Vihoviimeisen kerran...

[LJAV]

Tiedän et oon jankannu tätä asiaa aika pakkomielteisesti tällä palstalla jo useamman kerran, mut kysytään nyt vielä kerran ja tää on tosissaan sit viimenen kerta koska tulevana viikonloppuna toivon mulle tapahtuvan tän kyseisen asian kans jotain hyvää...

Mut ei siitä nyt enempää!

Eli:

Mua kiusattiin ylä-asteella paikkakuntani ja kouluni isoimmaks huoraks. Mä en ollu kenenkään kanssa pannu, mutta näköjään sen maineen sai ihan sillä et sääti vaan useiden poikien kanssa ja oli useita about viikon pitusia seurustelu"suhteita" joskus penskana, yritti varattuja, sillosten "kavereiden" jätkiä... Otti itestään hyvin sekstisiä kuvia ja piti itseään jonain seksipommina, idolina joku turhan päivänen julkkis Martina Aitolehti...

Tiedän et oon ollu varmaan aika HANURISTA!

Ja nyt kun oon n. täys-ikänen niin toivois vaan et ois voinu jättää koko paskan tekemättä ja hävettää nuo jutut tosi paljon et en oo osannu olla ees tuon vertaa siistimpi ja siveliäämpi..... ja toisaalta taas naurattaa miten perseestä sitä on voinukkaan tuossa iässä olla. mut sit taas ei naurata se millasta tuskaa se kiusaaminen ja halveksunta tuotti, paljon päänsisäsiä ongelmia ja pahaa oloa..... :'( sit kun ne asiat lähti vielä muotoutumaan sillä tavalla et puoletkaan niistä ei ollu totta, puhuttiin et oon pannu yleisten paikkojen vessoissa jne. väitettiin että puhun paskaa, siitä, siitä ja siitä. Mua uhattiin hakata ja uittaa vessanpöntöissä. Ja henkistä väkivaltaa koin joka päivä huutelua, haukkumista, juoruilua, naureskelua, mulkoilua, pyrittiin eristää kaikista ihmistä... on mua tönitty ja lyötykin. Mä rakastuin ensimmäisen kerran kunnolla 13-vuotiaana, mut mulla ei ollu mitään mahkuja ruveta niin vakavaan suhteeseen kuin tuossa iässä vaan voi niin sen tyypin kanssa mun kyseisen maineen takia.....

Oisin voinu itekkin tehdä joitain asioita todellakin toisella tavalla eli vikaa on myös mussa, osaks varmaan sen maineeni ansaitsinkin. Mut silkan lapsellisuuden takia toi kaikki paska mitä tuossa on, tuntuu järkyttävälle.....

Mua tullaan aina pitämään pahana ihmisenä ja mua vihaa vaan kaikki silloset samassa koulussa olleet henkilöt varmaan.

Tilanne on nyt kuitenkin se, että mä tahtoisin muuttaa ja alottaa elämän alusta, päästä elää vielä viimesen kerran sitä nuoruutta mikä on tähän asti tuntunu jäävän elämättä tuon kiusaamisen takii.. Tein vaan sen virheen, et sanoin väärälle ihmiselle siitä minne aion muuttaa ja se tietty kertoo mun kiusaajille ja ne muuttaa sinne tai ainaki osa ja helvetti alkaa alusta koska ne vihaa mua niin paljon ???? mitä ootte mieltä?

 

["MÄS"]

tiiän ton tunteen ku haluaa muuttaa ha aloittaa elämän alusta :S en tajuu mite jotkut kehtaa kiusata esim. koulussa? ite en oo ikinä onneks ollut kiusattu/kiusaaja mutta uskon ettei se tunnu ainakaan kivalta! VOIMIA, PAAALJON VOIMIA JA JAKSAMISIA SINULLE

 

[Muutosten tuulet]

Nuorena tulee todellakin tehtyä typeriä juttuja, jollei ole hyviä esikuvia.

Hesaan on moni muuttanut, koska täällä saa olla rauhassa. Muuta tänne, vaihda puhelinnumero, hanki ystävät harrastusten ja työn kautta, katkaise välit edelliseen elämän. En usko, että kukaan muuttaa sun perässä vain sinua kiusatakseen. Muutto on niin iso homma.

Ja mikä tärkeintä, muuta elämäntyyliisi täysin toisenlaiseksi. Älä pilaa vanhalla tyylillä elämääsi. Baareissa käyvät saavat helposti tietyn leiman.

