Koulun luokanopettajalta ja erityisopettajalta kannattaa kysellä neuvoja ihan lukemaan opettamiseen, että osaa tukea lasta oikealla tavalla eikä johda harjaan. "Silmä näkee kirjaimet, korva kuulee äänteet (miten äänteet sanotaan)". Kannattaa lähteä lapsen tasolta, mitään ei voi rakentaa, jos perusteet eivät ole kunnossa. Motivaatiokin on helppo tappaa, jos oppimisen tavoitteet ovat niin korkealla, ettei niihin aikuisen tuella yllä.
Ekapeli on hyvä, kustantamoilla on usein myös omia nettiharjoituksia, kannattaa pyytää opelta tunnukset, niin voi kotona harjoitella.
Jos silmän ja käden yhteistyötä (hienomotoriikka) edellyttävät tehtävät ovat hankalia, on järkevää harjoitella kynänkäyttöä ihan väritystehtävien ja kynäkulkuharjoitusten avulla (eskarityyppiset tehtävät, saa ihan normi kirjakaupoista), pisteestä pisteeseen yhdistelytehtävät ovat myös hyviä.
Kirjallista itseilmaisua voi tukea esim. antamalla kirjoittaa tietokoneella omia juttuja (iso n.40 fontti). Tärkeää on, ettei niinkään kiinnitä huomiota virheisiin, vaan antaa lapsen tuottaa tekstiä (tekemisen riemun ylläpitäminen). Lapsi voi hyvinkin osata lukea omaa tekstiä, vaikka aikuinen ei sitä ymmärtäisi. Lisää tästä löytyy googlettamalla trageton.
Kotona lapsi voi kirjoittaa esim. huonekalujen sanoja lapuille ja kiinnittää laput esim. sinitarralla tai teipillä oikeisiin paikkoihin. Lappuja näkemällä lapsi osaa ainakin "leikkilukea" . samalla harjoitellaan myös erilaisia käsitteitä.
Ympäristön kieltä kannattaa seurata esim. mitä kirjoitusta kaupungilla näkee "prisma", "kukkia" jne. Kun lapselle syntyy innostus kieleen, niin motivaatiokin kasvaa.
Lapselle ääneen lukeminen ja kuvasta keskusteleminen on tärkeää. Kuvallinen tuki on tärkeä eli kirjoja, joissa on paljon kuvia. Lapsi voi itse harjoitella lukemista helpoista kuvakirjoista esim. puppe-kirjat. Pääasia on, että saa onnistumisen kokemuksia.
Motoriset taidot ovat yhteydessä lukemisen taitoihin, eli liikuntaharrastus tukee kielellisen tietoisuuden kehittymistä.
Tärkeää on, että tavoitteet ovat realistisia, lyhyellä aikavälillä saavutettavia, ja eritoten, että lapsi saa jatkuvasti kehuja onnistumisisita, koska kehut kantavat ja yllääpitävät itsetuntoa. Epäonnistumisiin ei kannata takertua, vaan mielummin laskea hieman tavoitetta tarkoituksenmukaisemmaksi ja ylläpitää yrittämisen riemua.
Toivotttavasti näistä oli jotain apua. Nyt on niin kiirus neuvolaan, ettei kerkeä enään enempää..