Toggle sidebar

tänään havahduin siihen että olen aivan yksin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmmmmh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

hmmmmh

Vieras
mitään todellisia ystäviä minulla ei ole, vain hyvänpäivän tuttuja, yhteydenpito on yksipuolista, eli siis minä kyselen kuulumisia esim fb: ssä.

Olen yksinhuoltaja, exäni käytöksellään onnistui karkottamaan kaikki ystävät, 13v yhdessä oltiin. Nyt olen ollut sinkkuna kohta 2v, tuntuu etten uskalla edes miehistä haaveilla. Itsetunto on ihan nollissa...

Nytkin sain vapaan illan (tätini otti lapset yökylään) ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen ja täällä istun yksin litkimässä siideriä vailla mitään tietoa seurasta. Kun ei sellaista ole eikä tule. Kyllä liikun ulkona ja harrastuksissakin, eli ei ole siitä kiinni ettenkö missään kävisi ikinä.

Baariin ei huvita kun pelkkä sisäänpääsy maksaa niin paljon ettei sitten jäisi edes juotavaan rahaa, ylimääräistä kun ei yksinhuoltajalla ole pahemmin. Selvinpäin käperryn vain enemmän itseeni...

Sattuneista syistä myöskin aina uuteen ihmiseen tutustuessa olen varautunut, koska olen jotenkin tottunut siihen että ihmiset vain käyttävät hyväksi tai että jokaisessa on jotain musertavaa vikaa. En siis uskalla lähentyä kenenkään kanssa.

En tiedä mitä haen tällä aloituksella, kunhan avauduin.
 
[QUOTE="minä vain";27708761]Oletko työelämssä kuitenkin, että sitä kautta olet ihmisten kanssa tekemissä?[/QUOTE]

Olen, tosin työni on itsenäistä ja yksinäistä.
 
[QUOTE="Ninja";27708780]Eikö sinulla ole ketään ystävää kenen kanssa nauttia vapaasta illasta? Voi kuinka toivon että saisit nauttia elämästä![/QUOTE]

Eipä ole ei. Mietinkin tänään että soitan jollekin että tulisi viettämään iltaa mutta puhelinmuistiota läpikäydessä tajusin ettei ole ketään ketä kutsua.
 
Täällä toinen yksinäinen. Mulla on kyllä mies ja lapset, muttei yhtään ystävää. Ei edes kaveria tai tuttua. Ihan tavallinen talliainen olen, mutta uudelle paikkakunnalle muutettuani en vain ole saanut ystäviä :( Mistä päin olet?
 
[QUOTE="Emma";27708928]Täällä toinen yksinäinen. Mulla on kyllä mies ja lapset, muttei yhtään ystävää. Ei edes kaveria tai tuttua. Ihan tavallinen talliainen olen, mutta uudelle paikkakunnalle muutettuani en vain ole saanut ystäviä :( Mistä päin olet?[/QUOTE]

Pohjois-Suomesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmmmh:
Eipä ole ei. Mietinkin tänään että soitan jollekin että tulisi viettämään iltaa mutta puhelinmuistiota läpikäydessä tajusin ettei ole ketään ketä kutsua.
Click to expand...

Siis minä tein tänään tosi moneen kertaan saman jutun. Olisin lähtenyt kaverin luo/pyytänyt lasilliselle/syömään ulos tmv. Mutta ei ollut ketään ketä kutsua. Olisin siis lähtenyt kaverin kanssa ulos, jos mulla olisi kavereita.

Tai no, kavereita on, mutta kaikki on pienten lasten äitejä ja ei viiti edes kysyä, kun ei nekään kuitenkaan pääse sillon kerran kahdessa vuodessa, kun minä pääsisin.

Enkä kyllä olisi sitten päässytkään, kun mies otti itselleen saunaillan. Haistakoon.
 
Jos olisit ollut vähän lähempänä Helsinkiä, olisin kutsunut glögille ja jutustelemaan.. Taitaa olla vähän liikaa matkaa :(

En kai osaa muuta sanoa kuin että koita jaksaa olla aktiivinen paikallisissa kerhoissa tms. Onko siellä perhekahviloita tai sellaisia?
 
[QUOTE="hippå";27708997]Siis minä tein tänään tosi moneen kertaan saman jutun. Olisin lähtenyt kaverin luo/pyytänyt lasilliselle/syömään ulos tmv. Mutta ei ollut ketään ketä kutsua. Olisin siis lähtenyt kaverin kanssa ulos, jos mulla olisi kavereita.

Tai no, kavereita on, mutta kaikki on pienten lasten äitejä ja ei viiti edes kysyä, kun ei nekään kuitenkaan pääse sillon kerran kahdessa vuodessa, kun minä pääsisin.