Tsemppiä!

 

["vieras"]

Ja mitä vanhemmaksi tulee, niin tajuaa, että melkein kaikki nuoret ja nuoret aikuisetkin töppäilee, ja sit sitä kasvaa aikuiseksi, toivottavasti. Joten anna itsellesi anteeksi, ja yritä painaa vanhat jutut pois mielestä. Niillä ei ole muutaman vuoden päästä mitään merkitystä. Nyt sulle alkaa muodostua mielikuva siitä, millainen oikeasti olet, ja millainen haluat olla. Anna sen vaan voimistua, ja kohtele jokaista tapaamaasi ihmistä ystävällisesti, ja siten kuten nyt haluat ihmisten sut tuntevan. Siten kaikki, jotka sut tapaa huomaavat, että sinähän olet hyvä tyyppi. Ei tarvii karata toiselle paikkakunnalle, vaan nyt elät niin kuin haluat elää. Pitää voida olla oma itsensä, ja pitää pystyä unohtamaan jotkut murrosikäisenä tehdyt jutut. Et ole ainut josta on joskus tuntunut noin

 

[Leilei]

No ei ne nyt sun perässä muuta vaan kiusatakseen sua, haloo! Tunnut aika epätasapainoiselta ja huonon itsetunnon omaavalta ihmiseltä. Sen kun muutat ja alotat alusta jos se tekee sut onnelliseks.

 

["minä vaan"]

Unohda kokonaan tollaset tyypit jotka tekee elämästäsi helvettiä. Keskity omaan elämääsi ja vaihda kaveripiiriä, hanki uusia ystäviä. Itse tiedät parhaiten millainen ihminen olet, eikä muiden juorujen pidä antaa vaikuttaa sinun suhteisiisi. Älä häpeä aikaisempia tekojasi, varsinkaan kun et mitään vakavaa ole tehnyt.
Muuta toiseen kaupunkiin vaikka opiskelujen takia, uudessa koulussa saat tekemistä ja uusia ystäviä. Helsinkiin muuttaminen ei ole ainoa vaihtoehto, oma kokemukseni on että Helsinkiläiset ovat pinnallisia ja itsekkäitä oman, tosin ei heitäkään voi yleistää.

 

[Voi sinua]

Eihän ne nyt hyvänen aika muuta sun perässä. Ja jos oikeesti oot täysikäinen, niin nyt lopetat joidenkin kiusaajien pelkäämisen. Vaihda kaverit, liiku eri porukoissa. Sitä minä en oikeasti tajua, miten ihmiset liikkuu näissä porukoissa, joissa pitää varoa sanomisiaan ja joissa haukutaan ja kiusataan.

 

[LJAV]

Olen saanut tehdä mitä vaan. Eikä mua oo sen kummemmin pyritty kieltämään missään asiassa tai laittamaan rajoja. Eikä ne kotiolot muutenkaan oo aina niin rauhalliset ollu, isä vaan juo joka päivä ja äiti haastaa riitaa sen kanssa ja sitten ne tappelee. Tota ollu koko mun ikä niiden kanssa...

Sitten mietin, et voisko noilla epätasapainosilla kotioloilla voinu olla mitään merkitystä siihen et mä lähdin sekoilemaan poikien kanssa tuolla tavalla. Hainko jotain rakkautta, hyväksyntää ja just tämmöstä, mitä en tuntuvasti kotoo oo oikeen saanu...

Ehkä osaks.

Mut totuus on kuitenkin se, et emmä tosta kaikesta muita voi syyttää. Vikaa on myös ittessäni kun oon menny tekee tollasta. Mutta kasvatus ja selvät rajat ois voinu tehdä ihmeitä ja mun luonteesta nyt löytyy kanssa semmonen hyvin paljon erotiikkaa rakastava puoli, mut se homma on nyt niin et kun mitä aikuisemmaks tulee sitä paremmin sä osaat sitä hallita, etkä sohi tuonne, tänne, sinne sitä aivottomana just teini-iän alottaneena kakarana ja pahimmassa murrosiän pauloissa olevana... Opit ymmärtämään, mikä on soveliasta käytöstä naiselta ja mikä ei. Sen tässä on tosiaan saanu oppii ja kovan kantapään kautta !

