Alkoholistien omaiset hoi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

-

Vieras
Tarvitsen apuanne!
Onko teillä mitään vinkkejä tai keinoja kuinka alkoholistia ja syvää masennusta sairastavaa ihmistä voi auttaa?
Kyse on äidistäni, ja tilanne on erittäin huono. Itse hän ei ilmeisesti apua halua, mutta onko mitään keinoa silti auttaa häntä?
Äitini oli todella hyvä äiti ja meillä oli onnellinen lapsuus. Kun olimme pieniä hän ei juonut alkoholia juuri ollenkaan, saunakaljan saattoi ottaa mutta ei muuten. Pikkuhiljaa hän alkoi juomaan iltaisin kotona, olimme silloin yläaste ikäisiä ja siitä juominen on yltynyt kokoajan ja nyt ollaan siinä pisteessä että hän on oikeastaan kokoajan kännissä. Juomista jatkunut nyt n.10 vuotta. Nyt hän on sairastunut myös vakavaan masennukseen, en tiedä syökö hän siihen lääkkeitä koska hän ei suostu puhumaan asioistaan kanssamme. A-klinikalle hän lupasi mennä, ei ole kuitenkaan mennyt. Hänen suvussaan myös paljon alkoholismia ja mielenterveysongelmia.
Kun hänen kanssaan yrittää asiasta puhua, hän on sitämieltä ettei asia kuulu meille, eikä häntä kiinnosta parantua. Eikä elämässä mikään muukaan kiinnosta. Hän saattaa maata sängyssä viikkoja tekemättä yhtään mitään (muuta kuin juoda viiniä), ja nyt hän on myös jättänyt menemättä töihin "koska ei huvita mennä".
Jos hän ei saa viinaa tulee järkyttävät vieroitusoireet, muisti on myös heikentynyt huomattavasti, saattaa unohtaa 5min.sitten kerrotun asian..
Tämä ihan vain pintaraapaisu asiasta, kaipaisin nyt todella samassa tilanteessa olevien/olleiden apua, mitä voin tehdä? :/
 
Samaa mieltä, alkoholistia ei voi auttaa jos häneltä itseltään ei löydy siihen motivaatiota. Oma isäni ei yrittänyt päästä viinasta yms irti vaan joi itsensä hautaan. Auttajia ja tukijoita kyllä oli, mut kun ei ite halunnut..
 
Ei voi auttaa, älä ota taakkaa itsellesi.

Lääkkeistä ja hoidosta on apua, jos potilalla itsellään on motivaatiota.
Yritä saada hänet lääkäriin/katkolle ja sitä kautta eteenpäin, muuta ei voi.
 
Et voi auttaa. Äläkä myöskään ole se omainen joka käytöksellään mahdollistaa juomisen. Siis se että viet ruokaa, oeset pyykkiä tarjoat huolenpitoa voi vaan pitkittää sitä kierrettä.
Jos on lakannu käynästä töissä niin varmaan kohta loppuu rahat? Menee kämppä alta? Se yleensä vähentää sitä alkoholin menekkiä jos ei oo rahaa..
 
Ikävä kyllä, tuossa tilanteessa on vaikea tehdä mitään, varsinkin, jos äitisi ei edes halua keskustella..
Voisit jossain käydä itse juttelemassa ja purkamassa tunteitasi? En sitten tiedä, olisiko siitä sinulle hyötyä?
Aikuiselle ihmiselle ei mitään voi, kukin elää omaa elämäänsä...
 
Kiitos kommenteistanne, niin vähän arvelinkin ettei auttaa pysty. Varsinkaan enään kun tilanne on jo päässyt näin pitkälle. Taitaa olla enään vain ajan kysymys koska hänenkin elimistö pettää :( Tuntuu kyllä todella pahalta menettää oma äitinsä tällä tavalla, varsinkin kun ennen oli niin eri ihminen, rakastava ja huolehtiva äiti.
 
