Miksi tehdä lapsia jos ei halua ja jaksa itse niitä hoitaa kuin ehkä viikon tai kaksi kuussa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei mikään superäiti itsekkään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei mikään superäiti itsekkään

Vieras
Minua on alkanut kauhistuttaa ja suoraan sanottuna vihastuttaa muutama ystäväni jotka vuosia haaveilivat perheestä ja lopulta saivat lapsen/lapsia. Sitten kun on lopulta saatu se perhe niin sitten vauvoja aletaankin viemään hoitoon jo parin viikon ikäisinä viikonlopuiksi mummolaan/kaverille/sukulaisille ja reilusti alle vuosikkaina lapsia pidetäänkin hoidossa 1-1½ vkoa putkeen kun halutaankin viettää puolison kanssa kahden keskistä aikaa ja muutenkin olla vaan rauhassa.

Voisiko tämä viestiä jostain masennuksesta vai eikö joitakin vain kiinnosta olla oman lapsen lähellä mahdollisimman paljon? Itsestä aina se ensimmäinen vuosi on ollut todella haastava ja raskas, mutta miten paljon pieni ihminen oppiikaan sen vuoden aikana niin se on kyllä ollut myös kovin palkitsevaa.

Ymmärrän toki että vanhempina ollaan jokainen erilaisia, mutta en vaan jotenkin tajua tuota hoidossa juoksuttamista.
 
Mä puolestani en tajua siten, miten joku voi olla niin tyhmä, ettei tajua sitä, ettei asioita ymmärrä ennen kuin ne on itse kokenut.

Ehkeivät nuo mainitsemasi perheet tajunneet, miten raskasta ja vangitsevaa sen lasten tulo perheeseen oikeasti on. Ehkäpä se tuli heille itselleenkin yllätyksenä.
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath
Ei , kaikkia ei kiinnosta viettää aikaansa lastensa kanssa. Lasten kanssa oleminen on välillä tosi raskasta ja väsyttävää, voin näin 3 pienen lapsen kotiäitinä tunnustaa. Eräskin tuttu äskettäin valitti, kuinka ikävää on kun lastaan näkee vain 2 h päivässä työkiireiden takia. Silti viikonloppuna on heti aamusta kiikuttamassa lasta johonkin hoitoon, että pääsee omiin harrastuksiinsa ja shoppailemaan. Ja tämä on jokaviikkoinen kuvio. Kyseessä ihan fiksu, koulutettu ihminen. Ei vaan kestä sitä arkea lapsen kanssa.
 
idunnor joo kyllä tällasia kavereita löytyy parikin kappaletta.

Jotenkin se silti kummastuttaa kun monilla meidän piirissä on ollut jo lapsia vuosikausia ja reilusti on keskenään puhuttu mitä se lapsiarki on ja monet kerrat on joutunut menoja perumaan lasten sirastelun takia tai sitten olisi halunnut jonnekkin mukaan, mutta ei ole hoitajaa. Se vaan kuuluu tähän elämään ja se että vauvat valvottaa, ei niillä ole säännöllistä vuorokausirytmiä ja ne ei nuku 8 tuntia putkeen yöllä.
 
Itse en tunne yhtkään tuollaista vanhempaa, joka kiikuttaa lasta jatkuvasti hoitoon. Johtuneeko meidän ystäväpiirissä sitten siitä, että lapset on tehty vasta yli 30-vuotiaina, että ne enimmät rilluttelut on rilluteltu ja nyt osataan nauttia tästä rauhallisesta pikkulapsielämästä? :)
 
No se mun mielestä ei ole mitenkään epänormaalia, jos ei halua viettää lapsensa kanssa aikaa "mahdollisimman paljon" jos se aika mitä vietetään on pääasiassa raskasta. Mutta kyllä mäkin toki ihmettelen jos lasta pidetään hoidossa viikkoja tai useita päiviä ilman syytä ja useimmat haluaa viettää lapsensa kanssa aikaa. Mutta en myöskään usko sitä, etteikö näillä vanhemmilla olisi joku syy, jota ap vaan ei tiedä. Ehkä masennusta, voimakasta väsymystä tms. ja joillakin onneksi on mahdollisuus saada lapsi hoitoon. Meillä esim. noita tilanteita tulee aika harvoin.
 
Mä en usko mihinkään 1 pv/ikävuosi soopaan tuossa hoidossa olemisessa, mutta jos vauva on jatkuvasti useita päiviä tai yli viikonkin pois, tulee mieleen, että jotain on pielessä. Onko vanhemmat saaneet luotua siihen lapseen edes mitään kunnon suhdetta, jos koko ajan on pois?
 
