8
8mg
Vieras
Heti alkuun pyydän, että saamme välttyä turhilta panettelu-, haukkumis- ja päivittelyviesteiltä ja että keskustelun taso pysyisi asiallisena.
Ongelmani, tai ongelmamme, on hyvinkin epätavallinen, sanoisinko jopa ennen näkemätön.
Tyttöystäväni on moniongelmainen mielenterveyspalveluiden suurkuluttaja, jonka elämänhallinta on huonoina hetkinä lapsen tasolla. Nyt on kuitenkin käynyt niin onneton tuuri, että ehkäisystä huolimatta ja molempien järkytykseksi hän pamahti paksuksi ja vastasyntyneestä lapsesta huolehtiminen ei tässä elämäntilanteessa tulisi todellakaan onnistumaan.
Tämä ei nyt kuitenkaan ole se kaikista akuutein probleema, vaan se, että tyttöystäväni ei kykene hyväksymään raskauttaan ja suhtautuu siihen välillä varsin harhaisesti yrittäen kieltää sen kaikin keinoin tai kuten viime viikkojen aikana, kuvitellen kantavansa kohdussaan kissanpentua. Siis kissanpentua!
Olen vuosien varrella tottunut hänen, mitä eriskummallisimpiin harhauskomuksiin ja oppinut olemaan väittämättä vastaan, vaikka hän yhtäkkiä osaisi kommunikoida henkimaailman olentojen kanssa tai aurinko kiertäisi maata.
Tuo koko raskauden kieltäminen tai "kissanpennun" odottaminen on johtanut siihen, että edes nyt kohta kuudennen kuun alkessa emme ole vieläkään käyneet lääkärillä tarkistuttamassa sikiön vointia tai oikeastaan tehneet mitään, mitä normaalin raskauteen kuuluu. Kaikki muu perusmeininki meillä on kyllä jatkunut samanlaisena. Tupakointi, bupre ja epäsäännöllinen ruokavalio eivät ole muuttuneet terveellisempiin elämäntapoihin ja nyt, kun aborttikaan ei ole ollut vaihtoehto enää aikoihin, en todellakaan tiedä, miten saan tyttöystäväni sen verran järkiinsä, että suostuisi edes käymään lääkärissä kertomassa raskaudestaan ja voisi ehkä sen kautta ymmärtää tilanteen vakavuuden itselleen ja tietysti loppukesästä syntyvälle Ihmislapselleen.
Jos joku meitä viisaampi osaa antaa järkeviä neuvoja asian ratkaisuun ja malttaa säästää kuittailut muihin keskusteluihin, niin olisimme hyvin kiitollisia.
Ongelmani, tai ongelmamme, on hyvinkin epätavallinen, sanoisinko jopa ennen näkemätön.
Tyttöystäväni on moniongelmainen mielenterveyspalveluiden suurkuluttaja, jonka elämänhallinta on huonoina hetkinä lapsen tasolla. Nyt on kuitenkin käynyt niin onneton tuuri, että ehkäisystä huolimatta ja molempien järkytykseksi hän pamahti paksuksi ja vastasyntyneestä lapsesta huolehtiminen ei tässä elämäntilanteessa tulisi todellakaan onnistumaan.
Tämä ei nyt kuitenkaan ole se kaikista akuutein probleema, vaan se, että tyttöystäväni ei kykene hyväksymään raskauttaan ja suhtautuu siihen välillä varsin harhaisesti yrittäen kieltää sen kaikin keinoin tai kuten viime viikkojen aikana, kuvitellen kantavansa kohdussaan kissanpentua. Siis kissanpentua!
Olen vuosien varrella tottunut hänen, mitä eriskummallisimpiin harhauskomuksiin ja oppinut olemaan väittämättä vastaan, vaikka hän yhtäkkiä osaisi kommunikoida henkimaailman olentojen kanssa tai aurinko kiertäisi maata.
Tuo koko raskauden kieltäminen tai "kissanpennun" odottaminen on johtanut siihen, että edes nyt kohta kuudennen kuun alkessa emme ole vieläkään käyneet lääkärillä tarkistuttamassa sikiön vointia tai oikeastaan tehneet mitään, mitä normaalin raskauteen kuuluu. Kaikki muu perusmeininki meillä on kyllä jatkunut samanlaisena. Tupakointi, bupre ja epäsäännöllinen ruokavalio eivät ole muuttuneet terveellisempiin elämäntapoihin ja nyt, kun aborttikaan ei ole ollut vaihtoehto enää aikoihin, en todellakaan tiedä, miten saan tyttöystäväni sen verran järkiinsä, että suostuisi edes käymään lääkärissä kertomassa raskaudestaan ja voisi ehkä sen kautta ymmärtää tilanteen vakavuuden itselleen ja tietysti loppukesästä syntyvälle Ihmislapselleen.
Jos joku meitä viisaampi osaa antaa järkeviä neuvoja asian ratkaisuun ja malttaa säästää kuittailut muihin keskusteluihin, niin olisimme hyvin kiitollisia.