E
En pihtaa kahvipöydässä
Vieras
Minä olen kasvanut maalla. Maalaiskulttuurissa pohjanmaalla. Aina jos tuli vieraita ( yleensä täysin ilmoittamatta) oli aina pöytään laittaa jotain. Paljasta kahvia ei tarjottu. Koskaan ei rahat niin tiukassa ollut etteikö yhden kääretortun saa kietaistua.
Itse asun edelleen maalla ja olen omaksunut tämän kulttuurin. Usein ihmisiä tulee kylään ilmoittamatta. Monesti saattaa väki lisääntyä kesken kahvittelun. Jos minulle annetaan vaikkapa 15min-½ tunnin varoitusaika vieraiden saapumiselle, eikä kaapissa ole yhtään mitään tarjottavaa, teen äkkiä sen kääretortun tai pienen annoksen muffinsseja. Pidän pakastimessa koko ajan paistovalmiita vehnäpullia. Eivät vaadi kuin voitelun, sokerin ja uuniin. Ja sitten on edes jotain tarjottavaa.
Yleensä jokaisen kaapista löytyy ainekset leivontaan, edes siihen kääretorttuun. Ja jos täysin yllättäen saapuu ovelle vieraita, paistan ne pullat pakastimesta ja teen vaikka valmiita voileipiä kahvin kanssa.
En kehtaisi tarjota paljasta kahvia vieraille, olivat sitten kuinka yllättäen tai kutsuttuna saapuneet meille. EN myöskään laske vieraiden ottamia pullia. Omien lasten syömisiä saatan laskea.
Mutta tämä on meillä, täällä maalla tällaista. Useimmilla. Pääasiassa sellaisilla jotka ovat oikein maatilalta.
Ihan lähellä tässä on kaupunki, jossa asuu paljon kavereitani jotka ovat ikänsä asuneet kerrostaloissa tms. kaupunkiympäristössä. He saattavat pyytää kylään, ja kahvin kanssa on tarjolla muumikeksejä pieni kipollinen (lue 1 per lapsi). En ymmärrä sellaista.
Miten te muut asiaa ajattelette?
Itse asun edelleen maalla ja olen omaksunut tämän kulttuurin. Usein ihmisiä tulee kylään ilmoittamatta. Monesti saattaa väki lisääntyä kesken kahvittelun. Jos minulle annetaan vaikkapa 15min-½ tunnin varoitusaika vieraiden saapumiselle, eikä kaapissa ole yhtään mitään tarjottavaa, teen äkkiä sen kääretortun tai pienen annoksen muffinsseja. Pidän pakastimessa koko ajan paistovalmiita vehnäpullia. Eivät vaadi kuin voitelun, sokerin ja uuniin. Ja sitten on edes jotain tarjottavaa.
Yleensä jokaisen kaapista löytyy ainekset leivontaan, edes siihen kääretorttuun. Ja jos täysin yllättäen saapuu ovelle vieraita, paistan ne pullat pakastimesta ja teen vaikka valmiita voileipiä kahvin kanssa.
En kehtaisi tarjota paljasta kahvia vieraille, olivat sitten kuinka yllättäen tai kutsuttuna saapuneet meille. EN myöskään laske vieraiden ottamia pullia. Omien lasten syömisiä saatan laskea.
Mutta tämä on meillä, täällä maalla tällaista. Useimmilla. Pääasiassa sellaisilla jotka ovat oikein maatilalta.
Ihan lähellä tässä on kaupunki, jossa asuu paljon kavereitani jotka ovat ikänsä asuneet kerrostaloissa tms. kaupunkiympäristössä. He saattavat pyytää kylään, ja kahvin kanssa on tarjolla muumikeksejä pieni kipollinen (lue 1 per lapsi). En ymmärrä sellaista.
Miten te muut asiaa ajattelette?