Mitä mieltä olet miehestä, joka on "hylännyt" lapsensa eikä ole tavannut / tapaa koskaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Paljon puhutaan siitä kun äidit eivät anna isien tavata lapsiaan ja lasta käytetään pelinappulana. Isällä on kuitenkin oikeus tavata lastaan ja jopa rangaistuksen uhalla on jouduttu tilanteisiin, joissa äidin on pakko luovuttaa lapsi isälleen sopimuksen mukaisina aikoina.

Mitäs mieltä olette niistä isistä, jotka eivät ole tavanneet tai tapaa omasta halustaan ollenkaan lastaan? Lapsi on saattanut syntyä sen jälkeen, kun parisuhde on jo ohi tai ero on tullut pian lapsen syntymän jälkeen. Lapsella on kai isään oikeus, mutta lapsen oikeutta ei voida kriminalisoida kuten isän oikeutta tavata lastaan. Näin siis isän ei ole pakko tavata jos ei halua. Oli isän ja lapsen eroon syy mikä hyvänsä, niin mitä mieltä sellaisesta miehestä?
 
en hyväksy, mutta toisaalta ajattelen myös niin että parempi että jättäytyi pois heti alkujaan, eikä niin että lapsi oppii tuntemaan, ja kaipaamaan isäänsä, joka sitten myöhemmin poistuu kuvioista
 
ja jätti lapset minulle. Eipä ole sen koommin näkynyt ei kuulunut. Ikää lapsilla oli tuolloin 2 ja 3. Eivät pahemmin ole kyselleet perään, joten parempi vissiin näin sitten, kuin itkeä lohduttomasti kun joutuisi väkisin erossa olemaan aina välillä.
 
Olisi minunkin lapseni isä sellainen henkilö, joka olisi tehnyt ratkaisunsa heti alussa ja myös pysynyt siinä... mutta kun meillä tämä homma menee niin, että isä on tuuliviiri, jota ilmeisesti muiden elämän sekoittaminen ei millään tavalla kiinnosta. Tulee ja menee kuten itse tahtoo, lapsen elämässä siis. Välillä on käynyt aktiivisesti tapaamassa lastaan, yhtäkkiä taas häviää ilmoittamatta mitään pitkäksi aikaa (kuukausia, puolikin vuotta, enemmänkin) kunnes ilmestyy taas takaisin ja sanoo, että "Oli vähän kaikkea", "Oli huono työpäivä", "Ei huvittanut", "Olin baarissa",... jne. Lapsi 3v. Lastenvalvojan avustuksella tehdyt sopimukset ei auta mitään, koska lapsen isä pitää niistä kiinni vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan. Lapsella on oikeus isään ja isälläkin lapseensa, mutta ei kai tämmöinenkään ole oikein, edes etävanhemmalta. Kaikenlaista paskaa sitä pitää lapsen ottaakin niskaansa... Meille olisi helpompi, kun lapsen isä olisi joko jatkuvasti kuvioissa mukana (eli tapaisi lasta sovittuina päivinä) tai sitten pysyisi kokonaan pois.
 
Halveksin suuresti! Oma biologinen isäni on sellainen, mutta toisaalta sellainen käyttäytyminen avioeron jälkeen oli nykyistä paljon yleisempää 1960-70-lukujen vaihteessa kuin nykyisin ja syynsä oli ehkä biologisella äidillänikin olla rohkaisematta yhteyden pitoon. En ole aikuistuttuanikaan koskaan ottanut yhteyttä biologiseen isääni. Minulla on oma elämäni, ja sosiaalinen isäni on isä.
 
