen silloinen miesystävänsä tuli väliin. Olin 5v.
Remmistä olen saanut noin tuhat kertaa ja hiuksista mua on raahattu huoneesta toiseen. Siltikään en koskaan kertonut kenellekään.
Näin kotona puukkotappeluja ja tällöin itkin ja huusin sängynalla äitiä, koira kainalossani. Kun sain hätäkeskuksesta aikuisen kiinni, juoksin koiran kanssa ulos turvaan ja odotin poliisia saapuvaksi. Pelko äidin mahdollisesta kuolemasta oli kova.
Poliisit kävivät uudestaan ja uudestaan...tilanne aina rauhoitettiin, mutta vain aikuisten välillä. Se lapsi unohdettiin ihan täysin. Miten helvetissä ei tuolloin tehty ls-ilmoitusta???
Vasta ollessani 7. luokalla koulussa, kerroin koulukuraattorille (tjms.) että äiti juo aika paljon ja että toivoisin pääsyä pois kotoota. Hän onneksi vei asian eteenpäin, mutta kun tilannetta sitten puitiin kera sosiaalityöntekijän, äiti vakuutti juovansa jatkossa huomattavasti vähemmän.
Illalla äiti lähti baariin.
Olin vielä 1,5v hiljaa ja vasta teininä lopulta pääsin kotoota pois. Ei lapsi kerro kokototuutta. Ja aikuisten pitäisi tietää tämä. Lapsen kertoman saa kerrata kymmenellä, jotta se on kokototuus.