Olen pahoillani :(. Ja kuten niin moni tässä aiemmin kertoi, et todella voi asialle mitään. #6 sen jo sanoi, mutta kertauksen vuoksi: älä ala äitisi holhoojaksi, säilytä oma elämäsi! Mun äiti ja hänen miehensä joivat 25 vuotta, aluksi vain viikonloppuisin, sitten jo viikollakin. Viimeisen vuoden aikana molempien jäätyä eläkkeelle, alkoi myös unilääkkeiden ja viinan sekoittelu. Tuloksena hyvää ja huonoa. Äiti joutui muuttamaan omaan asuntoonsa, jossa on jo kuntoutunut ihan mukavasti eikä juominenkaan ole enää päivittäistä, viikottaista kumminkin, 2-3 iltana. Isäpuoleni taas on ihan haudan partaalla, vuoden aikana käynyt katkolla ja sairaalassa toistakymmentä kertaa yhteensä. Hänellä on tosi pahoja psyykkisiä ja fyysisiä oireiluja, mutta mitään lääkitystä ei voi määrätä, koska hän vetää kaikki lääkkeet kerralla nassuunsa. Kukaan omainen siellä ei rupea päivittäin ramppaamaan ja huolehtimaan, vaikka pari läheistä onkin aika hyvin työllistetty ukon mielihaluja toteutettaessa...:headwall:.

Alkoholisti on maailman itsekkäin olento, hän ei ajattele muita eikä mitään muuta, kuin sitä, että viina riittää. Pidetään me omaiset itsestämme huolta ja osoitetaan alkoholistille, että välitämme, mutta emme ota hänestä vastuuta.

Tsemppiä!:hug:
 
Kiitos kaikille tuesta! :) Eikai tässä auta kun jatkaa päivä kerrallaan ja seurata vieressä :( Voi kun saisi sen masennuksen edes kuriin, niin se helpottaisi tilannetta paljon, mutta alkoholi ja masennuslääkkeethän eivät sovi yhteen. Lääkitystä kokeiltiin kyllä mutta se aiheutti sen että äiti vain nukkui ja nukkui, ja lopetti syömisen kokonaan. Välillä sitä miettii että olisiko lapsena voinut tehdä jotain toisin, esim.pitää enemmän yhteyttä ja käydä kylässä useammin. Voi kun keksisi jotain piristävää, lasta ei kuitenkaan voi hoitoon viedä vaikka se varmaan piristäisikin :(
 
Oon tosi pahoillani, toi on rankkaa :(.

Mun veli oli/on päihderiippuvainen, istu pitkään vankilassa erinäisistä rötöksistä. Törkee pahoinpitely ja ryöstön yritys vei sitten vankilaan lopulta istumaan. Käytti huumeita ja alkoholia joka päivä. Veljellä oli työpaikat ja kaikki valmiina aikanaan heti valmistumisen jälkeen, isän firmassa. Mutta, eipä veli siellä kauaa malttanu olla, palkka kun tuli, niin koko ihminen hävis aina omille reissuille. Kukaan ei kuullu siitä sillon mitään. Toi veljen sekoilu, sekotti meijän koko perheen elämää. Kiristi mun ja äitin välejä ihan hirveesti. Jokainen yritti puhua veljelle järkeä ja jokainen myös yritti saada mun veljee hakemaan apua. Oli naisystävänsä kanssa(joka myös on päihde riippuvainen) olivat katkasussa sen jälkeen kun veli vapautu linnasta. Mutta nää karkas ja sama meno jatku taas. Menivät toiseenkiin kertaan katkasuun, mutta tulivat kesken pois taas kerran. Nyt ovat uskossa ja eivät käytä päihteitä ollenkaan. Välillä alkoholin kanssa tullu takapakkia, mutta humeisiin eivät ole koskenu. Mutta silti pelkään että, veli retkahtaa jossain vaiheessa taas :(. Mulla ja veljellä on läheiset välit ja tää koko kuvio kun, tilanne oli päällä oli todella musertava.

En tiedä miten neuvoa sua, mutta sun äidin pitää itte haluta sitä muutosta tohon. Et voi muuta kuin, jatkaa elämääsi eteenpäin. Tiedän, se on vaikeeta kun haluis vaan auttaa ja ravistella sitä läheistä ja rakasta ihmistä, huutaa etkö nyt tajua. Voimia, päivä kerrallaan eteenpäin vaikka hampaat irvessä.
 
Mutta siinäkin ensisijainen vaade on, että hoitoon lähtijä on motivoitunut hoitamaan itseään.