[QUOTE="vieras";28142419]Olisi minunkin lapseni isä sellainen henkilö, joka olisi tehnyt ratkaisunsa heti alussa ja myös pysynyt siinä... mutta kun meillä tämä homma menee niin, että isä on tuuliviiri, jota ilmeisesti muiden elämän sekoittaminen ei millään tavalla kiinnosta. Tulee ja menee kuten itse tahtoo, lapsen elämässä siis. Välillä on käynyt aktiivisesti tapaamassa lastaan, yhtäkkiä taas häviää ilmoittamatta mitään pitkäksi aikaa (kuukausia, puolikin vuotta, enemmänkin) kunnes ilmestyy taas takaisin ja sanoo, että "Oli vähän kaikkea", "Oli huono työpäivä", "Ei huvittanut", "Olin baarissa",... jne. Lapsi 3v. Lastenvalvojan avustuksella tehdyt sopimukset ei auta mitään, koska lapsen isä pitää niistä kiinni vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan. Lapsella on oikeus isään ja isälläkin lapseensa, mutta ei kai tämmöinenkään ole oikein, edes etävanhemmalta. Kaikenlaista paskaa sitä pitää lapsen ottaakin niskaansa... Meille olisi helpompi, kun lapsen isä olisi joko jatkuvasti kuvioissa mukana (eli tapaisi lasta sovittuina päivinä) tai sitten pysyisi kokonaan pois.[/QUOTE]

Näin juuri. Esikoisen isä on alkoholisti, lapsella ikää jo 12v. Välillä on selviä kausia ja silloin soitellaan päivittäin ja ollaan niin isiä että! Sit taas iskee putki päälle, kaikki lupaukset petetään ja voi mennä kuukausia, että isästä ei kuulu mitään. Kunnes taas yhtäkkiä (anteeksi pyytämättä, mitään selittämättä!) päättää leikkiä isukkia.

Päivääkään ei mene minun elämässäni, että en rukoilisi sen paskanilviäisen kuolemaa. Lapsi on aivan sekaisin, mutta minä en voi mitään. Isällä ei ole tapaamisia, koska ei ole luotettava alkoholisminsa takia, mutta en pysty estämään isää soittamasta lapselle/lasta soittamasta isälle... Jatkan rukoilemista, että joku kerta vetäisi sitä viinaa sen verran, että vaikka tappais itsensä...
 
Pitäisi tietää asian taustat, ennenkuin voi olla mitään mieltä. Kylmä totuus on, että usein lähivanhemmat omalla käytöksellään saavat aikaan sen, että etavanhempi ei voi muuta kuin hylätä lapsensa. Ja se on ymmärrettävää.
 
En ymmärrä enkä hyväksy, miten joku voi hylätä oman lapsensa? En ikinä ottaisi kumppanikseni tälläistä miestä, vastuuta pakoilevaa, luuseria, vaikka olisi ainoa mies maailmassa!!:mad:
 
Oksettaa jeesustelijat, jotka heti tuomitsevat (yleensä) isät, eivätkä yhtään mieti toisen osapuolen (yleensä), äidin tekemisiä. Jos kupataan rahat, pompotellaan ja ollaan olevinaan vielä kuningattaria miehen elämässä, niin kyllä se lapsi usein hylkäämisen kokee. Eihän isällä muuten ole mahdollisuutta jatkaa omaa elämäänsä.
 
En ymmärrä enkä hyväksy, miten joku voi hylätä oman lapsensa? En ikinä ottaisi kumppanikseni tälläistä miestä, vastuuta pakoilevaa, luuseria, vaikka olisi ainoa mies maailmassa!!:mad:

Tää oli paras. Ajatteletko että ne joiden mies on jättänyt ne keskenään on nainen ollut ihan varma, tai edes tietoinen siitä että mies tulee jättämään heidät jossain vaiheessa keskenään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tätä mieltä;28142551:
Oksettaa jeesustelijat, jotka heti tuomitsevat (yleensä) isät, eivätkä yhtään mieti toisen osapuolen (yleensä), äidin tekemisiä. Jos kupataan rahat, pompotellaan ja ollaan olevinaan vielä kuningattaria miehen elämässä, niin kyllä se lapsi usein hylkäämisen kokee. Eihän isällä muuten ole mahdollisuutta jatkaa omaa elämäänsä.

No tässä ei ollutkaan kyse äidistä, jonka isä päättää hylätä vaan se lapsi! Kyseltiin siis oli syy mikä tahansa taustalla, mitä mieltä olette miehestä, joka hylkää oman lapsen? Asia erikseen naiset/äidit, jotka käyttävät itsekin lapsia pelinappuloina.

