Lopetimme työt, myimme talon ja elämme köyhyysrajan alapuolella, mitä haluaisit kysyä?

[asdasd]

Mitä tapahtuisi jos me muutkin työssäkäyvät tekisimme samoin?

Riippuu, mitä työtä teet. Tietenkin. Ja kyllä teidän tilalle porukkaa riittää.

 

[asdasd]

[QUOTE="Kaisa";27489234]Ihmettelen miten saatte ajan kulumaan ilman työtä. Jonkin aikaa varmaan tuntuu ihan kivalta, mutta kyllä jossain vaiheessa alkaa varmaan tympiä. Aina vaan kotona miehen ja lapsen kanssa, kun muut ihmiset käyvät töissä.[/QUOTE]

Kyllä täytyy ihmsen olla vieraantunut todellisuudesta, jos vain työ tarjoaa virikkeitä. Eihän eläimetkään käy töissä.

 

["oikea ammattivalittaja"]

Mulle elämä suht samanlaista tosin mies käy töissä,on talo ja lapsi osa-aikahoidossa.

 

[Äiti35]

Kateeksi käy...tietyllä tavalla, mutta kyllä muakin sylettää toi tapatyöttömyys. Meillä aika paljon samankaltainen tilanne nykyään kuin aloittajalla toi entinen elämä. Remontti vaan ei oo lähimainkaan tehty ja mieskin on vielä kohtuu rivakka .

Kuinkahan paljon näitä tapatyöttömiä oikeastaan todellisuudessa onkaan? Tunnen parikin "työkyvytöntä", jotka kyllä oikeasti kykenisivät halutessaan töihin...

 

[vvvvv]

Siis jos on totta, niin täytyy nostaa hattua ap:lle. Jos tuntuu siltä, että pitää ottaa aikalisä tästä kaikesta oravanpyörässä, niin mikäpä ettei. Todella rohkea veto.

 

[asdasd]

Ja minä maksan teidän oleilua, kivaa

Taidat olla aivopesty? Et sinä mitään maksa. Mitä hyödyllistä teet tämän yhteiskunnan hyväksi?

 

[asdasd]

Kateeksi käy...tietyllä tavalla, mutta kyllä muakin sylettää toi tapatyöttömyys. Meillä aika paljon samankaltainen tilanne nykyään kuin aloittajalla toi entinen elämä. Remontti vaan ei oo lähimainkaan tehty ja mieskin on vielä kohtuu rivakka .

Kuinkahan paljon näitä tapatyöttömiä oikeastaan todellisuudessa onkaan? Tunnen parikin "työkyvytöntä", jotka kyllä oikeasti kykenisivät halutessaan töihin...

Koko ihmiskunnan historian ajan olemme kehittäneet koneita ja teknologiaa selvitäksemme vähemmällä. Luojan kiitos, se on nyt mahdollista.

Kaikkien ihmisten ei enää tarvitse tehdä koko ajan työtä. Eikö se ole ollutkin tarkotus? Helpottaa ankeita askareita. Nyt aika moni voi jo keskittyä olennaiseen. Ilman pakottavaa työtä.

 

["vieras"]

Tarinahan ei silleen ole tosi, että jos on koko alkuvuoden tienannut 3700e/kk käteen, ei loppuvuoden hoitomaksut tuosta vaan ole maksuttomat, vaikka lopettaisi työnteon.

Jos irtisanoo itsensä, tulee karenssi työttömyyspäivärahaan. Ja vaikka jos nostaa työttömyysetuutta, todennäköisesti kahden hengen tulot on silloinkin sellaiset että hoitomaksu täytyy maksaa.

Mutta hyvä trolli, oletko ylpeä itsestäsi?

 

[asdasd]

Minä 34 v, mies 40 v ja lapsi 3 v. Asuimme osittain jo remontoidussa, mutta vielä keskeneräisessä v 1954 valmistuneessa 120 neliöisessä rintamamiestalossa kohtalaisen hyvällä alueella. Molemmat aikuiset oltiin töissä, tienattiin n 3700 € kuussa puhtaana käteen. Asunto-ja autolainaa sekä remonttilainaa maksettiin kuussa 1400 €, muihin laskuihin ja ruokaan meni n 1600 €/kk. Lopuilla rahoilla laitettiin taloa. Eli kädetä suuhun. Välillä kertyi tilille vähän säästöön, sitten taas laitettiin taloon jotain isompaa ja tili taas tyhjänä. Mutta kaksi autoa, talo, moottoripyörä ja iso tontti oli.