Enkä kyllä olisi sitten päässytkään, kun mies otti itselleen saunaillan. Haistakoon.[/QUOTE]

Tuo loppuosa tekstistäsi oli niin tuttua avioliitossani. Olin vain itsestäänselvä lapsenvahti jos miehellä teki mieli mennä. : / Ja jos minä joskus menin sain kuulla siitä viikkoja, jopa vuosia jälkeenpäin... Onneksi ex on ex, eikä muuksi muutu :)

Näitä hetkiä jolloin mietin kuinka olisi pitänyt uskoa vanhempiani kun sanoivat että miehessä on jotain vikaa :D Mutta eipä olisi niitä lapsiakaan ilman häntä. Eli jotain hyvääkin...

Ehkä tässä vielä joskus löytää jonkun ystävän, tai useammankin. Tai oppisin edes olemaan sulkeutumatta itseeni....
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmmmh:
Meri-Lapista :)
Click to expand...

No, ei ihan naapurissa sitten.

Hirveätä sanoakin, mutta joskus toivoisin, että se ei enää tuliskaan kotiin tuolta saunaillastaan, että sais olla yksinhuoltaja, kun kerta käytännössä jo olen.

Oikeasti erotilanteessa se taistelisi lapsista viimeiseen asti, että saisi ne itselleen. Että helpompi kuitenkin näin. Vaikka vituttaakin. Mulla vaan pitää pärjätä tämän vitutukseni kanssa.

Ja olla yksin täällä kun lapset nukkuu.
 
[QUOTE="hippå";27709082]No, ei ihan naapurissa sitten.

Hirveätä sanoakin, mutta joskus toivoisin, että se ei enää tuliskaan kotiin tuolta saunaillastaan, että sais olla yksinhuoltaja, kun kerta käytännössä jo olen.

Oikeasti erotilanteessa se taistelisi lapsista viimeiseen asti, että saisi ne itselleen. Että helpompi kuitenkin näin. Vaikka vituttaakin. Mulla vaan pitää pärjätä tämän vitutukseni kanssa.

Ja olla yksin täällä kun lapset nukkuu.[/QUOTE]

tuskin saisi kun kerta olet ilmeisesti heidät melko yksinään hoitanut. oletko rekkautunut tänne? mietin vain että jos kuitenkin lapista olet niin haluaisin mielellään tutustua, täällähän ne välimatkat on muutenkin niin pitkiä, naapurikin voi olla kilometrien päässä :D (no ei ihan täällä kaupunkien keskustoissa, mutta noin yleisesti sanottuna :) )
 
Mene Umpitunnehliin ja sitte vaikka hmm onko täälä päin joku paikka missä missä olis ihmisiä, siis täällä meri-lapin alueela? Täältä palstaltakin varmaan voi löytää kavereita jotka ovat samalta suunnalta. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmmmh:
tuskin saisi kun kerta olet ilmeisesti heidät melko yksinään hoitanut. oletko rekkautunut tänne? mietin vain että jos kuitenkin lapista olet niin haluaisin mielellään tutustua, täällähän ne välimatkat on muutenkin niin pitkiä, naapurikin voi olla kilometrien päässä :D (no ei ihan täällä kaupunkien keskustoissa, mutta noin yleisesti sanottuna :) )
Click to expand...

En nyt tosissani eroa mieti. Sitä vaan, että väliin tuntuu, että ei ikävä tulisi, jos se lähtisi itse.

Olen Koillismaan suunnalta, joten on tässä välimatkaa kuitenkin useita satoja kilometrejä. En ole rekisteröitynyt. Tai olen, mutten muista salasanaa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmmmh:
Tuo loppuosa tekstistäsi oli niin tuttua avioliitossani. Olin vain itsestäänselvä lapsenvahti jos miehellä teki mieli mennä. : / Ja jos minä joskus menin sain kuulla siitä viikkoja, jopa vuosia jälkeenpäin... Onneksi ex on ex, eikä muuksi muutu :)

Näitä hetkiä jolloin mietin kuinka olisi pitänyt uskoa vanhempiani kun sanoivat että miehessä on jotain vikaa :D Mutta eipä olisi niitä lapsiakaan ilman häntä. Eli jotain hyvääkin...

Ehkä tässä vielä joskus löytää jonkun ystävän, tai useammankin. Tai oppisin edes olemaan sulkeutumatta itseeni....
Click to expand...

Tähän palatakseni, tänäänkin vain alkoi pakkaamaan saunakamppeita niin siinä vaiheessa selvisi, että minä en sitten ainakaan lähde tänä iltana mihinkään. Ja 5min päästä olinkin lasten kanssa keskenäni. Ei näistä etukäten varoitella. Ja miksi tarvisikaan, kun eipä hänellä ole esteitä menoilleen.
 
[QUOTE="hippå";27709335]Tähän palatakseni, tänäänkin vain alkoi pakkaamaan saunakamppeita niin siinä vaiheessa selvisi, että minä en sitten ainakaan lähde tänä iltana mihinkään. Ja 5min päästä olinkin lasten kanssa keskenäni. Ei näistä etukäten varoitella. Ja miksi tarvisikaan, kun eipä hänellä ole esteitä menoilleen.[/QUOTE]

Samassa tilanteessa tunsin oloni kynnysmatoksi. Piiaksi.
Jännää miten sitä tajusi miten väärin asiat on mutta ei niille halunnut edes tehdä mitään.