Minäkin olen kuullut vaikka mitä syitä miksi isä ei tapaa lastaan. Isä valehdellut ympäri kyliä, että nainen päättänyt hankkiutua tahallaan raskaaksi ja ettei anna tavata lasta, kun isovanhemmat kyselee. Kukaan täysjärkinen nainen ei hankkiudu tahallaan raskaaksi tai kiellä lapseltaan isää. Ja kukaan täysjärkinen mies ei hylkää lastaan, vaikka lapsen äiti on täysjärkinen tai ei olisikaan aivan täysjärkinen eli ei syytä äitiä siitä, ettei tapaa lastaan!
 
Mitäs äidit ovat ahneita ja vaikeuttavat asioita. Ensimmäinen asia mistä alkaa itku ja poru on lasten kuskaaminen. Hyvät vanhemmat kuskaa puoliksi, mutta moni äiti pistää isän kuskaamaan eestaas. Väsyy se mieskin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tätä mieltä;28142551:
Oksettaa jeesustelijat, jotka heti tuomitsevat (yleensä) isät, eivätkä yhtään mieti toisen osapuolen (yleensä), äidin tekemisiä. Jos kupataan rahat, pompotellaan ja ollaan olevinaan vielä kuningattaria miehen elämässä, niin kyllä se lapsi usein hylkäämisen kokee. Eihän isällä muuten ole mahdollisuutta jatkaa omaa elämäänsä.

Tää on tavallaan totta vaikka lapset pitäisi tulla aina ensimmäisenä jokaisen elämässä. On esimerkiksi exiä jotka eivät anna lastensa isän jatkaa elämää vaikka erosta olisi kulunut jo yli 2 vuotta. Soittelevat perään öisin ja yrittävät vongata, saavat uudet kumppanit kuvittelemaan kaikenlaista keinoilla millä hyvänsä (tekevät tämän vielä tahallaan / provosoiden). Eivät siis ymmärrä sitä että miehellä on uusi elämä johon mahtuisi kyllä lapset aina säännöllisin väliajoin, mutta ei tuo entinen muija ja hänen henk.koht. ongelmansa ja elämänsä. Tajuaisi ettei mies voi tulla entisen muijansa luokse yöksi tai muuten hengailemaan pitkiksi ajoiksi.

Itse olen kahden lapsen äiti ja eronnut. Alusta asti kannustin miestä uuteen elämäänsä, koska tiesin ettei yhteiselostamme voi tulla mitään. Valitettavasti yllä oleva kertomani on totta toisessa yhteydessä ja siinä kohtaa äitien kannattaisi hieman miettiä niitä lapsia eikä omaa persettä kokoajan, että isällä olisi helpompaa ottaa niitä lapsia luokseen ja olla yhteyksissä ilman pelkoa siitä että entinen muija yrittää kokoajan iskeä ja tuhota uutta suhdetta. Tajuaako tällaiset äidit kuinka vaikeaksi he miehen tehtävän isänä tekevät??
 
[QUOTE="vieras";28142596]Tää oli paras. Ajatteletko että ne joiden mies on jättänyt ne keskenään on nainen ollut ihan varma, tai edes tietoinen siitä että mies tulee jättämään heidät jossain vaiheessa keskenään?[/QUOTE]

Kunnon mies ei lapsiaan jätä, se on armoton fakta. Kuka muuta väittää puhuu paskaa. Joten on kyllä naisten syytä katsoo peilii jo siit syyst.
 
Ei sitä aina osaa kuvitella siitä toisesta pahinta.

Eikös sitä naimisiin mennessä yleensä luvata olla loppuelämä yhdessä? Näin ainakin omalla kohdallani oli. Sitten tuli lapset ja alkoi ongelmat. Olihan niitä näin myöhemmin ajateltuna ollut jo aiemminkin, mutta jos toinen on todella hyvä puhumaan auringon kuuksi, niin kyllä siinä oma minuuskin menee hukkaan.

Sitten tajuatkin eräänä päivänä, ettei se lasten isä tule enää takaisin, koska löysi uuden. Itse yrität pitää lasten puolta, mutta toinen ei kiinnostu yhtään ja lopetttaa jopa elatusmaksujen maksamisen, koska ei kiinnosta.

