[QUOTE="Allison";28550623]Itsellä on samantyyppinen ongelma. Olen nopea ajattelija ja toimija, käyn siis ns. nopealla tempolla ja suurin osa miehistä ei tunnu pysyvän perässäni ollenkaan. Ärsyttävintä on se, jos (itserakasta, myönnän!) mies on vähemmän älykäs kuin minä.
Minä tarvitsen älykkyydelleni, vai sanoisinko paremminkin nopeudelleni ja nokkeluudelleni, haastetta, ja normaalisti käy niin, että mies ei tosiaan pysy mukana. Meitä mahtuu moneen junaan ja osa jää asemallekin, ja rakkaus on tietenkin se, joka ratkaisee.
Omakohtainen kokemus asiasta on, että vaikka rakastuukin, niin jos ihmiset ovat "toimimisnopeuksiltaan" erilaiset, se alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Ja jos siihen liittyy vielä jotain muuta, joka hiertää parisuhdetta, niin yleensä siitä seuraa ero.
Hiukan kärjistäen sanottu, varmasti moni tästä löytää sanomista. Mutta se on minun mielipiteeni. En jaksa hitaita ihmisiä, en hidasliikkeisiä enkä hidasälyisiä - enkä nyt tarkoita erityisryhmiä, vaan aivan normaaleja ihmisiä. Tulen kyllä toimeen yleensä kenen tahansa kanssa, mutta parisuhteessa ollessani toivoisin miehen olevan samalla viivalla kanssani.[/QUOTE]
Sanoisin, että on paljon käytännöllisempää, ettei kaksi täysin identtistä ole yhdessä. En voi sanoa, että olen kaikessa nopea itse ja mieheni hidas. Ennemmin kyse on siitä, mitkä asiat luontuvat nopeassa aikataulussa. Vakiintuminen tapahtui nopeammin kuin itse olin ajatellut, todellakin pyyhkäistiin jalat altani. Samoin miehen puoli sukua on hyvin spontaani suunnitelmissaan, saattavat suunnilleen ajaa puoli Suomea matkan kylään ja soittaa matkalta että tultas pariksi yöksi. Itselläni moiset vaativat viikkojen valmistautumisen ja suunnittelun. Henkinen kasvu tapahtuu näissä kohdin, jotka ovat eri tempossa kuin itselle luontaista.
Miehelle taas monet päätökset ovat pitkällisen pohdinnan tulos, kun itse toimin impulsiivisesti tunteella. Tässä täydennämme toisiamme, ajoittain mies saa itsestään irti nopeampia ratkaisuja ja toisaalta taas hän pistää hanttiin oikeissa kohdin, etten itse tee vääriä äkkipäätöksiä.
Älykkyys... sekin osuu eri osa-alueille ja varsin totta tämä on tiedon suhteen. Mieheni on luonnontieteellisesti suuntautunut ja pystyn katsomaan häntä ylöspäin, koska hän kykenee selittämään minulle niin monia asioita saralta, johon en ole itse paneutunut syvällisesti, mutta joka kiinnostaa. Taiteiden osalta en tiedä olenko kovinkaan suurta vaikutusta vielä tehnyt, mutta ainakin pintaraapaisua mieheni suhteen on tapahtunut ja kaipa tuo musamakukin tässä laajentuu hissukseen hänen puoleltaan.
Mulla tuo älykkyys on suuntautunut enemmänkin matemaattis-luonnontieteelliselle puolelle. Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi saan näin vihamielistä palautetta siitä, että sanon ääneen olevani älykäs. Joku toki tulee nillittämään siitä, että ei tietenkään voi olla fiksu, jos ei osaa pilkkuja ihan kohdilleen laittaa. Älykkyyttäkin on monentasoista ja oma älykkyyteni on tosiaan pääpainoltaan matemaattista, mutta kuvittelen olevani myös hyvin laaja yleissivistykseltäni ja osaan keskustella. Hate me, I know psysics!
