Asioita, joita teit/ et tehnyt ennen lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yks mame
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yks mame

Vieras
-Lakkasin kynnet kauniiksi. Pitkät kynnet. Kaikenmaailman piperryksiä. :) Nykyään on lyhyet kynnet, mutta edelleen yön hiljaisina tunteina vetsen jonkun lakan ja toivon et se kestäisi edes kolme päivää kauniina. ;)

-Luin kirjoja. Paksuja ihania romaaneja tuntitolkulla viltin alla.

-Seurasin sarjoja

-Kävin ulkona, leffassa, baarissa, ravintolassa...

-Söin rauhassa

-Löhösin lauantaina koko päivän

-Siivosin kerran viikossa

-Makoilin saunan lauteilla

-Kävin aamuisin vesijuoksussa ennen töihin menoa

-Nukuin aamuisin pitkään

-Lorvailin kirppareilla

En tehnyt:
-Ruokaa, paitsi kun hakusin jotain, mitä vain minä osaan tehdä

-Käynyt hoplopissa

-Pitänyt kauppareissua rentouttavana tapahtumana

-Ulkoillut vapaaehtoisesti huonommallakin säällä

-Säilönyt kakkaa vessan roskiksessa

-Tuntenut syyllisyyttä päivittäin ties mistä

-Hermostunut yhtä usein puolisolleni

-Ymmärtänyt, miten vaikeaa kunnon rukkasten löytäminen voi olla

-Ymmärtänyt, miksi joku viitsii lärpätellä faceen lapsestaan ummet ja lammet

-Jäänyt kotiin mieluummin kuin lähtenyt hyviin juhliin

-Ollut päivystyksessä

-Ollut niin peloissani

-Ahdistunut kauhuleffoista

-Syönyt puuroa

-Saanut oksennuksia syliini, niin, että olin enemmön huolissani oksentajasta kuin omasta sylistäni

-Ollut niin epäitsekäs, sitkeä, toiveikas ja kärsivällinen

-Rakastanut ketään enemmän kuin itseäni
 
Ennen lapsia kävin usein kirjastossa.

Ennen lapsia en piilottanut kaikkea kissaa pienempää kodin irtaimistoa siltä varalta, että joku saattaisi työntää tavaroita ruumiinonteloihinsa tai käyttää niitä infernaalisen tuhon aikaansaamiseen.
 
-Lakkasin kynnet kauniiksi. Pitkät kynnet. Kaikenmaailman piperryksiä. :) Nykyään on lyhyet kynnet, mutta edelleen yön hiljaisina tunteina vetsen jonkun lakan ja toivon et se kestäisi edes kolme päivää kauniina. ;)

-Luin kirjoja. Paksuja ihania romaaneja tuntitolkulla viltin alla.

-Seurasin sarjoja

-Kävin ulkona, leffassa, baarissa, ravintolassa...

-Söin rauhassa

-Löhösin lauantaina koko päivän

-Siivosin kerran viikossa

-Makoilin saunan lauteilla

-Kävin aamuisin vesijuoksussa ennen töihin menoa

-Nukuin aamuisin pitkään

-Lorvailin kirppareilla

En tehnyt:
-Ruokaa, paitsi kun hakusin jotain, mitä vain minä osaan tehdä

-Käynyt hoplopissa

-Pitänyt kauppareissua rentouttavana tapahtumana

-Ulkoillut vapaaehtoisesti huonommallakin säällä

-Säilönyt kakkaa vessan roskiksessa

-Tuntenut syyllisyyttä päivittäin ties mistä

-Hermostunut yhtä usein puolisolleni

-Ymmärtänyt, miten vaikeaa kunnon rukkasten löytäminen voi olla

-Ymmärtänyt, miksi joku viitsii lärpätellä faceen lapsestaan ummet ja lammet

-Jäänyt kotiin mieluummin kuin lähtenyt hyviin juhliin

-Ollut päivystyksessä

-Ollut niin peloissani

-Ahdistunut kauhuleffoista

-Syönyt puuroa

-Saanut oksennuksia syliini, niin, että olin enemmön huolissani oksentajasta kuin omasta sylistäni

