Toggle sidebar

Onko joku tosiaan sitä mieltä, että pitäisi jatkaa parisuhdetta vaikka ei enää rakasta toista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sinkkuäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="vieras";27399836]Oho. Kuin mun elämästä. Joo, en rakasta miestäni, en ole pitkään aikaan rakastanut. Meilläkin monta lasta ja velkaa vähän. Nyt ollaan muuttamassa nykyisestä asunnosta mutta haluaisisn omaan muuttaa, mies ei anna, roikkuu kuin takiainen perässä, uhkailee jne.. muuten huvä isä ja siivilee, kokkailee joskus ym.. mä en vaan jaksa tätä. Seksiäkin kun on n. 4 krt/kk niin en halua suudella, hyi, kun yököttää..[/QUOTE]

Ihan kuin munkin elämästä! :) En ole koskaan voinut oikeasti suudella miestä, inhottanut jotenkin.. Sitä on vaan niin sokea ja haluaa uskoa ja samalla huijaa itseään. Kamalan ihana oli se hetki kun tämän ymmärsin, mutta elämä jatkuu ja kaikella on tarkoituksensa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja hjkghjkjhkkjh:
Ja vielä lisäyksenä, v*tuttaa kun ihmiset sanovat, että kyllä se siitä, kun tarpeeksi yrittää..kannaattaako nyt erota!!

Mitenköhän ne tunteet taikoo takaisin, odottelee toiset 5 vuotta vai.
Click to expand...

Jos puhut totta niin tilanteessasi on käynyt joko niin että olet turhaan yrittänyt noin pitkään, tai sitten sinua ei edes ole kiinnostanut yrittää. Molemmissa tapauksissa kannattaa erota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hjkghjkjhkkjh:
Ja vielä lisäyksenä, v*tuttaa kun ihmiset sanovat, että kyllä se siitä, kun tarpeeksi yrittää..kannaattaako nyt erota!!

Mitenköhän ne tunteet taikoo takaisin, odottelee toiset 5 vuotta vai.
Click to expand...

Voin vuosien kokemuksella sanoa, että hyvin epätodennäköistä, että tunteet palaavat. Meidän 20 vuotisesta liitossa on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta kun rakkaus loppuu, niin se loppuu. Välittäminen ei katoa ja sen pitkän yhteisen taipaleen aikana on ehtinyt tottua toiseen jo niin paljon, että ei ehkä osaa kuvitella elämää ilman. Olin nuori suhteeseen alkaessani ja kun oikeesti kasvoin aikuiseksi lasten myötä aloin ajatella, että miksi miehen kanssa olen, onko tää ees rakkautta. No, kun lapsia on paljon, ei aikaa suhteelle jää ja arjen pyörittäminen vie mehut aika lailla. Ei vaan jaksa jakaa huomiota enää toiselle, kun oma jaksaminenkin on otettava huomioon. Siinä ohessa rakkaus sitten vaan lopahti vuosien saatossa. Ollaan yritetty ja yritetty vuosia, mutta ei se mitään ole enää muuttanut. Joskus on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että ehkä molempien olis paras jatkaa omillaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .-.-.:
Voin vuosien kokemuksella sanoa, että hyvin epätodennäköistä, että tunteet palaavat. Meidän 20 vuotisesta liitossa on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta kun rakkaus loppuu, niin se loppuu. Välittäminen ei katoa ja sen pitkän yhteisen taipaleen aikana on ehtinyt tottua toiseen jo niin paljon, että ei ehkä osaa kuvitella elämää ilman. Olin nuori suhteeseen alkaessani ja kun oikeesti kasvoin aikuiseksi lasten myötä aloin ajatella, että miksi miehen kanssa olen, onko tää ees rakkautta. No, kun lapsia on paljon, ei aikaa suhteelle jää ja arjen pyörittäminen vie mehut aika lailla. Ei vaan jaksa jakaa huomiota enää toiselle, kun oma jaksaminenkin on otettava huomioon. Siinä ohessa rakkaus sitten vaan lopahti vuosien saatossa. Ollaan yritetty ja yritetty vuosia, mutta ei se mitään ole enää muuttanut. Joskus on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että ehkä molempien olis paras jatkaa omillaan.
Click to expand...

