tässäkö tää nyt oli :(

[Isämies]

[QUOTE="mö";27921373]buahhaaa haaa aahhhaaa uuu voi v...u syyte PAH ihan juu saa nostaa, aviorikos on syyte sekin, eli kupit on tasan.[/QUOTE]

Suomen lainsäädännössä ei aviorikosta ole ollut enää vuoden 1948 jälkeen.

 

["vieras"]

[QUOTE="xxx";27921321]Ja kukaan ei huomioinut sitä, että aloittaja oli lukenut miehensä saaman viestin? Se on rikos josta voidaan nostaa syyte.[/QUOTE]

Ja joku, joka tajusi jutun pointin!! Wautsi waude!

Sun kannattaan olla yhteyksissä tohon mieheen, jotta älyää tässä tilanteessa olennaisen .

 

["vieras"]

Suomen lainsäädännössä ei aviorikosta ole ollut enää vuoden 1948 jälkeen.

Sais mun mielestä olla edelleen.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27921455]Sais mun mielestä olla edelleen.[/QUOTE]

Niin että yhteiskunnan pitää holhota kun aikuiset ei osaa käyttäytyä?? Eiköhän jokaisen ole ihan itse kannettava vastuu tekemisistään.

 

[wut]

Monet ovat niin ehdottomia ja asettavat rajat omalle rakkaudelleen. Ehkä vielä ymmärtämättä edes tarkasti, että mitä oikein kieltää kumppaniltaan ja mitkä voivat olla seuraukset. Kieltämällä toisen ihastukset kieltää toisen tunteet. Onko ihme, että omakin rakkaussuhde katoaa? Kuka haluaa elää henkisessä vankilassa. En ainakaan minä.

 

[Data]

Niin että yhteiskunnan pitää holhota kun aikuiset ei osaa käyttäytyä?? Eiköhän jokaisen ole ihan itse kannettava vastuu tekemisistään.

Olen tuon holhoamisen kannalla, mutta en aviorikoksen osalta. Osaa ihmisistä saisi 'holhota' enemmänkin, mutta monesti vapaus menee lempeyden edelle.

 

[astrolabe]

Monet ovat niin ehdottomia ja asettavat rajat omalle rakkaudelleen. Ehkä vielä ymmärtämättä edes tarkasti, että mitä oikein kieltää kumppaniltaan ja mitkä voivat olla seuraukset. Kieltämällä toisen ihastukset kieltää toisen tunteet. Onko ihme, että omakin rakkaussuhde katoaa? Kuka haluaa elää henkisessä vankilassa. En ainakaan minä.

Ennemmin ajattelen, että suhteessa yleensä on yhdessä sovitut pelisäännöt. Niiden rikkominen on teosta riippumatta kolaus suhteelle. Itse kuitenkin tiedän, että olen vain ihminen ja kumppanini oletettavasti myös. Jotta voisin olettaa saavani anteeksi virheeni, täytyy minun ulottaa sama kumppanilleni. Alkuun virhe voi tuntua liian pahalta kestää, saati antaa anteeksi. Ihmisestä riippuen myös akuutti tunnereaktio voi estää näkemästä kokonaisuutta tapahtuneesta. (Mieheni kertoi käsittelevänsä tunteet annospalasina sopivan ajan kuluessa kun itse en voi muuta kuin antaa tunteiden vyöryä ylitseni ilman mitään hallintaa)

Ihminen ihmiselle, virheet voitava käydä läpi ja miettiä miten edetä. Mutta omalta kohdaltani toivon, että yksi virhe ei kaada jotain muuten niin hyvää! Silloin täytyisi itsekin olla virheetön kaikessa.

 

[Blue]

Olen tuon holhoamisen kannalla, mutta en aviorikoksen osalta. Osaa ihmisistä saisi 'holhota' enemmänkin, mutta monesti vapaus menee lempeyden edelle.

Kyllä, näin se menee. Yhteiskunnan pitää, ja pitäisi enemmänkin, ottaa vastuu monessa asiassa. Asettaa lapsille kotiintuloaikoja, otta vastuuta lasten kasvatuksesta, poikkasta ei vanhemmiksi sopivilta piuhat yms yms. Ajatus on toisaalta todellä pöyristyttävä, mutta sitten taas niin kaikin tavoin tarpeellinen.

