Mistä tietää että ero on...

[ero mielessä]

Mistä tietää että on se viimeinen vaihtoehto?

 

[Ken guru]

Onko tämä kompa vai kysymys vain vahingossa noin hassusti muotoiltu?

 

["Maatushka"]

Siitä, että kaikki muut vaihtoehdot on jo käytetty.

 

[Lilith Le Nuit]

Ainakin silloin jos eroaa siksi että haluaa pysyä hengissä.

 

[njaah]

Mikä parisuhteessanne on suurin ongelma?

Sen tietää siitä, että ongelma/ongelmat rassaavat kokoajan eivätkä ne häviä vaikka yrittää.

 

[Itse tiesin tästä ajatuksesta]

Kun ajattelet ja olet vakuuttunut, että sinulle elämä ilman häntä on parempaa.

 

["mama"]

No yksi hyvä merkki ainakin on se, että nautit olostasi kotona yksin ollessasi ja aina kun puoliso saapuu kotiin, päällimmäinen tuntemuksesi on pelkkä ärsyyntyminen ja siis IHAN JOKA KERTA.

 

[mamuska7]

Mulle avioliittoneuvoja antoi tehtävän: laita paperille 10 syytä miksi kannattaa erota ja miksi ei.
Mun listaan ei tullut yhtään kohtaa miksi ei kannattaisi erota

Eli erosimme ja avioliittoneuvojan mukaan monelle käy niin että huomaakin että ei haluakkaan erota ja palataan taas yhteen.
Meille ei känyt niin -onneksi-. Nyt on erittäin hyvät välit ex:n kanssa, olemme kavereita, lastemme vanhempia, mutta ei enää koskaan pariskunta

 

[ap.]

Olen jo vuoden verran miettinyt jatkuvasti eroa. En saa ajatusta mielestäni vaan tosiaan tuntuu päivittäin olevan mielessä. Meillä on 5v suhde takana ja olemme uusperhe. Molemmilla on lapsia entisistä liitoista, mutta ei yhteisiä lapsia ja elämä on usein aika kaaottista. Tuntuu ettei kukaan löydä paikkaansa koska me miehen kanssa ajatellaan asioita erinlailla. Kahdestaan tulemme kyllä hyvin toimeen ja pahempia ongelmia ei ole mutta arki on sitten toinen... Olen hyvin väsynyt meidän arkeen ja tuntuu että helpommalla pääsen jos eroaisimme, mutta sitten mietin lapsia. Kuinka he tähän suhtautuvat kun ovat joutuneet jo kerran kokemaan perheen hajoamisen. mies on erittäin tärkeä lapsilleni ja tuntuu että meidän ero on lapsille kovempi kuin aikoinaan ero isästä. Olivat niin pieniä vielä silloin. Ja haluaisin minäkin nähdä miehen lapsia niin kauan olemme tuntreneet ettei voi vaan "hylätä" lapsia. Ja myös mietin kuinka mies pärjää esim taloudellisesti jos eroamme.... Eihän hän voi yksiössä asua kun on lapsia ja muistan kuinka tiukilla mies oli kun aloimme seurustelemaan kun asui yksin isossa asunnossa kun yksiöön ei mahdu silloin kun lapset on hänen luona. Mutta elämä/arki tätä hullun myllyä pyörittäessä on liian kaaottista ja raskasta minulle.

 

["minävaan"]