miee: Ei kyllä yritin ihan tosissaan, yritin että meillä olisi hyvä arki ja kivaa yhdessä. Yritin puhua. Mutta kuilu meidän välillä vaan kasvoi. Mies tuntui koko ajan vieraammalta ja hänen juttunsa oudoilta. Mekin oltiin suht nuoria kun tavattiin, vähän alle 20.

Joten kyllä, vaikea kuvitella että ne tunteet kovin usein tuossa tilnateessa palaisivat/löytyisivät.
 
[QUOTE="a p";27399814]Lasten etu on myös henkisesti hyvinvoivat vanhemmat.

Puolisosta erotaan, ei lapsista.[/QUOTE]

Äidin henkistä hyvinvointia on parempi hoitaa mielialalääkityksellä kuin sillä että hän lähtee yöelämään etsimään rakkautta ja seksiä.

Lasten elämä särkyy sillä hetkellä kun vanhemmat eroaa ja toinen muuttaa pois.
 
[QUOTE="vieras";27400065]Äidin henkistä hyvinvointia on parempi hoitaa mielialalääkityksellä kuin sillä että hän lähtee yöelämään etsimään rakkautta ja seksiä.

Lasten elämä särkyy sillä hetkellä kun vanhemmat eroaa ja toinen muuttaa pois.[/QUOTE]

:headwall:

Ei tässä nyt mistään mielenterveysongelmista ole kyse! Enkä kirjoittanut sanaakaan yöelämästä, uudesta rakkaudesta ja seksistä. Typerää tehdä tuollaisia oletuksia jotka ei pidä lainkaan paikkaansa.

Jos huomaat millä nikillä tein aloituksen, niin sinkku olen. Mä voin paljon paremmin nyt kun olen yksin enkä väkisin yritä olla ihmisen kanssa jota en rakasta.

Mua sitten ottaa päähän sun kaltaiset ihmiset jotka olettavat vaikka mitä typerää eivätkä tiedä tosiasioista mitään.
 
[QUOTE="vieras";27400065]Äidin henkistä hyvinvointia on parempi hoitaa mielialalääkityksellä kuin sillä että hän lähtee yöelämään etsimään rakkautta ja seksiä.

Lasten elämä särkyy sillä hetkellä kun vanhemmat eroaa ja toinen muuttaa pois.[/QUOTE]

Huumataan aiti tunteettomaksi, etta lasten on hyva kasvaa ydinperheessa? Mita isalle tehdaan?
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe ja Criminal Mind
[QUOTE="vieras";27400065]Äidin henkistä hyvinvointia on parempi hoitaa mielialalääkityksellä kuin sillä että hän lähtee yöelämään etsimään rakkautta ja seksiä.

Lasten elämä särkyy sillä hetkellä kun vanhemmat eroaa ja toinen muuttaa pois.[/QUOTE]

Ei todellakaan tarkoita sitä, jos eroaa, että lähtee yöelämään hakemaan rakkautta ja seksiä. Voi viddu. Vai että on parempi käyttää mielialalääkkeitä, HALOO!!!!
Miten hemmetissä se on lapsille parempi, että äiti mättää jotain pameja ja on vastentahtoisesti suhteessa lasten takia, kuin se, että äiti on oikeasti onnellinen omillaan lasten kanssa?????? Ja ilman lääkkeitä! Ei ne lääkkeet sitä rakkautta ja onnellisuutta tuo takaisin suhteeseen. V....n pahvi!
 
