Toisen huomioiminen voi olla ihan yhtä hyvin sitä ettei anna omien epävarmuuksien sanella käytöstään toista kohtaan. Pitääkö toisen maksaa siitä että sinä et luota häneen, oli syy missä tahansa, pikkujoulujen luonteessa, omassa suhdehistoriassa, toisen suhdehistoriassa jne.
Toisen huomioiminen todellakin voi olla myös sitä että ei anneta omien epävarmuuksien sanella käytöstä toista kohtaan, JOS tämä epävarmahenkilö on henkisesti niin kypsynyt ja haavansa sen verran luottamus-asiassa parantuneet että hän pystyy luottamaan toiseen vaikka se epämukavalta tuntuukin, sekin on hyvä kyky ihmisellä, venytetään vähän niitä turva-aitoja.
Kuitenkin tulee muistaa että jos hän EI ole parantunut luottamus asioissaan niin se aiheuttaa tarpeetonta tuskaa ja pelkoa tälle epävarmalle osapuolelle, jolloin päästään taas kaikista tärkeimpään kysymykseen:
Onko minun tarpeeni pikkujouluissa osallistua sauna-osuuteen tärkeämpi kuin tarpeeni olla loukkaamatta rakkaan puolisoni tunteita? Kumpi painaa vaa-assani enemmän?
Se että näen parit pesät ja daisarit ja työpaikalla muistetaan että mäkin olin kova rellestäjä ja olin lauteilla. Vai onko tärkeämpää se että rakas vaimoni kotona ei itkeskele ja ole pahallamielellä. Kukin saa tämän päättää tahoillaan kumpi on tärkeämpää.
Luojan kiitos en ole suhteessa missä kiristetään henkisesti toisiaan ja vedotaan sitten huomioimiseen tai pahaan mieleen kun on menossa jonnekin.
Miksi se on kiristämistä, jos puhutaan tunteista kuin aikuiset ? Kerrotaan mistä asioista tulee pahamieli? Mistä ne toisenmieltä pahoittavat asiat sitten selviää? Ei suhteessa voi elää kuin sinkkuna. Siinä ollaan tehty sopimus liitosta jossa ei ole enää minä+sinä vaan siinä ollaan ME.
Nurinkurista ajatella että pitää elää suhteessa elämänsä niin että toinen pysyy alati tyytyväisenä, oli syytä loukkaantua tai ei. Jos ei kykene käsittelemään sitä että toinen ei ole sinun lelu tai muuten omaisuutta, on ehken väärin perustein suhteessa.
Ei suhteessa tulekkaan elää niin että vain jompikumpi on tyytyväinen. Tulisi koittaa sovittaa yhteistä elämää niin ettei kummankaan tarvitse pahoittaa mieltänsä ja tehdä kompromisseja siellä missä pystytään. Jos parisuhteessa kummallakaan ei mielestäsi ole oikeutta sanella toiselle ehtoja niin miten se eroaa vaikka seurustelusta?
Se ei tee kenestäkään toisen lelua tai omaisuutta jos ottaa rakkaan puolisonsa tunteet huomioon ja kunnioittaa hänen tunteitaan eikä halua pahoittaa toisen mieltä.
Avioliitossa ei enää olla minä+sinä moodissa vaan ollaan me moodissa jolloin yhden osapuolen tekemiset vaikuttaa molempiin jotka liitossa ovat.
Yhdessäolo ja vapaa-ajan viettotavat on henkilökohtaisia ratkaisuja. Ei mitään velvollisuuksia.
Joo mutta kun ollaan avioliitossa niin niissä vapaa-ajan viettotavoissa pitää nyt sitten ottaa sen toisenkin mielipiteet huomioon. Ei voi enään viettää vapaa-aikaansa kuin sinkku kun ei kerran ole sinkku. Jos vapaa-ajan viettotaipumukset vaikuttaa molempiin niin silloin ne ovat molempien asia.
Esim.
Ei voi harrastaa enää base hyppyjä (hypitään yhdellä laskuvarjolla kallioilta,torneista yms) kun pitää ottaa perhe ja puoliso huomioon, että jos nyt kuolen tuossa base hypyssä se vaikuttaa lapsiini ja puolisooni negatiivisesti eli enää en voi tätä harrastusta harrastaa kun olen avioliitossa ja elämäni on sidoksissa perheeni elämään.
Vapaa-ajanvietto tapani siis vaikuttavat suoraan henkilöihin joidenkanssa olemme liitossa.