Joku tuolla mainosti ettei tunne ketään hoitoon lasta kiikuttavaa, ja epäili johtuvan siitä että lapset saatu yli 30v:nä ja rilluttelut rilluteltu. Ihan siitä provosoituneena vastaan ketjuun: Mun tuttavapiirissä juuri ne YLI 30 vuotiaat ovat niitä jotka niitä lapsia hoitoon jatkuvasti vievät (ja myös päiväkotiin kovin aikaisin) ja nuoret jaksavat keskittyä lapsiinsa paremmin, eikä ole tarvetta viedä usein hoitoon. Että eiköhän riipu ihan ihmisistä, eikä iästä, kun meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekkin!
 
[QUOTE="vieras";27234598]Joku tuolla mainosti ettei tunne ketään hoitoon lasta kiikuttavaa, ja epäili johtuvan siitä että lapset saatu yli 30v:nä ja rilluttelut rilluteltu. Ihan siitä provosoituneena vastaan ketjuun: Mun tuttavapiirissä juuri ne YLI 30 vuotiaat ovat niitä jotka niitä lapsia hoitoon jatkuvasti vievät (ja myös päiväkotiin kovin aikaisin) ja nuoret jaksavat keskittyä lapsiinsa paremmin, eikä ole tarvetta viedä usein hoitoon. Että eiköhän riipu ihan ihmisistä, eikä iästä, kun meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekkin![/QUOTE]

Todellakin riippuu ihan ihmisestä, eikä iästä. Osalla se "rillutteluvaihe" ei tunnu menevän koskaan ohi, ja toisilla sitä ei koskaan tulekaan. Minunkin tuttavapiirissä ne eniten baari-iltoja ja ulkomaanreissuja viettävät (ja lapset menojen vuoksi hoidossa viikonlopun tai kauemmin) on yli 30-vuotiaita, ja ovat olleet aina sellaisia menijöitä ja touhottajia, jotka tuntevat tukehtuvansa kotiin. Tai sit ne on jo ehtineet erota niin hyödyntävät ne lapsivapaat viikonloput menemällä sinne tänne :) Mä tunnen paljon enemmän "vanhoja" kuin nuoria äitejä, joten mun otannalla ei todellakaan voi tehdä tilastoa minkä ikäiset äidit viettää "omaa aikaa" eniten ;)

Toisalata en kyllä tunne ketään, kenen lapset olisi hoidossa jatkuvasti ja pitkiä aikoja. Ei kuulosta normaalilta. Itse annoin pienen lapsen usein mummolle hoitoon silloin kun mulla oli paha masennus. Lapsi sai pari tuntia jakamatonta ja aitoa huomiota ja itse koitin tehdä kotitöitä ym. mitä en meinannut saada aikaiseksi lapsen kanssa ollessani, vaikka tietysti mieluiten olisin ollut terve ja hoitanut itse lapsen ja kodin.
 
[QUOTE="vieras";27234598]Joku tuolla mainosti ettei tunne ketään hoitoon lasta kiikuttavaa, ja epäili johtuvan siitä että lapset saatu yli 30v:nä ja rilluttelut rilluteltu. Ihan siitä provosoituneena vastaan ketjuun: Mun tuttavapiirissä juuri ne YLI 30 vuotiaat ovat niitä jotka niitä lapsia hoitoon jatkuvasti vievät (ja myös päiväkotiin kovin aikaisin) ja nuoret jaksavat keskittyä lapsiinsa paremmin, eikä ole tarvetta viedä usein hoitoon. Että eiköhän riipu ihan ihmisistä, eikä iästä, kun meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekkin![/QUOTE]

Ohoh, sehän kalahti! :D
 
[QUOTE="vieras";27234689]Todellakin riippuu ihan ihmisestä, eikä iästä. Osalla se "rillutteluvaihe" ei tunnu menevän koskaan ohi, ja toisilla sitä ei koskaan tulekaan. Minunkin tuttavapiirissä ne eniten baari-iltoja ja ulkomaanreissuja viettävät (ja lapset menojen vuoksi hoidossa viikonlopun tai kauemmin) on yli 30-vuotiaita, ja ovat olleet aina sellaisia menijöitä ja touhottajia, jotka tuntevat tukehtuvansa kotiin. Tai sit ne on jo ehtineet erota niin hyödyntävät ne lapsivapaat viikonloput menemällä sinne tänne :) Mä tunnen paljon enemmän "vanhoja" kuin nuoria äitejä, joten mun otannalla ei todellakaan voi tehdä tilastoa minkä ikäiset äidit viettää "omaa aikaa" eniten ;)