[QUOTE="a p";27400666]Jos huomaat millä nikillä tein aloituksen, niin sinkku olen. Mä voin paljon paremmin nyt kun olen yksin enkä väkisin yritä olla ihmisen kanssa jota en rakasta.[/QUOTE]

Rakkaus ei ole minkään edellytys sille että kaksi aikuista voi asua samassa taloudessa ja hoitaa yhteisten lasten kasvatuksen loppuun. Tämä vaatii ainostaan vähän tahtoa ja ripaus tervettä järkeä.
 
[QUOTE="vieras";27400788]Rakkaus ei ole minkään edellytys sille että kaksi aikuista voi asua samassa taloudessa ja hoitaa yhteisten lasten kasvatuksen loppuun. Tämä vaatii ainostaan vähän tahtoa ja ripaus tervettä järkeä.[/QUOTE]

Minusta tuosta vastauksesta ne puuttuvat...

Esim. mina en suostu jaamaan suhteeseen, joka perustuu vain lasten kasvatukselle. Siina ei tahto tai jarki auta, jos joudut tasapainoilemaan oman mielenterveytesi kustannuksella useassa eri roolissa.

Kun pysyva, persoonallisuutta muuttava laakitys tuli ovesta sisaan, loppui tahto ja rakkaus ja tahto rakastaa. Jarki sentaan pysyi ja ymmarsimme erota, lastenkin parhaaksi. Kuka haluaa kasvattaa lapsensa siihen, etta on "oikein" uhrautua ja kituuttaa toimimattomassa, sairaassa suhteessa?
 
Mun mielestä asia on niin, että jos olet mennyt naimisiin ja luvannut "tahtoa rakastaa aviopuolisoasi jne..", niin kyse ei ole siitä rakastatko vaan tahdotko rakastaa. Kyse on tahdosta, ja jos tahtoa löytyy, niin asiat järjestyy. Tämä on minun mielipide.
 
  • Tykkää
Reactions: Morrigan
Alkuperäinen kirjoittaja Tahdotko?:
Mun mielestä asia on niin, että jos olet mennyt naimisiin ja luvannut "tahtoa rakastaa aviopuolisoasi jne..", niin kyse ei ole siitä rakastatko vaan tahdotko rakastaa. Kyse on tahdosta, ja jos tahtoa löytyy, niin asiat järjestyy. Tämä on minun mielipide.
Click to expand...

Pitkalti samoilla linjoilla. Mutta jos tahtokin loppuu, loppuu takuulla siedettava yhteiselama.
 
[QUOTE="vieras";27400838]Isillä ei ole ruusunpunaisia kuvitelmia ikuisesta rakkaudesta vaan ovat tyytyväisiä niin kauan kun saavat kasvattaa omat lapsensa, omassa kodissaan. Rakkaudenkipeät äidit ovat itsekkäitä perheenrikkojia jotka eivät ajattele omaa tussua pidemmälle.[/QUOTE]

Okei. Tama oli helpottava tieto. Nyt voin luottaa siihen, etta maailman jokainen isa kasvattaa, siis todellakin kasvattaa, lapsensa tyytyvaisin mielin, omassa kodissaan. Olkoonkin etta lasten aiti on esim. tainnutettu laakkeilla. Ja lapsista kasvaa onnellisia, tuottavia, tasapainoisia veronmaksajia, jotka toistavat vanhempiensa virheet.

Miksei lasten huoltajuutta ja taytta vastuuta sitten automaattisesti anneta isille, haluavat tai eivat? Jos kerran aiti voi hairahtaa... mutta isa ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tahdotko?:
Kyse on tahdosta, ja jos tahtoa löytyy, niin asiat järjestyy.
Click to expand...

Rakkaudesta ei tarvitse ajatella noin kyynisesti. Mutta jokainen aikuinen pitäisi nyt ainakin ymmärtää sen että lapsi on 18-vuotinen projekti johon ryhdytään vasta kun on valmis sitoutumaan siihen.

