Meil on TOSI outo 3 lapsen perhe naapurissa

["Huolissaan"]

Niillä ei ole autoa, vielä kesällä perheen äitiä näkyi silloin tällöin pihalla, kävi kaupassa tms. Kesän jälkeen ei ole näkynyt ollenkaan. No eilen näin ja tää äiti ei ees moikannut, masentuneen näköisenä käveli kaupallepäin

Kolme alle 6 v lasta ja ikinä en ole näitä lapsia nähnyt ulkona, kerran näin kun rattaita työnteli kauppaan.

Eikai kukaan oikeesti voi olla 24/7 neljän seinän sisällä? Tuntuu jotenkin pelottavalta perheeltä, kesällä äiti vielä niin iloisesti jutteli mulle ja moikkas aina kun näki.

Aika hurja elämä jos kotoaan poistuu lähi saleen sen kerran viikossa

 

[Lispetti]

Pitäsköhän sun pyytää se äippä päiväkahville jos oot noin huolissas?

 

[Vasemman käen rukkanen]

Oletko itse jatkuvasti kotona kun noin tarkkaan tiedät?

 

[miauh]

ja sä kyyläät ikkunassa 24/7 kaikki naapureiden liikkeet ja kirjoittelet vihkoosi?

 

["puf"]

Pitäsköhän sun pyytää se äippä päiväkahville jos oot noin huolissas?

Mä suosittelen tätä.

Ihan oikeasti, ole rohkea ja pyydä naapuri kahville.

 

["vieras"]

Samaa mietin et miten niin tarkkaan tiedät naapurin tekemiset. En mä ainakaan tiedä milloin meidän naapuri on pihalla. Pitäis istua naamakiinni ikkunassa ja kytätä milloin niiden ovi käy, kun meiltä ei näy niiden pihalle. Mut tosiaan kutsu se äiti teille kahville ja juttele sen kanssa. Voihan se vaan olla väsynyt niiden lasten kanssa ilman aikuista seuraa.

 

["puf"]

ja sä kyyläät ikkunassa 24/7 kaikki naapureiden liikkeet ja kirjoittelet vihkoosi?

Miksei mihinkään saa kiinnittää huomiota olematta kyylä? Miksi silmät pitäisi sulkea ja odottaa, että joku sekoaa ihan kokonaan, kun kaikki ovat kulkeneet ohi leikkien, etteivät huomaa?

 

[Horuksen silmä]

Niin, koskaanhan ei voi tietää mitä tragediaa perhe käy parhaillaan lävitse. Ehkä naapurin naiselta on kuollut läheinen. Ehkä hän on sairastunut vakavasti. Ehkä vanhemmat ovat eroamassa tms.
Naapuri voi toki ilahtua jos toinen naapuri ( joskin heitä TOSI OUTOINA pitävä) tulee oven taakse kuulumisia kyselemään. Tai sitten kokee toisen vain kiusallisen tunkeilevana.

 

["sasa"]

[QUOTE="puf";27263172]Miksei mihinkään saa kiinnittää huomiota olematta kyylä? Miksi silmät pitäisi sulkea ja odottaa, että joku sekoaa ihan kokonaan, kun kaikki ovat kulkeneet ohi leikkien, etteivät huomaa?[/QUOTE]

Palstalaiset kulkevatkin silmälaput silmillä näkemättä ja huomioimatta mitään ympärillään.

 

[naapurista päivää]

asia ei todellakaan kuulu sinulle!

 

["meriska"]

No mun mielestä on outoa että jollain voi olla noin paljon aikaa että vahtii naapuriaan 24/7:O Jospa ne ei siksi käy ulkona kun kyyläät koko ajan? ja ehkä se masentuneen näköinen äiti jonka näit, tahallaan vältti kontaktia sinuun koska olet niin kyttäävä ja epäilyttävä? Siis haluasi olla rauhassa?

 

[ohhoh]

ohhoh.. aloittajallahan on aikaa olla ikkunassa tai pihalla kyttäämässä muita. Suosittelen että hankit itsellesi apua sillä tuohan kuulostaa siltä kuin olisi jonkun sortin masennusta kun kun pitää muita kyttäillä.

 

[faiag]

Puolustan ap:ta. Minäkin tiedän naapurustomme asiat aika hyvin, koska satumme olemaan TODELLA paljon pihalla. Ja jos ollaan sisällä, niin ikkunoistamme huomaa kyllä, jos naapurista lähdetään autolla johonkin tms. Ei tarvitse olla nokka ruudussa.

 

[hafigas]

asia ei todellakaan kuulu sinulle!