Toisalata en kyllä tunne ketään, kenen lapset olisi hoidossa jatkuvasti ja pitkiä aikoja. Ei kuulosta normaalilta. Itse annoin pienen lapsen usein mummolle hoitoon silloin kun mulla oli paha masennus. Lapsi sai pari tuntia jakamatonta ja aitoa huomiota ja itse koitin tehdä kotitöitä ym. mitä en meinannut saada aikaiseksi lapsen kanssa ollessani, vaikka tietysti mieluiten olisin ollut terve ja hoitanut itse lapsen ja kodin.[/QUOTE]

No itse taas mietin, miksi yli 30-vuotiaat hengailee 10 vuotta nuorempien kanssa... Toki itsellänikin on nuorempia ystäviä (lähinnä pikkusiskon kautta eli ei varsinaisesti mun ystäviä), mutta ne oikeat ystävät on kyllä samaa ikäluokkaa eli juurikin yli 30-vuotiaita, jotka on nyt vasta alkaneet niitä lapsia tekemään. Yhdessä ollaan parikymppisenä ehditty reissata ja rillutella, nyt on ihana keskittyä lapsiin :) Ja jos reissuunkin lähdetään, niin lapset lähtee kyllä mukaan eikä niitä heiväta yhtään mihinkään :)
 
Hmmm... mulle on joskus jopa ihmetelty ja sanottu siitä etten vie lapsia juuri koskaan hoitoon. Siis muutaman tuttavani mielestä on epänormaalia ettemme käy mieheni kanssa kahdestaan missään juuri koskaan. Kyllähän me käydään - pari kertaa vuodessa ja se on ihan ok meille.

Hoidin lapsia melko pitkään kotona, nyt ovat jo eskarissa ja koulussa. Nykyään voisimme siis miehen kanssa hieman useamminkin mennä kahdestaan, mutta kun ei olla siihen totuttu ei sitä sillä tavalla osaa kaivatakkaan.

Onhan meillä kahdenkeskistä aikaa joka ilta kun lapset ovat menneet nukkumaan. Ja nykyisin usein päivisinkin kun lapset kyläilevät kavereiden luona.

Mun mielestä on ihan kummallista, että nykyään joku voi pitää epänormaalina sen takia, että haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa. Mutta meitä on moneksi...

Joskus silloin kun vielä olin kotona lasten kanssa, haaveilin että sitten kun meillä on 10-v hääpäivä, otetaan ja lähdetään viikoksi reissuun ihan vaan kahdestaan miehen kanssa. Nooh, se päivä tuli ja meni ja päätettiin kuitenkin lähteä koko perheen voimin reissuun. Viikonlopun mittainen kaupunkiloma vietettiin kahdestaan ennen sitä ja se oli kyllä mukavaa, mutta vahvisti tunnetta siitä ettei olisi mukavaa olla viikkoa erossa lapsista. Eikä me varmaan miehen kanssa keksittäis tekemistäkään koko viikoksi :D alettaisiin varmaan loppuviikosta jo riitelemään tylsyyttämme ;)
 
No se mun mielestä ei ole mitenkään epänormaalia, jos ei halua viettää lapsensa kanssa aikaa "mahdollisimman paljon" jos se aika mitä vietetään on pääasiassa raskasta. Mutta kyllä mäkin toki ihmettelen jos lasta pidetään hoidossa viikkoja tai useita päiviä ilman syytä ja useimmat haluaa viettää lapsensa kanssa aikaa. Mutta en myöskään usko sitä, etteikö näillä vanhemmilla olisi joku syy, jota ap vaan ei tiedä. Ehkä masennusta, voimakasta väsymystä tms. ja joillakin onneksi on mahdollisuus saada lapsi hoitoon. Meillä esim. noita tilanteita tulee aika harvoin.

tuossa aloituksessahan juuri nostan esille tuon masennuksen, että voisikohan olla sitä
 
[QUOTE="vieras";27234579]Mä en usko mihinkään 1 pv/ikävuosi soopaan tuossa hoidossa olemisessa, mutta jos vauva on jatkuvasti useita päiviä tai yli viikonkin pois, tulee mieleen, että jotain on pielessä. Onko vanhemmat saaneet luotua siihen lapseen edes mitään kunnon suhdetta, jos koko ajan on pois?[/QUOTE]

En minäkään tuohon usko.
Itsekkin olen miettinyt nimenomaan tuota, että millainen suhde vanhempien ja lasten välille tulee kun lapsi viettää niin monien ihmisten kanssa aikaa, että tuleeko sellaista vahvaa sidettä ollenkaan?
 
Meillä on tutun tuttu pariskunta ts. perhehän se oikeastaa on, jotka saivat lapsen (molemmat 30 ja risat, työssä käyviä) ja antoivat lapsen sitten isovanhempien hoitoon. Ovat niin vähän tekemisissä, etteivät esim. tienneet että onkohan lapsi jo oppinut kävelemään... Ja tämä on ihan totta!