Kasvatusurakan jälkeen voi heittäytyä sinkuksi, mutta urakkaa ei voi jättää kesken vain koska oma tussu kaipaa rassaamista.
 
Kyllä minä ymmärrän myös tämänkaltaisia perheitä. Jos tilanne on molempien vapaasti valitsema, niin ei minusta ole mitenkään väärin tai tyhmää elää perhe-elämää, vaikka ei intohimoisesti rakastakaan.
Mutta jos suhteessa jollain on paha olla, on asia tietenkin erilainen.

Tiedän perheen, jonka hyvät kaverukset perustivat: molemmat olivat pitkään etsineet sitä oikeaa, mutta kun ei kolahtanut ja vauvakuume oli, perustivat keskenään sen perheen. Lapsia nyt kolme ja vaikuttavat hyvin tasapainoiselta ja tavalliselta perheeltä. Heidän seksielämästään en sitten tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyytiliini:
ajan kanssa sitä se rakkaus on
kaipaatte jotain piristystä käykää parisuhdeneuvojalla ym...
Click to expand...


Piristysta?! Parisuhdeneuvojako esim. parantaa sairastuneen osapuolen ja saa laakityksen aiheuttamat henkiset muutokset katoamaan? Ja loihtii rakkauden uudelleen kukoistamaan? Enpa tiennyt tata.

Rakkaus ja tahto rakastaa voivat loppua monesta eri syysta, emme muut tieda koko tarinaa, eika se meille kuulu. Aikuisella ihmisella on oikeus ja velvollisuus tehda paatokset siten, kuin han kokee olevan oikein. Joskus ero on oikea ratkaisu, joskus ei. Mutta mista sita koskaan tietaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neydan:
Kyllä minä ymmärrän myös tämänkaltaisia perheitä. Jos tilanne on molempien vapaasti valitsema, niin ei minusta ole mitenkään väärin tai tyhmää elää perhe-elämää, vaikka ei intohimoisesti rakastakaan.
Mutta jos suhteessa jollain on paha olla, on asia tietenkin erilainen.

Tiedän perheen, jonka hyvät kaverukset perustivat: molemmat olivat pitkään etsineet sitä oikeaa, mutta kun ei kolahtanut ja vauvakuume oli, perustivat keskenään sen perheen. Lapsia nyt kolme ja vaikuttavat hyvin tasapainoiselta ja tavalliselta perheeltä. Heidän seksielämästään en sitten tiedä.
Click to expand...

Samaa mieltä
 
Kasvatusurakan jälkeen voi heittäytyä sinkuksi, mutta urakkaa ei voi jättää kesken vain koska oma tussu kaipaa rassaamista.[/QUOTE]

No sen takiahan sitä nainen eroaa, että tussu kaipaa rassaamista, voi tsiisus!
Jos joku toinen pärjää tunteettomassa suhteessa niin ok. Ei se vaan toimi kaikilla. Ei kukaan voi tulla sanomaan, että miten jonkun toisen pitäisi parisuhteessaan toimia tietämättä taustoja.
Ja kun noita isiä kehuit tyytyväisiksi kun vaan saavat kasvattaa lapsensa niin miks helvetis ne äijät sitte juo ja käy vieraissa? Ei kaikki, mut jotku? Pitäskö siinäki pikkuvaimon vaan lääkitä itteensä?
 
Mä en ala oman jaksamisen ja henkisen hyvinvoinnin takia elämään suhteessa jossa ei ole rakkautta. Mielummin elän sinkkuna ilman rakkautta kuin katson miestä jota en voi enää edes sietää puolisona. Lasten kasvatus ei ole kuitenkaan jäänyt mihinkään ja lapset voi aivan hyvin kasvattaa vaikka on eronnut.

Joskus ero on parempi vaihtoehto lapsillekin.
 
  • Tykkää
Reactions: Morrigan

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa