Miten opettaa lasta lukemaan ja kirjoittamaan? Miten motivoida? Vinkkejä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yks mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yks mamma

Vieras
Jep?

Meillä on AINA luettu paljon kirjoja. Joka ikinen päivä on luettu 1-8 iltasatukirjaa ihan vauvasta asti. Vanhemmat lukevat paljon.
Olen yrittänyt herätellä mielenkiintoa eri tavoin. Tuntuu, että kaikkea on kokeiltu.

Eikä kyse ole mistään erityislapsesta, eikä nyt tarvitse lähteä hakemaan mitään diagnooseja.
Erityisopettajan mukaan lapsi vaan ei ole "hoksannut hoksatakseen" mistä on kyse ja ei vaan löydy motivaatiota siihen S: ja 3:n oikeinpäin kirjoittamiseen yms..
Lukea ei osaa vielä

Tyttö on ekaluokkalainen.
 
On sanottu, että tehkää S:ää ja 3:sta paperille, mutta ei lapsi vaan tee. Ei vaikka mitä yritän. Ei vaan ole minkäänlaista kiinnostusta.
Olemme harjoitelleet sukunimen kirjoittamista, mutta kun ei niin ei.
Lukemista jaksaa harjoitella 5-10min ja sitten ei enää.

Matikka sujuu ja matikan tehtäviä tekisi vaikka kaksi tuntia putkeen.
 
Ei meidänkään ekaluokkalaisen luokalla kaikki osaa vielä lukea. Esikoisenkin luokalla aikanaan muistan, että viimeinen oppi lukemaan vasta maaliskuussa. Eli kyllä se vielä sieltä tulee. Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin. Kaikki kuitenkin oppivat :)

Itse varmaan jättäisin tässä vaiheessa ylimääräisen innostamisen kotona tauolle. Läksyt tietenkin ja koulun suosittelemat harjoitukset. Ettei lapselle tule asian suhteen paineita. Ne kun eivät varmaan motivaatiota nosta ja motivaatio on tässä kuitenkin tärkeä juttu. Miten lapsi itse suhtautuu asiaan?
 
Ei se diagnoosi mikaan morko ole jota tarvitsee pelata. Jos ongelma on, kannattaa sen syy selvittaa ja etsia ratkaisua. Toki voi kyse olla muustakin mutta jos kyseessa esim dysleksia aikaisesta diagnoosista on paljon apua kun lapsi voi saada tarvitsemansa tuen ja voi oppia eri oppis tapoja jotka keskittyy hanen vahvuuksinsa jotta ongelmat ei seuraisi lapi koulun/ elaman. Esim dysleksia ei vaikuta ainoastaan lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen vaan hankaluudet noilla alueilla voi pahastikin vaikuttaa lapsen itseluottamukseen ja valintoihin. Ei ole kiva olevansa tyhma/ laiska/ ongelmainen vain koska koulujen yleiset opetus tavat ei sovi kaikille, varsinkaan kun oppimisvaikeuksilla ei ole tekemista alyn kanssa.
 
Kun tyttöä ei kiinnosta yhtään opettele. Läksyjäkään ei aina tee. Ei vaan suostu. Ei vaikka koko ilta yritettäisiin, niin ei. Tekisi kyllä, jos minä pitäisin kädestä ja tekisi puolesta, mutta siihen en ryhdy. Tyttö tehkööt itse läksynsä. Istun kyllä vieressä ja autan, siitä ei ole kyse. Mutta lapsi ei hyödy mitään, jos äiti tekee tehtävät.
Matikan ja ympäristötiedon jne läksyt tekee mielellään.
 
Esim. matikkaa tyttö osaa todella hyvin. Osaa jo kertotauluja ja on matikassa lähes neljäsluokkalaisen siskonsa tasolla ja sisko on matikassa ihan hyvä.
Englantiakin tykkää opetella ja osaa sanoa jo monta lausetta englanniksi. Ympäristö- ja luonnontiedot läksyt tekee ihan mielellään.
Uskonnosta tulee joskus läksyinä jotakin helppoja juttuja (väritä kuva, yhdistä viivalla ) ja lapsi tekee kyllä ne.
Liikunnallisesti on lahjakas ja osaa esim. virkata jo.
 
