Lapsuudenystävän hautajaiset, auttakaa käytännön jutuissa...

["suru"]

Mä olen menossa sinne yksin, mulla ei ole puolisoa eikä mun lapsi tuntenut tätä ihmistä ollenkaan.
Oltiin ihan viimeisiin aikoihin tekemisissä, mutta ei edes viikoittain eikä niin läheisiä kun ennen.

Miten toimin kukan/adressin kanssa? Ystävät ovat perheellisiä ja ovat jokainen perheineen hankkineet jonkun kukkajutun.

Mä en haluais ollenkaan mennä yksin sinne eteen, eikä ole ketään kenen kanssa sinne mennä.

Hankinko mä adressin muistotilaisuuteen vai miten hautajaisissa toimitaan, en ole sitten lapsuuden ollut...

Hautajaiset viikon päästä, että ehtii tässä asioida vielä kukkakaupassa jos tarve vaatii. Auttakaa mua rakkaat ihmiset...

 

[hallittu kaaos]

Mun käsittääkseni kaikki ei edes sinne eteen mene vaan yleensä ihan lähimmät, varmaan voi olla menemättäkin jos siltä tuntuu?

 

["siis"]

Et vie adressia jos menet hautajaisiinm adressi laitetaan silloin jos ei mene paikalle.

Mutta voisitko kukat laskea yhtä aikaa jonkun ystäväperheen kanssa? Tai miksi et voisi sitä yksin tehdä?

 

["vieras"]

Mun käsittääkseni kaikki ei edes sinne eteen mene vaan yleensä ihan lähimmät, varmaan voi olla menemättäkin jos siltä tuntuu?

eteen voi mennä muullakin porukalla kuin oman perheen kanssa. Esim useampi lapsuusystävä samalla kertaa.

 

["siis"]

[QUOTE="siis";28421529]Et vie adressia jos menet hautajaisiinm adressi laitetaan silloin jos ei mene paikalle.

Mutta voisitko kukat laskea yhtä aikaa jonkun ystäväperheen kanssa? Tai miksi et voisi sitä yksin tehdä?[/QUOTE]

Pakkohan ei ole kukkalaitetta ollenkaan hommata mutta jos olitte kerta olleet ystäviä kauan niin ois aika outoa mennä ilman kukkia.

 

[moekoe]

Jos tuntuu vaikealta sanoa siellä edessä mitään, niin ei ole mikään moka olla sanomatta. Lasket kukat, pidät pienen hetken siinä arkulla ja sit nyökkäät tervehdyksen vainajan lähiomaisille siihen eturiviin. Tää on ihan ok käytäntö. Mä esim olen laittanut joskus niin henk koht juttuja niihin kukkakortteihin, että omaiset ovat sitten saaneet lukea ne jälkikäteen, kun (ja jos) käyvät hakemassa ne värssyt ja kortit talteen.

Mä en ole laittanut erikseen adressia hautajaisiin joissa olen ollut itse paikalla.

 

["vieras"]

Käyt laittamassa kimppusi, ei siihen tarvita runoja ja lasket vain kukat. Katsot hetken arkkua ja kumarrat päälläsi lähiomaisille poistuessasi.

 

[niinpäs]

En halua olla mitenkään ilkeä, varsinkin kun ap:lla on surullinen tilanne mutta miten aikuinen ihminen voi olla noin urvelo ettei tollasta asiaa saa tehtyä yksin?

Minä laskin vasta hautajaisissa setänikin puolesta kukat kun hän ei itse päässyt paikalle ja eipä siinä kyllä mitään pelottavaa ollut...

 

[moekoe]

En halua olla mitenkään ilkeä, varsinkin kun ap:lla on surullinen tilanne mutta miten aikuinen ihminen voi olla noin urvelo ettei tollasta asiaa saa tehtyä yksin?

Minä laskin vasta hautajaisissa setänikin puolesta kukat kun hän ei itse päässyt paikalle ja eipä siinä kyllä mitään pelottavaa ollut...

Niin, kysehän ei esim ole siitä etteikö osaisi, mulla oli rakkaan ystäväni hautajaisissa tilanne, että kun olis kukkalaitteesta tarvinnu jotain lukea niin ulos olis tullut pelkkää sellaista totaalihallistematonta itkuhuutoa. Onneks silloinen poikaystävä tajus tämän ja luki tekstin ja nappas laitteen mun kädestä ja asetti haudalle.

Jotkut vaan reagoi vaikka tuntemattomienkin hautajaisiin voimakkaasti.

 

["suru"]

mä en uskalla mennä sinne eteen yksin, pelkään että jalat pettää tai jotain. kun en yhtään tiedä miten reagoin kun lapsena viimeksi ollut hautajaisissa.
mistä mä tiedän koska on ns.mun vuoro ja koska niitä kukkia viedään ulos hautakummulle, eiks joskus suoraan sinnekin viedä? en mä tiedä, mulla on muutenkin kauhea kynnys sinne mennä, pelottaa jotenkin...

