Nyt REHELLISESTI: Mitä on arki kahden pienen kanssa?

[....]

Monet ystävistäni ovat tehneet kaksi lasta ns. putkeen, ja ovat selittäneet, että kun kaikki on sitten niin paljon helpompaa, kun on kaksi, eikä tarvitse itse sitä yhtä koko ajan leikittää. Se ei kyllä mun silmin ole niiiin helpolta näyttänyt, mitä ovat antaneet ymmärtää, siinähän on kuitenkin se yksi leikitettävä ainakin vuoden, plus vauva, ja kahdessa pienessä on paljon työtä.

Eli, miten toisen lapsen syntymä on muuttanut teidän arkea? jääkö itselle enää yhtään omaa aikaa?

Meillä on yksi lapsi, ja nautin kovasti kun hänen kanssaan touhuillaan, saa vielä hetki vierähätää ennen kuin hänelle ruvetaan sisarusta yrittämään

 

[Lilii lisänimetön]

Se on raskata mutta nopeasti ohimenevää aikaa. :saint:

 

[jassåå]

meillä on ikäeroa hiukan alle 3-v, eli ei niin kovin pieni ikäero. En ole kokenut missään vaiheessa raskaaksi/hankalaksi.

 

["Neljänäiti"]

Nobkyllä se oikeesti on helpompaa! Kun esikoinen syntyi, en ehtiny suihkuun, syömään, mihinkään, toisen synnyttä leivon viikoittain, pidin kodin siistinä noi kolmas ja neljäs nyt ei sit enää niin kamalasti oo muuttanut arkea

 

[säpäle harmaana]

No eihän lapset vauva-aikana tietenkään yhdessä leikikään, mutta monia vuosia sen jälkeen. Vauva-aika oli kyllä aika hankalaa, mutta nyt olen kyllä todella iloinen siitä, että lapset ovat lähes samoissa kehitysvaiheissa ja heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

 

["mansikka"]

Minulla oli erittäin rankkaa. Lapsilla ikäeroa 1v 7kk. Nuorempi erittäin vaativa vauva ja vanhempi mustasukkainen hulivili. Ei kyllä jäänyt yhtään omaa aikaa ja jos jäi niin yleensä vaan nukuin. Nyt alkaa helpottaa, kun on tuo ärrinpurrinkin hiukan vanhempi (nyt 10kk) ja pääsee itse liikkumaan.

 

[jooopa]

Meillä kaikki neljä on tehty niin sanotusti putkeen,vanhin on neljä.Oli musta ainakin yhden kanssa helpompaa esim.lähteä jossakin käymään,mutta ei kahden lapsen kanssa minusta kovin hankalaa ollut kolmas ja neljäs ei oikeastaan muuta enää sitten mitään,paitsi kaupassakäynti on välillä aika "ihanaa"

 

["Vieras"]

No, meillä ikäeroa 1,5 v ja ei se eläm nyt niin kauheasti muuttunut. Nyt kun lapset 1,5 ja 3 v niin vahdittavaa on toki enemmän, pienempänä tuo vauva kulki mukana isomman rutiinien mukaan. Lattialla istuin imettämässä, samalla kuin leikin isomman kanssa jne.
Toisaalta, mä uskon että se on asenne kysymys. Mun mies on paljon poissa, ja lapset olleetchuonoja nukkujia mutta hyvin mä/me ollaan jaksettu. Liikutaan paljon, köydään muskareissa, kahvilla, shoppailemassa, puistoillaan tietty jne. Siinä se kukana kulkee tuo pienempikin, välillä toki olisi ollut helpompaa jos vain yksin lapsi. Esim. kun vauvaa piti imettää koko ajan ja isompaa samalla nukuttaa tms. mutta näistäkin selvittiin, kun asenne oli se että tottakai selvitään.

Toki kaksi lasta on enemmän kuin yksi, nyt kun on uhma-ikänen ja touhukas taapero sen huomaa mms. jatkuvista tappeluista/kiipeilyistö/kielloista jne. Mutta sekin kuuluu pikkulapsi aikaan, kasvaahan nuo joskus

 

[nöppönen]

Raskastahan se alkuun on. Tosin esikoinen oppi kärsivällisyyttä pakon sanelemana ja se taito on ollut ihan hyvä. Äkkiä lapsista oli myös seuraa toisilleen.