Silti en ollut tyytyväinen, katselin kateellisena tuttujani, jotka elivät työttömyys- ja muilla korvauksilla ihan mukavasti, välillä vähän peeaa, mutta köyhäilemällä pärjäsivät. Lapset saivat kulkea normaalipäiväkodissa 2-3 kertaa viikossa ilmaiseksi. Meillä oli tyttö vuoropäiväkodissa, yötä päivää ja kalliilla hinnalla, lapsi raukka. Vanhemmat siis vuorotöissä, aina kiire ja väsy, rahaa tuli mutta kaikki meni. Pipot ja nutturat kiristyivät ja riidat kotona tulivat tutuiksi. Mieheni sairastui masennukseen. Remontti tyssäsi kuin seinään...

Sitten mulle/meille riitti. Keskusteltiin asioista ja päädyimme yhteiseen ratkaisuun. Lopetimme työt, myimme talon. Neljä kuukautta päätöksen jälkeen eli nyt asumme vuokrakolmiossa, olemme molemmat kotona työttöminä. Talokaupoista tulleella rahalla maksoimme lainat pois ja rahaa jäi n 8000 €. Laitoimme nykyisen kotimme nätiksi ja vähän säästötilille. Käytiin lomalla Irlannissa.

Lapsi on kahtena päivänä viikossa "pikkukoulussa" avoimen varhaiskasvatuksen puolella. Nautimme elämästä, käydään puistossa, uimassa, nukutaan pitkään ja valvotaan myöhään. Nuukasti eletään, syödään edullista mutta terveellistä kotiruokaa, toinen auto ja moottoripyöräkin on myyty.

Elämä on tällä hetkellä ihanaa! Jaksan pitää kodin siistinä, leivon ja leikin tytön kanssa, olen miehelleni taas hyvä vaimo. Olen näin paljon onnellisempi.

Kysyttävää?

Eipä ole kysyttävää. Onnittelut vain! Lapsenne kiittää, stressittömistä vanhemmista.

 

[Äiti35]

No yhdet pointsit annan aloittajalle kyllä, huomasitteko, että lapsi on avoimen varhaiskasvatuksen puolella, ei kunnallisessa päivähoidossa 5 x viikossa klo 7-17

 

["vieras"]

Meillä kans mies irtisanoutui työstä. Oli sitä mieltä et lapset on vain kerran pieniä. Hän tosin meinaa tehdä työtä osa-aikaisena ja itse työskentelen osa-aikaisesti sairaanhoitajana. Miten ap on mahdollista et olet työttömänä, kun ainakin miellä päin on huutavapula sairaanhoitajista enkä tiedä yhtään työttömänä olevaa sairaanhoitajaa? Tosin me ei saada muuta tukea kun kotihoidontukea kun kumpikin käymme osa-aikaisesti työssä. Itse en jaksais olla joka päivä miehen kanssa kotona.

 

["Kaisa"]

Kyllä täytyy ihmsen olla vieraantunut todellisuudesta, jos vain työ tarjoaa virikkeitä. Eihän eläimetkään käy töissä.

Eiköhän kyse ole siitä ettei ihminen ole eläin vaan ihminen...

 

["Sanna"]

Miten aiotte pärjätä eläkkeellä? Silloin yhteiskunta tuskin enää maksaa eläkkeitä. Eikä varmasti maksa nykyisen suuruisia asumistukiakaan ja muita hyysäystukia. Ja entä kun sairastutte? Siinä vaiheessa vain ne saavat hoitoa, joilla on varaa yksityiselle.

Toivokaa, että edes lapsenne älyävät hankkia hyvät ammatit, jotta pystyvät elättämään teidät sitten vanhoina.

 

["Kaisa"]

Ja juuri tällaisten tapausten takia sosiaaliturvaa tullaan leikkaamaan ja ankarasti tulevaisuudessa. Kukaan ei halua elättää loisia. Eri asia jos perheet ovat todella avun tarpeessa.

