Millä perusteilla olette joutuneet/päässeet suunniteltuun sektioon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja suunniteltuun?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

suunniteltuun?

Vieras
Niin eli miten sen itse kukin kokee, päässyt tai joutunut... Itsellä menossa rv33. Olen nyt viikon kärsinyt todella kovasta selkäkivusta, ja olen joutunut käymään sairaalassa hakemassa piikillä kipulääkettä, kun kotilääkkeet, panadol ja panacod eivät ole auttaneet. Olen tällä hetkellä lähes liikuntakyvytön, kotona mieheni hoidettavana. En voi pukea, kävellä, seistä tai tehdä mitään ilman kipuja. Lisäksi minulla on kipeä tyrä nivusessa, jota tarkkaillaan raskauden ajan, ettei se kuroudu.

Olen alkanut miettiä synnytystä nyt toden teolla. Kokemuksena olisin halunnut ehdottomasti synnyttää alateitse. Esikoinen on tullut hätäsektiolla sydänäänten kadottua supistusten aikana. Sektio ei kokemuksena ole jäänyt minulle kovin hyvänä mieleen, ja todellakin olisin alunperin halunnut, että tämä synnytys tapahtuisi normaalisti alateitse. Nyt kuitenkin on alkanut mietityttää, miten näiden kipujen kanssa voisin synnyttää alateiste? Esimerkiksi synnytyssupistuksen tullessa joutuisin olemaan vaan paikallani, en voisi helpottaa kipuja jumppapallolla, kävelyllä tms. Ponnistaessa en voisi kallistaa päätäni eteenpäin, koska tämä on aivan hillittömän kivuliasta alaselälle, ja selkä menee välittömästi kramppiin jos teen näin...

Aion keskustella neuvolassa asiasta ensi viikolla, mutta haluaisin tietää, voiko tämä selkävamma olla syynä siihen, että saa suunnitellun sektion? En haluaisi alkaa taistelemaan asiasta sen enempää lääkärien kanssa, mutta nyt alkaa pelottaa mitä tapahtuu, jos synnytys tapahtuukin normaalisti. Tyrän kipukin pelottaa ja se, että suolet pullahtavat ponnistaessa ulos.
 
Veikkaisin että saisit suunnitellun sektion... :) jos sen siis tahdot.
Minäki olisin halunnut normaalin alatiesynnytyken, muttei ollut mahdollista. Tai siis joo, mutta liian vaarallista.
Syitä oli 1. vauvan kasvun pysähtyminen, 2. liian ahdas lantio..
 
En osa aloittajan tilanteeseen sanoa. Oma syntyi sektiolla (joka oli suunniteltu mutta päätyi kiireelliseksi synnytyksen käynnistyttyä koska)
1. sikiö oli perätilassa
2. lantion ala-aukeaman mitta oli hyvin ahdas, ihan päätilasynnytystäkin ajatellen (toisaalta sikiö oli pieni, mutta se ei nyt riittänyt)
3. aiemman leikkaushistorian vuoksi hätäsektio olisi ollut todella suuri riski ja edellyttänyt jälkikäteen melkoisia korjausoperaatioita

Ja lapsi ei mahtunut syntymään normaalista viillosta vaan tarvittiin pitkä apuviilto, joten alateitse en saa synnyttää koskaan mitenkään päin olevaa minkäänkokoista lasta, eli seuraavan sektion peruste on ainakin edellinen sektio, jos meille siis toista lasta suodaan.
 
mulla syynä oli se että istukka peitti täysin kohdunsuun.. Olisin halunnut alatiesynnytyksen mutta ei ollut vaihtoehto mun kohdalla. Märehdin asiaa kauan,enkä kokenut synnyttäneeni lastani,olin vaan leikkauksessa josta lopputuloksena vauva.. Nyt kun siitä on pian vuosi,on asia ihan ok jo,arpikin vaalentunut lähes näkymättömäksi ja toivuin tosi nopeasti sektiosta. Ainut mikä siinä hirvitti,oli epiduraalin laittaminen kun en tahtonut pysyä tarpeeksi kippuralla kun maha välissä,luonnollisesti..

Tsemppiä ap:lle! Ja jaksamista loppuraskauteen :)
 
Itse olen alkanut vähän pohtia tuota sektion mahdollisuutta liitoskipujen takia. Mulla siis takana yksi alatiesynnytys (pieni vauva ja tulevakin luultavasti pieni) ja mulla siis liitoskivut alkoivat synnytyksestä ja olivat ihan järjettömät. Pahinta kesti n. 7kk synnytyksen jälkeen, mutta ikinä ei vaiva ole kokonaan poistunut (synnytyksestä nyt 2,5v) Nyt rv 24 odotan toista ja useamman viikon olen ollut aika tuskissani liitoksien kanssa jo, si-vyö käytössä ja panadolia kuluu. Ei tässä mitään, kestäisin tämän helposti jos tietäisin että tämä loppuisi synnytykseen tai pian sen jälkeen mutta koska koko ongelma tuli alatiesynnyttämisestä pelkään tosissani mihin kuntoon minä seuraavasta synnytyksestä olen menossa jos tämäkin alateitse tulee. Toisaalta itse synnytys oli viimeksi tosi helppo ja hyvä kokemus, eikä sektiostakaan ihan hetkessä toivuta, mutta haluaisin kyllä pystyä punnitsemaan sitä olisiko sektiosta toipuminen kuitenkin helpompaa kuin alatiesynnytyksestä jos tuloksena on samat liitoskivut tai vielä pahemmat kuin viimeksi..?
 
Eikös nykyään kuka vaan saa suunnitellun sektion millä tahansa syyllä, joten ei varmaan ole ongelma. Itket vaan että "pelkäät" ja siinä se.

