Toggle sidebar

Mitenkä toimia oikein ja fiksusti ujon 5v:n kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "argh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"argh"

Vieras
Meidän 5v tyttö on ikänsä ollut ujo. Hyvin kavereita hoidosta kuitenkin saanut ja hyvin hoidossa pärjää ja on mukana jutuissa omalla tyylillään.

Olen yrittänyt häntä opettaa, että kun mennnään hoitoon, tai meille tulee joku kylään, tai kun nähdään kavereita, niin moikataan. Mutta hän ei vaan yksinkertaisesti saa sitä moikkaa sanottua, enkä viitsisi joka kerta sanoa, että "sanoppas nyt hei". Juttelee kyllä sitten kun hetken on saanut olla rauhassa.

Mutta hyviin käytöstapoihin kuuluisi tietysti tervehtiä... mitenkä tätä asiaa voisin viedä eteenpäin? Palkita jotenkin kun on hienosti suoriutunut, vai antaa olla?

Vinkkejänne kaipailen kiitollisena! :)
 
Antaa olla. Tulee vaan liikaa paineita lapselle muuten, eikä sekä ujous kasvattamalla muutu, mutta kun saa olla rauhassa, niin saattaa vähitellen alkaa tervehtiä, jos kuitenkin tietää, että niin pitäisi tehdä.
 
minä antaisin lapsen olla rauhassa, jos kuitenkin melko pian sieltä tulee mukaan. ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. ja kun sinä itse moikkaat, lapsi näkee ja oppii, miten käyttäydytään, vaikkei itse ujoudeltaan saisikaan sanottua. luulen, että helpottaa, kun kaverit alkaa kulkea kylässä :)
 
Tuossa tilanteessa antaisin moisen asian olla. Hän aloittaa tervehtimisen sitten kun on siihen valmis. Riittää, että saa teiltä mallia tervehtimiseen sekä hyväksyntää hänen ujoudelleen, ajastaan ottaa sen ison askeleen kyllä :).
 
Tähän asti olen sanonut hänelle että "sano moi", ja vaihtelevasti on sen kuiskannut tai sitten ei. Muuten kyllä yleensä vastailee lähes heti vieraiden kyselyihinkin jne, mutta se ensikontaktin ottaminen tuntuu olevan vaikeaa.

Olen jo ihan varmasti liikaa painostanutkin häntä :( Olen sanonut että kavereita tervehditään ja yrittänyt selittä että hänestäkään ei varmasti tuntuisi kivalta jos kaveri ei moikkaisi kun mennään kylään tms. Harmittaa sekin että olen hiillostanut, mutta koen tekeväni sen ihan vaan tietysti tyttöäni varten. Pelkään että kavereita ei kohta ole ja mitenkä hän tulee pärjäämään jos ei näitä taitoja opi. Mietittiin jo sitä että palkittaisiin hänet kun on vaikka 5 kertaa onnistunut moikkaamaan ja huomenet sanomaan, lähinnä siksi että kun huomaisi onnistuvansa, siitä voisi tulla hänelle tapa. Mutta taidan luopua tuosta ajatuksesta kokonaan.
 
Täällä asuu myös pian 5v täyttävä (julkisesti) ujohko tyttö. Juuri tuollaiset "pakkopuhumistilanteet" ovat hänelle vaikeita ja hän ei mielellään esim. kertoile hoitajilleen/sukulaisille/tutuille kuulumisia, jos niitä suoraan kysytään. Muuten kyllä höpöttelee leikkien lomassa ja on oikein reipas ja toimelias tapaus. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt häntä rohkaista ja mielestäni se jo jossain määrin onkin tuottanut tulosta eli usein jo ihan oma-aloitteisesti tyttö vastaa esim. päiväkodissa muiden vanhempien ja lasten tervehdykseen, joskus jopa on itse se ensimmäisenä tervehtivä osapuoli. Eräille tutuille ihmisille (joiden kanssa tiedän tytön olevan ihan oma itsensä muutenkin kaikissa tilanteissa) olen käskenyt vastaamaan tervehdyksiin, sillä tuon ikäinen ymmärtää jo perustelut (=kohteliaisuus) eikä ongelmaa ole tullut. Yritän olla tekemättä asiasta mitään isompaa ongelmaa, vaikka joillekin se tuntuu sitä olevan. Esimerkiksi meidän suvussamme on ihmisiä, joiden mielestä lastenkin pitäisi osata sanoa (lähes) tuntemattomille vieraille "käsipäivää".. minun mielestäni koko tapa on ihan typerä enkä itse todellakaan siihen painosta. Kuten muutkin vastanneet, olen sillä kannalla, että liiallinen painostaminen ei ole hyvä juttu. Anna asian hetkeksi olla, näytä vain omalla esimerkilläsi se oikea toimintatapa.