-Ollut niin epäitsekäs, sitkeä, toiveikas ja kärsivällinen

-Rakastanut ketään enemmän kuin itseäni

Kolme lasta ja edelleen seuraan sarjoja ja kirppareilla käynnin aloitin kunnolla vasta esikoisen syntymän jälkeen. :)

-Saanut oksennuksia syliini, niin, että olin enemmön huolissani oksentajasta kuin omasta sylistäni

Näinhän se juuri pitää olla. :)
 
[QUOTE="bbb";28418437]Kolme lasta ja edelleen seuraan sarjoja ja kirppareilla käynnin aloitin kunnolla vasta esikoisen syntymän jälkeen. :)

-Saanut oksennuksia syliini, niin, että olin enemmön huolissani oksentajasta kuin omasta sylistäni

Näinhän se juuri pitää olla. :)[/QUOTE]


Ku aikaa on rajallinen määrä, milloin voi rauhassa tehdä asioita, niin pitää valita mitä haluaa tehdä. Olen sarjojen katselun sijaan valinnut juoksemisen, käsityöt ja palapelit. :D En ehkä myös jaksa keskittyä enää kaikenmaailman höpinöihin, koska olen sosiaalisessa työssä ja lopun aikaa sosiaalisen ukkelini ja lasten kanssa, niin nautin hiljaisuudesta. :)

Kirppareilla käyn minäkin, mutta en enää lorvehdi siellä puoltapäivää saati että kävisin monella kirpparilla perä perää. Mies opiskelee ja on töissä, joten lapset on käytännössä aina mukana, niin ei sitte viitsi niitä siellä juoksuttaa.

Mutta väliaikaista kaikki on vaan. Joskus mulla on aikaa kaikkeen tohon enemmäb, kuin haluisin, joten nautitaan näistä. :)

Nyt puuron keittoon! ;)
 
Ihana!
Ap:lle tiedoksi, että näin 5-vuotiaan äitinä teen tuota kaikkea jälleen vapaasti! Ja olen kauhuissani kun masussa olisi taas tulokasta ja taas saavutetut vapaudet taas lähtevät muutamaksi vuodeksi :D

Tuo oksennusjuttu oli hauska :laugh:
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
Jättipaksujen kirjojen lukumaratoneja kaipaa valtavasti ja pitkiä kiireettömiä saunahetkiä.

Se mitä sain on elämän pienten yksityiskohtien huomaaminen. Pienet rapakot ovat saaneet uuden ja suuren merkityksen.. Eilen ihmeteltiin esikoisen kanssa pitkään muurahaisten aherrusta ulkona.
 
Käytin viihdekäyttönä huumeita, enää saatan vain poltella savut pari kertaa vuodessa.
Poltin tupakkaa askin päivässä ja nukuin pitkiä yöunia viikonloppuisin.
Söin epäterveellisemmin, enkä tehnyt lämmintä ruokaa juuri ikinä.
En leiponut.
Kuuntelin musiikkia kovemmalla, vuorokaudenajasta ja lyriikoista huolimatta.
En siivonnut juuri koskaan.

Nykyään elän kaikinpuolin terveellisemmin, paitsi unet ovat jääneet lyhyemmäksi, sillä paha tapa valvoa ei ole unohtunut, mutta aamuisin ei voi nukkua enää rauhassa niin pitkään kuin jaksaa.
 
mulla 9v. ja 8v. lapset ja tässä pari vuotta olen taas nauttinut omasta ajasta :) lapset pärjäävät jo keskenään kotona kirpparikäynnin,salireenin yms. ajan, ja onhan mulla toki mies joka lasten kanssa aikaa viettää, enempää lapsia ei tähän talouteen tulekkaan :)
 
Voi, musiikin kuuntelua minäkin kaipaan! Se vaan on jäänyt. Ja niitä paksuja kirjoja! Ja sitä, että pystyi ex tempore jäämään kaupungilla syömisen jälkeen oluselle, joka jatkui aamupuolelle yötä. Tai viiden minuutiin varoajalla lähteä leffaan. Tai äkkilähtö ulkomaille, voih!
Mutta joo, odottelen näitä asioita palaavaksi muutaman vuoden päästä. Nautitaan nyt tästä, kun on kaksi alle 3-vuotiasta antamassa tekemistä :)
 
Kyllä minä edelleen luen kirjoja, siivoan useamminkin kuin kerran viikossa, syön rauhassa, käyn ulkona, leffassa, baareissa...

