Raskasta 8-vuotiaan kanssa =(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Yritän helliä ja huomata ja paljon tämä meidän tyttö huomiota haluaakin osakseen. Itse asiassa koko ajan. Meillä on 3 lasta ja tämä tyttö on nuorimmainen. Huutaa, kiljuu, vaatii.... Mä en jaksa enää. Äsken kävi nukkumaan ja saa ennen unille käyntiä lukea lehtiä tms. Nyt sitten kello läheni jo 21 ja sanoin, että lukemiset pois ja nukkumaan. Aamulla herätys ennen seiskaa. Tyttö alkoi kiljumaan heti ja huutoa jatkui 21.30 asti eli tähän asti. Huusi, koko ajan ja ärsyttävällä äänellä juuri minulle. Minulta pääsi itku... En voinut mitään, mutta tuntuu todella pahalta pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen. Keskimmäinen lapsistani tuli lohduttamaan.

Tällaista on siis nykyään joka päivä. Tyttö vääntämällä etsii syyn alkaa syyttelemään minua ja huutamaan jostain asiasta. En ymmärrä miksi???!! Miksi juuri hän on niin vaativa? Hän haluaisi vaikka mitä ja jatkuvasti on vaatimassa (ei tosin saa kaikkea haluamaansa).

Onko kellään muulla näin isoa ? Mitä minä voin tehdä? En jaksaisi enää näin. Itkettää ja surettaa. Anteeksi purkaukseni, mutta jonnekin oli pakko purkaa. Minä olisin asettamassa kovempia rangaistuksia huonosta käytöksestä, mutta mies vain nössöttää eikä komenna mistään. Jos esim. sanon, että ei tietokonetta 2 päivään kiljumiskohtauksien jälkeen niin eikös mies kuitenkin anna luvan? MInä olen siis se paha, joka komentaa...
 
Olen miehelle puhunut perheneuvolasta, mutta ei tuo innostu. Mun on kohta mentävä tytön kanssa sinne kahden. Tyttö pärjää loistavasti koulussa eikä siellä ole mitään käytösongelmia. Hän on tunnollinen ja lahjakas tyttö. Kotonakin osaa olla myös ihana, mutta näitä raivareita on enenevässä määrin!
 
Mun 8-vuotias on hyvin saman tyyppinen,itse olen kokenut parhaaksi sen että hänen kanssaan rajoista on pidettävä kiinni.Jos antaa vähänkään periksi niin tilanne räjähtää,on myös hyvin tärkeä pitää omat sanomiset sellaisena joista pystyy pitämään kiinni.Eikä myöskään saa lähteä mukaan siihen vänkäämiseen,sanon asiani ja pidän siitä kiinni,neiti saa vänkätä itsekseen.

Ja omani on myös erittäin herkkä ja helposti sulkeutuva,mielipahan aiheuttajan saa kaivaa puoliväkisin ulos hänestä,pitää siis myös muistaa istua ja kuunnella,jutella päivän kulumisesta.Yleensä kun saa oikein kunnon kiukkukohtauksen on koulussa sattunut jotain mikä harmittaa yms.

Ehdottoman tärkeää kuitenkin on että molemmat vanhemmat pitävät kiinni siitä mitä toinen on sanonut.
 
Mun ekaluokkalainen on joka päivä hankala; isänsä asuu omassa kämpässänsä eikä sieltä saa muutenkaan apua. Joka aamu yhtä taistelua pukemisen ja ylösnousun kans, samoin iltapäivisin ja iltaisin joka asiasta huudetaan eikä yhtään asiaa kuunnella
 
[QUOTE="vieras";27338134]Yritän helliä ja huomata ja paljon tämä meidän tyttö huomiota haluaakin osakseen. Itse asiassa koko ajan. Meillä on 3 lasta ja tämä tyttö on nuorimmainen. Huutaa, kiljuu, vaatii.... Mä en jaksa enää. Äsken kävi nukkumaan ja saa ennen unille käyntiä lukea lehtiä tms. Nyt sitten kello läheni jo 21 ja sanoin, että lukemiset pois ja nukkumaan. Aamulla herätys ennen seiskaa. Tyttö alkoi kiljumaan heti ja huutoa jatkui 21.30 asti eli tähän asti. Huusi, koko ajan ja ärsyttävällä äänellä juuri minulle. Minulta pääsi itku... En voinut mitään, mutta tuntuu todella pahalta pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen. Keskimmäinen lapsistani tuli lohduttamaan.

Tällaista on siis nykyään joka päivä. Tyttö vääntämällä etsii syyn alkaa syyttelemään minua ja huutamaan jostain asiasta. En ymmärrä miksi???!! Miksi juuri hän on niin vaativa? Hän haluaisi vaikka mitä ja jatkuvasti on vaatimassa (ei tosin saa kaikkea haluamaansa).

Onko kellään muulla näin isoa ? Mitä minä voin tehdä? En jaksaisi enää näin. Itkettää ja surettaa. Anteeksi purkaukseni, mutta jonnekin oli pakko purkaa. Minä olisin asettamassa kovempia rangaistuksia huonosta käytöksestä, mutta mies vain nössöttää eikä komenna mistään. Jos esim. sanon, että ei tietokonetta 2 päivään kiljumiskohtauksien jälkeen niin eikös mies kuitenkin anna luvan? MInä olen siis se paha, joka komentaa...[/QUOTE]

Tuo on niin huutavan väärin!!! Lapsi lohduttaa itkevää vanhempaansa :mad:.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti;27338578:
Aha. Johan ap sanoi ettei mahtanut mitään sille, että itku tuli.
Kivestäkö ihmisten pitäisi olla etteivät koskaan itke lastensa nähden?
Tai kivestä lasten etteivät mene lohduttamaan.