Mutta olisi se lie ihme jos kaikin tavoin yhteiskuntakelpoinen D) aikuinen ei silti protestoisi tätä holhoamista vastaan, ainakin silloin kun se yritetään asettaa koskemaan myös niitä jotka asiansa osaavat ihan itse hoitaa.

 

["vieras"]

Monet ovat niin ehdottomia ja asettavat rajat omalle rakkaudelleen. Ehkä vielä ymmärtämättä edes tarkasti, että mitä oikein kieltää kumppaniltaan ja mitkä voivat olla seuraukset. Kieltämällä toisen ihastukset kieltää toisen tunteet. Onko ihme, että omakin rakkaussuhde katoaa? Kuka haluaa elää henkisessä vankilassa. En ainakaan minä.

Ihastumisen tunne on eri asia kuin henkinen tai fyysinen suhde kolmanteen osapuoleen. Minä en halua elää suhteessa, jossa liekutaan missä sattuu. Se kuuluu ihan eri elämänvaiheeseen kuin perhe-elämä.

 

["juu"]

Siinähän se onkin kun ei ole kokemusta niin voi ehkä vielä olla ymmärtäväinen. Tilanne olisi ehkä toinen jos olisin kokenut jotain vastaavaa. Mutta eikö ole hyvä että ap saa neuvoja ja näkökulmia monelta eri kantilta, eikä vain heti jätäsesika-neuvoja??

No minulla on kokemusta petttämisestä puolelta ja toiselta. Ei kannata heti heittää kirvestä kaivoon. Meillä ainakin suhde pelastui pettämisten jälkeen. Toipumisessa meni kauan, mutta muuten hyvää ihmistä ei kannata heti hyljätä. Pettämiselel voi olla useita syitä. Meillä se johtui siitä, että olimme menneet liian nopeasti suhteesta toiseen kumpikin, sinkkuaika jäi viettämättä. Hilajlleen sitouduimme kunnolla. Toki ap.n tilanne on erilainen ja kuulostaa aika rankalata. Voimia.

 

[wut]

Ennemmin ajattelen, että suhteessa yleensä on yhdessä sovitut pelisäännöt. Niiden rikkominen on teosta riippumatta kolaus suhteelle. Itse kuitenkin tiedän, että olen vain ihminen ja kumppanini oletettavasti myös. Jotta voisin olettaa saavani anteeksi virheeni, täytyy minun ulottaa sama kumppanilleni. Alkuun virhe voi tuntua liian pahalta kestää, saati antaa anteeksi. Ihmisestä riippuen myös akuutti tunnereaktio voi estää näkemästä kokonaisuutta tapahtuneesta. (Mieheni kertoi käsittelevänsä tunteet annospalasina sopivan ajan kuluessa kun itse en voi muuta kuin antaa tunteiden vyöryä ylitseni ilman mitään hallintaa)

Ihminen ihmiselle, virheet voitava käydä läpi ja miettiä miten edetä. Mutta omalta kohdaltani toivon, että yksi virhe ei kaada jotain muuten niin hyvää! Silloin täytyisi itsekin olla virheetön kaikessa.

Yhteisiä pelisääntöjä on joskus hankala ennakkoon sopia, tietämättä mitä on edessä ja mikä se peli oikeasti edes on. Nuorena sitä saattaa hyväksyä ajattelematta toisen asettamia ehtoja: a) kerrasta poikki. Sisältääkö tuo oletuksena kaikki pettämisen muodot? Myös etäiset muodot, kuten ihastumiset tai toisen ihmisen ihailu?

Sitä en edes osaa kuvitella miten sovitaan "henkisen pettämisen" pelisäännöt. Jos sanotaan niin kuin asiat ovat: b) et saa ihastua toiseen ihmiseen koskaan. Tuo on aika pirun jyrkkä ja kaiken kontrolloiva ehto. Aivan järjetön ja mahdoton ehto oikeasti, vaikka se muotoiltaisiin sydämen muotoiselle paperille.

Ihastuminen ja tunteet eivät ole koskaan virhe. Miten ihmeessä ne voisivat olla virhe? Oliko sinun ihastuminen kumppaniisi virhe? Se on virhe, jos lentää tunteidensa kanssa kukasta kukkaan välittämättä mistään. Mutta tunteiden kieltäminen toiselta on aina iso virhe. Kumpikaan osapuoli ei voita kieltämisessä mitään. Aika tekee temput ja asetetut muurit murretaan tavalla tai toisella.