Pienet lapseni ovat rajoittaneet menoja, tuoneet rutiinia, pakottaneet tekemään ruokaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa (muuten söisin ulkona), tuoneet mukanaan suunnattoman ehdotonta rakkautta, mutta myös sydäntä vihlovaa huolta ja epävarmuutta.

Ennen en ehkä välittänyt siitä, millaiseksi maailma muuttuu. Ajattelin, että oli muutos mikä tahansa, selviän siitä kyllä. Nyt en halua edes ajatella maailmaa kahdenkymmenen vuoden päästä, sillä sitä maailmaa elävät lapseni myös.
 
Lapsettoman korviin kuulostaa.. aivan kauhealta. Olette luopuneet kaikesta kivasta ja saaneet tilalle siivousta, ruoanlaittoa ja univelkaa. Valinta, jota en vain pysty käsittämään!
 
Mä treenasin kovaa. Mulla merkittiin kalenteriin ensin sali-, juoksu- ja joogatreenit ja palautuspäivät ja sit oikeastaan kaikki muu meni niiden ehdoilla. Kaikki ruokahommat, kavereiden näkemiset, töihin meno (oli liukuva työaika).

Mä pidin aika paljon kans illanistujaisia, tein monen ruokalajin aterioita ja kaverit tuli syömään ja juomaan.

Saatettiin aloittaa joskus kesäisin heti aamuvuorosta lempipubin terassilta, ja jatkaa seuraavaan aamuun.

Äkkilähdöt, ulkomaille tai kavereille, mutta äkkiä, nyt heti.

Mäkin luin paljon. Kaikkea. Dekkareista tietokirjoihin.

Ekaan kesälomaviikkoon en koskaan puhunut kenellekään, vietin erakkoviikon, yksin, näkemättä ketään (paitsi satunnaista kaupan kassaa tms).

*Mietin AINA ensin muksun kantilta, vaikkei siinäkohtaa just tarttis

*Suutun ihan järjettömistä asioista, ennen en olis voinut kuvitellakaan mitkä asiat mut nykyään saa kiehumaan

*Olen pikkupotilaan hoitajana kärsivällinen ja huolehtiva ja pitkähermoinen JA ilmeisesti rautavatsainen, muksun silmälääkärin aikaa odotellessa, olin varma, että oksennan siellä, mutta niin vaan se huoli pienestä menee ohi oman mukavuuden

*Kaikki käytännön asiat on tulleet mun sydäntä lähelle, hyvä pyykkihuolto, kunnolla suunniteltu keittiö ja isot vaatehuoneet on niitä, joita ennen en niin kovasti panostanut esim asuntoja katsoessani
 
Viimeksi muokattu:
Lapsettoman korviin kuulostaa.. aivan kauhealta. Olette luopuneet kaikesta kivasta ja saaneet tilalle siivousta, ruoanlaittoa ja univelkaa. Valinta, jota en vain pysty käsittämään!

Ja se ON kauheaa! Ensimmäisen vuoden ajan, ihan persiistä vielä kun imettää ja kaikkea. Siis mun mielestä. Nyt toinen lapsemme on 2,5v ja hänen osaltaan pahin on selätetty, uhmaikä tosin menossa mutta on lastenleikkiä vauvavuoteen verrattuna. Toinen lapsi on vasta 3kk, joten se helvetti on täällä nyt jälleen menossa. Onneksi tiedän sen olevan ohimenevää ja vauvelin hymyt keventävät tätä taakkaa, mutta vasta aika tekee tehtävänsä.

Muutaman vuoden päästä meillä helpottaa ja sitten meillä onkin taas kaikkea; ja sen kaiken kivan lisäksi vielä kaksi ihanaa, omaa lasta jotka antavat meille iloa loppuelämäksemme :)
 
Lapsettoman korviin kuulostaa.. aivan kauhealta. Olette luopuneet kaikesta kivasta ja saaneet tilalle siivousta, ruoanlaittoa ja univelkaa. Valinta, jota en vain pysty käsittämään!

