Erosin tänään ja nyt...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ei ymmärrä tunteita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ei ymmärrä tunteita

Vieras
Päivällä riitelin puolison kanssa, ja tuntui, että molemmat tajusivat eron olevan ainoa asia mikä pelastaa koko suhteen.
Yhteistä eloa melkein kuusi vuotta takana, naimisissakin asti.
Jotenkin asia tuntui järkevältä, elämä ollut yhtä alamäkeä parisuhteen kannalta. Tunteita kuitenkin on, ja ajatuksena ysyä ystävinä, mutta toimiiko se?
Tavaroiden jakamista jo miettinyt, että menee kaikki tasan, mutta esim. puhelin liittymät minun nimissä ja kesällä hankitut kytky puhelimet myös. miten nämä?
Ja tuleeko jossain vaiheessa suru? Nyt lähinnä koitan järkeillä tilannetta ja kuinka edetä.

Entä jos tämä ei olekaan oikea ratkaisu? Silti haluaisin olla "vapaa", elää päivät kuten minä haluan, mutta silti kaipaa toista suunnattomasti.

Ärgh! Onko pakko olla ihminen ja tunnerikas?
 
Kun asia tuntuu vaikealta?
Ja tosiaan, muutin suoraan kotoa puolisoni luokse, eli en ikinä asunut yksin.
Osaanko minä?
Olenko hullu kun haluan varmistaa, että molemmat saa hyvän alun omalle elämälle, esim petivaatteet ja pyyhkeet sekä astiat tasan, ei väliä kuka osti ja milloin, vaan että pärjää?
 
melkeinpä kaikkiin kysymyksiin mitä mietit, löytyy vastaus puolivuotta erilleen muuton jälkeen. Se miltä tuntuu olla yksin, olla eronnut, miltä tuntuu olla yhdessä, jakaa asiat jonkun kanssa....se kaikki ja sen merkitys selviää kun olet ollut sen puoli vuotta yksin. Ennen sitä, mene ja tiedä. Elämä yksin on joko oikea ratkaisu tai sitten ei, elämä jatkuu silti, koska sen on pakko jatkua. Silti vasta kun tiedät mitä on kun on ollut jonkun kanssa ja mitä on kun on yksin, voit vasta saada vastauksen kysymyksiisi.
 
Eiköhän aika salettiin jossain vaiheessa tule suru, kaipuu, katumus, miksi ei voisi vielä yrittää -fiilikset.

Mutta jos ootte intuitiolla eronneet ja sä ajattelet jo noin kattavasti noita käytännön asioita, niin eiköhän se ole silloin paras vaihtoehto. Olet ja olette menneet tunteella, pakko vaan mennä eteenpäin.. Nuo viralliset jutut hoituu kyllä, jos pysytte sen verran väleissä että voitte esim. nuo kytkypuhelimet+liittymät hoitaa..
 
Eiköhän aika salettiin jossain vaiheessa tule suru, kaipuu, katumus, miksi ei voisi vielä yrittää -fiilikset.

Mutta jos ootte intuitiolla eronneet ja sä ajattelet jo noin kattavasti noita käytännön asioita, niin eiköhän se ole silloin paras vaihtoehto. Olet ja olette menneet tunteella, pakko vaan mennä eteenpäin.. Nuo viralliset jutut hoituu kyllä, jos pysytte sen verran väleissä että voitte esim. nuo kytkypuhelimet+liittymät hoitaa..
Onkohan noilla säpinää menossa :)
Mervi Tapola suhteesta m
 
avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi...ainoastaan silloin on hyväksi erota, jos toinen on väkivaltainen, alkoholisoitunut tai muuten poissatolaltaan eikä hänen lähellään pysty elämään tervettä ja tasapainoista elämää...niin että kyllä väistämättä se suru tulee eron myötä ynnä muut ikävät ja pahat tunteet. toivottavasti sulla on lähellä ihmisiä, jotka tukevat ja kestät kaiken.
 
[QUOTE="RIIKKA";27653223]melkeinpä kaikkiin kysymyksiin mitä mietit, löytyy vastaus puolivuotta erilleen muuton jälkeen. Se miltä tuntuu olla yksin, olla eronnut, miltä tuntuu olla yhdessä, jakaa asiat jonkun kanssa....se kaikki ja sen merkitys selviää kun olet ollut sen puoli vuotta yksin. Ennen sitä, mene ja tiedä. Elämä yksin on joko oikea ratkaisu tai sitten ei, elämä jatkuu silti, koska sen on pakko jatkua. Silti vasta kun tiedät mitä on kun on ollut jonkun kanssa ja mitä on kun on yksin, voit vasta saada vastauksen kysymyksiisi.[/QUOTE]

Olen ihmeissäni, että joku sentään tällä palstalla antaa järkeviäkin neuvoja.

Ja ap:lle tsemppiä.
 

Yhteistyössä