Tsemppiä! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen samanlainen:
Täällä asuu myös pian 5v täyttävä (julkisesti) ujohko tyttö. Juuri tuollaiset "pakkopuhumistilanteet" ovat hänelle vaikeita ja hän ei mielellään esim. kertoile hoitajilleen/sukulaisille/tutuille kuulumisia, jos niitä suoraan kysytään. Muuten kyllä höpöttelee leikkien lomassa ja on oikein reipas ja toimelias tapaus. Omalla esimerkilläni olen yrittänyt häntä rohkaista ja mielestäni se jo jossain määrin onkin tuottanut tulosta eli usein jo ihan oma-aloitteisesti tyttö vastaa esim. päiväkodissa muiden vanhempien ja lasten tervehdykseen, joskus jopa on itse se ensimmäisenä tervehtivä osapuoli. Eräille tutuille ihmisille (joiden kanssa tiedän tytön olevan ihan oma itsensä muutenkin kaikissa tilanteissa) olen käskenyt vastaamaan tervehdyksiin, sillä tuon ikäinen ymmärtää jo perustelut (=kohteliaisuus) eikä ongelmaa ole tullut. Yritän olla tekemättä asiasta mitään isompaa ongelmaa, vaikka joillekin se tuntuu sitä olevan. Esimerkiksi meidän suvussamme on ihmisiä, joiden mielestä lastenkin pitäisi osata sanoa (lähes) tuntemattomille vieraille "käsipäivää".. minun mielestäni koko tapa on ihan typerä enkä itse todellakaan siihen painosta. Kuten muutkin vastanneet, olen sillä kannalla, että liiallinen painostaminen ei ole hyvä juttu. Anna asian hetkeksi olla, näytä vain omalla esimerkilläsi se oikea toimintatapa.

Tsemppiä! :)
Click to expand...

Kiitos tästä! :)

Täytyy yrittää nyt vähän relata... harmittaa kun sitä sortuu tuohon lievään painostukseen... :(
 
Olin itse erittäin ujo lapsena ja kaikki tuollaiset tervehtimiset/kiitokset /onnittelut oli kauhun paikkoja. Tiesin, että niin kuuluu tehdä, mutta jännitin sitä todella paljon. Esim koulumatkalla kun kuljin taksilla, mietin koko matkan sitä, että miten uskallan sanoa kuskille matkan päätteeksi kiitos, ja että huomaisiko kuski jos en sanokaan. Tuo on poistunut iän myötä ja harva ihminen nykyään huomaa, että olen pohjimmiltani ujo. Sellaisen neuvon annan, että anna ujon lapsesi olla ujo. Hyväksy hänet ujona. Älä anna hänelle sellaista kuvaa, että hänen pitäisi olla jotenkin erilainen. Tietysti hyviä käytöstapoja kannattaa opettaa. Mutta minun mielestäni ujoudessa on hyvin paljon hyviä puolia. Ujo lapsi oppii ehkä paljon sellaisia asioita, joita rohkea lapsi ei opi. Ja yleesnä ujous vähenee itsestään lapsen kasvaessa. Monesti ujous saattaa olla lapselle itselleenkin hyvin painostavaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, että ujo saattaa kokea, että hänen odotetaan olevan erilainen.
 
