mä stressaan ihan pienintäkin asiaa enkä saa itteni rauhalliseksi ennenku asia ratkennut..

["minna"]

nyt mä stressaan yhtä selvityspyyntöä mikä piti jättää työkkäriin. sen pystyi tekemään netin kautta joten tein sen, hoksasin sitten laittaneeni yhteen kohtaan väärän päivämäärän. Piti olla 4.2 ja jostain syystä mä laitoin 4.3. aarrgh... Hitto jos tuo nyt sitten vaikuttaa työmarkkinatukeen niin etten saakaan sitä takautuvasti..
Sitten kun vielä opiskelen sivutoimisesti johon tää selvityspyyntö liittyy niin mietin pitääkö siihen ny olla joku lappu oppilaitoksesta vielä lisää? Selvityspyynnössä ei ainakaan pyydetä mitään liitteitä mun pitää vaan siinä kertoa missä ajassa ja kuinka paljon opiskelu työllistää ja oonko valmis ottamaan töitä vastaan sen aikana.

tää oli nyt yks stressin aihe...

toinen stressi on yhteishaku.. mun pitäis valmistua nyt keväällä ja mietin laittaisinko menemään hakemusta jo nyt tässä yhteishaussa... mutta ongelma on mihin haen? En tiedä yhtään mihin hakisin ja jotenkin usko itteeni puuttuu. Haluaisin hoitoalalle mutta tiedä melkein jo itsekin valmiiksi etten sovellu... :/ Kampaaja oli toinen vaihtoehto mutta en tiedä onnistuisko, olen allerginen hiusväreille...

Mä en pysty ajattelemaan mitään muuta kun niitä juttuja mitkä mua stressaan.. Oon sitten ihan omissa maailmoissani enkä kuule mitä muut/lapset sanoo ja oon kiukkuinen ja hajamielinen... :/

 

[saunatonttu-sandra]

tee niinku mä, älä stressaa mistään mistä ei ole pakko, ja niistä mistä on, stressaa vasta huomenna.

 

["minna"]

kunpa voiskin ajatella niin

 

[ghhgdijhj]

oikaise se päivämäärä, se voi vaikuttaa. Ja hae kouluun, jos haluat.

 

[satutytti]

Mää oon vähän samanlainen, stressaan kans kaikesta ihan turhasta. Mulla on bakteerikammo ja jos oon tavannu ihmisen joka on kamalassa flunssassa, yskii, aivastelee ja niistää niin ressaan seuraavat päivät sitä et nyt se tauti sitten tarttu muhun ja sit tarttuu lapsiin ja sit me ollaan kaikki kipeenä ja sit esikoinen taas kouristaa ja joudutaan sairaalaan ym. Siis ihan tyhmistä asioista hirvee ressi ja en pysty yksinkertasesti olla ajattelematta sitä asiaa vaikka kuinka yritän järjelläkin ajatella. Mää vihaan sitä et oli se ressin aihe mikä tahansa ni sitä miettii ja miettii just niin kauan kunnes se asia selviää. Ja suurin osa kerroista ressi on menny ihan hukkaan kun niin ei ookkaan tapahtunu mitä oon pelänny.

 

["vieras"]

terapia vois auttaa?

Ainakin itse oon hakeutunu terapiaan jatkuvan stressaamisen ja ahdistuksen takia.

 

["minna"]

oikaise se päivämäärä, se voi vaikuttaa. Ja hae kouluun, jos haluat.

No ku siinä netissä luki jotain että kun sen on lähettäny sitä ei voi enää muuttaa.. :/

hitsit olis pitänyt lukaista se vielä toisenkin kerran kunnolla läpi ennenku painoin lähetä...

 

["minna"]

[QUOTE="vieras";28176753]terapia vois auttaa?

Ainakin itse oon hakeutunu terapiaan jatkuvan stressaamisen ja ahdistuksen takia.[/QUOTE]

mitä kautta sitä voi hakea?

 

["minna"]

nosto

 

[Porho]

Nykyään on aika paljon yleistä ahdistuneisuushäiriötä ja sen piirteitä. Ainakin itsellä ja lähipiirissä, virallista tutkimusta ei taida olla. Ajanhenki on aika armoton, helpoimmalla pääsee kun vaan päättää jotain ja pysyy päätöksessään (niinkuin vaikka opiskelujen suhteen).

Voithan yrittää hakea juttelu seuraa vaikka mielenterveyshoitajan tai kriisikeskuksen kautta? Jos 24/7 ahdistaa niin sitten ehdottomasti turvautuisin lääkkeisiin. Tsemppiä kuitenkin, kevät tulee pian!