Hankalaa olla töissä, ikävä miestä.

["omppupomppu"]

Ongelmana siis suuri ikävän tunne, tässä arkiaamun ongelma:

Jos olen aamulla hyvin laiskalla tuulella, en laittaudu vaan jään mieheni kainaloon- vielä kun voi ennen pitkää päivää. Joskus laittaudun nätiksi, että mies näkisi minut vielä- ennen pitkää päivää jonka jälkeen näytän jo illalla väsyneelle. Ja tähän lähtemisen suruun, joka valtaa minut joka aamu, ei aina auta oikein halit tai suukot, vaan mieli on apea- kuitenkin onnellinen ku voi vielä halata ennen ku pitää lähteä töihin. Ja päivisin olen iloinen, jos saan vaikkapa viestin. Illalla tulen kotiin, käyn suihkussa, laittaudun nopesti, syödään, köllötellään sohvalla. Nyt on ollut enemmän sellainen kausi, että ilta menee kello kahdeksan jälkeen siihen että pitää olla lähellä ja halailla, ennen kun on taas aamu ja pitää mennä. Aamuseksi on auttanut, mutta ei joka aamu voi/ole tarve sellaiseen ryhtyä. Tilanne on sama, oli mies sitten töissä tai kotona. Viikonloput on rauhallisia kun saa tehdä omia juttuja. Olemme olleet yhdessä pari vuotta, mutta koen silti varsinkin töihin lähtemisen surullisena asiana. Mukavan viikonlopun jälkeen voi tilanne olla parempi tai pahempi. Olen kuin teini, velvollisuudet tässä elämässä pitäisi hoitaa aikuismaisella järjellä. Työ on yksinäistä, ehkä sekin pahentaa tilannetta! Mitä mä teen?

 

["Mamma italiana"]

ehkà ongelma onkin tyòssà?

 

[Sanna80]

Kuulostaa erittäin vakavalle läheisriippuvuudelle!

 

["omppupomppu"]

Työpäivää ei ole mahdollista lyhentää. Syön Yazz e-pilleteitä, tiedä sitten aiheuttaako nuo tunnevaltauksia. Nyt tuntuu paremmalle kun on saanut purkaa ja hieman miettiä. Mutta euköhän tämä ongelma taad palaa, viimeistään aamulla. Seon myös auttanut, jos mies saattaa minut töuhin, mutta ei aikuisten oikeesti niinkään voi aina tehdä. Hullu minä kai oon, kehvelin kiva mies. Pitäskö nyt sitten erota mun ongelman takia, hehheh.... Miehelle olen puhunut, enkä ole kuulema ripustautuja, sopivasti olen läsnä (ei illalla ole tunti tolkulla aikaa halitella, ottaen huomioon kaupassa käynnin, ruun laiton yms. ), annan kotona tilaa, koska se kotona olo, pöydässä yhdessä syönti- ne on ne jutut... Jos joku ymmärtää.

 

[Sangria]

mä taas oon tyytyväinen ku saan olla yksin :snotty:

 

["Lissu"]

Täh??? No ongelmansa kullakin. Ei helvetti...

 

["omppupomppu"]

Sangria: nautin joskus yksin olosta! Varmaan silloinkun on tankattu läheisyyttä ja tietää että ei ole kiirettä vaan vapaa-aikaa, kuten viikonloppuisin. Silloin asiat on hyvin. Kun olin lomalla, mies töissä, oli ihanaa käydä lenkillä ja illalla olla rennosti miehen kanssa.

 

["joopa"]

No ei todellakaan miltäännormaalilta kuulosta...

 

[Sanna80]

[QUOTE="omppupomppu";27125498] Pitäskö nyt sitten erota mun ongelman takia, hehheh.... [/QUOTE]

Ei, vaan musta sun pitäisi ihan vaan opetella olemaan YKSIN ja nauttia omasta ajasta ja omasta tilasta.