Sovi siinä sitten lastenvalvojalle tapaamisia koskien lasten tapaamissopimuksen tekoa, kun ei toista näy paikalla. Lopulta se toinen katoaa elämästä vähin äänin kokonaan ja ilmoittaa, ettei halua nähdä lapsiaan ikinä enää.

Niin, äidin vikahan se on, kun on yrittänyt kovasti pitää yllä lasten ja isän välejä ja yrittänyt keinolla millä hyvänsä saada tapaamaan edes kerran vuodessa.
 
Oletetaan nyt kuitenkin, että lapsen äiti on täysjärkinen eikä käytä lasta pelinappulana eikä vaikeuta isän/miehen elämää vaan haluaa ajatella ainoastaan lapsen parasta ja yrittää saada ja antaa isän pitää lapseensa yhteyttä sekaantumatta miehen elämään. Silti mies ei tapaa lastaan. Eikä äitiä voida mielestäni muutenkaan syyttää isä haluttomuudesta tavata lastaan...
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Silloin jos kyse on miehestä, joka on huijattu isäksi esimerkiksi e-pillereiden syönnistä valehtelemalla, en ihmettele yhtään.
Koska miehellä on oikeus olla haluamatta lapsia. Eikä kusetetuksi joutuminen ole sama asia kuin "pitäisi tajuta olla nussimatta jos ei halua köyttää kortsua", ennemminkin raiskaus..
 
Mun entinen kaveri puhui lapset isäänsä vastaan.Lapset muka pelkäävät isäänsä, eivätkä halua mennä isälleen. Tunnen varsin hyvin myös tämän miehen ja hän ei tekis pahaa kärpäsellekään ja on loistava isä. Hän kärsii tilanteesta tosi paljon, mutta ei halua pakottamalla lapsia luokseen.

Harmittaa ja olen surullinen miehen puolesta, mutta jospa lapset isompana tajuais, että äiti on puhunut p**kaa isästä ja olisivat sitten edes myöhemmin yhteydessä.
 
No kolmannes erosisistä ei tapaa lapsiaan. Eiköhän vika lähes aina löydy niistä miehistä. Rajoittaahan ne tapaamiset menemisiä ja muistuttaa menneistä. Eikun uutta matoa koukkuun.
 
[QUOTE="vieras";28142773]Silloin jos kyse on miehestä, joka on huijattu isäksi esimerkiksi e-pillereiden syönnistä valehtelemalla, en ihmettele yhtään.
Koska miehellä on oikeus olla haluamatta lapsia. Eikä kusetetuksi joutuminen ole sama asia kuin "pitäisi tajuta olla nussimatta jos ei halua köyttää kortsua", ennemminkin raiskaus..[/QUOTE]

Kukaan täysjärkinen nainen ei "huijaa" miestä, että tulisi raskaaksi tai voisi jotenkin lapsen avulla saada miehen. Sitä varten voi hakea spermaa lapsettomuusklinikalta. Tämähän on se yleisin syy mitä miehet käyttää kun esim. omat vanhemmat, ystävät ja mahdollisesti uusi nainen kyselee miksi mies ei pidä yhteyttä lapseen. Naisen syyksi vaan ja kaikki hyväksyy ko. syyn vaikka se ei totta olisikaan?! Silti se lapsi on olemassa ja valitettavasti se on niin, ettei mikään ehkäisy ole 100%, ei pillerit, ei kortsu, ei naisen sana. Turha sitä naista on mustamaalata, seksiin ja lasten tekoon tarvitaan kaksi!
 
Mikä oikeus sillä äidillä on perustaa uusi perhe, mutta kun isä perustaa, aletaan vaikuttaamaan asioita. Ei kestetä sitä, että myös toinen jatkaa elämäänsä. Miksi luullaan, että mies suostuu pomputeltavaksi enää, kun on saanut elämän syrjästä kiinni. Kyllä se äidin syy on, jos isä ei tapaa. Yhteistyötä ja oikeudenmukaisuutta niin homma toimii.
 

Similar threads

H
Viestiä
47
Luettu
886
V

Yhteistyössä