 

["vieras"]

Koko ihmiskunnan historian ajan olemme kehittäneet koneita ja teknologiaa selvitäksemme vähemmällä. Luojan kiitos, se on nyt mahdollista.

Kaikkien ihmisten ei enää tarvitse tehdä koko ajan työtä. Eikö se ole ollutkin tarkotus? Helpottaa ankeita askareita. Nyt aika moni voi jo keskittyä olennaiseen. Ilman pakottavaa työtä.

Mun mielestä noin voi ihan vapaasti tehdä sitten kun ei tarvitse elääkseen yhteiskunnan tukia, kuten työttömyyspäivärahaa tai toimeentulotukea. Muuten pidän sitä erittäin itsekkäänä tekona, koska tässä maassa tosi moni pienituloinen käy töissä ja maksaa veroja, ilman että siitä jää juuri mitään käteen.

Kovin pitkään meidän yhteiskunta ei toimi tällaisena, jos etuuksia tuolla tavoin väärinkäytetään. Valtio ottaa joka vuosi velkaa selvitäksen menoistaan, miten ajattelit että se velka maksetaan jos työkykyiset jäävät kotiin koska ei huvita käydä töissä?

 

["Minttu"]

Kauanko olette olleet työttöminä? Meillä mies jäi 01/12 työmmömäksi ja 08/2012 työkkäri pakotti kurssille..ei kotona voi loputtomasti olla.

Entä sitten, kun ansiosidonnainen loppuu..?

 

[asdas]

[QUOTE="Kaisa";27489523]Eiköhän kyse ole siitä ettei ihminen ole eläin vaan ihminen...[/QUOTE]

Uuu. Vilosohvi hyökkää kohta. Nisäkäs kuitenkin. Tykkää lepäillä. Orjien on vaikea olla paikallaan. On huomattu.

 

[asdasd]

[QUOTE="vieras";27489569]Mun mielestä noin voi ihan vapaasti tehdä sitten kun ei tarvitse elääkseen yhteiskunnan tukia, kuten työttömyyspäivärahaa tai toimeentulotukea. Muuten pidän sitä erittäin itsekkäänä tekona, koska tässä maassa tosi moni pienituloinen käy töissä ja maksaa veroja, ilman että siitä jää juuri mitään käteen.

Kovin pitkään meidän yhteiskunta ei toimi tällaisena, jos etuuksia tuolla tavoin väärinkäytetään. Valtio ottaa joka vuosi velkaa selvitäksen menoistaan, miten ajattelit että se velka maksetaan jos työkykyiset jäävät kotiin koska ei huvita käydä töissä?[/QUOTE]

Teknologia on kehittynyt huimasti, eikä näytä taanyumisen merkkejä. Yhä useampi voi alkaa vetää lonkkaa ja nauttimaan perheestään, ilman työn iestä.

Tämähän se on ollut aina tarkoituskin.

Yhtesikunnassa tulee olemaan kokoajan enemmän niinsanottuja työttömiä. Voi keskittyä järkevämpään toimintaan.

Työt voidaan myös jakaa tasaisemmin, niin ei tarvitse raataa niin vitusti.

 

["Kaisa"]

Toisaalta alkaa ymmärtää poliitikkojen kaipuuta saada lisää mahanmuuttajia kun suomalaisten asenne on tällainen.

 

[Keittiönoita]

Tarina on täysin tosi. Äitini ja isäni saivat hirveät raivarit ja miehen vanhemmat luulivat meijän tehneen vararikon ihan muuten vaan. kylläpä se omaakin päätä vähän palelee, kun ajattelee tätä kaikkea, mutta ihanaa kun ei ole kiirettä, ei kellon kanssa kilpaa juoksua! Voihan se olla, että parin vuoden päästä jo ahistaa, mutta sitten voi mennä taas töihin, sairaanhoitoalalla töitä riittää.

Miksi ette usko? Onko tuo muka niin ihanan kuuloista elämää tuo entinen?

Mietin, millä paikkakunnalla pystyy olemaan sairaanhoitoalan työtön. Siis että työkkäristä ei tule työhönosoituksia.

 

[sshssh]

Onnittelut, jos tämä ei pelkkä provo.