Onko se sun työ muuten ihan ok? Siis ootko aloittanut työssä ennen vai jälkeen kun aloitte seurustella ja miten ennen olet töissä pystynyt olemaan?

 

["Mamma italiana"]

toistan: oletko varma ettà ongelma ei piile tyòssàsi eikà parisuhteessa?

 

["Jenis"]

Huh. Ei mulla mitään apuja oo, tulinpa vaan päivittelemään. Jos oisin sun mies, tulisin hulluksi :-O

 

[Blue]

[QUOTE="omppupomppu";27125521]Sangria: nautin joskus yksin olosta! Varmaan silloinkun on tankattu läheisyyttä ja tietää että ei ole kiirettä vaan vapaa-aikaa, kuten viikonloppuisin. Silloin asiat on hyvin. Kun olin lomalla, mies töissä, oli ihanaa käydä lenkillä ja illalla olla rennosti miehen kanssa.[/QUOTE]

No hei, luepa tuo kommenttisi uudelleen. Vika ei ole läheisyysriippuvaisuudessa tms. vaan sä kanavoit työsi/arkesi aiheuttaman ahdistuksen ikävään.

 

["omppupomppu"]

Lissu: pidemmän päälle on ika ahdistavaa, enkä tiedä mikä olisi rtkaisu pysyvään mielenrauhaan. Ei hirveästi naurata kun töissä pyörii koti mielessä. Töissä riittää tekemistä, silti ajatus harhilee. Illalla on ihana päästä tekemään oman kodin juttuja, näkyy käden jälki kotonakin!

 

[Sangria]

[QUOTE="omppupomppu";27125521]Sangria: nautin joskus yksin olosta! Varmaan silloinkun on tankattu läheisyyttä ja tietää että ei ole kiirettä vaan vapaa-aikaa, kuten viikonloppuisin. Silloin asiat on hyvin. Kun olin lomalla, mies töissä, oli ihanaa käydä lenkillä ja illalla olla rennosti miehen kanssa.[/QUOTE]

tuli kans mieleen että jos kyse onkin siitä työstä mitä teet? onko mieluisaa työtä? varmaan se vaikuttaa kanssa kun sanoit että on yksinäistä työtä. meidän tilanne on muutenkin aivan eri kuin teillä, yhdessä 15v ja muutenkin suhde vähän niin ja näin..

 

["omppupomppu"]

Ehkä ongelma on myös se, että kodin-lastenhoitajana jaksan perusteellisesti siivoilla kotona viikonloppuisin. Annan työssä kaikkeni, olen illalla väsynyt. Haen kai rentoa oloa kainalossa olosta. Viikonloppuisin ei ole hätää, vaikka lähdettäisiin johonkin eikä voitaisiin koko aikaa kököttää lähekkäin.

 

[astrolabe]

Tiedän tunteen!

 

["joku"]

Mutta ettekö koskaan käy missään muualla kodin ulkopuolella ilman toisianne kuin töissä? Kavereiden kanssa olemista? Harrastuksia? Tuleeko sulle näistä se ikävä? Vai vaan töistä? Vai onko tuo niin vakavaa että vietätte ihan kaiken vapaa-aikanne kahdestaan?

Kuulostaa aika kamalalta...

 

["omppupomppu"]

Työpaikalla harvemmin saa kiitosta, kotona liiankin usein. Ehkä se on se työ. Koska ennemmin kotona teen suursiivousta, tai vaikkapa syyskoristeita, pihatöitä, koska työpäivän jälkeen ei jaksa. Sen tiedän että kanavoin pahan olon herkutteluun. Rentoudun hyvän iltapalan ääressä. Ehjä tosiaan pitäs oppia vaan olemaan reipas. Tämä työ alkoi kun oltiin jo yhdessä.