Ja tällä asenteella saadaan niitä otsikoita päivälehtiin. Naapurissa tapahtui sitä ja tätä - kukaan ei huomannut tai puuttunut asiaan...

Jos naapurissa on tapahtunut silmiin pistävä muutos, joka vain jatkuu, niin kyllä sellaiseen tulee kiinnittää huomiota.

Ap: Naapurin pyytäminen kahville tai lenkille on ihan hyvä idea.

 

["vieras"]

Olen sit varmaan minäkin outo. Ennen ulkoilin, kuljin paljon joka paikassa jne.
Viimeiset 2kk olen ollut sisällä ja kotona hyvin paljon. Joskus käyn ulkona vain postilaatikolla.
Kaikki on hyvin ja odotan, että jaksan taas ulkoilla ja käydä jossain.

 

[htfhbfv]

No ohhoh, tarkkaanpa seurataa naapureiden liikkeitä ja liikkumattomuutta. Vois olla aivan hyvin meidän perheestä mut meillä yks lapsi enemmän.

Itse olen vakavasti sairas (fyysisesti) ja olen kotona kahden pienen kanssa. Yksi eskarissa ja yksi koulussa. Pienempien kanssa joko vien tai haen eskarilaisen ja isä hoitaa työpäivästä riippuen toisen kuljetuksen. En juurikaan ulkoile lasten kanssa, hyvällä säällä saatan jäädä pihalle hetkeksi mutta kovin kauaa en pysty olemaan. Pelaillaan ja leikitään sisällä ja varmasti useinkin näytän masentuneelta ja väsyneeltä sillä kivut on kovat. Isä ulkoilee lasten kanssa työpäivän jälkeen ja menevät usein takapihan kautta puistoon. Jos naapurit on kiinnittäneet huomiota niin varmaan ajattelevat ettei meidän lapset pääse koskaan ulkoilemaan.

Myös läheiset käyvät toisinaan lasten kanssa päivällä puistossa, mutta mistäs naapurit tietää että ne on meidän lapsia kun vieras aikuinen on heidän kanssaan...

Voisitko ystävällisesti kysäistä naapurilta onko kaikki hyvin ja voisitko auttaa jotenkin? Pyydä vaikka lapsia ulkoilemaan kanssasi tai laita termariin kahvia ja ota eväät ja pyydä äiti lasten kanssa ulkoilemaan. Kahvittelette pihalla ja rupattelette. Sekin voisi piristää. Voihan olla jotain surua, murhetta tai sairautta muutakin kuin masennusta.

 

[kahvikirahvi]

Kyllä mä ainakin ihan kyyläämättäkin nään meidän naapureita jatkuvasti. Keittiön ikkunasta näkee kun naapurit kävelee ohi, tupakalla käydessä näkee naapureita, postinhakureissulla, roskia viedessä, lapsen kanssa ulkoillessa, lähikauppaan kävellessä. Että kyllähän niitä tilaisuuksia naapureiden huomaamiseen on monta pitkin päivää ilman että on kyylä.

Voihan se äiti olla masentunut, tai ovat olleet sairauskierteessä ettei viitsi lähteä ulos.. Jos asutte rivi- tai omakotitaloalueella niin voihan ne leikkiä takapihallakin. Tai jos ne käy ulkona just sillon kun et näe? Ulkoilevat vähän kauempana kuin kotipihassa? Tai entäs jos ne keksii kotona riittävästi leikkejä ja tekemistä niin ettei ulkoilu ole niin pakollista energian tuhaamiseen?

Miljoona vaihtoehtoahan sille on mikset naapurieperhettäsi ulkona näe, mutta jos asia kiinnostaa kovasti niin toi kahville pyytäminen kuulostaa mun mielestä hyvältä. Ja voithan sä heittäytyä hurjaks ja pyytää sitä naapuria lapsineen sun ja lapsiesi kanssa ulos leikkimään.

 

[erinys]

Niin, koskaanhan ei voi tietää mitä tragediaa perhe käy parhaillaan lävitse. Ehkä naapurin naiselta on kuollut läheinen. Ehkä hän on sairastunut vakavasti. Ehkä vanhemmat ovat eroamassa tms.
Naapuri voi toki ilahtua jos toinen naapuri ( joskin heitä TOSI OUTOINA pitävä) tulee oven taakse kuulumisia kyselemään. Tai sitten kokee toisen vain kiusallisen tunkeilevana.

tai sitten ap vain asuu betonilähiöhökkelissä kaiken ala-arvoisen sakin keskellä??