 

[:(]

kukkavihko käy, ei tarvi olla iso kukkalaite.

 

[:(]

kun lähisuku on käynyt niin sen jälkeen aikalailla sekaisin ihmiset kukat vie.

 

[moekoe]

[QUOTE="suru";28421590]mä en uskalla mennä sinne eteen yksin, pelkään että jalat pettää tai jotain. kun en yhtään tiedä miten reagoin kun lapsena viimeksi ollut hautajaisissa.
mistä mä tiedän koska on ns.mun vuoro ja koska niitä kukkia viedään ulos hautakummulle, eiks joskus suoraan sinnekin viedä? en mä tiedä, mulla on muutenkin kauhea kynnys sinne mennä, pelottaa jotenkin...[/QUOTE]

Voi vitsi. Mä tiedän ton tunteen. Mene paikalle, jos tuntuu, että et halua laskea kukkalaitetta, niin älä laske.
Siellä se lasku vaan tapahtuu. Eturivistä lähdetään liikenteeseen ja sit vähän vilkuilet että kun kukaan ei nouse ja ole menossa niin sitten menet ja viet omasi.

Hautajaiset on siitä anteeksiantava juhla, että voit vaikka oman laitteesi laskea sit jälkikäteen haudalle tms
Tai antaa omaisille sanoen, että en kyennyt äsken.

Siellä ei kukaan arvostele ketään, siellä viedään vainaja viimeiselle reissulle ja jätetään jäähyväiset.

 

[Miä.]

En halua olla mitenkään ilkeä, varsinkin kun ap:lla on surullinen tilanne mutta miten aikuinen ihminen voi olla noin urvelo ettei tollasta asiaa saa tehtyä yksin?

Minä laskin vasta hautajaisissa setänikin puolesta kukat kun hän ei itse päässyt paikalle ja eipä siinä kyllä mitään pelottavaa ollut...

Nimenomaan haluat olla ilkeä, ole toki.. Ap, mä olen hautausmaalla töissä, näen paljon hautajaisia ja vastaa ihan mihin ikinä osaan =) Ei paniikkia, kaikki hautajaiset on erilaisia, ei niissä ole mitään samaa kaavaa aina. Tietty etiketti on mutta ei sekään aina päde =)

 

["vieras"]

[QUOTE="suru";28421590]mä en uskalla mennä sinne eteen yksin, pelkään että jalat pettää tai jotain. kun en yhtään tiedä miten reagoin kun lapsena viimeksi ollut hautajaisissa.
mistä mä tiedän koska on ns.mun vuoro ja koska niitä kukkia viedään ulos hautakummulle, eiks joskus suoraan sinnekin viedä? en mä tiedä, mulla on muutenkin kauhea kynnys sinne mennä, pelottaa jotenkin...[/QUOTE]

Koska et ole lähisukulainen, viet heidän jälkeensä vasta, katso koska muut ystävät vievät ja vie sitten heidän jälkeensä. Vihot haetaan arkulta pois toimituksen jälkeen, seuraat vain mitä muut tekevät, sitten ne vihot viedään arkun perässä ulos ja lasketaan taas samassa järjestyksessä kummulle, jos on normaali maahan laitto ettei polttohautaus. Viet taas kukkasi viimeisten joukossa. Sitten joku lähiomaisista kutsuu viettämään muistotilaisuutta ja menet sinne ja toimit muiden mukana, yleensä ruokaa, kahvia ja puheita. Kun tilaisuuteen mennään sisälle, ovella lähiomaiset kätellään ja sanotaan suruvalittelut. Menet istumaan suht sivupöytään.

 

[moekoe]

Ai, ja sä voit mennä siellä kahvitilaisuudessa sit siihen pöytään istumaan, jossa on niitä sun vanhoja tuttuja. Yleensä ei ole merkattuja paikkoja kuin ihan lähiomaisille, jos heillekään.

 

["vieras"]

[QUOTE="suru";28421590]
mistä mä tiedän koska on ns.mun vuoro ja koska niitä kukkia viedään ulos hautakummulle, eiks joskus suoraan sinnekin viedä? en mä tiedä, mulla on muutenkin kauhea kynnys sinne mennä, pelottaa jotenkin...[/QUOTE]

Odotat että sukulaiset on käyneet viemässä. Siinä vaiheessa kun ne ystävät perheineen vievät kukkansa voit mennä jossain välissä. Tai voitte sopia vaikka niiden ystävien kanssa, että menette yhtäaikaa. Jos on vähän isommat hautajaiset, niin sujuu kaikki nopeammin, kun useampi kävelee kerralla sinne eteen ja laskee kukkansa vuorotellen. Kun lähisuku on laskenut omansa, niin se on vähän kyräilyä, että kuka menisi.