Vaikka tuntuvasti täällä vielä vaikuttaa monien satojen, tuhansien vuosien sitten olleet seksuaaliset arvot. Eli nainen ei saa harrastaa edes seksiä useiden miesten kanssa saamatta leimaa, mutta mies saa panna kyllä useiden naisten kanssa ja olla kunkku. Niin mielummin mä elän noin siveliäästi kun kärsin järkyttävästä leimasta ja en koe muutenkaan et ois tarve panna kaikkia edes aikuisempanakaan kun oo tehny sitä nyttenkää..

Nyt haluis tasapainottaa vaan oman elämän: voida hyvin, ois ystäviä, poikaystävä... poikaystävän kanssa joskus 20-30v sit lapsia kun on yhteistä elämää useampi vuosi takana. Tuntuu et noilla entisillä sekoiluilla oon pilannu mahdollisuuden saada sellasen miehen minkä haluisin ja perheen. Se on ehkä kaikista kivuliainta. mun sekoiluvuodet on menny nyt ohi.......

Enkä mä pääkaupunki seudulle halua, en tykkää. Pohjosessa ois mukavampi asua.

 

[LJAV]

on tossa asiassa se et tää henkilö jolle kerroin niin vielä kertoessaan niille mun kiusaajille sanoo et " SE PELKÄÄ sitä että te muutatte sen peräs ja alatte kiusaa sitä uudestaan "

Just toi kun se sanoo et mä pelkään sitä... nii mä ite pelkään siinä just sitä, et se on sellanen mikä laukasee sen vimman et ne lähtee tai ainaki osa uudestaan mun perään ja haluu paskoo aikuisuudenkin mun elämästä kun ovat paskoneet jo 5 vuotta mun lapsuudesta ennen täys-ikää...

Musta tuntuu et ne vaan nauttii siitä et mä pelkään ja mitä enemmän sekasin menisin, sitä paremmat naurut ne saa.

Se et sanoin jo sille yhelle tyypille tosta mun pelosta, nii ei se ees vakavasti ottanu mua ja et ois ollu luottamuksen arvonen niinku koskaan ikinä ja jättäny kertomatta toisten asioita... vaan nauro vaan hyvin kevyesti ja ehkä vähän ilkee mielisestikkin et " tiiätkö toi ei oo ihan normaalia " ja haukku mut pystyyn siitä, että en luota siihen tai sen jätkään jota en ees tunne...

 

["minä vain"]

mä oon jonkun kertaa lukenu näitä sun alotuksia, ja joka kertaa mietin samaa asiaa.
Miksi ihmeessä ne kiusaajat muuttas sun perässä mihinkään?
Niilläkin on omat elämänsä. Yhtäkkiä vaan laittaisivat kamat kasaan, irtisanoituisivat töistään tai opiskelupaikoistaan sen takia että SINÄ oot päättänyt muuttaa. Ihanko oikeasti?!?
Kaiken järjen mukaan sun pitäis olla näille ihmisille aika yhdentekevä ihminen kun kerran kiusaavat sinua. Miksi silloin pistäisivät omat elämänsä uusiksi sinun vuoksesi?

 

["vieras"]

Niin on keskenkasvusia nuo sinun jutut, että oletkohan edes täysikäinen.

 

[EB]

Mä rakastuin ensimmäisen kerran kunnolla 13-vuotiaana, mut mulla ei ollu mitään mahkuja ruveta niin vakavaan suhteeseen kuin tuossa iässä vaan voi niin sen tyypin kanssa mun kyseisen maineen takia.....

Siis häh...?

 

[Pikku Britannia]

Tulee mieleen Pikku Britanniasta se pinkki tuulipukuinen yeah but no but yeah but...

 

[LJAV]

Okei.

Mut mä voin sanoo et mä en täydellisesti pysty tohon... ja sellanen ihminen joka pystyis, elää niin et sua hiilostetaan joka päivä siel tuppukyläs ja sua vihaa lähes kaikki ja sä joudut joka päivä menee pakosti sellaseen paikkaan missä sulle tehdään sitä pahaa eli kiusataan ja sä et pysty ite siihen vaikuttamaan koska sulla on oppivelvollisuus. Niin tota... se et ei ois pystyny välittään tosta nii ihmisen pitäis olla: kuuro, sokea ja tunnoton et ei tunne ees jos joku lyö tai tönäsee sua!

