ADHD-lapsen kanssa- millaista on? Miten saitte diagnoosin? Olen ihan LOPPU!!

[loppu]

Ollaan koko perhe nyt siinä pisteessä että apua on haettava.
LOPPU on oikea sana, ollaan ihan loppu!
Varmaan lapsikin on siinä pisteessä että nyt on saatava jotain apua.

On menossa toimintaterapiaan lähiaikoina, olen sitä odotellut että sitten puran koko jutun sen terapeutin niskaan ja kysyn, että mitä nyt tehdään.
Vaan nyt ei jaksa enää odottaa edes sitä muutamaa päivää.

On siis diagnosoitu joitain oppimishäiriöitä,
mutta KAIKKI viittaa mun mielestä ADHD:hen
ja nyt mieskin sanoi että totta se varmaan on.
Olen joskus nätisti yrittänyt joillekin lapsen kohtaamille ammattilaisille sanoa että millaista meidän elämä on, mutta ei ole tullut mitään tukea.
En ole ollut riittävän vakuuttava ja kun olen niin korrekti,
että just vaan "nätisti" kuvaillut miten lapsen kanssa menee ja on mennyt.

Nyt on koko syksy ollut sellaista sotaa, joka päivän jälkeen jotain mun sisältä on menny poikki.
Yksikään päivä ei ole mennyt hyvin.

Kouluterkkaanko otan yhteyttä, poika on 9v.

Minä en enää jaksa. Eikä mies. Eikä varmaan tuo lapsikaan, itki eilen illalla mun kanssa nukkumaan mennessämme.
Ajattelin että rakastan sitä lasta kuitenkin niin paljon, että kaikkien meidän takia meidän on PAKKO hakea apua...

:,(

 

[Moraalinvartija]

Esim. perheneuvolan kautta voi meidän kaupungissa päästä tutkimuksiin. Mutta se KESTÄÄ
Teidän tilanteessa menisin yksityiselle jos vain mitenkään on varaa.


Paljon tsemppiä teille, koittakaa ottaa vaikka vuoropäivin vähän "vapaata" kotoa, jotta saatte akkuja ladattua.

 

[natasja]

Esim. perheneuvolan kautta voi meidän kaupungissa päästä tutkimuksiin. Mutta se KESTÄÄ
Teidän tilanteessa menisin yksityiselle jos vain mitenkään on varaa.


Paljon tsemppiä teille, koittakaa ottaa vaikka vuoropäivin vähän "vapaata" kotoa, jotta saatte akkuja ladattua.

Esim. perheneuvolan kautta voi meidän kaupungissa päästä tutkimuksiin. Mutta se KESTÄÄ
Teidän tilanteessa menisin yksityiselle jos vain mitenkään on varaa.


Paljon tsemppiä teille, koittakaa ottaa vaikka vuoropäivin vähän "vapaata" kotoa, jotta saatte akkuja ladattua.

-helppo sanoa ottakaa vuoropäivin vapaata,mitä jos kumpikaan ei jaksa yksin sitä showta koko päivää/iltaa?

-perheneuvolaan ei välttämättä voi luottaa, meillä oli perheneuvolassa täti sitä mieltä että lapsen käytös on vielä normaalin rajalla. vaikka päiväkodin johtaja sanoi että ei ole 20vuoden työuralla nähnyt yhtä hankalaa lasta. en todellakaan uskonut sitä tätiä no vaadin että lapsi pääsee psykologin tutkimuksiin mutta tuo psykologi oli sitä mieltä ettei vielä ole niin paha että pääsis erikoissairaanhoidon piiriin. eli ei vieläkään dg. lapsi oli 5v.

sitte jatkoin taistelua ja koulupsykologi tutki lapsen eskari aikana(kaksi kertaa) toisella kerralla pisti eteenpäin ja m' sanoin että haluan lapsen lastenneurologille.


psykologi teki yhteenvedon ja suosituksen ja sit mentiin lääkärin luo(tk lääkäri) jotta saatiin lähete erikoissairaanhoitoon. sit saatiin taas odotella kuukausia että saatiin eka aika, täytettiin viivi,eskari täytti viivin,täytettiin oirekaavaketta,eskari täytti. sit oli 1tunnin hoitaja haastattelu, lapsella lääkäriaika. ja saatiin diagnoosi ja lääkeresepti.

ja ekan lääkkeen kun lapsi sai,muistan ikuisesti kun miehen kanssa istuttiin sohvalla ja lapsi leikki 30min itsekseen(ekaa kertaa yksin noin kauan).

lääkitys ollut nyt 2vuotta.