Niin, ujon annetaan olla. Mutta hyvät käytöstavat opetetaan villeimmillekin lapsille, miksei siis ujoa voisi opettaa tervehtimään kuten villejäkin. Ujo saa toki olla, mutta ettei vaan liikaa mentäisi sen ujouden taakse...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Olin itse erittäin ujo lapsena ja kaikki tuollaiset tervehtimiset/kiitokset /onnittelut oli kauhun paikkoja. Tiesin, että niin kuuluu tehdä, mutta jännitin sitä todella paljon. Esim koulumatkalla kun kuljin taksilla, mietin koko matkan sitä, että miten uskallan sanoa kuskille matkan päätteeksi kiitos, ja että huomaisiko kuski jos en sanokaan. Tuo on poistunut iän myötä ja harva ihminen nykyään huomaa, että olen pohjimmiltani ujo. Sellaisen neuvon annan, että anna ujon lapsesi olla ujo. Hyväksy hänet ujona. Älä anna hänelle sellaista kuvaa, että hänen pitäisi olla jotenkin erilainen. Tietysti hyviä käytöstapoja kannattaa opettaa. Mutta minun mielestäni ujoudessa on hyvin paljon hyviä puolia. Ujo lapsi oppii ehkä paljon sellaisia asioita, joita rohkea lapsi ei opi. Ja yleesnä ujous vähenee itsestään lapsen kasvaessa. Monesti ujous saattaa olla lapselle itselleenkin hyvin painostavaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, että ujo saattaa kokea, että hänen odotetaan olevan erilainen.
Click to expand...

Kiitos paljon kun kerroit omia kokemuksiasi. Kyllä minun täytyy ehdottomasti alkaa hillitä omaa käytöstäni tuon ujouden ja käytöksen suhteen! Varmasti aika tekisi tehtävänsä itsestään!
 
[QUOTE="vieras";27299623]Onko lapsi muuten valikoiva puhumisen suhteen? Pakottaminen ei ainakaan tilannetta auta..[/QUOTE]

Millä tavalla valikoiva? Siis ei oikeastaan muuten kuin tuon ujouden kanssa, ts. tuon tervehtimisen kanssa. Hetken totuttuaan kyllä juttelee mukavasti. Ei kylläkään itse mene koskaan vieraille puhumaan ensin... mutta kavereilla ja tutuille puhuu normisti hetken alkujännityksen jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Olin itse erittäin ujo lapsena ja kaikki tuollaiset tervehtimiset/kiitokset /onnittelut oli kauhun paikkoja. Tiesin, että niin kuuluu tehdä, mutta jännitin sitä todella paljon. Esim koulumatkalla kun kuljin taksilla, mietin koko matkan sitä, että miten uskallan sanoa kuskille matkan päätteeksi kiitos, ja että huomaisiko kuski jos en sanokaan. Tuo on poistunut iän myötä ja harva ihminen nykyään huomaa, että olen pohjimmiltani ujo. Sellaisen neuvon annan, että anna ujon lapsesi olla ujo. Hyväksy hänet ujona. Älä anna hänelle sellaista kuvaa, että hänen pitäisi olla jotenkin erilainen. Tietysti hyviä käytöstapoja kannattaa opettaa. Mutta minun mielestäni ujoudessa on hyvin paljon hyviä puolia. Ujo lapsi oppii ehkä paljon sellaisia asioita, joita rohkea lapsi ei opi. Ja yleesnä ujous vähenee itsestään lapsen kasvaessa. Monesti ujous saattaa olla lapselle itselleenkin hyvin painostavaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, että ujo saattaa kokea, että hänen odotetaan olevan erilainen.
Click to expand...

Kuinka aikanaan pärjäsit koulussa, miltä viittaamiset ja esiintymiset tuntuivat?
 
Antaisin olla, turhaa sitä pakottaa sellaiseen asiaan ku moikkaamiseen.
Itseni pakotettiin, ja voin sanoa ettei se ahdistusksen saattelema moi tuntunut yhtään kivalta.
Pääasia et leikit onnistuu.Kyllä se heippa tulee ihan luonnostaan sit ku on tullakseen.

Isommin toivottaa tervetulleeksi ottaessaan mukaan leikkiin:)
 
[QUOTE="harmaa";27299781]Antaisin olla, turhaa sitä pakottaa sellaiseen asiaan ku moikkaamiseen.
Itseni pakotettiin, ja voin sanoa ettei se ahdistusksen saattelema moi tuntunut yhtään kivalta.
Pääasia et leikit onnistuu.Kyllä se heippa tulee ihan luonnostaan sit ku on tullakseen.

Isommin toivottaa tervetulleeksi ottaessaan mukaan leikkiin:)[/QUOTE]

Kiitos sinullekin kerroit kokemuksesi! Joskus tuntuu että on tosi vaikeaa ujon kanssa toimia niin, että rohkaisisi sopivasti mutta toisaalta ei pakottaisi liikaa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa