Sisaruspulma, lapsille yhteinen isäkö?

["tapio"]

Luotutetut siittiöt ovat parempi vaihtoehto. Tuntemattoman luovuttajan.

Väärin. Lasta rakastaa enemmän jos pitää hänen isästään. Lisäksi saa itse valita geenit.

 

[Blue]

Eikö niitä luovutettuja munasoluja tai luovuttajaa sitten tarvi tutkia mitenkään? Että tyrkätään sisään vaan ja toivotaan parasta?

Siskon miehestä ei tulisi lapsen isää. Niinkuin luovutetun munasolun luovuttajastakaan ei tule lapsen äitiä.

Hohhoijaa... Kun nyt ei puhuttu siitä munasolun luovutuksesta. Mutta kerrataan nyt vielä kerran: siinä kun tulee ne kulut ja tutkimukset joka tapauksessa siinä kohtaa on se luovuttaja tuttu tai vieras... Spermapankista otettaessa ne odotukset yms ovat jo takana.

 

[........................]

Hohhoijaa... Kun nyt ei puhuttu siitä munasolun luovutuksesta. Mutta kerrataan nyt vielä kerran: siinä kun tulee ne kulut ja tutkimukset joka tapauksessa siinä kohtaa on se luovuttaja tuttu tai vieras... Spermapankista otettaessa ne odotukset yms ovat jo takana.

No se olit kyllä sinä, joka aloit vertailla munasolun ja siittiön luovutusta keskenään ja että ei ole ollenkaan sama asia. Eli ilmeisesti niillä ei nyt olekaan mitään eroa?

 

["hmm"]

No ensinnäkin, mitä väliä onko oikeasti geeneiltään serkuksia, jos käytännössä kuitenkin sellaisiksi kasvatetaan...
Ja muuten, he olisivat sisarpuolia, ja olisihan se ehkä hiukan outoa, mutta ei niin outoa, ettäkö sen perusteella heti asiaan negatiivisesti suhtautuisin. Kuten joku tuolla sanoi, niin munasolun luovuttaminen siskolle on ihan ok, miksei tämäkin.

 

[Blue]

No se olit kyllä sinä, joka aloit vertailla munasolun ja siittiön luovutusta keskenään ja että ei ole ollenkaan sama asia. Eli ilmeisesti niillä ei nyt olekaan mitään eroa?

Sanoin oman mielipiteeni siitä onko se sama asia, en ottanut mitenkään asiaa esiin. Ja siksi musta siitä on enää turha puhua koska niitä ei voi verrata keskenään (niiden asioiden takia mitä tässä olen jo luetellut). Mutta toki saa nähdä asian eri tavalla jos on eri mieltä kanssani. Mutta silti minusta on vähän turhaa tästä munasoluasiasta (tutkimisista ja kustannuksista, sukulaisuudesta yms.) tässä kohtaa puhua koska siitä ei ollut kyse. Mutta jatka toki jos koet sen tarpeelliseksi.

 

["vieras"]

Kunhan lapsi saa aikanaan tietää alkuperänsä eikä valehdella

 

["hmm"]

Hieman eri asioista puhutaan kuitenkin.

Mikä siinä on se suuri ero? Ihan samanverran geenejä siinä munasolussa siirtyy kuin sperman mukana.

 

["hmm"]

Luotutetut siittiöt ovat parempi vaihtoehto. Tuntemattoman luovuttajan.

Siinä voi saada millaisen örrimöykyn tahansa siittiöitä... eli ymmärrän sen, että halutaan mielummin joltakulta tutulta. Itse kyllä etsisin vähän kauempaa kuin perheestä, mutta onhan tuo melko hankala kysymys esittää kellekään muulle, kuin tosi hyvälle tutulle.

 

[vesikastanja]

Jos oma siskoni ja miehensä pyytäisivät tuollaista, varmaan oikeasti harkittaisiin. En näe että siittiöiden lainaaminen tekisi miehestä isän ja lapsista sisaruksia. Isä olisi siskoni mies kuten äiti siskoni. Jos taas ajattelisin että omasta miehestä tulisi prosessissa isä siskon lapselle, en usko että homma toimisi. Tuntematon luovuttaja olisi silloin parempi.

 

["vieras"]

Minustakin tämä on ihan asiallinen ehdotus ja outoa, että joku miettii tätä niin, että sisko vikittelisi miestäsi!

Tässä on yksi vaikeus mielestäni: Joka tapauksessa miehiselle itsetunnolle on vaikea asia se, että siittiöt ovat huonoja. Jos nyt käytetään vaimon siskon miehen sukusoluja, niin vaimo lähentyy siskon perhettä ja oma mies väkisinkin on tuon kuvion ulkopuolella. Miksei sen sijaan pyydetä miehen veljeltä siittiöitä? Jos veli on. Tai joltakulta muulta miehen sukulaiselta? Tällöin isä olisi sukua myös syntyvälle lapselle. Se olisi minusta parempi vaihtoehto.