 

["omppupomppu"]

Jos mies pelaa, katsoo urheilua, usein leivon. Käydään nykyään eri lenkeillä, koska miehellä parempi kunto, tykkään itse hitaasta ja pitkästä lenkistä, mies täysillä täysrääkistä. Vapaiden vietto lähtee miehenkin tahdosta, kumpikaan ei pakota toista mihinkään. Vapaita kun on viikonloput, ehkä se on meidän paikka hengähtää. Viikot on mulle hankala asia. Ehkä stressin keskellä kaipaa sitä rentoutta joka tulee miehen kanssa.

 

[Sanna80]

Ehkä sun kannattaa alkaa etsiä toista työtä...? Tai selvittää ainakin itsellesi, missä mättää siellä töissä.

 

[....]

[QUOTE="Jenis";27125530]Huh. Ei mulla mitään apuja oo, tulinpa vaan päivittelemään. Jos oisin sun mies, tulisin hulluksi :-O[/QUOTE]

Niipä!
On meilläkin vähän tollasta että halaillaan vähän turhan kauan eteisessä ennenkuin lähden töihin (myöhästyn nykään melkein aina sen 5min ), ja kummatkin valittaa ettei haluais että menisin töihin. Yritetään keksiä jotain "hyviä syitä" miksi vois lintsata töistä (mies sitonut minut sänkyyn kiinni ja vahingossa sammunut yms hölmöä )

Mutta ei minulla kyllä tuollaista ole sitten enää autossa eikä työpaikalla, vaikka saatetaan ruokkiksella soitellakin vielä. Aika hurjalta läheisriippuvuudelta tuo kuulostaa!

Miten kauan olette seurustelleet?
Itte ollaan oltu yhdessä vasta kesästä, uskon että jossain vaiheessa normalisoituu nämä meidän aamurutiinitkin, vielä kaikki on niin ällösöpöä

 

["omppupomppu"]

Tiedän tunteen!

Miten sinä oirehdit/mistä?

 

[astrolabe]

[QUOTE="omppupomppu";27125713]Miten sinä oirehdit/mistä?[/QUOTE]

Ajatukset harhailee ja en tahtois miehen lähtevän töihin.

 

["omppupomppu"]

Niipä!
On meilläkin vähän tollasta että halaillaan vähän turhan kauan eteisessä ennenkuin lähden töihin (myöhästyn nykään melkein aina sen 5min ), ja kummatkin valittaa ettei haluais että menisin töihin. Yritetään keksiä jotain "hyviä syitä" miksi vois lintsata töistä (mies sitonut minut sänkyyn kiinni ja vahingossa sammunut yms hölmöä )

Mutta ei minulla kyllä tuollaista ole sitten enää autossa eikä työpaikalla, vaikka saatetaan ruokkiksella soitellakin vielä. Aika hurjalta läheisriippuvuudelta tuo kuulostaa!

Miten kauan olette seurustelleet?
Itte ollaan oltu yhdessä vasta kesästä, uskon että jossain vaiheessa normalisoituu nämä meidän aamurutiinitkin, vielä kaikki on niin ällösöpöä

Sanoisin näin kakskymppisenä villikkona, että se vasta hullua onkin jos lintsaa töistä ja keksii noin syitä! Ei omatunto salli, vaikka voisi jäädä tukien elätettäväksi jos ei työ huvita. Ollaan nuori pari vielä. Mitäs pomos sano tuosta sitomishärdellistä?!

Ehkä ei olla päästy hitaaseen junnaamisvauhtiin, kerkeää kai sitä kun menee naimisiin..

 

["joku"]

[QUOTE="joku";27125575]Mutta ettekö koskaan käy missään muualla kodin ulkopuolella ilman toisianne kuin töissä? Kavereiden kanssa olemista? Harrastuksia? Tuleeko sulle näistä se ikävä? Vai vaan töistä? Vai onko tuo niin vakavaa että vietätte ihan kaiken vapaa-aikanne kahdestaan?[/QUOTE]

Huom! Vastaatko tähän? Eikö teillä tosiaan oo mitään muita kodin ulkopuolisia menoja kuin työt? Onko teillä ystäviä?