 

[kaalimaan vartija]

Niin, koskaanhan ei voi tietää mitä tragediaa perhe käy parhaillaan lävitse. Ehkä naapurin naiselta on kuollut läheinen. Ehkä hän on sairastunut vakavasti. Ehkä vanhemmat ovat eroamassa tms.
Naapuri voi toki ilahtua jos toinen naapuri ( joskin heitä TOSI OUTOINA pitävä) tulee oven taakse kuulumisia kyselemään. Tai sitten kokee toisen vain kiusallisen tunkeilevana.

Mä kokisin tuon lähinnä häirintänä ja inhottavana uteliaisuutena.

Ok juttu ainoastaan JOS naapuri olisi ystävä ja olisin asioistani hänelle aikaisemmin kertonut. Mutta joku melkein tuikituntematon naapuri oven takana kyselemässä kuulumisia..? Ja utelemassa vointia...? Ei kiitos.

 

[Horuksen silmä]

tai sitten ap vain asuu betonilähiöhökkelissä kaiken ala-arvoisen sakin keskellä??

Silloin tuskin kiinnittäisi edes huomiota naapurin outouteen tai pitäisi 24/7 sisällä oloa mitenkään poikkeavana.

 

[gbffgbfc]

Voihan sitä vaikka kilauttaa ovikelloa ja kysyä että saataisko seuraa lasten kanssa pihalle/puistoon?

 

[muille]

tuli mieleen, että naapurin emäntä on raskaaana ja kärsii voimakkaasta pahoinvoinnista ja väsymyksestä..

 

["Ruisleipä"]

Missäs sä sitten olet sen 24/7, kun tiedät että äiti lapsineen on tuon ajan kämpässään? Kotonako?

 

[Anatolia]

Joku voisi, jos oikein yrittää, tehdä meikäläisestä vastaavanlaisia päätelmiä

Lapset (isommat) ulkoilee joka päivä, muttei kotipihassa = pihassa itse lapsineen ulkoileva naapuri voisi päätellä, etteivät lapset ulkoile.

Kesällä olin paljon pihalla vauvan ja isompien muksujen kanssa, enää en. Ulkoilen päivittäin; teen aamulenkin kahdeksan pintaan jos ja kun siltä tuntuu, ja ehkä menen illalla yhdeksän jälkeen kunnon lenkille, mutta naapuri-kotiäidit ei tietenkään ole pihassa tuolloin = en käy ulkona.

(käyn tosin esim. kaupassa ja hakemassa eskarilaisen kotiin päiväsaikaan, mutta se voisi olla vaikka päikkäriaika muissa perheissä eli eivät olisi asiasta tietoisia)

Autoa meillä ei tosiaan ole. Miten se liittyy mihinkään?

Ja lopetin yhden naapurin tervehtimisen, kun meni vaan hermot sen stananmoiseen natseiluun & paskanjauhamiseen.

P.S. Kun isommat lapset oli pieniä, oli tuo paskanjauhajanaapuri selittänyt että on se kamalaa kun en ollenkaan ole ulkona lasteni kanssa. Olinhan minä, useamman kerran päivässä - mutten koskaan sillä hetkellä kotipihassa, koska en jaksanut yhtä ihmistä siellä. Mentiin metsäkävelyille, rannalle, puistoon. "Oho, suakin näkee, luulin jo että ootte muuttaneet pois" oli veemäiseen sävyyn kuulunut kommentti, kun pyykkituvalla sitten törmättiin.

Vaan saattaapa ap:n naapuri olla vaikka masentunutkin, mistä sen tietää.

 

[FreezeCat]

..kun kerran olet naapurin rouvan kanssa ainakin se hyvän päivän tuttu - olette aikaisemmin tervehtineet ja jutelleetkin - niin mikä estää sinua, jos satut vaikka näkemään hänet siinä lähisalessa asioimassa juurikin sen yhden kerran viikonsa aikana, pysäyttää toviksi ja vaihtaa hänen kanssaan muutamaa sanaa . EI se niin vaikeaa voi olla - ihmisen kohtaaminen - kun kuitenkin huolissasi olet. Pienikin ystävällisyys ja huomiointi toisen toimesta voi olla juurikin se juttu, mikä pelastaa ja isosti.

Ei aina parane jäädä odottamaan sitä toisen osapuolen moikkaamista, voisi joskus itse olla se ensimmäinen tervehtijä .

Joskus vain se lapsiperheen (tiukka)arki voi viedä mennessään, tavanomaisesta asiastakin ja askareesta voi tulla hankalampi syystä tai toisesta. Mielestäni ei ollenkaan turhaan painoteta "mitä sulle kuuluu"- lauseen tärkeyttä .