Ja sit kun saat trauman ja rupeet pelkää tälleen kaikkii ihan hullultakin kuulostavia asioita, niin se et sun aivot ei enää toimi täysin normaalisti asioiden suhteen, nii sitä vaikeemmaks vieläkin muodostuu se et jos pitäs olla välittämättä... Ei se vaan onnistu enää

Ja jos luonteenpiirteistäski löytyy se piirre et oot aika herkkäkin. Sekin vaikeuttaa entisestään sitä.

Tästä mä tiedän että mä en ikinä haluu esimerkiks enää sellaseks julkkikseks kun joku Martina, ei mulla pää kestä tällästä tai oo muutenkaan haluja kyseiseen hommaan, mä haluun niinku elää rauhas...

 

[~fruity~]

Minäkin olin joskus ylä-asteella koulukiusattu, päälleni syljettiin, huoriteltiin jne.

Lopulta sain tarpeekseni kiusaamisesta ja sen sijaan että olisin pelännyt kiusaajiani, näytin heille ettei minua kiinnosta heidän puheet. Tiesin itse ettei se ollut totta. Lopulta kiusaus loppui, kun kiusaajat huomasivat ettei minua kiinnosta.

Ja toisekseen, jos olet itsekin kasvanut noista ajoista niin luulisi että heidän ajatusmaailmansa olisi myös muuttunut ajan myötä. Toki monet ovat epäkypsiä vielä aikuisinakin, mutta se onkin asia erikseen.

 

[~fruity~]

Mä rakastuin ensimmäisen kerran kunnolla 13-vuotiaana, mut mulla ei ollu mitään mahkuja ruveta niin vakavaan suhteeseen kuin tuossa iässä vaan voi niin sen tyypin kanssa mun kyseisen maineen takia.....

Kukaan 13-vuotias ei kyllä tiedä rakkaudesta mitään, saati vakavasta sitoutumisesta. Vai oletko edelleen tuota mieltä, että olisit ollut 13-vuotiaana tarpeeksi kypsä sitoutumaan toiseen ihmiseen?

Ja mitä tarkoittaa n. täysi-ikäinen?

 

[LJAV]

" mä oon jonkun kertaa lukenu näitä sun alotuksia, ja joka kertaa mietin samaa asiaa.
Miksi ihmeessä ne kiusaajat muuttas sun perässä mihinkään?
Niilläkin on omat elämänsä. Yhtäkkiä vaan laittaisivat kamat kasaan, irtisanoituisivat töistään tai opiskelupaikoistaan sen takia että SINÄ oot päättänyt muuttaa. Ihanko oikeasti?!?
Kaiken järjen mukaan sun pitäis olla näille ihmisille aika yhdentekevä ihminen kun kerran kiusaavat sinua. Miksi silloin pistäisivät omat elämänsä uusiksi sinun vuoksesi? "

Mut kai mä jotenkin aattelen sen niin et ne aattelis et ne voi saada mukavan elämän itselleen siellä lähelläkin mua, uusia ystäviä, töitä ja opiskella sielläkin... mut siinä samassa saisivat vihaltaan tuhota jatkossa munkin elämää ja saada siitä hyvää naurua ja viihdykettä

 

[LJAV]

Selvennämpäs sitä teille seuraavaksi. =)

Oon samaa mieltä jälkikäteen siitä, ettei 13v tiedä hevonpieruakaan oikeasta rakkaudesta mitä oon tässä kasvaessani vaan huomannut... sillon sitä kuvitteli olevansa jo niin iso ja järkevä muissakin asioissa, mut totuus on ihan toinen...

Sanotaan et pientä kypsymistä ja ajatusten muutosta koin tossa 16v. iässä ekan kerran sillain kunnolla ja siitä lähtien se on tuntunu vaan voimistuvan ja voimistuu varmaan vielä paljon lisääki...

Mut ekan kerran mä kuitenkin seurustelin jo tosi nuorena, 10-vuotiaana.....

Mun vanhemmatki ties siitä asiasta, mut ne ei pyrkiny lyömään sitä juttua poikki. Jos mulla ois oma lapsi, niin emmä antais sen 10-vuotiaana seurustella, kyllä mä pyrkisin katkomaan sen homman tavalla millä hyvänsä.