No jo oli negatiivisen sävyinen viesti. Minä haluaisin ja toivoisin, että lääkärit olisivat kanssani samaa mieltä, että se sektio on ihan hyvä ja järkevä ratkaisu. En halua, että "turhaan" menen sektioon enkä halua porata ja keksiä jotain tekaistuja juttuja mahdottomasta synnytyspelosta... Mietin juuri, että voiko tällainen olla syy saada sektiota? Edellisessä hätäsektiossa esikoisen henki oli oikeasti vaarassa, joten tottakai pelko perseessä on olemassa, eikä pelko olisi ihan keksittyä minun kohdallani. Kuitenkin olen alunperin halunnut tämän raskauden päättää alatiesynnytykseen, mutta nyt mietin sitä, miten ihan oikeasti kestäisin sen erityisesti fyysisesti ja myös henkisestikin.
 
Perätila ja vettä oli niin vähän ettei edes yritetty kääntää

Tuon jälkeen on ollut 3 alatiesynnytystä ( 2 elävää 1 kuollut)
 
Viimeksi muokattu:
Esikoinen repi syntyessään multa paikat niin totaalisesti että alatiesynnytystä ei enää pidetä vaihtoehtona. Lääkärit ovat sitä mieltä siis, ei ole minun toive tai vaatimus saada suunniteltua sektiota mikäli vielä raskaaksi tulen.
 
Mä jouduin suunniteltuun sektioon, koska:

-taustalla yksi hätäsektio
-mahassa kaksoset
-viikkoja leikkauspäivänä 39+2 eikä paikat yhtään auki, eivät uskaltaneet käynnistää
 
[QUOTE="vieras";28426110]Kuinka helposti saa?[/QUOTE]

Ei pelkosektiota helpolla saa. Vaatii muutaman käynnin (en enää muista oliko niitä 4-5) pelkopolilla sekä kätilön että lääkärin vastaanotolla. En tiedä kuinka eri sairaaloissa on eroa. Toinen lapsi siis nyt tulossa ja pelkopolille saan lähetteen varmaan ens kerralla neuvolassa. Toiveena siis myös tän toisen kohdalla sektio.
 
[QUOTE="vieras";28426187]Ei pelkosektiota helpolla saa. Vaatii muutaman käynnin (en enää muista oliko niitä 4-5) pelkopolilla sekä kätilön että lääkärin vastaanotolla. En tiedä kuinka eri sairaaloissa on eroa. Toinen lapsi siis nyt tulossa ja pelkopolille saan lähetteen varmaan ens kerralla neuvolassa. Toiveena siis myös tän toisen kohdalla sektio.[/QUOTE]Kuinka sektio käytännössä tehdään? Siis kuinka pitkä toimenpide? Paranitko kuinka nopeasti?
 
Leikkaushaava tulee tuohon bikinirajaan eli ei näy matalimmissakaan bikineissä. Mulla tehtiin leikkaus spinaalipuudutuksessa ja laitettiin sulavat tikit. Mies oli mukana sen jälkeen kun oli puudutus laitettu. Puudutuksesta vauvan syntymään taisi kestää max 10min ja sen jälkeen ompelua reilu 30min. En oikein enää muista kun aikaa jo muutama vuosi :D Paranin nopeasti. Synnytystä seuraava päivä oli kyllä tosi kivulias. Sairaalassa olin kokonaisuudessaan 4vrk ja kotiin tuloa seuraavana päivänä otin jo viimeisen särkylääkkeen. Silloin taisin käydä myös ekalla varovaisella vaunu"lenkillä". Haavan ilmakylvyt ja suihkuttelu sekä (varovainen) liikkumaan lähtö on mun mielestä parantumisessa isossa osassa.
 
pelkosektio.
ja kaikki meni aivan nappiin. kokemus oli hyvä tälläiselle sairaalakammoiselle synnytyspelkoiselle. huoneessa/osastolla tehtiin ensin alkuvalmisteluja pari tuntia. sitten huoneesta lähdöstä(sängyllä) olin heräämössä tunnin ja vartin päästä :) isä pääsi leikkaussaliin kun kaikki valmistelut oli tehty. leikkaussalissa oli paljon porukkaa, mutta kaikki aivan ihania ja selittivät hyvin koko ajan mitä tehdään ja miksi. itse sektio ei monta minuuttia kestänyt.
heräämössä meni pari tuntia, epiduraalipumppu laitettiin kun sain jalat koukkuun. kipuja ei ollut koko aikana kun heräämössä. iltapäivällä 5 nostettiin jo pystyyn, silloin kyllä pikkasen huimasi ;) mutta illalla puoli 9 uusi yritys ja hyvin meni ja yöllä kävin jo yksin vessassa. seuraavana aamuna 10 suihkuun ja siitä asti olin jaloillaan jo enemmänkin. kotiin 3 vuorokauden päästä sektiosta hyvillä mielin, kaikki hyvin lapsella ja äidillä :)
ja hyvin olen toipunut, haava siis. kipuja ei ole ollut ja haava täydellisesti parantunut, niitit oli eikä tikit. enemmänkin pitänyt toppuutella itseään ettei liikaa touhuile..
 
Yksi sektio vauvan perätilan takia. Kääntöä ei voitu yrittää pään asennon vuoksi ja alateitse en siinä tilanteessa halunnut synnyttää. Kokemus oli ihana ja paranin nopeasti :)

Onkos katylinalla römpsä revennyt synnytyksessä vai miksi olet noin negatiivinen? Arvostan jokaista synnyttänyttä naista, oli se miten tahansa tehty. On se kuitenkin niin hurja tapahtuma niin hyvässä kuin pahassa!
 

Yhteistyössä