 

["vieras"]

Maksakaa suosiolla itse tutkimukset eli haette välittömästi netin avulla lapselle sopivan neurologin vaikka parin sadan kilometrin päästä). Julkisen puolen tie on liian usein kovin pitkä ja pojallakin alkaa olla jo kuitenkin aika paljon ikää. Hoitamattomassa ADHD:ssa voi tulla psykiatrisia ongelmia lisäksi, kun lapsi ei saa tarvitsemaansa ymmärrystä ja apua ja ei selviydy sosiaalisesti. Koulunkäyntiin voi myös tulla pysyvää haittaa.

 

["natasja"]

äh kirjauduin jo ulos. mutta piti vielä kertoa vähän millaista

eli ilman lääkettä:ei keskity hammaspesuun,ei keskity siihen että pissalla käydessä pitäs tehä muuta ku istuu pöntöllä,saattaa unohtaa vetää vessan tai pestä kädet. kaikki siirtymät tosi vaikeita. uhmakkuus on vähentynyt(uskon että lääkitys on välillisesti vaikuttanut tähänkin koska saa vähän paremmin tehtyä asioita) mutta silti ei siirry tilanteesta toiseen.

pakko usein tlauttaa paikasta tosieen,ei selviydy itsenäisesti esim pukemisesta unohtuu tekemään muuta.

ruokapöydässä räplä ätavaroita hokee tyhmiä juttuja, räplää tavaroita(tosin tuo räplääminen on vähän vähentynyt) ärsyttää sisarustaan,tai yllyttää tätä johonkin hölmöön.

reago iherkästi niin että lyö tms. esimerkiksi sisarustaan mottaa jopa siksi että tämä väittää vastaan.

kun joutuu rauhoittumis huoneeseen saattaa alka potkii ja hakka seinää,mutta jos pitää kiinni koettaa lyödä sitä kiinni pitävää. ajautuu helposti tappeluihin.

kiroilu on tällä hetkellä iso ongelma. mutta aika pieni verrattuna 2v takaiseen

lääkitys helpottaa kaikkia oireita paljon.mutta sanon sen että lapsi pysyy silti haastavana,ei hänestä tule yhtä helppoa kuin tavis lapsi.

eikä me saatu mitään uutta esim.neurologiselta,paitsi lääke. ne keinot mitä voi käyttää on löydettävissä ihan siitä adhd kirjallisuudesta/jopa netistä. samoja ne tarjoaa sitte joka paikassa ja meille niistä ei ole ollut hyötyä, tai no ehkä se hyöty tulee niin hitaasti että sitä ei huomaa.


ps.mä taistelin 2,5v ennenku sain lapsen neurologille..

 

["vieras"]

Mun on pakko tänne lisätä (ja ei millään pahalla), että jos teillä vaan on vakuutus, niin nämä asiat voi hoitaa myös siellä.

Nämäkin jonot, joista tässä ketjussa puhutaan on sairaita! Ja sinne neurologillehan joutuu tosissaan rukoilemaan aikoja! Itsellä meni hermot puheterapian ja toimintaterapian arvioiden jälkeen, kun olisi vielä pitänyt psykologille jonottaa ja käydä niitä arvioita monta kuukautta, että sinne neurologille saa lähetteen!!!!!

 

[loppu ap]

Kiitos vastanneille, joudun nyt postumaan.