Minä ajattelen pettämistä pettämisenä vasta siinä fyysisessä muodossa. Silloin tunteet ovat jo olemassa ja on tietoisesti tehty valinta.

 

[Tallu -]

Anna Puu sanoo sen laulussaan mielestäni hyvin: Anna Puu:Säännöt Rakkaudelle Lyrics - Lyric Wiki - song lyrics, music lyrics Säännöt rakkaudelle ovat hyvä olla olemassa, toki osapuolista riippuen ne voivat olla jokaisessa suhteessa erilaiset.

 

[Kais]

:hug: hirveä tilanne siulla.
Puhu miehesi kanssa mitä on tekeillä ja miten tästä eteenpäin.
Tsemppiä ja voimia.

 

[wut]

[QUOTE="vieras";27921621]Ihastumisen tunne on eri asia kuin henkinen tai fyysinen suhde kolmanteen osapuoleen. Minä en halua elää suhteessa, jossa liekutaan missä sattuu. Se kuuluu ihan eri elämänvaiheeseen kuin perhe-elämä.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Fyysinen suhde on enemmän kuin viikon tai kaksi kestävä ihastus työpaikan Sussuun. Voiko perhe-elämässä elävä ihminen ihastua odottamatta Sussuun (tai Pekkaan)? Silti elää perheensä ja kumppaninsa kanssa, kenties jopa kertoa kumppanilleen Sussusta millainen ihminen hän on ja mihin hänessä on ihastunut. Niin varmasti kuin kesä tulee talven jälkeen, ihastukset kuihtuvat ennen pitkää.

Olisiko ihastumisesta kertominen liian paha isku? Tuntisitko, että olisit jo menettänyt kumppanisi siinä vaiheessa?

 

["Jeba"]

Jos minä olisin ap.n tilassa, olisin niin raivon partaalla että ukko olis lentäny samantien pihalle kun sen viestin olisin lukenu.
En pystyis sillä hetkellä muuta ajattelemaan kuin että vittu mikä kusipää ja että mulle ei näin tehdä, ei ikinä, ei kertaakaan!

Toivon niin suuresti että teillä kaikki kääntyy parhain päin, mutta muista että sinun ei pidä eikä tarvitse katsoa pettävää ukkoa päivääkään, ansaitset paljon parempaa!

Voimia!

 

[astrolabe]

Olen samaa mieltä. Fyysinen suhde on enemmän kuin viikon tai kaksi kestävä ihastus työpaikan Sussuun. Voiko perhe-elämässä elävä ihminen ihastua odottamatta Sussuun (tai Pekkaan)? Silti elää perheensä ja kumppaninsa kanssa, kenties jopa kertoa kumppanilleen Sussusta millainen ihminen hän on ja mihin hänessä on ihastunut. Niin varmasti kuin kesä tulee talven jälkeen, ihastukset kuihtuvat ennen pitkää.

Olisiko ihastumisesta kertominen liian paha isku? Tuntisitko, että olisit jo menettänyt kumppanisi siinä vaiheessa?

Mitä sillä saavutetaan, että minua loukattaisiin kertomalla ihastuksesta? Valitettavasti en ole tarpeeksi kypsä aikuinen ottaakseni moista tietoa vastaan. Hätääntyisin, ahdistuisin, pakoreaktio olisi todennäköinen.

 

["vieras"]

Olen samaa mieltä. Fyysinen suhde on enemmän kuin viikon tai kaksi kestävä ihastus työpaikan Sussuun. Voiko perhe-elämässä elävä ihminen ihastua odottamatta Sussuun (tai Pekkaan)? Silti elää perheensä ja kumppaninsa kanssa, kenties jopa kertoa kumppanilleen Sussusta millainen ihminen hän on ja mihin hänessä on ihastunut. Niin varmasti kuin kesä tulee talven jälkeen, ihastukset kuihtuvat ennen pitkää.

Olisiko ihastumisesta kertominen liian paha isku? Tuntisitko, että olisit jo menettänyt kumppanisi siinä vaiheessa?

