Asuuko kukaan lastensa isän kanssa ihan vaan käytännön syistä?

[äiti on vähän väsynyt]

Muutin noin vuosi sitten lasten kanssa pois lasten isän luota, homma ei toiminut, enkä nähnyt silloin muuta vaihtoehtoa. Lasten isä ei oikein osannut osallistua lasten hoitoon, toinen oli silloin vielä vauva ja toinenkin vain kaksivuotias.

Nyt kuluneen vuoden aikana lasten isä ei ole ottanut lapsia itselleen hoitoon kuin kerran, pari viikkoa sitten ihan minun vaatimuksestani. Olin niin totaalisen poikki, että tarvitsin vapaaillan. Isä käy viikottain katsomassa lapsia ja nykyään leikkii ja hoitaa heitä kivasti. Lapset ovat kuluneen vuoden aikana vasta tutustuneet oikeasti isäänsä ja varsinkin pienempi on kovasti isän perään.

Minulla ei ole ketään apuja lasten kanssa ja alan olemaan ihan väsynyt. Mummoista ei ole apua, he eivät halua/voi lapsia hoitaa.

Nyt mietin sittenkin palaamista lasten isän luo. En rakkaussyistä, vaan käytännön syistä. Jos saisimme asiat toimimaan ja minäkin saisin edes joskus ottaa rennommin, että jaksaisin olla parempi äiti.

Vai pistänkö vaan molemmat lapset päiväkotiin ja menen kouluun tai töihin? Onkohan se helpompaa? Vai pitääkö vaan yrittää jaksaa nykyisellään? Pelkään, että minulle tulee totaalinen burn out, koska masennuksen oireita alkaa olemaan ilmassa.

Lapseni ovat todella ihania ja rakastan heitä eniten koko maailmassa. Lapset ovat hyvin hoidettuja, ulkoilevat ja syövät ainakin suht terveellisesti Toinen lapsista on infektiokierteessä ja ravaamme lähes viikottain lääkärissä tai sairaalalla, tästä on tullut jo rutiinia. Minä tässä vaan alan olemaan niin väsynyt, etten tiedä kuinka kauan jaksan enää olla hyvä äiti.

 

[huhheijjaa nykyaikaa]

Sori mutta sai sellasen kuvan että aika heppoisin perustein oot perheenne rikkonu ja vain itseäs aatellen.. Tämmöistäkö se nykyään on?? "Muutin noin vuosi sitten lasten kanssa pois lasten isän luota, homma ei toiminut, enkä nähnyt silloin muuta vaihtoehtoa. Lasten isä ei oikein osannut osallistua lasten hoitoon"... Ei oikein osannut osallistua.. Asia johon oppii, tuliko mieleen? Opettelette toimimaan perheenä? Ja lapset kärsii tästä vanhempien omaan napaan tuijottelusta. Koittakaa nyt aikuiset ihmiset asianne hoitaa ja käyttäytä niinkuin aikuisten kuuluu! Vastuu kannetaan! Tuskin on niin hankala ihminen tämä isä kun oot takaisin sen luo mahd. menossa. Vanhempi lapsi on ilmeisesti nyt 3 vuoden hujakoilla? Se lapsi jo ymmärtää ympärillään tapahtuvan. Antakaa lapsillenne perhe, ei mitään veivaamista saamattomien vanhempien välillä.

 

[astrolabe]

Jos mies on ihan kunnollinen, niin kyllä hänen pitäisi voida ottaa omista lapsistaan enemmän vastuuta kuin leikitys viikoittain.

 

[hallittu kaaos]

Onhan se tuokin varmaan jonkinnäköinen vaihtoehto, mutta oletko miettinyt esim sellaista järjestelyä, että lapset menisivät 1-2 viikonloppuna/kk miehen luokse tmv. Lapset on aika pieniä niin ei mitään kovin pitkiä aikoja varmaan vielä miehen luona voi olla, mutta viikonloppusysteemi voisi toimia ja sinä saisit hengähdystaukoja.

 

[drs]

Miksi mies takaisin yhteenmuuton jälkeen ottaisi enemmän vastuuta lapsista?

En, en pelkästään käytännön syistä voisi kuvitella asuvani lasten isän kanssa.

 

[Lilith]

Siis lasten isäkö todella ottaisi sinut takaisin "käytännön syistä" vai meinasitko valehdella rakastavasi?

 

["..."]

No, sulla ois sitten lisäksi vielä se mies siinä hoidettavana, talous, teidän kotinne, ruoanlaitto jne. Lapset olisivat varmasti aivan yhtä paljon vastuullasi kuin nytkin. Uskon että väsyisit nykyistäkin enemmän ja lisäksi masentuisit tilanteeseen. Ei mies mihinkään ole muuttunut.