No sit viidennellä ja kuudennella luokalla niitä poikaystäviä kertykin rutosti... mä olin viikon aina jonkun kanssa, jätin, vaihdoin uuteen........ Kai se oli just sitä kypsymättömyyttä, et ei toi enää kiinostakkaan mua ja heitin sit menemään ja sähläsin jonkun uuden kans kohta jotain. Siihen jäi niinku jotenkin koukkuun. Ei osannu enää olla yksin... :x

No toi oli sit tollasta paskaa tossa välissä, millon lähdin kertaa tiedostamattani sitä pohjaa alle huoran maineelleni.

13-vuotiaana sitten tutustuin yhteen pari vuotta vanhempaan poikaan ja mussa leimahti semmoset tunteet mitä en ollu ikinä tuntenu. Ja mä tunsin sitä samaa tunnetta koko ylä-asteen läpi. Eli useamman vuoden ja aiemmin oikeen kukaan poika ei ollu merkinny mulle mitään, korkeintaan ehkä viikon ajan... :/ nii tossa kävi jotain semmosta ihan erillaista ja sykähdyttävää. Eli kaippa mä myönnän sen sellaseks ensirakastumiseks. Toi kaikki muu vaan on ollu pelkkää pelleilyä...

 

[Elizabeth Bennet]

Ei oo kyllä järjen hiventäkään sun ajatusten juoksussa.

Luulen, että tarvisit jotain keskusteluapua, että saisit ajatuksesi kontrolliin ja elämääsi jotain järkeä.

Usko jo hyvä ihminen, ei KUKAAN muuta kenenkään koulukaverin perässä kiusatakseen sitä. Muuta pois sieltä tuppukylästä johonkin kaupunkiin, kasva aikuiseksi ja unohda nuo menneisyyden paskat, jookos?

 

["minä vain"]

" mä oon jonkun kertaa lukenu näitä sun alotuksia, ja joka kertaa mietin samaa asiaa.
Miksi ihmeessä ne kiusaajat muuttas sun perässä mihinkään?
Niilläkin on omat elämänsä. Yhtäkkiä vaan laittaisivat kamat kasaan, irtisanoituisivat töistään tai opiskelupaikoistaan sen takia että SINÄ oot päättänyt muuttaa. Ihanko oikeasti?!?
Kaiken järjen mukaan sun pitäis olla näille ihmisille aika yhdentekevä ihminen kun kerran kiusaavat sinua. Miksi silloin pistäisivät omat elämänsä uusiksi sinun vuoksesi? "

Mut kai mä jotenkin aattelen sen niin et ne aattelis et ne voi saada mukavan elämän itselleen siellä lähelläkin mua, uusia ystäviä, töitä ja opiskella sielläkin... mut siinä samassa saisivat vihaltaan tuhota jatkossa munkin elämää ja saada siitä hyvää naurua ja viihdykettä

Mutta oikeesti, muuttaisivat KOKO elämänsä sen takia, että voisivat kiusata sinua?! On vaan niin kauheen pieni mahdollisuus että näin kävisi. Ja miten se konkreettisesti tapahtuis? Vuokraisivat samasta talosta asunnon vai? Ja vaikka muuttaisivatkin, niin eihän sun tarvis olla niiden kanssa tekemisissä! Tai sitten muutat toiselle paikkakunnalle etkä kerro sitä muille.
Musta tuntuu jotenkin hämmentävältä että ajattelet näitten ihmisten muuttavan sun perässä maailman ääriin. Ihan kuin olisit heille maailman tärkein ihminen. Kun todellisuudessa kuitenkin kiusaavat sinua. Etkö itse huomaa kuinka nurinkuriset ajatukset sulla on?

 

[LJAV]

" Minäkin olin joskus ylä-asteella koulukiusattu, päälleni syljettiin, huoriteltiin jne.

Lopulta sain tarpeekseni kiusaamisesta ja sen sijaan että olisin pelännyt kiusaajiani, näytin heille ettei minua kiinnosta heidän puheet. Tiesin itse ettei se ollut totta. Lopulta kiusaus loppui, kun kiusaajat huomasivat ettei minua kiinnosta.

Ja toisekseen, jos olet itsekin kasvanut noista ajoista niin luulisi että heidän ajatusmaailmansa olisi myös muuttunut ajan myötä. Toki monet ovat epäkypsiä vielä aikuisinakin, mutta se onkin asia erikseen. "

Pyrin olemaan huomioimatta heitä.
En kertonut opettajille, en vanhemmille, et asiaa oltas alettu käsittelee...

Toivoin vaan, et jos oon nyt välittämättä, niin ne lopettaa itekki kohta tuon kiusaamisen.

