Eräiden suomalaisen työmoraalin tyypillisten piirteiden nimittäminen "protestanttiseksi työn etiikaksi" sisältää usein yksinkertaistetun ja osittain virheellisen tulkinnan. Alkunsa se lienee saanut Max Weberin tunnetusta teoriasta, jonka mukaan uuden ajan kapitalismin juuret löytyvät protestantismin predestinaatio-opista, eli ajatuksesta, että maallisessa elämässä, esim. liiketoiminnassa hyvin menestyminen on osoitus Jumalan suosiosta. Tässä ajatuksessaan Weber lähti kuitenkin sveitsiläisen kalvinismin, ei Lutherin opeista.
Lutherin omasta työn etiikasta voidaan nostaa esiin neljä peruspiirrettä:
1. Ensinnäkin Luther arvosti työtä ja ahkeruutta. "Ihminen on luotu tekemään työtä, niin kuin lintu on luotu lentämään" kuuluu tästä asiasta tunnettu Lutherin lentävä lause. Työ kuuluu alkuperäiseen luomisjärjestykseen, eli Jumala on tarkoittanut, että ihminen tekee työtä tyydyttääkseen tarpeensa, eli "jokapäiväisen leivän", elannon ja muiden elämän tarpeiden hankkimiseksi työtä tekevälle ja hänen läheisilleen. Työ palvelee Jumalan tarkoitusta maailman ylläpitämisessä. Kaikki työ on turhaa, ellei Jumala siunaa sitä. Työtä arvostaessaan uskonpuhdistajat kritisoivat laiskuutta sekä ivailivat hyödyllisen tekemisen puutetta ja velttoa suhtautumista työhön.
2. Toinen olennainen piirre luterilaisessa työn etiikassa on käsitys kaiken oikean työn pyhyydestä. Luther kritisoi aikansa katolisen kirkon käsitystä työn jakamisesta pyhiin, eli kirkoissa ja luostareissa pääasiassa tehtävään työhön, ja maallisiin eli muihin töihin. Lutherille kaikki työ oli samanarvoista ja yhtä pyhää lukuun ottamatta luostarityötä, prostituutiota, ryöstelyä, kerjäämistä ja koronkiskontaa.
Tästä ajatuksesta kehittyi käsitys kutsumuksesta. Jumala on kutsunut kaikki ihmiset elämään kristittyinä ja vieläpä erityisesti omassa ammatissaan ja tehtävässään palvelemaan kanssaihmisiään ja yhteiskuntaa sekä siten Jumalaa. Hoitamalla oman maallisen työnsä hyvin, hän suorittaa kutsumustyötään, onpa hän sitten teurastaja tai leipuri, poliisi tai johtaja.
3. Kolmanneksi luterilaisessa etiikassa on selkeä käsitys työn tarkoituksen hengellisyydestä ja moraalista. Työn pääasiallisin tarkoitus on kirkastaa Jumalaa ja olla hyödyksi yhteiskunnalle. Luther arvosteli ihmisiä, jotka tekivät työtä ja hankkivat omaisuutta vain ajaakseen omia etujaan. Tähän liittyi neljäs kohta.
4. Vaikka arvostettiin ahkeruutta ja arvosteltiin laiskuutta, työssä oli oltava kohtuullinen. Työn teolle ja rahan hankkimiselle oli asetettava rajat. Työnarkomaanit eivät saa Lutherin tukea. Hän nimittäin sanoi, että "ahkeruuteen taipuvaisia" työntekijöitä ja heidän työnantajiaan tulee suojella heiltä itseltään.
Lähde: Jukka Paarma: Alustus Aikuiskoulutuksella kilpailukykyä, elämänlaatua ja tasa-arvoa seminaarissa Helsingissä 6.10.2003