Ei parisuhteessakaan ihan kaikkea tarvitse jakaa. Oletan, että mieheni on yhteisten yli kahdenkymmenen vuoden aikana voinut johonkin toiseen ihastua mutta ei siitä tarvitse minulle kertoa. En koe itsekään mitään tarvetta kertoa ihastumisen tunteistani miehelleni.

 

["hmm"]

Mitä sillä saavutetaan, että minua loukattaisiin kertomalla ihastuksesta? Valitettavasti en ole tarpeeksi kypsä aikuinen ottaakseni moista tietoa vastaan. Hätääntyisin, ahdistuisin, pakoreaktio olisi todennäköinen.

Hirveän ristiriitaista on sinun ulosantisi. Toisaalta sanot että pettäminen olisi mahdollista selvittää muttet kestäisi ajatusta että miehesi on ihastunut (tekemättä asialle mitään) johonkin naapurin maikkiin ja kertoo siitä sinulle rehellisesti.
Ihmettelen miten monimutkainen ihmisen mieli voi olla.

 

["Vieras"]

Been there, done that. Minäkin ensimmäistä kertaa elämässäni luin mieheni viestit (ja olen todella sitä vastaan, silloin vain tuli sellainen tunne, että nyt on parempi katsoa..) ja sieltähän sitten selvisi yhtä sun toista.

Minäkin olin aiemmin sanonut, etten voisi pettämistä anteeksi antaa. Mutta kun se tilanne tulee eteen, ei siinä paljon aiemmat ajatukset ja asenteet paina.

Me päätimme jatkaa. Suhde parani, teimme valtavasti töitä sen eteen. Rakkautta löytyi yhtäkkiä enemmän kuin ennen. Vajaa vuosi meni niin, että ajattelin tapahtumaa päivittäin. Itkin, huusin, keskustelimme, keskustelimme, jankkasimme, keskustelimme. Siitä asiasta jankattiin KOKO ajan, alussa päivin öin, huutaen, itkien, vittuillen, rauhallisesti, raivona, epätoivoisena, vihaisena, kaikkea mahdollista. Mieheni oli todella kärsivällinen, uhkasin häntä kostolla, sanoin että saisin paljon paremmankin. Vaadin oikeudet hänen puhelimeensa (joo, minäkin olin ennen sitä mieltä, että kirjesalaisuus on kirjesalaisuus..), sähköpostiinsa, rajoitin hänen menemisiään ihan miten tahdoin. Sanoin, että koko parisuhde on yhtä helvettiä ja ettei ole järkeä olla suhteessa, jossa minä rajoitan toisen menemisiä ja olisi parempi erota. Ei kuulemma häntä haitannut, hän oli valmis IHAN mihin vain, jotta saa pitää minut.
Ja kolmas osapuoli ei koskaan merkinnyt hänelle mitään, sekin oli minulle tärkeä seikka.

Kaikista eniten kuitenkin vaakakupissa painoi se, että todella rakastin miestäni ja olen edelleen sitä mieltä, että hän on minulle täydellisin kumppani, mitä voi olla. En ole edelleenkään asiaa unohtanut, mutta päivä päivältä luotan enemmän, en enää kyttää tekemisiä ja menemisiä. Päivä päivältä sattuu vähemmän. Suhteemme voi nyt paremmin kuin koskaan, läheisyyttä on enemmän kuin koskaan. Tunnen häntä kohtaa vahvemmin kuin koskaan. Tapauksesta vuosi.

Halusin vain kertoa toisenlaisen tarinan/ toisenlaisen ratkaisun.

 

[astrolabe]

[QUOTE="hmm";27922013]Hirveän ristiriitaista on sinun ulosantisi. Toisaalta sanot että pettäminen olisi mahdollista selvittää muttet kestäisi ajatusta että miehesi on ihastunut (tekemättä asialle mitään) johonkin naapurin maikkiin ja kertoo siitä sinulle rehellisesti.
Ihmettelen miten monimutkainen ihmisen mieli voi olla.[/QUOTE]

Miksi kertoa? Miksi?

 

["vieras"]

Mun exä petti pitkän aikaa ja kiinni jäätyään vakuutti ja ylisti rakkauttaan. Sanoin sille että en tee tollasella rakkaudella yhtään mitään, pidä omanas ja lähdin menee.