Vaan eivätpä lopettaneet ikinä, vasta kun lähtivät peruskoulusta.

Kai se paha olo paisto musta niin selvästi ulospäin sitten, et se et sä yritit esittää välittämätöntä ei enää menny läpi...

N. täys-ikäsellä meinaan sitä, etten oo vielä täyttäny, mut kohta täytän

 

[LJAV]

" Ei oo kyllä järjen hiventäkään sun ajatusten juoksussa.

Luulen, että tarvisit jotain keskusteluapua, että saisit ajatuksesi kontrolliin ja elämääsi jotain järkeä.

Usko jo hyvä ihminen, ei KUKAAN muuta kenenkään koulukaverin perässä kiusatakseen sitä. Muuta pois sieltä tuppukylästä johonkin kaupunkiin, kasva aikuiseksi ja unohda nuo menneisyyden paskat, jookos? "

 

[Elizabeth Bennet]

Ihan oikeasti, vaikkei kiusaamista koskaan puitaisi missään, niin sun kannattaisi oikeasti käydä jossain juttelemassa tosta, siksi ettet vietä loppuikääsi traumoissa ja vainoharhaisena. Koska sä kuulostat todella vainoharhaiselta nyt.

 

[Elizabeth Bennet]

Mua on kiusattu yläasteella. Mä oon päässyt siitä suurimmalta osin yli, mitä nyt itsetunto on ehkä vähän keskitasoa heikompi. Mutta voin kertoa, että kun olet aikuinen ja alat ymmärtää minkälaiset asiat elämässä on tärkeitä ja luot kypsiä ystävyyssuhteita, niin sä tajuat että noilla kouluaikaisilla "kavereilla" ei oo oikeasti mitään merkitystä ja sun ei tarvi niitä enää murehtia.

 

[LJAV]

" Mutta oikeesti, muuttaisivat KOKO elämänsä sen takia, että voisivat kiusata sinua?! On vaan niin kauheen pieni mahdollisuus että näin kävisi. Ja miten se konkreettisesti tapahtuis? Vuokraisivat samasta talosta asunnon vai? Ja vaikka muuttaisivatkin, niin eihän sun tarvis olla niiden kanssa tekemisissä! Tai sitten muutat toiselle paikkakunnalle etkä kerro sitä muille.
Musta tuntuu jotenkin hämmentävältä että ajattelet näitten ihmisten muuttavan sun perässä maailman ääriin. Ihan kuin olisit heille maailman tärkein ihminen. Kun todellisuudessa kuitenkin kiusaavat sinua. Etkö itse huomaa kuinka nurinkuriset ajatukset sulla on? "

En voi toistella muuta taas kuin samaa, kuulostashan toi tosi hullulta et ne muuttais koko elämänsä mun takii ja eihän siinä ois mitään järkeä enää. Menis jo niin pahasti yli, et ei vois kun nauraa, mut emmä tähän asiaan nauraen suhtaudu vaan kun tää on mulle oikeesti vakava juttu ja ongelma ainakin tuolla aivoissa ajatella näin.

Ja vuokraisivat samasta talosta asunnon mun kanssa... Pöh, tuskin se nyt ainakaan onnistuis. Siitä en huolta kanna... sinäänsä... vaikka onhan toikin käyny joskus mielessä, et vähän hirveetä ois asua niiden hirviöiden kanssa samassa talossa :S

Ja sit toi et jos vaikka muuttaiskin niin eihän mun tarviis olla heidän kanssa tekemisissä... no miten sen nyt ottaa, jos yhteisiä ystäviä sais nii se ois aika ristiriitanen tilanne taas, sitten toisekseen vaikuttashan mun mielialaan näiden ihmisten näkeminen kun ne just aina konkreettisesti muistuttas siitä mitä ne teki mulle ja mitä sillon tapahtu ja jos oltas napit vastakkain se kiusaaminen alkais varmasti taas uudestaan... Toi rankimmista rankin ajatus mitä voin tällä hetkellä ees aatella, et näkisin niitä ihmisii aina :x

Mut onhan toi nurin kurista. Jos noin paljon vihaavat minua, nii luulis olevan helpotus et pääsee musta kokonaan eroon... mut jotenkin se mun avuttomuus ja herkkyys taas tuntuis sit sellaselta niistä et tota on kiva kiusata lisää, kun ei se oikeen pysty mitään tekee näille asioille