 

[loppu ap]

On meillä vakuutus lapselle, pitänee siis tutustua vakuutusehtoihin. Kiitos tästä vinkistä, en ois kai hoksannu itse

 

["vieras"]

Meillä lapsi pääsi puheterapian, motorisen levottumuuden jne. takia kuntoutustyöryhmään. Kuntoutustyöryhmän kautta audiofoniatriselle osastojaksolle jossa varmistettiin lastenlääkärin (osa tuota kuntoutustyöryhmää) alustava diagnoosi. Aikaa kului n. 10kk siitä kun lapset asiat siirrettiin kuntoutustyöryhmään siihen että saatiin diagnoosi osastolta.

 

[Moraalinvartija]

-helppo sanoa ottakaa vuoropäivin vapaata,mitä jos kumpikaan ei jaksa yksin sitä showta koko päivää/iltaa?

Kuka puhui koko päivästä? Tai koko illasta?
Tunnin-kahden kävelylenkki/kahvilassa käynti tmv. yksin antaa jo vähän voimia (vaikka toki soisin ap:lle ja perheelleen paljon enemmänkin). Joskus elämässä täytyy vain koittaa tehdä parhaansa niillä resursseilla, mitä sattuu olemaan käytettävissä. Siihen saakka, että saa apua.

 

["vieras"]

On meillä vakuutus lapselle, pitänee siis tutustua vakuutusehtoihin. Kiitos tästä vinkistä, en ois kai hoksannu itse

Kannattaa tutustua ehtoihin! Jos on ihan normaali sairasvakuutus, niin kyllä sen neurologin vastaanotto pitäis ainakin korvata. Ja sieltä ne osaa lähettää sitten eteenpäin..

Älä tosissaan luovu toivosta vielä!

 

["natasja"]

Kuka puhui koko päivästä? Tai koko illasta?
Tunnin-kahden kävelylenkki/kahvilassa käynti tmv. yksin antaa jo vähän voimia (vaikka toki soisin ap:lle ja perheelleen paljon enemmänkin). Joskus elämässä täytyy vain koittaa tehdä parhaansa niillä resursseilla, mitä sattuu olemaan käytettävissä. Siihen saakka, että saa apua.

tämä on sinänsä hyvä ajatus,mutta jos molemmat on loppu niin mitä se loppujen lopuksi hyödyttää? se joka jää lapsen/lapsien kanssa yksin väsähtää enempi ja saattaa purkaa väsymyksensä puolisin niskaan, ja vaikkei kaataiskaan niin veikkaan että tilanteessa missä kummatkin vanhemmat on loppu, ei auta vuorottelu, sitä ei tavallaan enään nollaannu sillä vapaalla ja jos nollantuisikin niin sitten se kotiin jäävä on märkä rätti.

tkihan sitä voivat yrittää ja jos tuntevat että autta niin hyvä juttu. mutta en usko.

uskon että tarvitsevat oikeasti lomaa koko hommasta.

tosiaan ap kirjoitin tuossa aiemmin kirjaantuneena, mutta jos haluat vertaistukea voit kirjoittaa minulle, jos vielä satuisimme asumaan lähekkäin voisin yrittää olla avuksi.

mutta tosiaan julkisella puolella homma kestää.

mutta jos sitä kautta on mentävä niin,pyydä koulupsykologia tekemään tutkimukset,heti kun pystyy ja pyydä että kirjoittaa suosituksen tutkimuksista jotka suorittaa lastenneurologi. varaa tk:lääkärille aika lähetettä varten. ja ennen kaikkea pysy tiukkana! sun pitäää vaatia! muuten käy niinku mulle kun mä luotin liikaa ihmisiin jotka perusterveydenhuollossa tutki lasta ja diagnoosin Ja avun saaminen viivästyy.

mutta valitettavasti ei lastenpsykiatrilla/neurologillakaan ole sitä taikasauvaa millä tilanne muuttuisi, lääkitys toki puree heti ekasta pilleristä.

sen lisäksi tarjoavat sopeutumisvalmennuskurssia.. eli käytännössä sitä kuinka erilailla teidän täytyy toimia lapsen kanssa ja tehä töitä eritavalla kuin tavislapsen kasvatuksen kanssa. eli ainakin itelle se anti oli +-0 mutta mä olinkin sitä tietoa adhd:sta hankkinut hirveästi jo ennen diagnoosia koska olin varma että se hänellä on, kaikki oireet täsmäsi.