Kyllä, eikö kuulostakin aivan kauhealta ja nuo kaikki jutut ovat totta... :D

Mutta tiedätkö mitä? Uskon, ettei yksikään äiti joka tähän ketjuun vastasi vaihtaisi paikkaa sinun lapsettoman kanssa (kuin ehkä pariksi päiväksi aina silloin tällöin :D ) Hemmetisti nämä lapset etenkin pienenä rajoittaa sitä elämänpiiriä ja valinnan vapautta, mutta toisaalta antavat aivan älyttömösti takaisin, etten minä ainakaan halua olla vela.

Minulla lapset 2-vee ja 4 kk.. ja omaa aikaa 0% päivästä :)
 
[QUOTE="vieras";28418770] Hemmetisti nämä lapset etenkin pienenä rajoittaa sitä elämänpiiriä ja valinnan vapautta, mutta toisaalta antavat aivan älyttömösti takaisin, etten minä ainakaan halua olla vela.
[/QUOTE]
Mutta kun kukaan ei ikinä kerro, mitä se on mitä sitten saa "älyttömästi takaisin". Siksi se kuulostaa lapsettoman korviin vain joltakin kliseeltä, jolla lohdutellaan itseä ja samassa tilanteessa olevia... Että "onhan tässä myös hyvät puolensa", kun on tabu sanoa että ei muutes ole, väärä valinta tuli tehtyä mutta koska se on peruuttamaton niin pakko uskotella itselleenkin että se olikin oikea.

Joku "lapsen hymy" kun kuulostaa todella mitättömältä palkkiolta, kun ei sille itse laske juuri mitään arvoa (se hymy kun on pelkkää eloonjäämisbiologiaa, hymyllä vauva/lapsi varmistaa sen että saa vanhemmaltaan hoivaa. Sen takana ei ole mitään oikeaa tunnetta tai rakkautta).
 
ennen lasta...

-biletin usein
-tein harvoin "kunnon" ruokaa, söin mitä sattui tai teki mieli
-rahat oli aina lopussa kun join ne :D
-nukuin niin pitkään kun huvitti
-sain katsoa rauhassa ohjelmia sillon kun teki mieli

mutta kyllä tää nykyinen elämä on kaikinpuolin rikkaampaa!
 
Mutta kun kukaan ei ikinä kerro, mitä se on mitä sitten saa "älyttömästi takaisin". Siksi se kuulostaa lapsettoman korviin vain joltakin kliseeltä, jolla lohdutellaan itseä ja samassa tilanteessa olevia... Että "onhan tässä myös hyvät puolensa", kun on tabu sanoa että ei muutes ole, väärä valinta tuli tehtyä mutta koska se on peruuttamaton niin pakko uskotella itselleenkin että se olikin oikea.

Joku "lapsen hymy" kun kuulostaa todella mitättömältä palkkiolta, kun ei sille itse laske juuri mitään arvoa (se hymy kun on pelkkää eloonjäämisbiologiaa, hymyllä vauva/lapsi varmistaa sen että saa vanhemmaltaan hoivaa. Sen takana ei ole mitään oikeaa tunnetta tai rakkautta).

Tässä pyöri aamulla ketju asioista, joita on saanut äitiyden myötä. Sekin kannattaa lukea.

Mutta totta on se, että lasten kanssa just ne asiat, joita ei lapsettomana huomannut ollenkaan tai piti mitöttöminä, ovat nousseet ihan uudelle tasolle.
 