Olen jo vuoden verran miettinyt jatkuvasti eroa. En saa ajatusta mielestäni vaan tosiaan tuntuu päivittäin olevan mielessä. Meillä on 5v suhde takana ja olemme uusperhe. Molemmilla on lapsia entisistä liitoista, mutta ei yhteisiä lapsia ja elämä on usein aika kaaottista. Tuntuu ettei kukaan löydä paikkaansa koska me miehen kanssa ajatellaan asioita erinlailla. Kahdestaan tulemme kyllä hyvin toimeen ja pahempia ongelmia ei ole mutta arki on sitten toinen... Olen hyvin väsynyt meidän arkeen ja tuntuu että helpommalla pääsen jos eroaisimme, mutta sitten mietin lapsia. Kuinka he tähän suhtautuvat kun ovat joutuneet jo kerran kokemaan perheen hajoamisen. mies on erittäin tärkeä lapsilleni ja tuntuu että meidän ero on lapsille kovempi kuin aikoinaan ero isästä. Olivat niin pieniä vielä silloin. Ja haluaisin minäkin nähdä miehen lapsia niin kauan olemme tuntreneet ettei voi vaan "hylätä" lapsia. Ja myös mietin kuinka mies pärjää esim taloudellisesti jos eroamme.... Eihän hän voi yksiössä asua kun on lapsia ja muistan kuinka tiukilla mies oli kun aloimme seurustelemaan kun asui yksin isossa asunnossa kun yksiöön ei mahdu silloin kun lapset on hänen luona. Mutta elämä/arki tätä hullun myllyä pyörittäessä on liian kaaottista ja raskasta minulle.

Pitäisikö sinun kuitenkin miettiä itseäsikin ja omaa jaksamista? On hienoa, että ajattelet myös miestäsi ja sitä, miten hän yksin pärjäisi, mutta pitkässä juoksussa nuin et pääse eroon ongelmastasi. Ja ethän sinä ilkeyttäsi pui mielessäsi näitä ongelmia.

Jos haluat muutosta niin sen eteen on parempi tehdä jotain. Ei itsestään mikään muutu. Ja joskus ihmissuhteet päättyy, mutta sen päätökseen saattaminen mahdollistaa uuden, paremman elämän alkamisen. Ymmärrätkös? =)

 

["vieras"]

No eiks ero ole parisuhteen viimeinen vaihtoehto No ei vais. Erot on kamalia ja sitä mieluusti siirtää ja siirtää ja kituuttaa ja venyttää omia ja muiden jaksamista ihan viimeiseen asti. Mutta siitä tietää lopulta ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin ero, kun miettii omaa oloa ja sitä mitä siellä ihan sydämen sopukassa tuntee, karsii siitä ihan kaikki ylimääräiset asiat pois ja kysyy itseltään, että haluanko minä olla tuon miehen/naisen kanssa? Ja kyllä se vastaus tulee jos itelle on rehellinen. Tyypillisesti kuitenkin siihen päälle tulee heti sitten "mut meillä on lapset, ja miten minä/hän rahallisesti sitten ja missä me asutaan ja miten lapset pärjää ja entä jos se ei olekkaan oikea ratkaisu, entä jos kaikki menee pieleen ja minua pelottaa ja lapsia pelottaa ja itkettääkin jo etukäteen ja jälkikäteen?" Ja kappas, ero onkin yllättäen kamalan monimutkainen ja hankala juttu.

Itse olen aina tehnyt itelleni tuon rehellisen kysymyksen ja antanut rehellisen vastauksen ja sen jälkeen alkanut järjestellä asioita siihen suuntaan mitä oma olo kertoo. Aikaa on tietenkin mennyt kun on kerännyt rohkeutta. Mutta joku tuossa rehellisyydessä omaan itseen tekee stopin sille jahkailulle. Näin mulla. Toivottavasti ei ikinä enää tarvi erota.

 

["pelkuri"]

Olen itse tässä myös mietinyt eroa ja tullut siihen loppu tulokseen että ei enää muuta vaihtoehtoa ole kuin ero. Mutta suurin kysymys: Kuinka kertoa miehelle että tahdon erota?

 

["vieras"]

[QUOTE="mama";27796279]No yksi hyvä merkki ainakin on se, että nautit olostasi kotona yksin ollessasi ja aina kun puoliso saapuu kotiin, päällimmäinen tuntemuksesi on pelkkä ärsyyntyminen ja siis IHAN JOKA KERTA.[/QUOTE]


*tykkään*