Mä oon kahdenvaiheilla, lähtisinkö vapaaehtoisesti vai en. Mun tilanteessa työttömyys ei olisi mitenkään maailmanloppu. Osa mun työkavereista taas on siinä tilanteessa, että heille töiden loppuminen olisi lähes maailmanloppu, perheen talous ei kestäisi toisen tai ainoan ansiotyössä olevan tulojen pienenemistä.
Samalla aloin miettiä, että mua sitovat tällä hetkellä Vantaaseen eniten työ, se että olen asunut täällä aina ja tuosta johtuen suurin osa ystävistä asuu täällä päin. Talon myyyminen voi tietysti olla oma haateensa, mutta siitä voisin silti luopua. Aloinkin miettiä, että mitä jos pistäisi "elämän risaiseksi", sanoisin pomolle, että voin olla vapaaehtoinen irtisanottava, myisin talon, muuttaisin Keski-Suomeen keskellä ei mitään olevalle mökilleni asumaan. Pääseehän sieltäkin tarvittaessa "ihmisten ilmoille". Kenelläkään kokemusta tilanteesta? Mitä itse tekisit, jos olisit 24-v. sinkku, eikä työttömyys olisi maailmanloppu?
Samalla aloin miettiä, että mua sitovat tällä hetkellä Vantaaseen eniten työ, se että olen asunut täällä aina ja tuosta johtuen suurin osa ystävistä asuu täällä päin. Talon myyyminen voi tietysti olla oma haateensa, mutta siitä voisin silti luopua. Aloinkin miettiä, että mitä jos pistäisi "elämän risaiseksi", sanoisin pomolle, että voin olla vapaaehtoinen irtisanottava, myisin talon, muuttaisin Keski-Suomeen keskellä ei mitään olevalle mökilleni asumaan. Pääseehän sieltäkin tarvittaessa "ihmisten ilmoille". Kenelläkään kokemusta tilanteesta? Mitä itse tekisit, jos olisit 24-v. sinkku, eikä työttömyys olisi maailmanloppu?
Itsellä ehkä just tuo on suurin pointti vapaaehtoiseen luopumiseen tarvittaessa, etten jaksaisi tätä työtä kovin pitkään tehdä. Toisaalta voishan sitä itse irtisanoa itsensä, mutta sit taas joutuis puolelle suvulle ja tutuille selittelemään ratkaisujaan. Helpompi sanoa, että on irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syistä.