Kun tyttöä ei kiinnosta yhtään opettele. Läksyjäkään ei aina tee. Ei vaan suostu. Ei vaikka koko ilta yritettäisiin, niin ei. Tekisi kyllä, jos minä pitäisin kädestä ja tekisi puolesta, mutta siihen en ryhdy. Tyttö tehkööt itse läksynsä. Istun kyllä vieressä ja autan, siitä ei ole kyse. Mutta lapsi ei hyödy mitään, jos äiti tekee tehtävät.
Matikan ja ympäristötiedon jne läksyt tekee mielellään.

Kyllä tuo läksyjen teko pitäis jotenkin saada pakotettua. Niin siis että ei ole vaihtoehto tekeekö niitä vai ei. Eikö koulusta olla puututtu tuohon läksyjen tekemättömyyteen?
 
[QUOTE="vieras";27874042]Onko kiinnostunut tietokoneista. Jos on, voisi tekstinkäsittelyohjelmaa hyödyntää. Samoin jo aiemmin mainittua ekapeliä.[/QUOTE]

Jatkan vielä:

Oletteko kirjoitelleet/lukeneet irtokirjaimilla? Tai yrittäkää tehdä harjoituksia mahdollisimman huomaamatta eli pyydät vaikka lasta auttamaan sinua kauppalapun kirjoittamisessa ja yhdessä sitten teette sen. Kävelylenkillä kyselet kirjaimia kadun nimistä ja luette nimiä yhdessä. Ja kun luette yhdessä kirjoja, huomaamatta harjoitat samalla lukemista eli luette joitakin tavuja yhdessä.
 
  • Tykkää
Reactions: Lau123
Mä olen itse sellainen, että jos lähes kaikki muut ovat mua parempia jossakin, niin mä luovutan ja en halua oppia.
Voisiko tyttösi kohdalla olla kyse tästä? Tyttö harjoittelee matikkaa, koska osaa sitä ja tekee muut läksyt, koska osaa tehdä ihan samalla tasolla, kuin muutkin.
Virkkaa, koska osaa jne..

Minkälainen opettaja tytöllä on? Meillä oli joskus sellainen opettaja, joka kyllä teki koko luokalle selväksi aina sen, kuka ei osannut ihan yhtä hyvin jotakin asiaa, mitä muut jo osasivat.
Esim. liikuntatunnin lopuksi saattoi sanoa "Hienostihan tuo luistelu sujuu jo kaikilta, paitsi Maria ja Leena voisivat harjoitella lisää". Eli ei ilkeästi, mutta niin, että Marialle ja Leenalle tuli varmasti selväksi, että ovat muista jäljessä.

Kannusta ja kehu paljon. Tätä olet varmaan tehnytkin. Ja...tätä ei saa palstalla sanoa ääneen, mutta lahjonta? ;) Ahkeran harjoittelun päätteeksi (vaikkapa kahden viikon päästä, jos joka päivä vähän treenaa), niin tyttö saa jotakin toooosi kivaa?
 
Tuo kauppalapun tekeminen voisi ollakin kiva idea.
Kadunnimiä ollaankin opeteltu ja tyttö on saanut esim. ostaa jonkun kiva lehden itselleen ja ollaan opeteltu vähän siitä lukemaan, mutta yleensä into loppuu äkkiä.
Tämä voi olla vähän itsetuntokysymyskin, koska koulussa on tehty liian suuri numero asiasta. Tytön luokalla osaavat kaikki muut siis jo luke, joten lapsella on varmaan paineita itselläänkin.
 
Ekapeli innosti meillä. Meillä ekaluokkalainen poika ja alku oli vaikea ja opettaja jo melkoisen huolestunutkin syysloman aikoihin. Siitä meni ehkä pari viikkoa niin joku naksahti pojan päässä ja alkoi lukemaan täysin sujuvasti ja marraskuussa lukikin jo hyvin. Tehtiin kyllä töitä, luettiin ahkerasti, harjoiteltiin aapista, pelattii ekapeliä, pyysin lukemaan kylttejä automatkoilla, scrabble-samapeliä pelattiin, kirjoitettiin jne. Kyllä se sieltä sitten tulee. Aku ankka- lehdellä oli myös suuri vaikutus. Poika halusi lukea puhekuplat itse. Nyt sitten onkin nenä kiinni aku ankoissa ja kirjoissa koko ajan.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä ei opettaja oikein puutu tuhon läksyjen tekemättömyyteen. Laittaa unohdusmerkin vihkoonsa ja thats it. Ei ekaluokkalainen nyt tajua varmaankaan sitä, onko joku rasti vihossa vai ei.
Olen sanonut, että opettaja voisi tiukasti puhutella tyttöä kahdenkesken tms.. mutta ei.. opettajan reaktio on "Ai Maijako ei ole tehnyt? Jaa no saat unohdusmerkinnän". Mitä se helkutin raksi ketään kiinnotuu..noin niinku periaatteessa.
 