Voisin sanoa (mitenkään puuttumatta teidän tilanteeseen) että omalla kohdallani ero kasvatti minua naisena, ihmisenä... En ole lainkaan varma että enää mitään miestä haluaisinkaan :D Mutta ystäviä, ystäviä kaipaan... Jotain toistakin kuin äiti jolle soittaa kun jotain elämässä tapahtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmmmh:
Samassa tilanteessa tunsin oloni kynnysmatoksi. Piiaksi.
Jännää miten sitä tajusi miten väärin asiat on mutta ei niille halunnut edes tehdä mitään.

Voisin sanoa (mitenkään puuttumatta teidän tilanteeseen) että omalla kohdallani ero kasvatti minua naisena, ihmisenä... En ole lainkaan varma että enää mitään miestä haluaisinkaan :D Mutta ystäviä, ystäviä kaipaan... Jotain toistakin kuin äiti jolle soittaa kun jotain elämässä tapahtuu.
Click to expand...

No joo, jos tuosta joskus pääsen, niin uutta miestä en ole vailla. En varmasti. Vaikka elintaso laskisi, niin elämänlaatu kasvaisi. Elättäjää en tarvisi.

Sellaisia ystäviä minäkin kaipaan, joille voi kertoa kaikki ilman, että tarvii mitään suodattaa tai pitää mitään kulissia yllä.
 
[QUOTE="hippå";27709393]No joo, jos tuosta joskus pääsen, niin uutta miestä en ole vailla. En varmasti. Vaikka elintaso laskisi, niin elämänlaatu kasvaisi. Elättäjää en tarvisi.

Sellaisia ystäviä minäkin kaipaan, joille voi kertoa kaikki ilman, että tarvii mitään suodattaa tai pitää mitään kulissia yllä.[/QUOTE]

Minulla elämänlaatu kasvoi sadalla prosentilla. Nyt vasta, eronneena tajuan etten ollut onnellinen vaikka sitä itselleni uskottelin.

Ihana huomata että vaikkapa sitten täältä löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät ja juttelevat :heart:
 
ei ole mullakaan ketään, kukaan ei soita ja kännykän yhteystiedoissa on tällähetkellä 2 ihmisen numero kun vaihdoin puhelinta ja nuo ovat ainoat joita tarvitsen ja nekin sukulaisia.

Voi mennä viikko ennenkuin joku ottaa yhteyttä, fb:ssä on kavereita mutta ehkä kerran kuukaudessa joku kysyy mitä kuuluu.

Ikää parikymmentä.. ei hyvin mene
 
Alkuperäinen kirjoittaja niii:
ei ole mullakaan ketään, kukaan ei soita ja kännykän yhteystiedoissa on tällähetkellä 2 ihmisen numero kun vaihdoin puhelinta ja nuo ovat ainoat joita tarvitsen ja nekin sukulaisia.

Voi mennä viikko ennenkuin joku ottaa yhteyttä, fb:ssä on kavereita mutta ehkä kerran kuukaudessa joku kysyy mitä kuuluu.

Ikää parikymmentä.. ei hyvin mene
Click to expand...

Mullakin on puhelin hiljaa kyllä, jos en itse ota yhteyttä johonkin. Pakko lasten takia vaan pitää puhelin päällä. Facessa en edes ole, niin en tiedä totuutta. En ole kenellekään mitään.
 
[QUOTE="hippå";27709647]Mullakin on puhelin hiljaa kyllä, jos en itse ota yhteyttä johonkin. Pakko lasten takia vaan pitää puhelin päällä. Facessa en edes ole, niin en tiedä totuutta. En ole kenellekään mitään.[/QUOTE]

Mäkin kuitenkin koulussa ja työelämässäkin ollut paljon. Mutta ihmeellistä ettei kukaan huoli kaveriksi, onhan tämä uusi paikkakunta mutta asunut täällä jo yli 5 vuotta kuitenkin.

Olis kiva kun joku sanois että mistä kiikastaa niin voisin vaikka yrittää muuttaa itseäni. Ärsyttää kun yrittää olla ystävällinen ja mukava kaikille mutta työn ja koulun ulkopuolella ketään ei kiinnosta enää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niii:
Mäkin kuitenkin koulussa ja työelämässäkin ollut paljon. Mutta ihmeellistä ettei kukaan huoli kaveriksi, onhan tämä uusi paikkakunta mutta asunut täällä jo yli 5 vuotta kuitenkin.

Olis kiva kun joku sanois että mistä kiikastaa niin voisin vaikka yrittää muuttaa itseäni. Ärsyttää kun yrittää olla ystävällinen ja mukava kaikille mutta työn ja koulun ulkopuolella ketään ei kiinnosta enää.
Click to expand...

pitää löytää ihmisiä, jotka itsekin muuttaneet. Ne joilla vanhemmat samalla paikkakunnalla ja pitempiaikaiset kaverit, käyttävät vain hyväkseen uusia tuttavuuksia, miksei vanhempiakin.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa