K
K.L
Vieras
Jos miehenne olisi samanlainen kuin mun, niin mitä tekisitte?
- Valittaa joka asiasta.
- Hermostuu muksuille ihan mitättömistä asioista.
- Ei kuuntele.
- Vähättelee minua omassa ammatissani.
- Ei halua liikkua perheensä kanssa. ( Esim. kaupassa kulkee 10m meidän perässä. Ikinä ei halua viedä perhettään vapaaehtoisesti syömään yms.)
- V*ttuilee
- Uhkailee minua. (Esim. en saisi samassa kyydissä mennä töihin tai jättää tienvarteen. On kuulemma hänen autonsa.)
yms yms.
Olen viimeisen vuoden aikana alkanut vihaamaan miestäni. Minua etoo ihan kaikki siinä ihmisessä.
Annan samalla mitalla takaisin. Jos en saa HÄNEN autoaan käyttää, niin hän ei saa MINUN televisiota katsella, pestä pyykkiä, käyttää tietokonetta yms. Hän ei saa minun tililtäni ottaa rahaa omiin menoihinsa, maksaa autonsa kuluja yms. On kummasti rauhoittanut tuota uhkailujaan. Keksi sitten kaivella menneitä ja vetää herneet nenuun ties mistä asiasta. Muistuttaa usein, että olen ollut siskoni kanssa laivalla 2 kertaa. Pyysin häntä mukaan, mutta ei kiinnostanut. 2 vuoteen en ole ollut missään tuulettumassa. Aina on miehelle ok, että menen, mutta samana päivänä alkaa sitten ilkeily ja mykkäkoulu.
Itse hän saa toki mennä ja on mennytkin. Viimeisellä kerralla oli varannut hotellihuoneen... mutta tästähän ei saa ilkeillä tai suuttua.
Hän viihtyy kaupoissa ihan yksinään, ei ole ongelmia ollut. Jos minä menen shoppailemaan, niin siitä vedetään herneitä ja mietitään, että miten paljon olen kuluttanut. Niin, onhan se järkyttävää, että ostaa omilla rahoillaan muksuille vaatteita. Yhtään ei ole ylimääräistä vaatetta muksuilla.
Olen mm. 39 asteen kuumeessa kävellyt ekaluokkalaistamme vastaan, koska mies ei voinut pyytää vanhemmiltaan hakuapua. Lähetti vielä txt, että "Älä vaan rasitu".
Itse ei voi kyllä mitään tehdä muksujen eteen...
Olen äitini ohjeella antanut asioiden olla. Sen takia mieheni on alkanut hyppimään silmilleni ja määräilemään kaikesta. Äitini mielestä minun pitää ymmärtää...ymmärtää mitä?
Itse haluaisin, että tässä perheessä olisi 2 tasavertaista aikuista päättämässä asioista. Toistemme kunnioitus on jossakin...
Itse olen sitä mieltä, että tämä suhde on tiensä päässä. Miehen asenne on sellainen, että meissä muissa on vikaa, mutta hänessä ei. Ja hän ei todellakaan ole mikään luojan luoma lahja suomalaisille naisille....
Vikoja löytyy vaikka miten, mutta se ei kuitenkaan ole olennaisinta hänen mielestään. Meidän muiden pitää muuttua.
Pitäisiköhän minun alkaa kunnioittamaan itseäni ja lapsiani sekä tehdä tästä touhusta lopun?
Mitä te tekisitte? Syyttäisitte itseänne ja jatkatte suhdetta lasten hyvinvoinnista välittämättä? Pakkohan se on myöntää, että tilanne vaikuttaa lapsiinkin. Mieshän tätä ei myönnä. Koskaan emme ole riidelleet lasten nähden.
- Valittaa joka asiasta.
- Hermostuu muksuille ihan mitättömistä asioista.
- Ei kuuntele.
- Vähättelee minua omassa ammatissani.
- Ei halua liikkua perheensä kanssa. ( Esim. kaupassa kulkee 10m meidän perässä. Ikinä ei halua viedä perhettään vapaaehtoisesti syömään yms.)
- V*ttuilee
- Uhkailee minua. (Esim. en saisi samassa kyydissä mennä töihin tai jättää tienvarteen. On kuulemma hänen autonsa.)
yms yms.
Olen viimeisen vuoden aikana alkanut vihaamaan miestäni. Minua etoo ihan kaikki siinä ihmisessä.
Annan samalla mitalla takaisin. Jos en saa HÄNEN autoaan käyttää, niin hän ei saa MINUN televisiota katsella, pestä pyykkiä, käyttää tietokonetta yms. Hän ei saa minun tililtäni ottaa rahaa omiin menoihinsa, maksaa autonsa kuluja yms. On kummasti rauhoittanut tuota uhkailujaan. Keksi sitten kaivella menneitä ja vetää herneet nenuun ties mistä asiasta. Muistuttaa usein, että olen ollut siskoni kanssa laivalla 2 kertaa. Pyysin häntä mukaan, mutta ei kiinnostanut. 2 vuoteen en ole ollut missään tuulettumassa. Aina on miehelle ok, että menen, mutta samana päivänä alkaa sitten ilkeily ja mykkäkoulu.
Itse hän saa toki mennä ja on mennytkin. Viimeisellä kerralla oli varannut hotellihuoneen... mutta tästähän ei saa ilkeillä tai suuttua.
Hän viihtyy kaupoissa ihan yksinään, ei ole ongelmia ollut. Jos minä menen shoppailemaan, niin siitä vedetään herneitä ja mietitään, että miten paljon olen kuluttanut. Niin, onhan se järkyttävää, että ostaa omilla rahoillaan muksuille vaatteita. Yhtään ei ole ylimääräistä vaatetta muksuilla.
Olen mm. 39 asteen kuumeessa kävellyt ekaluokkalaistamme vastaan, koska mies ei voinut pyytää vanhemmiltaan hakuapua. Lähetti vielä txt, että "Älä vaan rasitu".
Itse ei voi kyllä mitään tehdä muksujen eteen...
Olen äitini ohjeella antanut asioiden olla. Sen takia mieheni on alkanut hyppimään silmilleni ja määräilemään kaikesta. Äitini mielestä minun pitää ymmärtää...ymmärtää mitä?
Itse haluaisin, että tässä perheessä olisi 2 tasavertaista aikuista päättämässä asioista. Toistemme kunnioitus on jossakin...
Itse olen sitä mieltä, että tämä suhde on tiensä päässä. Miehen asenne on sellainen, että meissä muissa on vikaa, mutta hänessä ei. Ja hän ei todellakaan ole mikään luojan luoma lahja suomalaisille naisille....
Vikoja löytyy vaikka miten, mutta se ei kuitenkaan ole olennaisinta hänen mielestään. Meidän muiden pitää muuttua.
Pitäisiköhän minun alkaa kunnioittamaan itseäni ja lapsiani sekä tehdä tästä touhusta lopun?
Mitä te tekisitte? Syyttäisitte itseänne ja jatkatte suhdetta lasten hyvinvoinnista välittämättä? Pakkohan se on myöntää, että tilanne vaikuttaa lapsiinkin. Mieshän tätä ei myönnä. Koskaan emme ole riidelleet lasten nähden.