Tuo kauppalapun tekeminen voisi ollakin kiva idea.
Kadunnimiä ollaankin opeteltu ja tyttö on saanut esim. ostaa jonkun kiva lehden itselleen ja ollaan opeteltu vähän siitä lukemaan, mutta yleensä into loppuu äkkiä.
Tämä voi olla vähän itsetuntokysymyskin, koska koulussa on tehty liian suuri numero asiasta. Tytön luokalla osaavat kaikki muut siis jo luke, joten lapsella on varmaan paineita itselläänkin.

Varmasti onkin itsetuntokysymys, kun tyttösi on muilta osin niin etevä. Tämä asia on hänelle nyt vaikein asia ja siksi harjoittelu ei innosta. Alkuun kun pääsee, ei tiedä millainen lukutoukka hänestä vielä tulee.

Hieman nyt jankkaan, mutta lämpimästi suosittelen tuota ekapeliä. Ammatiltani siis olen luokanopettaja ja tuosta on ollut monelle apua. Tsemppiä :)
 
Millä kaikella olette yrittäneet saada lapsen tekemään ne läksyt? Nimittäin luulis läksyjen teon alkavan maistua jos ei saa mitään muuta tehdä ennenkuin ne on tehty. Nimittäin te ootte kohta pulassa sen tytön kanssa jos se nyt jo pääsee luistamaan läksyistä...
Kuulostaa siltä että kun kaikki muu on helppoa niin tämän vaikeamman asian opettelu ei huvita.
 
Koulun luokanopettajalta ja erityisopettajalta kannattaa kysellä neuvoja ihan lukemaan opettamiseen, että osaa tukea lasta oikealla tavalla eikä johda harjaan. "Silmä näkee kirjaimet, korva kuulee äänteet (miten äänteet sanotaan)". Kannattaa lähteä lapsen tasolta, mitään ei voi rakentaa, jos perusteet eivät ole kunnossa. Motivaatiokin on helppo tappaa, jos oppimisen tavoitteet ovat niin korkealla, ettei niihin aikuisen tuella yllä.

Ekapeli on hyvä, kustantamoilla on usein myös omia nettiharjoituksia, kannattaa pyytää opelta tunnukset, niin voi kotona harjoitella.

Jos silmän ja käden yhteistyötä (hienomotoriikka) edellyttävät tehtävät ovat hankalia, on järkevää harjoitella kynänkäyttöä ihan väritystehtävien ja kynäkulkuharjoitusten avulla (eskarityyppiset tehtävät, saa ihan normi kirjakaupoista), pisteestä pisteeseen yhdistelytehtävät ovat myös hyviä.

Kirjallista itseilmaisua voi tukea esim. antamalla kirjoittaa tietokoneella omia juttuja (iso n.40 fontti). Tärkeää on, ettei niinkään kiinnitä huomiota virheisiin, vaan antaa lapsen tuottaa tekstiä (tekemisen riemun ylläpitäminen). Lapsi voi hyvinkin osata lukea omaa tekstiä, vaikka aikuinen ei sitä ymmärtäisi. Lisää tästä löytyy googlettamalla trageton.
Kotona lapsi voi kirjoittaa esim. huonekalujen sanoja lapuille ja kiinnittää laput esim. sinitarralla tai teipillä oikeisiin paikkoihin. Lappuja näkemällä lapsi osaa ainakin "leikkilukea" . samalla harjoitellaan myös erilaisia käsitteitä.
Ympäristön kieltä kannattaa seurata esim. mitä kirjoitusta kaupungilla näkee "prisma", "kukkia" jne. Kun lapselle syntyy innostus kieleen, niin motivaatiokin kasvaa.

Lapselle ääneen lukeminen ja kuvasta keskusteleminen on tärkeää. Kuvallinen tuki on tärkeä eli kirjoja, joissa on paljon kuvia. Lapsi voi itse harjoitella lukemista helpoista kuvakirjoista esim. puppe-kirjat. Pääasia on, että saa onnistumisen kokemuksia.