Ja riippuu aivan hautajaisista millin ne viedään kummulle tai viedäänkö lainkaan. Usein kukat lasketaan ensin arkulle kirkossa tai kappelissa. Joskus tuhkaukseen mennessä ne jätetään sinne arkulle. Jos on arkkuhautaus, niin sitten kerätään kukat mukaan ja lasketaan ne haudalle kun kansi on saatu päälle.

 

["riiviöiden äiti"]

En halua olla mitenkään ilkeä, varsinkin kun ap:lla on surullinen tilanne mutta miten aikuinen ihminen voi olla noin urvelo ettei tollasta asiaa saa tehtyä yksin?

Minä laskin vasta hautajaisissa setänikin puolesta kukat kun hän ei itse päässyt paikalle ja eipä siinä kyllä mitään pelottavaa ollut...

Olen järjestänyt kolmet hautajaiset, enkä ole kyennyt sanomaan siellä arkun äärellä mitään, vaan kyyneleet valuen olen (kai ) laittanut seppeleen arkulle/ haudalle.
Enkä todellakaan muista yhtään mitä kukin laski haudalle tai kuka pystyi lukemaan mitäkin, nyökkysten vastaanottaminenkin oli tuskaa

Ap.lle: kukaan ei kiinnitä erityisemmin huomiota, voit laksea kukat tai jättää laskematta.

 

["tii-"]

Välillä kukkia ei lasketa kirkossa, vaan pelkästään haudalla ja siellä lausutaan muistosanat. Yleisimmin tätä tapahtuu vain hyvällä ilmalla (kesällä). Tämä selviää kirkossa. Papit ohjaavat yleensä hyvin kuinka toimitaan, kuuntelet vaan ja seuraat muita. Ja muistosanat voi jättää sanomatta, jos sanat tarttuvat kurkkuun. Pidät vain hiljaisen hetken.

 

["suru"]

En sano että näin tekisin, mutta olisko hirvee etikettivirhe jos ei vie mitään? Menee vain itse paikanpäälle ja vie sitten vaikka myöhemmin haudalle itsekseen kukkia ilman aikataulua...?

 

[moekoe]

Mä ymmärrän sun pointin, mutta kyllä mä jotain veisin. Edes yhden ruusun tms

 

["juuei"]

[QUOTE="suru";28421887]En sano että näin tekisin, mutta olisko hirvee etikettivirhe jos ei vie mitään? Menee vain itse paikanpäälle ja vie sitten vaikka myöhemmin haudalle itsekseen kukkia ilman aikataulua...?[/QUOTE]

Ei ole virhe, hyvin voit noin tehdä.

 

[niinpäs]

Nimenomaan haluat olla ilkeä, ole toki.. Ap, mä olen hautausmaalla töissä, näen paljon hautajaisia ja vastaa ihan mihin ikinä osaan =) Ei paniikkia, kaikki hautajaiset on erilaisia, ei niissä ole mitään samaa kaavaa aina. Tietty etiketti on mutta ei sekään aina päde =)

Pitäisi aikuisella ihmisellä sen verran rohkeutta olla että saa yhdet kukat laskettua vaikka yksin... Ja mitä haittaa vaikka itku tulee? Se on aika luonnollista hautajaisissa.

 

["vieras"]

Pieni nätti kimppu valkoisia kukkia on ihan asiallinen. Luultavasti tunnet olosi vieläkin epämukavammaksi jos olet ilman kukkia siellä ja kaikilla muilla ne kukat on... Voit jättää kirkossa ne kukat laittamatta ja lasket ne sitten vasta haudalle?

 

["Hep"]

Mun mielestä saattaisi olla todella omituista jos joku ei käy arkulla ja tuo edes yhtä kukkaa (jollei omaiset nimenomaan ole ohjeistaneet, että ei kukkia). Siellä ei tarvitse sanoa mitään, jos kompuroi niin sekään ei haittaa. Itse pelkäsin heittäytyväni veljeni arkun päälle ulvomaan, mutta päätin että jos niin käy niin sitten käy. Minä kunnioitan hänen muistoaan sen verran, että edes yritän. Jalat petti arkulla hetkeks, tipuin kyykkyyni ja silitin arkkua. Ja sitten jatkettiin. En usko, että kukaan ajatteli siitä mitään. Kaikilla on oma suru. Omaisille on tärkeää, että edes yrität.

Ja hiljaisuudessa laskettu yksi kukka ja nyökkäys omaisille on itseasiassa tyylikäs veto.

Tsemppiä! Selviät kyllä.