Vaikka.

Voisi kyllä yrittää koota itsensä ja sanoa lapselle että pärjää kyllä. Ei ole oikeasti lapsen paikka lohduttaa vanhempiaan.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Olisko ap:n pitäny käskee tää laps pois läheltä..Mitä väärää siinä on,jos oma lapsi näkee ett äidillä pahamieli ja tulee vapaasta tahdostaan lohduttaan ja piristämään..Ajattelee kenties,että näin se äiti aina tehny mulle,niin ehkä sille tulee hyvä mieli,ku mä teen samallalailla?

Mun mielestä se vaan on tosi väärin. Ja äiti olisi voinut koota itsensä tai mennä muualle itkemään. Ei kukaan aikuinen kai nyt niin nössö ole ettei edes vessaan ehdi luikkimaan pahimmiksi ajoiksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Kuulostaa mun kahdeksanvuotiaalta. Me on käyty perheneuvolassa ja yksityisellä lastenpsykiatrilla ja molemmilta tuli sama "tuomio": Normaali, kiltti ja fiksu lapsi.
En tarkoita kehua omaani, on välillä melkoinen raastirauta, mutta yritän kertoa ap:lle että hänelläkin todennäköisesti on ihan normaali lapsi ja kausi on ohimenevä ... kunnes tulee uusi kausi ja uusi .... :).
 
Mun mielestä se vaan on tosi väärin. Ja äiti olisi voinut koota itsensä tai mennä muualle itkemään. Ei kukaan aikuinen kai nyt niin nössö ole ettei edes vessaan ehdi luikkimaan pahimmiksi ajoiksi.

Toki omat itkut useimmiten kannattaisi piilottaa. Oleellista on mun mielestäni se, miten tilanne jatkuu kun itku on päässyt ja lapsi tullut paikalle lohduttamaan. Mutta ajatus, ettei tällaista koskaan saisi päästä tapahtumaan, on ihan luonnoton.

Ap:n tekstistä kävi mun mielestäni ilmi, ettei hän tavakseen itke lasten nähden vaan näin pääsi nyt käymään.

Eikä lapset muuten ole tyhmiä (ei se vessaan juokseminen auta kun itku tulee).
Ja joskus se itku lapsen nähden on jopa ihan tarpeen.
 
Tuo on niin huutavan väärin!!! Lapsi lohduttaa itkevää vanhempaansa :mad:.

ei se väärin ole.Tietty jos se on päivittäistä ja lapsi joutuu olemaan se joka vanhempaa pitää pystyssä, mut jos kyse yksittäisestä (yksittäisistä ) kerrasta niin se todellakaan ei ole väärin.
kyllä lapsetkin saavat nähdä sen aikuisuuden rankankin puolen, et aina ei jaksa.




ja ap:lle vaikka kuinka tuntuu ettei se lapsi kuuntele mitään mitä sille sanot ja aina se vaan on sellainen ja ja ja ..niin kyllä se kuulee, ja myös sen sit näyttää.Monilla lapsilla tulee tuossa vaiheessa rankka kausi, mut se oikeesti helpottaa kyllä joskus.

Kerroit et lapsi pärjää koulussa ja käyttäytyy siellä hyvin, ehkä sen voimat menee siihen et siellä tsemppaa ja illalla sit väsymystään purkaa äidille.
 
Mun mielestä se vaan on tosi väärin. Ja äiti olisi voinut koota itsensä tai mennä muualle itkemään. Ei kukaan aikuinen kai nyt niin nössö ole ettei edes vessaan ehdi luikkimaan pahimmiksi ajoiksi.

Mä lohdutin kerran itkevää äitiäni, olin varmaan noin 8 vuotta. Kaksi veljeäni olivan aivan mahdottomia, eivät totelleet ja lopulta äidiltä pääsi itku. Tää tapahtui vain kerran, ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt! On kuitenkin jäänyt mieleen, ehkä tajusin, että äitikin on ihminen, joka voi itkeä, ja jota voi lohduttaa.
 
  • Tykkää
Reactions: keppälerttu
[QUOTE="vieras";27338912]Aika monella 8v lapsella tuntuu olevan jonkinlaista uhmaa. Ei sitä nyt heti pidä kuraattorille lasta kiikuttaa. Jestas sentään.[/QUOTE]

kyllä sinne kuraattorille voi aikaa varata kun alkaa omat voimavarat olemaan lopussa, sekin et kuulee ammatti-ihmiseltä et kiukuttelu ja uhmaaminen on normaalia, auttaa jaksamaan paremmin
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
[QUOTE="vieras";27338897]Kyllä äitikin saa tunteensa näyttää. Ei itkua pidä hävetä.[/QUOTE]

No niinpä..Siitä,että tunteet padotaan sisälle ja niitä ei ikinä sais muka näyttää lapselle,niin ei siitä ole mitään muuta ku haittaa vaan sille itse lapselle.. Miten se pystyy aikuisenakaan sitten näyttämään ne tunteensa,jos lapsesta asti pidetty vääränä sitä,että näytät ne tuntees..
 
  • Tykkää
Reactions: Data
No niinpä..Siitä,että tunteet padotaan sisälle ja niitä ei ikinä sais muka näyttää lapselle,niin ei siitä ole mitään muuta ku haittaa vaan sille itse lapselle.. Miten se pystyy aikuisenakaan sitten näyttämään ne tunteensa,jos lapsesta asti pidetty vääränä sitä,että näytät ne tuntees..

Ei varmaan mitenkään...kaikkien vanhempien vaan kuuluu itkeä niin että lapsi joutuu lohduttamaan. Muuten kasvavat kieroon. Juu.
 

Yhteistyössä