 

[fg]

no todellakin minä olen sitä mieltä, että yhden kanssa elämä todellakin on helppoa, mutta kahden....yhtä hulinaa aamusta iltaan. Yhden kanssa sai levätä silloin kun lapsikin lepäsi, tehdä omia juttuja kun lapsi itsekseen touhusi...mutta kahden kanssa ei sellaisia suvantovaiheita ole kun jonkpikumpi tarvii aina vanhempaansa ja sen lisäksi on tosi työlästä vahtia etteivät vahingoita toisiaan, tappele jne.

yksi plus yksi ei ole todellakaan kaksi, vaan kyllä siinä on huomattavasti enemmän työtä.

mulle omaa aikaa jää kun mies on lasten kanssa ja sitten kun molemmat lapset menee illalla 8 aikaan nukkumaan.

Itse asiassa kun näen äitejä ison mahan kanssa taaperoa paimentaessa niin suorastaan säälittää kun tietää mihin mylläkkään he joutuvat kun toinen lapsi syntyy. Ei hetken lepoa ja kuukausien valvomista... itsellä onneksi jo nuorin 1,5 v ja nyt alkaa helpottaa...

 

["Kahden äiti"]

Raskasta, mutta ihanaa! Niin ihanaa, että haluaisin kolmannenkin. mies ei ole niinkään innokas. Aika näyttää. Mutta täällä ihan sama, mitä "neljän äiti" kirjoitti. Esikoisen aikaan en ehtinyt tehdä yhtään mitään ja koin arjen raskaaksi. No nyt arki on edelleen aika raskasta, mutta minäkin esim leivon viikottain.

 

[jjjh]

Kyllähän sitä välillä meinaa palaa käämit, kun 1,5v yrittää heittää sen kymmenennen kerran vauvaa jollain, tai silittää liian rajusti. Muuten on kivempi olla päivät kolmistaan kotona, entä vaan yhden lapsen kanssa. Yhden kanssa kävi aika liian pitkäksi. Ihan samallalailla tehdään asioita, entä mitä tehtiin kun lapsia oli vain 1. Päikkäritki molemmat nukkuu samaan aikaan ja isä myös hoitaa illalla lapsia, niin omaa aikaa on ihan riittävästi.

 

[kjl]

Eka 1,5-2 vuotta on aika kiireistä, mutta helpottaa sitten kun lapset kasvaa ja heistä on seuraa toisilleen.

Mutta ei se helppoa ole isommallakaan ikäerolla. Isompi jää helposti vähälle huomiolle kun osaa jo tehdä asioita itsenäisemmin. Lomat ja kaikki harrastukset on hankalia, toinen haluaa Ti-ti nallen taloon ja toinen särkänniemeen jne. Toinen pärjää jo ilman päiväunia ja toisella on aina uniaika kun pitäisi mennä johonkin. Lapset "käy" aivan eri tahtiin.

Meillä on kolmas isommalla erolla ja se on ollut käytännössä arjen kannalta paljon hankalampaa kun kaksi vanhempaa pienellä ikäerolla.

 

[ashhhh]

Mielestäni kahden kanssa helpompaa kuin yhden. Enkä edes osaa sanoa syytä. Ehkä sitä on jotenkin rennompi ja osaa nauttia arjesta. Meillä siis eroa 1,5 vuotta. Toisaalta meidän pienempi on ollut superhelppo lapsi.

 

[UniQuePopPy]

minusta nyt kahden kanssa on helpompaa, mitä yhden... nuorimman ollessa jo 7kk noista lapsista oli seuraa toisilleen, leikkivät siis jo silloin keskenään olen saanut olla huomattavasti enemmän omaa rauhaa tehdä asioita, vähän väliähän nuo leikkivät ja touhuavat yhdessä vauva aika menee että vilahtaa, ei sitä edes tajua lapsilla ikäeroa 1v10kk, esikoinen reilu 3v. ja nuorempi reilu 1v. Vanhempi tyttö ja nuorempi poika... mun kaverilla tosin on kaksi poikaa, samoilla ikäeroilla ja kinastelevat kuulemma koko ajan jostain, on siis tappelua leluista. mutta riippuu varmaan lasten luonteista ja miten erakkona on esikoisensa kasvattanut...

 

["joopa"]

lisään vielä että meillä on lapset olleet tosi hyviä nukkujia aina! Joten se kyllä helpottaa paljon..neljään vuoteen en ole yhtään yötä joutunut valvomaan

 

["Vieras"]

Mä luulen etten kokenut toisen syntymää ja työn lisääntymistä kovin raskaan sen takia, että esikoisen kanssa mulla ei myöskään juuri ollut omaa aikaa. Esikoinen on aika haastava tapaus, ei viihdy yksinään, ei nuku kunnolla ja on kovin vahva luonne, joten kädet oli täynnä työtä jo yhden kanssa.
Jos ensimmäinen olisi kovin rauhallinen ja äiti tottunut " omaan aikaan" lapsen viihtyessä omissa jutuissaan, voi toisen syntymä ollakin rankempaa koska kyllähän silloin on todennäköistä että jompaakumpaa tarvitsee hoitaa/auttaa/viihdyttää vaikka toinen olisikin tyytyväinen. Jos siihen ei ole tottunut, menee hoitaminen siinä samassa

 

[2good2be4gotten]

Meillä ikäeroa lapsilla on 1v4kk, vanhempi on nyt 2v2kk.
Ei ole helppoa ei, välillä todella raskasta mutta on se palkitsevaakin, parhaimmat hetket kun lapset touhuaa keskenään ja kuuluu naurua ja iloisia kiljahduksia.

Tarkoituksella on pieni ikäero koska en olisi halunnut "tehdä" toista lasta sitten kun esikoinen olisi ollut vanhempi ja itse olisin jo palannut takaisin työelämään.

 

["mie"]

Se on raskata mutta nopeasti ohimenevää aikaa. :saint:

juu ekat 2-3v raskasta, nyt kun lapset ovat kouluikäisiä peräkkäisillä luokilla niin ei tartte kyllä kuunnella 2ei oo tekemistääää" valituksia
Ovat kuin paita ja peppu, samaa sukupuoltakin kyllä.

Mutta kyllä meillä sitten tapellaankin
Mutta ovat oppineet leikkimään yhdessä, ottamaan muita huomioon ja jakamaan asioita. Olen hyvin tyytyväinen, vaikka valvottuja öitä oli monta vuotta. se palkitsee

 

[miata]

Mulla on varmaankin vielä alkujärkytys menossa kun vauva on vasta 1,5kk, mutta tää alku on ollut ihan kamalaa. Pelkkää kaaosta.

Vauvan kanssa on ollut huomattavasti helpompaa kuin esikoisen (2,5v) kanssa aikoinaan, mutta esikoinen taas on heittäytynyt uhmassaan ihan mahdottomaksi. Aina kun hoidan vauvaa, pitää käydä tekemässä kaikki mahdolliset pahanteot mitä ikinä vaan keksii ja EI kaikuu täysin kuuroille korville. Onneksi tuo ei kuitenkaan ole kovin mustasukkainen, lähinnä vaan ottaa ilon irti kun tietää etten pääse väliin niin nopeasti.

Sanokaa, että tää helpottaa kohta... Helpottaahan?

 

["hjklö"]

Sanokaa, että tää helpottaa kohta... Helpottaahan?

Kyllä se helpottaa Viimeistään kun uhma loppuu. Uhmiksen kanssa on vaikeaa vaikka vauvaa ei olisikaan. Muista antaa POSITIIVISTA huomiota paljon ja aina kun on mahdollista. Mahdollisimman säänöllinen päivärytmi ja hyvät unet uhmikselle.

 

[Puuh]

Joku tuolla sanoi että asenne vaikuttaa siihen onko hankalaa vai ei. Olen samaa mieltä, vaikka mulla ei olekaan kuin yksi 1,5-vuotias.