Mielestäni ei ole itsekästä, jos on perhe ja oma/puolison mielenterveys syystä tai toisesta rapistuu. Itse sanoin itseni irti vakinaisesta virasta valtiolla 1997. Työyhteisön ilmapiiri oli karsea ja sairastuin masennukseen. Sitä ei olisi kovin pitkään jaksanut ja ties minkälainen psyykkinen tila olisi jatkaessani ollut.

Tuostahan on mennyt jo pitkän pitkä aika. Edelleen masennus riivaa ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen kahden kouluikäisen pojan yksinhuoltajaisä ja siis kotona, mikä on lasten kannalta hyvä. En koe käyttäneeni tätä yhteiskuntaa hyväkseni sairastuttuani. Enkä ymmärrä sitä, että jos pariskunnan mielenterveys alkaa rakoilla ja tekevät tuollaisen ratkaisun, miksi siitä pitää nostaa kamala haloo. Olisitteko enemmän oikeutettuja yhteiskunnan tukiin, jos olisitte vielä vaikkapa vuoden verran jatkaneet työelämässä ja sitten totaalisen hermoromahduksen jälkeen työkyvyttömiä ja pahimmassa tapauksessa sairaalassa olon takia lapsi huostaanotettu? Sehän se onkin ilmaista - puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

 

[Köyhempi ja onnellisempi :)]

No en minä tiedä, miten meitä ei ole kutsuttu töihin, ei vaan ole. Ja siis neljä kuukautta sitten on lopetettu työt. Ja ei meiltä kyllä ole mitään hoitomaksuja vaadittu muuta kuin tuosta pikkukoulusta...en kai missään vaiheessa sitä ole ilmaiseksi väittänytkään?

Ja mikäli silleen käy, että ansiosidonnainen loppuu ja peruspäivärahalle tiputaan ni sitten mietitään uudestaan. Mutta en murehdi sitä vielä. Nautin niin kauan kuin tätä kestää! Nyt lähden vesijuoksemaan, kotiin Dallasille...

Rakkaat kanssaihmiset, en tunne yhtään huonoa omaatuntoa tästä. Sitten, jos joudumme toimeentulotuelle jne, varmaan tekee mieli takas töihin, mene ja tiedä. Voi olla, että ei. Niin plajon helpompaa, kun ei tartte stressata työelämästä!

Ja onhan meillä vielä toinen auto, jonka voi vielä myydä...ja miehellä ei sisaruksia, vanhemmilla iso, velaton maatila...

 

[etkö??]

Olen tehnyt 15 v töitä kuin hullu, enkä kertaakaan saanut mitään tukia. Mä olen elättänyt muita, ehkä jo aika nauttia niistä maksetuista verorahoista?


Data: sitäkin harkittiin. Mies oli kuitenkin niin sippi ja masennuksensa kanssa jo niin done, ettei halunnut. Minä puolestani burn outin partaalla.

Etkö kertaakaan saanut mitään tukia? Entäs lapsilisä? Äitiyspäiväraha? Ilmainen tai lähes ilmainen terveydenhuolto? Edullinen julkinenliikenne? Päivähoito, josta maksoitta ehkä 10% siitä, mitä vuorohoitokustantaa?
Olet siis kyllä osan maksuistasi saanut takaisin, usko vaan.
Mutta onnea teille rauhasta ja onnesta.

 

["vieras"]

Ja onhan meillä vielä toinen auto, jonka voi vielä myydä...ja miehellä ei sisaruksia, vanhemmilla iso, velaton maatila...

Niin että perintöä odotellessa

 

["Kaisa"]

Onnittelut, jos tämä ei pelkkä provo.

Mielestäni ei ole itsekästä, jos on perhe ja oma/puolison mielenterveys syystä tai toisesta rapistuu. Itse sanoin itseni irti vakinaisesta virasta valtiolla 1997. Työyhteisön ilmapiiri oli karsea ja sairastuin masennukseen. Sitä ei olisi kovin pitkään jaksanut ja ties minkälainen psyykkinen tila olisi jatkaessani ollut.

Ymmärrän että sinulla oli hyvä syy irtisanoutua ja tuollainen asia pitäisi olla ratkaistavissa muuten kuin että työntekijä kärsii. Jo ennen kuin työntekijä sairastuu.

Kyllähän työelämässä olisi paljon kehitettävää ja kauhealta kuulostaa jos et vieläkään ole työkykyinen.