 

[kuks]

Samoja asioita minäkin mietin mielessäni. Jos lapsi vaikka sairastuu vakavasti, biologisen vanhemman henkilöllisyyden tietämisestä voi olla hoidossa suurta apua.

Miten siitä olisi suurta apua? Luuytimenluovutus tai munuaisen luovutus olisi ainoat tapaukset mitä minä keksin ja ne ovat aika harvinaisia sentään. Spermapankeilla on rekisterit luovuttajista, joten ehkä tuollainen asia hoituisi sitäkin kautta, jos halutaan vaikka tietoa perinnöllisistä sairauksista (joiden pitäisi kyllä olla spermanluovutuksen este).

Minä suosittelisin vierasta luovuttajaa sen takia, että voi tosiaan tulla yllätyksiä elämässä. Mitäs jos syntyy vammainen lapsi, jonka hoitaminen tuottaa käytännön ongelmia ja maksaa paljon, silloin voisi tulla kiusaus vaatia lapsen biologista isää osallistumaan lapsen elämään aiottua enemmän. Parille saattaa myös tulla avioero ja lapsen äidille kiusaus alkaa vaatimaan elatusmaksuja biologiselta isältä. Mitä jos molemmat vanhemmat kuolevat, palautuuko lapsi automaattisesti biologiselle isälle tai vaihtoehtoisesti eikö biologinen isä saakaan hänen huoltajuuttaan, vaikka haluaisi yms. Elämässä voi tapahtua aivan mitä vaan.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27457887]Minustakin tämä on ihan asiallinen ehdotus ja outoa, että joku miettii tätä niin, että sisko vikittelisi miestäsi!

Tässä on yksi vaikeus mielestäni: Joka tapauksessa miehiselle itsetunnolle on vaikea asia se, että siittiöt ovat huonoja. Jos nyt käytetään vaimon siskon miehen sukusoluja, niin vaimo lähentyy siskon perhettä ja oma mies väkisinkin on tuon kuvion ulkopuolella. Miksei sen sijaan pyydetä miehen veljeltä siittiöitä? Jos veli on. Tai joltakulta muulta miehen sukulaiselta? Tällöin isä olisi sukua myös syntyvälle lapselle. Se olisi minusta parempi vaihtoehto.[/QUOTE]

Tässä taas on paljonkin järkeä jopa munkin mielestä.

 

[........................]

Miten siitä olisi suurta apua? Luuytimenluovutus tai munuaisen luovutus olisi ainoat tapaukset mitä minä keksin ja ne ovat aika harvinaisia sentään. Spermapankeilla on rekisterit luovuttajista, joten ehkä tuollainen asia hoituisi sitäkin kautta, jos halutaan vaikka tietoa perinnöllisistä sairauksista (joiden pitäisi kyllä olla spermanluovutuksen este).

Minä suosittelisin vierasta luovuttajaa sen takia, että voi tosiaan tulla yllätyksiä elämässä. Mitäs jos syntyy vammainen lapsi, jonka hoitaminen tuottaa käytännön ongelmia ja maksaa paljon, silloin voisi tulla kiusaus vaatia lapsen biologista isää osallistumaan lapsen elämään aiottua enemmän. Parille saattaa myös tulla avioero ja lapsen äidille kiusaus alkaa vaatimaan elatusmaksuja biologiselta isältä. Mitä jos molemmat vanhemmat kuolevat, palautuuko lapsi automaattisesti biologiselle isälle tai vaihtoehtoisesti eikö biologinen isä saakaan hänen huoltajuuttaan, vaikka haluaisi yms. Elämässä voi tapahtua aivan mitä vaan.

No pyh. Kyllä kuule nuo sun luettelemat asiat on yhtä epätodennäköisiä/mahdottomia kuin nuo sairauteen liittyvät asiatkin.

 

["kaks"]

[QUOTE="vieras";27457887]Miksei sen sijaan pyydetä miehen veljeltä siittiöitä? Jos veli on. Tai joltakulta muulta miehen sukulaiselta? Tällöin isä olisi sukua myös syntyvälle lapselle. Se olisi minusta parempi vaihtoehto.[/QUOTE]


No tämä kuuloistaisi tosi hyvältä vaihtoehdolta. Jos miehellä ei ole veljeä, niin olisiko sopiva miespuolinen serkku? Silloin olisi perimää tullut sieltäkin puolelta sukua.

 

[........................]

Munkin mielstä miehen mahdollinen sukulainen luovuttajana olisi kyllä parempi vaihtoehto. Näin isällekin tulisi enemmän se tunne, että hänenkin sukuaan tässä jatketaan.

 

[viedras]

HEHEEE... sori, ei voi ku nauraa, pienet on piirit...