 

[äiti on vähän väsynyt]

Arvasin, että tästä tuleekin vaan paha mieli, kun tänne alkaa kirjoittamaan. En nyt viitsi ihan hirveästi tätä asiaa ruotia, mutta meillä ei ole lasten isän kanssa mitään rakkaussuhdetta oikein koskaan ollutkaan. Lasten takia yritettiin asua yhdessä ja eroa punnitsin n. 8kk ajan jopa sosiaalityöntekijöiden ja neuvolan perhetyön kanssa (miehelle oli ihan sama asutaanko me sen kanssa vai ei..). Mies on kovasti itsekäs ja tunteeton, eikä tosiaan osallistunut lasten hoitoon. En kyllä tiedä mikä tässä olisi vuoden kuluessa muuttunut, tuskinpa mikään? Ehkä nämä olivatkin nyt vaan jotain omia haaveita.

Se ei taida olla kovin realistista, että isä ottaisi lapset kerran-pari kuussa viikonlopuksi. Yhden yön tosiaan ovat hänen kanssaan nyt viettäneet, aikaisin aamulla isä toi lapset takaisin kotiin. Luulisin kyllä, että jos vain viitsisi vähän opetella, hän kyllä osaisi hoitaa lapset, tehdä ruuat ja katsoa perään. Hän vaan tykkää jumittua ennemmin tietokoneelle tai telkkarin ääreen, enkä oikein itse osaa rentoutua, kun tiedän, ettei hän välttämättä tajua, että lasten perään on tosiaan koko ajan katsottava, ne ovat vielä niin pieniä, että keksivät kaikenmaailman hölmöyksiä ja pienempi pistää vielä kaiken suuhunkin.

En nyt tiedä mitä tässä tekisi. Ehkä mietin ihan rauhassa.

Ja tosiaan, lasten isä ottaisi meidät takaisin sinne milloin vain, jos päättäisin mennä. Ilmeisesti hän kuitenkin haluaisi elää ja olla lähellä lapsiaan, mutta että joku toinen ne hoitaisi, hoitaisi myös kodin, rahat ja ruuan pöytään.. Huoh. Tiedän, etten olisi siellä juuri onnellisempi, ehkä vain ahdistuneempi, mutta saisin edes käytyä yksin suihkussa, kun isä voisi sen aikaa olla lasten kanssa. Ja joku kun sanoi, että sittenhän mulla olisi siellä vain "kolmas lapsi" hoidettavana, niin todellakin, näin oli viimeksi ja näin olisi varmaan nytkin, jos sinne takaisin menisin.

Nyt menee jo ajatuksetkin ihan sekaisin ja pakko tästä on lähteä nukkumaan, tulipahan pohdittua tätäkin asiaa näin ääneen.

Ihmistä ei vissiin saa muuttumaan, harmittaa, kun lasten isä ei tajua kuinka ihanat lapset hänellä on.

 

["mie"]

Hei!
Tosiaan sun ei minun mielestä kannata takaisin mennä - ei ole lapsillekaan hyväksi nähdä tuollaista parisuhteen ja miehen mallia - millaiseksi se teidän elonne sitten muodostuisikin - vaikea uskoa, että paremmaksi. Sinuna miettisin muita vaihtoehtoja - olet jo sossun ja perhetyön kanssa ollut yhteistyössä - kävisit vaikka perhetyön kanssa vaihtoehtoja läpi, millaiseen tukeen sinulla esim.olisi mahdollisuus (tukiperhe, hoitopaikka jne.) jottet polta itteäs loppuun - masennuksen kanssa ei kannata ruveta pelleilemään. Tsemppiä!

 

["vieras"]

Älä välitä näistä aiemmista. Kukaan näistä suvaitsemattomista, omahyväisistä tuomitsijoista ei tiedä mikä juuri teidän tilanteenne on ja mitä elämä tähän asti on ollut. Minusta on hienoa että voit aidosti myöntää ettei välillänne ole rakkautta, vain vanhemmuussuhde. Rehellisempää kuin nämä kulissiliitot.

Teet itse omat päätöksesi mutta valitettavasti luulen minäkin ettei mies ole muuttunut ja työtaakkasi ei tule kevenemään. Pahimmassa tapauksessa katsot vierestä hänen menemisiään ja olet jumissa yhteisessä asunnossa joka ei olekaan koti. Oma ex-mieheni on ihana isä ja rakastaa lapsia, mutta vähät välittää minun jakamisestani tai pärjäämisestä. On kova paikka jakaa arkensa tällaisen aikuisen kanssa. Sinuna etsisin apua muualta kuin mieheltä. Sinun onnelliauutesi on tärkeää lastenkin kannalta

 

[Suosittelen lämpimästi.]

Ota ihmeessä miehesi takaisin, kun saat! Opetelkaa juttelemaan!! Se on mahdollista, mekin aloimme seurustella oltuamme naimisissa 29 v. Ihan totta, aina voi alkaa sen juttelun, jota ei ole vielä alkanut, vaikka on oltu enimmäkseen vain fyysisesti yhdessä. Ja kun pääsette alkuun, keksi miten neuvottelet pikku hiljaa suotuisampia rutiineita yhteiseen elämäänne. Mies on perheen pää, mutta nainen sitä päätä kääntelee. Mene ja kääntele .

 

["vieras"]

Jos mies on ihan kunnollinen, niin kyllä hänen pitäisi voida ottaa omista lapsistaan enemmän vastuuta kuin leikitys viikoittain.

*tykkään*

 

["vieras"]

Miksi mies takaisin yhteenmuuton jälkeen ottaisi enemmän vastuuta lapsista?

En, en pelkästään käytännön syistä voisi kuvitella asuvani lasten isän kanssa.

*tykkään*

 

["poikia3"]

Jos sulla on infektiokierteessä oleva lapsi, niin lasten hoitoon laittaminen ja töihin meneminn aiheuttaa sinulle uuden stressin. Tuntisit syyllisyyttä siitä, että olet paljon poissa töistä. Ja syyllisyyttä siitä, että veisit lapsen puolikuntoisena hoitoon. Lisäksi, ainakin minä olen aina ollut sitä mieltä, että kotona ollessa pääsee paljon helpommalla. Kotona olosta tekee ihanaa se, että silloin elämä on aikataulutonta. Jos olet töissä, on iso määrä kotitöitä, jotka kuitenkin on tehtävä. Tämän lisäksi on aamuisin ja iltaisin tiukka aikataulu, on vietävä lapset hoitoon, ehdittävä töihin ja sitten taas päin vastoin.

En ottaisi lasten isää käytännön syistä takaisin, kuvailusi perusteella. Mutta yrittäisin etsiä itselleni jotain lastenhoitoapua. Tai ehkä se lasten isä voisi käydä leikkimässä niiden lasten kanssa useammin ja sinä menisit vaikka lenkille siksi aikaa.

 

["Eeva"]

Minunkin mielestäni kannattaisi tutkia muita vaihtoehtoja lastenhoidon suhteen, esim. MLL:n tukiperhe voisi olla sinulle hyvä ratkaisu.
Tilanteessasi on paljon tuttua - erosin ex-avomieheni kanssa viime vuoden lopussa ja hän ei muuta muualle millään! Häädön hankkiminen olisi ainoa vaihtoehto, mutta en ole sitä jaksanut järjestää. Ainoa ilo miehestä on se, että hän hakee lapsen päiväkodista, muuten mulla menisi työmatkoihin päivässä 3h. Kotona makaa tietokoneen ääressä tai nukkuu, eikä poikakaan ole kiinnostunut tuollaisen staattisen möhkäleen seurasta. Minä hoidan talouden, kaupassakäynnit, lapsen, pyykit, sairastamiset jne. Koskaan en saa esim. nukkua aamulla pitkään, ei minun jaksaminen ole millään tavalla häntä koskettava asia. Kun toinen ei muuta pois, en edes saa elareita tai yksinhuoltaja-avustusta.
Kyllä se olisi ilon päivä kun miehestä pääsisi eroon. Hänen elämänhallintataidoillaan en odota hänen pystyvän huolehtimaan lapsesta kokonaista viikonloppua vielä moneen vuoteen, eli olisin myös totaalinen yksinhuoltaja ilman lastenhoitoapua. On eri asia tehdä kaikki yksin ainoana aikuisena kuin tehdä kaikki yksin toisen maatessa vieressä. Vitutuskerroin ainakin vähenisi!
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!

 

["Artemis-75"]

Moi, minä ainakaan en suosittele palaamista rakkaudettomaan liittoon. Sellainen voisi toimia, jos toinen olis tosi kiva tyyppi, hyvä ystävä sinulle ja tarvittaessa rakastaja. Muuten ei. Se että hän hieman useammin hoitaisi lapsia olisi liian suuri hinta siitä, mitä henkistä kärsimystä tuollainen "käytännön järjestely" teille kaikille luultavasti aiheuttaisi. Yritä saada apua muualta, omilta ystäviltäsi, sukulaisilta, naapureilta. Heti kun lapset saavat kavereita, tilanne helpottaa. Vanhemman voi ehkä laitttaa kerhoon, jos luulet että siitä on sinulle apua. Ja yritä saada miehesi pikku hiljaa ottamaan enemmän vastuuta lapsistaan. Lapsilla on oikeus isään! Ja olipa hän millainen mäntti tahansa, niin älä hauku häntä lasten kuullen. Jos lapset alkavat nauttia isänsä luona käymisestä niin ehkä isäkin alkaa nauttia siitä.