Ihanaa, että ihmiset vielä jaksavat uskoa siihen, että rakkaus riittää. Hienoa jos näin todella on.

 

[wut]

Mitä sillä saavutetaan, että minua loukattaisiin kertomalla ihastuksesta? Valitettavasti en ole tarpeeksi kypsä aikuinen ottaakseni moista tietoa vastaan. Hätääntyisin, ahdistuisin, pakoreaktio olisi todennäköinen.

Miksi tunteet olisivat loukkaus sinua kohtaan? Jos se kerrottaisiin vilpittömästi eikä taustalla olisi mitään koiria eikä luurankoja kaapissa, ei taka-ajatuksia tai motiiveja. Miksei terveessä parisuhteessa voisi kertoa kaikista tunteistaan ihmiselle kehen luottaa eniten?

Toinen vaihtoehto on jättää kertomatta ja leijailla ihastuksen mukana tuomassa huumassa yksin ja salaa. Kertomatta kumppanille todellista syytä mistä moinen hyvä olo tulee ja sitä kautta todennäköisesti tuntea syyllisyyttä.

 

[wut]

[QUOTE="vieras";27921993]Ei parisuhteessakaan ihan kaikkea tarvitse jakaa. Oletan, että mieheni on yhteisten yli kahdenkymmenen vuoden aikana voinut johonkin toiseen ihastua mutta ei siitä tarvitse minulle kertoa. En koe itsekään mitään tarvetta kertoa ihastumisen tunteistani miehelleni.[/QUOTE]

Jos miehesi kysyisi, että mitä on tapahtunut, kun olet niin iloinen ja energinen? Mitä päivääsi on kuulunut? Oletko ajatellut minua tänään? Valehtelisitko salataksesi todelliset syyt?

Laittaisit miehen mieleen epäilyksen, koska olemme yleensä huonoja valehtelijoita. Kasvatat sitä kenties jatkossa lisävalheilla. Miksi alunperin halusitkaan salata koko tyhmän ohimenevän ihastuksen ja siitä tehdään ajan kanssa iso kärpänen?

Tiedän, että valtaosa ihmisistä reagoisi aivan kuin olisi saanut polvea nivusille... mutta miksi näin pitäisi olla?

 

[vuh]

Jos miehesi kysyisi, että mitä on tapahtunut, kun olet niin iloinen ja energinen? Mitä päivääsi on kuulunut? Oletko ajatellut minua tänään? Valehtelisitko salataksesi todelliset syyt?

Laittaisit miehen mieleen epäilyksen, koska olemme yleensä huonoja valehtelijoita. Kasvatat sitä kenties jatkossa lisävalheilla. Miksi alunperin halusitkaan salata koko tyhmän ohimenevän ihastuksen ja siitä tehdään ajan kanssa iso kärpänen?

Tiedän, että valtaosa ihmisistä reagoisi aivan kuin olisi saanut polvea nivusille... mutta miksi näin pitäisi olla?

Koska me ei olla jeesuksii?

 

["poks"]

Mitä sillä saavutetaan, että minua loukattaisiin kertomalla ihastuksesta? Valitettavasti en ole tarpeeksi kypsä aikuinen ottaakseni moista tietoa vastaan. Hätääntyisin, ahdistuisin, pakoreaktio olisi todennäköinen.

Minä ajattelen samoin. Jos mieheni pettäisi, haluaisin tietää. Mutta jos hän ihastuisi johonkuhun ja kertoisi siitä minulle, loukkaantuisin. Tiedän kyllä, että ihastus menee ohi, eikä se todennäköisesti johda mihinkään. Mutta en haluaisi kuulla rivienväliviestiä "riität minulle nipin napin, katso, on sitä säpäkämpiäkin olemassa." Totta hemmetissä on paljon minua kauniimpia ja seksikkäämpiä ja fiksumpia ja ja ja ja... naisia, mutta se ei ole asia, jota hierotaan kenenkään naamaan. Kyllä me miehen kanssa puhuttiin muutama ilta sitten, ketkä näyttelijät (=roolihahmot!) ovat hotteja, mutta se on eri asia kuin ihastuminen. En minäkään halua tuottaa miehelle mielipahaa ja rynnätä kertomaan, jos satun ihastumaan johonkuhun. Kun en tee tunteelle mitään, se menee kyllä ohitse.