Ä
ääh
Vieras
Äitini on koko elämäni kohdellut minua henkisesti kaltoin. Nöyryyttänyt, ivannut (jos huomautan hän sanoo minun olevan herkkänahkainen), valehdellut, eristänyt muista jne.. (ei kerrota minulle mitään tärkeitä asioita mitä muille kerrotaan, jätetään kutsumatta juhliin, minun häät+lasten ristiäiset jne. on pilattu, tulee meille vaikka kiellän kun hän on päättänyt niin jne.. lista on loputon.)
Nyt olen vihdoin tajunnut, ettei tämä tule loppumaan koskaan. Minulle tulee pari päivää kestävä henkinen pahaolo kun tapaan hänet, nyt mietin onko se enää sen arvoista? Minulla on kuitenkin ihanat lapset sekä mies ja pahan olon tullessa olen henkisesti muualla jolloin kaikki aika on pois lapsilta.
Nyt on tulossa heidän kotona järjestettävät sukujuhlat ja sydän sekä järki sanoo etten enää halua mennä, mutta velvollisuuden tunto käskee menemään.
Meillä on pieni vauvakin ja vasta oli ristiäisissä nöyryytystä, joten miksi minun pitäisi aina antaa anteeksi olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Vai pitääkö? Voinko päästää irti ja olla menemättä hiljentäen samalla kokonaan yhteyden pidon?
Miehen puolelta ei ole miehellä sisaruksia eikä vanhempia, joten meidän suku on ollut ainoa. Kannattaako siitäkään pitää kiinni jatkuvan ivan ja ilkeilyn hinnalla?
Nyt olen vihdoin tajunnut, ettei tämä tule loppumaan koskaan. Minulle tulee pari päivää kestävä henkinen pahaolo kun tapaan hänet, nyt mietin onko se enää sen arvoista? Minulla on kuitenkin ihanat lapset sekä mies ja pahan olon tullessa olen henkisesti muualla jolloin kaikki aika on pois lapsilta.
Nyt on tulossa heidän kotona järjestettävät sukujuhlat ja sydän sekä järki sanoo etten enää halua mennä, mutta velvollisuuden tunto käskee menemään.
Meillä on pieni vauvakin ja vasta oli ristiäisissä nöyryytystä, joten miksi minun pitäisi aina antaa anteeksi olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Vai pitääkö? Voinko päästää irti ja olla menemättä hiljentäen samalla kokonaan yhteyden pidon?
Miehen puolelta ei ole miehellä sisaruksia eikä vanhempia, joten meidän suku on ollut ainoa. Kannattaako siitäkään pitää kiinni jatkuvan ivan ja ilkeilyn hinnalla?