 

[2good2be4gotten]

Selväksi tuli että tämä isosisko ihailee ap:n miestä ja sen takia kelpuuttaisi tämän geenit lapselleen mutta ihaileeko siskon mies ap:n miestä samalla tavalla? Eikö mies oikeasti ennemmin haluaisi geenejä omalta puoleltaan?

Jos mun sisko moista ehdottaisi niin kieltäytyisin ehdottomasti. Tuossa mennään liian läheltä; miehiä ja geenejä on maailma pullollaan, ei ole mitään perusteita saada juuri mieheni perimää. Ei se miehen hyväluontoisuus niissä geeneissä periydy.
Ja suurin syy tuossa kieltäytymisessä olisi omat lapseni. Voisi olla heille aikamoinen pommi tulevaisuudessa kun selviäisi että serkku olisikin sisarpuoli. Ja se selviäisi takuu varmasti jossain vaiheessa. Liian monimutkainen kuvio, enemmän haittoja kuin hyviä puolia. Kerta muitakin mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on.

 

["vieras"]

Entä jos lapsi muistuttaisi ulkoisesti biologista isäänsä, niin että yhdennäköisyys olisi silmiinpistävä? Siinä mielessä olisi järkevämpää käyttää miehen lähisukulaisia.

 

[kiintoisa keskustelu]

Eikä ap ihan vaan kysellyt ja kertoili oman miehensä käytöstä hedelmöitykseen. Ei munasoluista kyse ollut joka keskusteluun on voimakkaana noussut.
En itse näkisi ap:n kertoman asian olevan täysin mahdoton, jos kaikki osapuolet ovat mieleltään ja asenteiltaan tasapainoisia. Minusta ap:n mies olisi se, jota asia eniten voi painaa, esim. näkiessä lapsensa joka ei ole hänen ja seuratessa lapsen kehitystä.
Vaatti kaikilta kyllä lujaa ja vakaata asennetta.

 

[tytsi-89]

Kuulostaa kauhealta. Mitä sitten, jos biologinen isä alkaakin pitää lasta omana lapsenaan? Mielestäni on paljon helpompi luovuttaa sukusolujaan silloin, kun ei tarvitse nähdä sitä lasta.

 

["näin on"]

En tiedä, uskonko aloitukseen lainkaan.

Mutta oudon jyrkkiä kommentteja tähän on tullut, ottaen huomioon että munasolun luovutusta siskolle taas pidetään yleisesti hyvänä tekona.

Rottakai luovutettu siittiö. Itse olisin aikanaan ollut valmis vaikka kohdunvuokraukseen mieheni siskolle, jotak eivät vuosiin saaneet lasta. Onneksi lopulta saivat yhden tyttären, kuten ennustaja oli ennustanut.

 

[tytsi-89]

Luulis, että tuossa olisi sukuriidat taattu. Pahimmassa tapauksessa. Tuohan on melkein kuin adoptio, kun bioisä tulee jatkuvasti lastaan näkemään.

 

[Tosiaan]

[QUOTE="tapio";27457743]Väärin. Lasta rakastaa enemmän jos pitää hänen isästään. Lisäksi saa itse valita geenit.[/QUOTE]


Rakkauden määrä lapseen ei riipu lapsen geeniperimästä. Itsellä lapsi luovutetulla munasolulla. Rakastan lastani valtavasti äitinä, vaikka en hänen biologista äitiään tiedä. Mutta rakastaisinko lastani enemmän, jos hän olisi omista munasoluistani syntynyt, tuskimpa vaan.

Valitsin saada lapsen, en valinnut hänelle geeniperimää.

 

[Blue]

[QUOTE="tapio";27457743]Väärin. Lasta rakastaa enemmän jos pitää hänen isästään. Lisäksi saa itse valita geenit.[/QUOTE]

Ihan kamala ajatus!!!

 

["kummi"]

Ja suurin syy tuossa kieltäytymisessä olisi omat lapseni. Voisi olla heille aikamoinen pommi tulevaisuudessa kun selviäisi että serkku olisikin sisarpuoli. Ja se selviäisi takuu varmasti jossain vaiheessa. Liian monimutkainen kuvio, enemmän haittoja kuin hyviä puolia. Kerta muitakin mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on.

Minä en ymmärrä ollenkaan miksi se asia pitäisi salata lapsilta. Saisivatko he jonkun trauman siitä, jos heidän puolisisaruksensa kasvaisi toisessa perheessä ja he tapaisivat tätä puolisisarusta aina välillä ja leikkisivät tämän kanssa? Minä väittäisin että asia olisi ihan luonnollinen heille. Aikuiset ovat ne, jotka vaivaat päätään jollain serkku/sisarus-termeillä tai muilla jutuilla. Aikuisten kannalta kuvio voisi muutenkin olla hankala, jos ollaan paljon tekemisissä ja vaikka kasvatustapa tai muut asiat toisessa perheessä ei miellyttäisikään biologista isää.