Mun mielipiteeni perustuu empiiriseen tutkimustietoon tuolla puistoissa, kerhoissa ja kavereiden luona. Karkeasti sanottuna ja melkoisen kärjistetysti on äitejä (ja isiä, mutta enemmän äitejä), jotka ovat ns. kyrpä ottassa koko aika; sille 2v esikoiselle huudetaan, tiuskitaan, uhkaillaan samalla kun koitetaan veivata vaunuja joissa vauva kiljuu. Sitten on äitejä joilla kuulostaa olevan lehmän hermot ja asenne sellainen että homma hoituu vaikka itse joutuukin vähän enemmän persettään liikuttamaan.

Esimerkki elävästä elämästä: "Pekka, älä mene siihen kiipeilytelineeseen kun äiti ei voi tulla sinne (äiti istuu penkillä ja hytkyttää vaunuja" Pekka kuitenkin haluaisi kiipeilla ja äitillä menee pälli heti "Pekka nyt pois sieltä et saa mennä kun äiti kieltää nyt me Pekka lähdetään kun et tottele äiti ei kyllä enää koskaan lähde sun kanssa puistoon jne" ja äiti tempaisee itsensä ja vaunut ja menee hakemaan kiukkuavan pojan kiipeilytelineeltä. No sitten esimerkki tuosta toisesta äidistä; "Pekka, odota äiti ottaa vaunut mukaan ja tulee sinne telineen luo." Ja äiti menee varmistamaan ettei esikoinen putoa. Ja kaikki ovat hyväntuulisia.

Tämä pitkä sepustus sen takia, että itse olen todellakin ihmetellyt miksi ihmeessa jotkut haluavat ne lapset noin peräjälkeen, jos ei oikeasti pää kestä? Ei meinaan ole mitää yksittäisiä huonoja päiviä nuo vaan joka ainoa kerta kun näkee niin samat äidit on helisemässä. Joskus ne muutkin, totta kai, mutta ero on kuitenkin selvä.

 

["vieras"]

Meillä yksi 4 vee lapsi ja kieltämättä vähän ärsyttää kun mennään jonnekin kylään jossa isompi lapsista on just hyvä leikkikaveri ja leikit alkaa sujumaan näillä isommilla. No sit se joku 1 vee pikkusisarus haluaa leikkiin mukaan ja sitä ollaan sinne koko aika änkeämässä joka sit tulee ja sotkee isompien leikit jne ja kauhee härdelli sen takia. Tuota en ihan aina ymmärrä että miks se pienempi on pakko tunkea sinne mukaan sotkeen isompien hyvät leikit. Mamma vois vaan ite viihyttää sitä pienempää sen aikaa.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="mie";27218846]juu ekat 2-3v raskasta, nyt kun lapset ovat kouluikäisiä peräkkäisillä luokilla niin ei tartte kyllä kuunnella 2ei oo tekemistääää" valituksia
Ovat kuin paita ja peppu, samaa sukupuoltakin kyllä.

Mutta kyllä meillä sitten tapellaankin
Mutta ovat oppineet leikkimään yhdessä, ottamaan muita huomioon ja jakamaan asioita. Olen hyvin tyytyväinen, vaikka valvottuja öitä oli monta vuotta. se palkitsee [/QUOTE]

Aivan sama täällä. Hyvässä ja pahassa.

 

["anu"]

Kyl se sit helpottaa ku vauva on joku 6kk:tta ja voi jo osallistua esikoisen kanssa touhuiluun.
Mulla on nyt 3 alle kouluikäistä ja tää on musta paljon helpompaa 3 kanssa ku mitä oli eskoisen kanssa kaksin koskaan. Etenki tää kolmas joka on nyt 1-v menee niin helpolla tos isompien mukana. Ei se varmaan ees tunne käsitystä äitin kanssa leikkiminen ku sillä on aina sisaruksista seuraa. Äitin kans sit luetaan ja halitaan jne.. Mut ei mun tarvi seuraneitinä olla ku leikkii yksinkin sujuvasti jos sisarukset ei ole kotona.