-Käytin paljon alkoholia (nykyään ehkä kerran parissa viikossa otan illalla siiderin tai lasillisen punaviiniä)
-Biletin ja kävin töissä (Nykyään en tee kumpaakaan, ylläri :D)
-Minulla oli paljon kavereita ja kaikenmaailman himpsatihei-tuttavia (nykyään ei ole montaa mutta nykyään ne on ystäviä)
-En ajatellut tulevaisuutta (se näkyy valitettavasti nykyisessä elämässä mm. luottotietojen menetyksenä :( )
-Käytin aina isoja huomiotaherättäviä koruja (Nykyään en viitsi pukea enää edes pieniä koruja, kun ne hiertää yöllä enkä jaksa kaiken nukkumaanmenorumban ohella alkaa vääntää minkään korujen kanssa)
-Saatoin herätä aamulla eteisestä mitä erikoisemmissa asennoissa, kenkä toisessa jalassa tmv.(nykyään saatan herätä myttynä kolmen lapsen seasta, tai mitä erikoisemmista asennoista edelleen, tosin siksi että olen varonut lapsia yöllä)
-Ennen en olisi nauranut kun joku pissaa päälleni, saati sitten todennut siihen vielä että "voi ku sä oot niin ihana!"
-Ennen lapsia sain siivota rauhassa vaikka tuntikausia (tätä kaipaan niin jumalattomasti!)
-Ennen luin kirjoja maaten sängyllä ja syöden karkkia tmv. (Nykyään vauvan kitinäpäivä on lukupäivä, kun keinutan vauvaa sylissä ja samalla saan luettua)
-Ennen lapsia en juurikaan syönyt suklaata (Nykyään se kuuluu mun perusruokavalioon, salasuklaat jääkaapissa. Ja jännityksen tuo elämään se että pääsen jääkaapille syömään sitä ilman että lapset huomaa)
-Ennen lapsia en olisi ikimaailmassa jäänyt kuuntelemaan että joku kutsuu minua tyhmäksi parhaimmillaan 10 kertaa päivässä. (Nykyään kerron vain että minulle tulee siitä paha mieli tai vastaan että "ite oot"-tämäkin piirre on uusi, en vajonnut kolmevuotiaan lapsen tasolle riidoissa ennen lapsia...)
 
Ennen lasta pääasiassa minä tein näitä, nykyään ne ovat aika paljon pelkästään miehen hommia
- tein meillä ruuan
- kävin pyykillä alakerrassa
- siivosin useammin
- tiskasin
- valvoin katsellen tv:tä pidempään kuin kymmeneen
- leivoin
- kävin koiran kanssa lenkillä
- kävin kaupungilla pyörimässä kaupoissa
- kävin miehen kanssa kaupassa yhdessä

Ennen lasta en tajunnut kuinka paljon voi lasta rakastaa ja kestää iltaiset itkuhuudot. Ihmeesti sitä ei pahemmin niillä hetkillä naapureista välitä, vaikka ennen sitä koitti elää mahdollisimman hiljaa.

Nykyään tulee käytyä pidempiä lenkkejä vaunujen kanssa. Ihan pikku lenkin takia en viitsi ulos lähteä, jos ei ole esim. neuvolaan menoa. Rahaa säästyy, kun ei viitsi kaupungille lähteä ja sielläkin joutuu miettimään tarkkaan missä kerkiää käydä ennen kuin pitää lähteä kotiin lasta syöttämään.
 
Viimeksi muokattu:
ennen lapsia

en huutanut perkelettä aamu 6:lta,enkä muulloinkaan
en tiennyt kuinka hankalaa elämä voi olla
laitoin ruokaa silloin kun mulla oli nälkä, menin nukkumaan kun väsytti! tein kaiken jsut slloin kun itteä huvitti.

lasten syntymän jälkeen en oikeastaa ole ole enään tehnyt juuri koskaan mitä mua huvittais just sillä hetkellä kun haluan
en nuku kun haluan, sen syö tai herkuttele kun haluan.

oikeastaan yhtään mikään ei ole niinkuin ennen, oli siinä sopeutumista kun kuvittelin että siinähä se lapsi menee mukana,no ei mee..
 
- tultiin usein vasta keskiyön jälkeen kotiin ystävien luota
- teimme lämmintä ruokaa hyvin harvoin
- minulla oli tietokoneisiin liittyvä harrastus, johon sai tuhlattua useita tunteja päivässä
- kävimme yöelämässä n. Kerran kuussa (nykyään n. Kerran 6-12 kkssa)
- kävin töissä (2015 olisi tarkoitus mennä taas :))

Loppujen lopuksi aika vähän on käytännönasioita meidän elämässä muuttunut.. Eniten juuri se, että pitää aina "ihmisten aikoihin" tulla kotiin kyläilyiltä kun lapsi pitää saada nukkumaan, kelloa katselee muutenkin vähän erilailla nykyään. :) ja kaikki menot mietitään lapsen ehdoilla, mutta aika samoissa paikoissa me pyöritään nyt kuin ennenkin lapsia (eli ystävien ja sukulaisten luona) ja suurin osa harrastuksistakin (sarjat ja elokuvat ym) on säilyneet vaikka aikaa niille ei ihan yhtälailla olekaan :)
 

Yhteistyössä