Ovat ulkomaalaisia (venäläisiä), joten en tiedä sitten onko sielläpäin jotenkin tapana toimia näin, mutta tuskin kuitenkaan kovin yleisesti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja meitä on moneen junaan;27234779:
Meillä on tutun tuttu pariskunta ts. perhehän se oikeastaa on, jotka saivat lapsen (molemmat 30 ja risat, työssä käyviä) ja antoivat lapsen sitten isovanhempien hoitoon. Ovat niin vähän tekemisissä, etteivät esim. tienneet että onkohan lapsi jo oppinut kävelemään... Ja tämä on ihan totta!

Ovat ulkomaalaisia (venäläisiä), joten en tiedä sitten onko sielläpäin jotenkin tapana toimia näin, mutta tuskin kuitenkaan kovin yleisesti?

On minullakin venäläisiä tuttuja ja he kyllä ovat erittäin tiiviisti lastensa kanssa tekemisissä olleet pienestä pitäen
 
Tätä mäkin olen ihmetellyt. Meillä on kaksi alle 3 -vuotiasta ja kynnys on ja on ollut hyvin korkea antaa heitä edes yhdeksi yöksi mummolle (on pyytänyt usein) hoitoon. Meillä on mieheni kanssa mahdollista olla kaksin muutama tunti iltaisin sillä lapset nukkuvat onneksi yöt heräämättä 21-08. Ehkä kun hiukan tuosta lisää varttuvat, sitten voimme harkita hoitoon viemistä.
 
Ehkä vähän liiottelua tuo otsikko. Jos ne lapset on joskus viikonlopun tai viikon hoidossa niin kyllä ne vanhemmat viettää niiden kanssa enemmän aikaa kuin viikon tai kaksi kuussa.
 
[QUOTE="vieras";27234730]No itse taas mietin, miksi yli 30-vuotiaat hengailee 10 vuotta nuorempien kanssa... [/QUOTE]

Miksei, kun kerran kemiat kohtaa ja elämäntilannekin on suht samanlainen? :) Käydään samoissa harrastuksissa jne. Ja kun asun maalla, niin täällä nyt ei ole oikein varaa karsia tuttavia pelkän iän perusteella, ellei halua olla ihan yksin, ei täällä asu mun lisäksi alle 30-vuotiaita äitejä (eikä kyllä niitä lapsettomiakaan). Noilla mua vanhemilla naisilla toki on jo vähän valinnanvaraakin, mutta jostain kumman syystä ne pyytää mun seuraa kaikista useimmin. Ehkä säälistä? ;)
 
[QUOTE="vieras";27234537]Itse en tunne yhtkään tuollaista vanhempaa, joka kiikuttaa lasta jatkuvasti hoitoon. Johtuneeko meidän ystäväpiirissä sitten siitä, että lapset on tehty vasta yli 30-vuotiaina, että ne enimmät rilluttelut on rilluteltu ja nyt osataan nauttia tästä rauhallisesta pikkulapsielämästä? :)[/QUOTE]

No eipä tuo kyllä mikään ikään liittyvä juttu varmasti ole, munkin kaveripiirissä suurin osa tullut äidiksi 20-25vuotiaana eikä silti lapset ole viikkotolkulla hoidossa, päinvastoin!
 
[QUOTE="vieras";27234812]Ehkä vähän liiottelua tuo otsikko. Jos ne lapset on joskus viikonlopun tai viikon hoidossa niin kyllä ne vanhemmat viettää niiden kanssa enemmän aikaa kuin viikon tai kaksi kuussa.[/QUOTE]

No eipä juuri jos ja kun lapsi on vähitään 8,5h päiväkodissa arkipäivinä ja n.2,5h kotona (hereillä) ja sitten se retuutetaan viikonlopuksi mummulle hoitoon... Ei siinä montaa tuntia kuukaudesta vanhemmat lapsensa kanssa ole.
Tunnen useita tällaisia perheitä ja ne ovat vieneet vauvan hoitoon jo viikon ikäisenä, kun pitää mennä viettämään "yhteistä aikaa".

Mun mielestä pitäisi järjestää enemmän informaatiota perhetta suunnitteleville. Ihan totuudenmukaisesti kertoa että se vauva tarvii äitiä 24/7 vähintään ensimmäisen 4kk ja sen jälkeenkin hyvin tiiviisti (imetys) ja että vauvan kanssa ei voi noin vaan lähteä, mennä ja tulla vaan se lapsi sitoo kotiin ainakin sen toisen vanhemman. Jos tämä vaikka vähän vähentäisi sitä halua biologisen tarpeen toteuttamiseen.
 

Similar threads

Yhteistyössä