Niinhän sitä pitää olla, siis motiavaatiota. Tunnustan, etten lukenut huolella kaikkia viestejä, enkä tarkkaan tiedä aloittajan tilannetta.
Mutta tuosta hoidosta tiedän, paljonkin. Monesti riittää, jos jolloin keinoin sen juopon saa sinne, siis hoitoon, rahdattua. Motivaatio alkaa yleensä nopeasti kasvaa tiedon lisääntyessä siellä. Eli moni menee sinne tosi epäilevänä, vihassa, ja ihan missä tunnetilassa vaan. Mutta siellä "riisutaan aseista", aika harva holisti pystyy sitä vastaan räpistellä. Vaan yleisimmin tuloksena on raittius:)

Jos suoraan sanon, vähän mystiseksi itsellekkin on jäänyt, miten ne siellä hoidossa ne juopot "aivopesee". Mutta sama se, tulokset kun on loistavia! :)
 
[QUOTE="Vieras";27068268]Et voi auttaa. Äläkä myöskään ole se omainen joka käytöksellään mahdollistaa juomisen. Siis se että viet ruokaa, oeset pyykkiä tarjoat huolenpitoa voi vaan pitkittää sitä kierrettä.
Jos on lakannu käynästä töissä niin varmaan kohta loppuu rahat? Menee kämppä alta? Se yleensä vähentää sitä alkoholin menekkiä jos ei oo rahaa..[/QUOTE]

Totta puhut, minä olin vuosia huomaattani se omainen joka vielä edesauttoi juomista. En tajunnut ettei se siitä ole kiinni, etten anna rahaa ja en tuo kaljaa; vaan siitä että kun pesin ja pyykkäsin sekä paikkailin kännissä kaatuilleen haavoja - mahdollistin näin juomisen pidempään. Aina oli turvallinen koti mihin tulla haavojaan nuolemaan ja sitten taas rahaa kolahdettua jostakin ja kunnon kohennettua, baanalla jälleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti35;27069963:
Alkoholisti on maailman itsekkäin olento, hän ei ajattele muita eikä mitään muuta, kuin sitä, että viina riittää. Pidetään me omaiset itsestämme huolta ja osoitetaan alkoholistille, että välitämme, mutta emme ota hänestä vastuuta.

Tsemppiä!:hug:

Juuri näin "Pidetään me omaiset itsestämme huolta ja osoitetaan alkoholistille, että välitämme, mutta emme ota hänestä vastuuta."
 
Minnesota hoidosta..Läheiseni oli kk siellä viikko kotona ja ratkesi. Sinne ei tarvitse mennä motivoituneena ja jos hoito kolahtaa niin kolahtaa mutta kyllä karisi kaikki toivo tuon hoidon epäonnistumisen myötä.Onneksi on toki monia perheitä jota se on auttanut, ei vaan kuuluttu niihin onnellisiin..Alamäen seuraaminen on hirvittävän raskasta ja ainut toivo tuntuu olevan kuolema.Meille ja hänelle.
 
Kirjoitan nyt ihan nopeasti:
Minulla on isä raitis alkoholisti. Joi lapsuutemme, mutta on nyt ollut varmaan 15 vuotta raitis.
Äitini oli todella itsepintainen ja vaati lopettamista kaikin keinoin. Kokeilivat kyllä kaikenlaista. Poikki juominen saatiin kun isä oli yhden kesän Kalliola nimisessä hoitokodissa. Sen jälkeen on käynyt kaikki nämä kaikki vuodet AA- kokouksissa säännöllisesti muutaman kerran viikossa. Jotta sinne Kalliolaan pääsi niin piti olla selvä ja juomatta muutaman päivän (isäni sai pistoksia päivittäin vieroitusoireisiin mutta pystyi olemaan juomatta ne muutamat päivät). Eli asiani on vain että kyllä alkoholismista voi selvitä. Alkoholisti ei vain voi ymmärtää miten hän voisi olla juomatta kun se on se ainoa kiva asia maailmassa siksi sitä halua ei löydy. Hänen täytyy oivaltaa että haluaa lopettaa juomisen. Tähän oivaltamiseen tarvitsee yleensä toiseten alkoholistejen apua. Suosittelen että yrität saada äitisi AA- kokouksiin. Soita auttavaan AA-puhelimeen ja pyydä neuvoja. Raittiit alkoholistist vastaavat.
 
Minä olen alkoholisti ja olen satuttanut läheisiäni kamalasti. Tämän ketjun lukeminen sai minut taas kyyneliin ja tahtoa lisää selviytyä raittiiksi. Matkan alussa vasta olen, mutta mies edelleen vierellä mitä ihmettelen. Loukkaantuneena, uskonsa menettäneenä mutta antoi vielä yhden mahdollisuuden. Jos tämän mokaa, menetän hänet ja lapset.
 

Yhteistyössä