Motoriset taidot ovat yhteydessä lukemisen taitoihin, eli liikuntaharrastus tukee kielellisen tietoisuuden kehittymistä.

Tärkeää on, että tavoitteet ovat realistisia, lyhyellä aikavälillä saavutettavia, ja eritoten, että lapsi saa jatkuvasti kehuja onnistumisisita, koska kehut kantavat ja yllääpitävät itsetuntoa. Epäonnistumisiin ei kannata takertua, vaan mielummin laskea hieman tavoitetta tarkoituksenmukaisemmaksi ja ylläpitää yrittämisen riemua.

Toivotttavasti näistä oli jotain apua. Nyt on niin kiirus neuvolaan, ettei kerkeä enään enempää..
 
Kiitos neuvoista :)

Meillä ei saakaan tehtä mitään ennen läksyjä. Mutta sitten vängätään vaikka klo 16-21 pöydän ääressä, kun tyttö heittelee kynää kädestään.

Tyttö ei osaa läheskään kaikki äänteistä ja tunnista alkukirjaimia, kun sanon vaikka "LLLuistin" tai "RRRanneke" jne, niin tyttö ei osaa läheskään kaikkien kohdalla sanoa, millä kirjaimella alkaa.

Kirjoittaa myös todella isolla. Ei oikein osaa pysyä rivillä ja kirjoittaa suht. pienellä, vaan joulukortteihinkn tuli koko tilan täydeltä "T: M A I J A".
Eli vähän samalla tapaa, kuin 4v pikkuveli kirjoittaa nimensä. Koko tilan täydeltä.
 
Millä kaikella olette yrittäneet saada lapsen tekemään ne läksyt? Nimittäin luulis läksyjen teon alkavan maistua jos ei saa mitään muuta tehdä ennenkuin ne on tehty. Nimittäin te ootte kohta pulassa sen tytön kanssa jos se nyt jo pääsee luistamaan läksyistä...
Kuulostaa siltä että kun kaikki muu on helppoa niin tämän vaikeamman asian opettelu ei huvita.

Jos oikeasti kyseessa jokin ongelma, muu kuin asenne, niin tuo on varmin tapa tappaa kaikki kiinnostus lukemista/ kirjoitusta kohtaan. Ennimmin palkitse yrittamisesta ja tekemisesta, vaikka menisi vaarin, ja selvita mika on hanen taso, jos tehtavat liian hankalia ei ihmekaan jos ei huvita tehda kun ei vaan osaa, mita mahdollisesti, ja hyvinkin yrittaa peitella. yrita tehda lapsen kanssa helppoja tehtavia, joista suurimman osan osaa ja hitaasti siirry vaativampiin jotta han saa lisaa itseluottamusta. Ja tehkaa lyhyina jaksoina mutta saannollisesti, esim 20min jonka jalkeen saa palkinnoksi vaikka katsoa telkkaria vahan, ja viela, ala hermostu jos ei osaa!
 
Kuulostaa siltä, että lapsella on ainakin tehostetun tuen tarve. Eli lapselle pitäisi nyt koulussa laatia oppimissuunnitelma ja tarjota tarvittavat tukimuodot esim. tukiopetus, laaja-alaisen erityisopettajan tuki. Tähän on perusopetuslain mukaan jokaisella lapsella oikeus! Vanhemman kannattaa olla aktiivinen ja vaatia apuja, koska niitä ei läheskään aina tarjota (kuntien köyhyys, muodollisesti epäpätevät opettajat, koululuokkien tuen tarpeen moninaisuus jne). Mikäli tehostetusta tuesta ei ole apua, pitäisi lapselle tehdä koulupsykologin toimiesta tutkimukset tai neuropsykologiset tutkimukset esim. Hus:sissa. Huoli kannattaa tuoda ensin opettajalle esille ja vaatia, että lapsen asia käsitellään koulun oppilashuoltoryhmässä (koulun moniammatillinen tiimi), joka arvioi jatkon tarpeen. Kuvailusi perusteella näkisin, että perusteet tutkimustarpeelle on olemassa. Mitä aiemmin lukemisen ja kirjoittamisen pulmiin puututaan, sitä aiemmin päästään vaikuttamaan lapsen myönteisen koulupolun rakentumiseen. Lukemisen ja kirjoittamisen pulmien kartoittaminen mahdollistaa usein myös kelan tukeman kuntoutuksen (puheterapia).
Onnea matkaan!!
 

Yhteistyössä