E
"Esikoisen äiti"
Vieras
Synnytin esikoiseni n. 3 kk sitten. Imetys on sujunut enimmäkseen hyvin heti alusta alkaen, paitsi että en koskaan oppinut imettämään istualtani. Nyt tämä asia on alkanut painaa mieltä todella paljon. Tunnen itseni aivan epänormaaliksi kun en pysty imettämään kuin makuulla, mihinkään ei voi lähteä, kaikki on aina sidoksissa siihen että pääsee ajoissa kotiin ja makuuhuoneeseen syöttämään vauvaa. 
Meille näytettiin istualtaan imetysasento kyllä synnärillä, mutta se oli jo silloin mielestäni tosi hankala, enkä meinannut saada vauvaa millään osumaan nännille. Synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa ennen kuin pystyin ylipäätään istumaan kunnolla, ja vaikka myöhemmin yritin opetella tuota istuma-asentoa niin siitä ei tullut yhtään mitään, paitsi lopulta itku molemmille osapuolille. Lopulta ei enää tehnyt mieli edes yrittää, kun touhu oli niin epätoivoista ja siitä tuli niin epäonnistunut ja paha mieli.
Nyt sitten tilanne on se, että imetän aina makuultani... mikä rajoittaa kaikkea menemistä ja tekemistä tosi paljon. Ne kerrat, kun olen synnytyksen jälkeen käynyt kodin ulkopuolella (poislukien toki vaunulenkit, lähikaupan ja neuvolan) ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Kaikki aina puhuvat siitä, miten kätevää imettäminen on, kun on aina vauvan eväät mukana... No niinhän ne periaatteessa ovatkin, mutta mitä iloa siitä on, kun ei sitä voi käydä maahan makaamaan jossain keskellä katua tai kauppakeskusta saadakseen vauvan imetettyä? Kylässä olen käynyt muutaman kerran, mutta jotenkin nolottaa ja hävettää niin paljon se etten pysty imettämään istualtani - ja että pitäisi aina pyytää päästä isäntäväen makkariin tms. imettämään - että olen ottanut pumpattua maitoa mukaan pullossa ja tarjonnut vauvalle sitten sitä. Mikä herättää sekin kummastusta, ja joudun keksimään jotain selityksiä siitä, miksi en imetä vaikka omaa maitoa tulee.
Vauva luojan kiitos on ainakin toistaiseksi suostunut syömään tuttipullosta, mutta en haluaisi tehdä siitä mitään jokapäiväistä tapaa, ettei kävisi sitten niin että pian rinta ei kelpaakaan. Enkä muutenkaan heru pumpulle kovin hyvin, joten aikamoisen työn ja tuskan takana olisi pumpata joka päivälle eväät... Nyt pakkasessa on sen verran varastoja, että voin muutaman illan olla tarvittaessa poissa kotoa, ja varmaan lähdenkin lähipäivinä jonnekin ilman vauvaa vähän tuulettamaan päätä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että jokapäiväisessä elämässäni en voi liikkua niin kuin huvittaa (edes niissä "normaaleissa" pikkulapsivaiheen puitteissa), en voi käydä kaupungilla, en tehdä retkiä vauvan kanssa, en tavata kavereita. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Meille näytettiin istualtaan imetysasento kyllä synnärillä, mutta se oli jo silloin mielestäni tosi hankala, enkä meinannut saada vauvaa millään osumaan nännille. Synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa ennen kuin pystyin ylipäätään istumaan kunnolla, ja vaikka myöhemmin yritin opetella tuota istuma-asentoa niin siitä ei tullut yhtään mitään, paitsi lopulta itku molemmille osapuolille. Lopulta ei enää tehnyt mieli edes yrittää, kun touhu oli niin epätoivoista ja siitä tuli niin epäonnistunut ja paha mieli.
Nyt sitten tilanne on se, että imetän aina makuultani... mikä rajoittaa kaikkea menemistä ja tekemistä tosi paljon. Ne kerrat, kun olen synnytyksen jälkeen käynyt kodin ulkopuolella (poislukien toki vaunulenkit, lähikaupan ja neuvolan) ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Kaikki aina puhuvat siitä, miten kätevää imettäminen on, kun on aina vauvan eväät mukana... No niinhän ne periaatteessa ovatkin, mutta mitä iloa siitä on, kun ei sitä voi käydä maahan makaamaan jossain keskellä katua tai kauppakeskusta saadakseen vauvan imetettyä? Kylässä olen käynyt muutaman kerran, mutta jotenkin nolottaa ja hävettää niin paljon se etten pysty imettämään istualtani - ja että pitäisi aina pyytää päästä isäntäväen makkariin tms. imettämään - että olen ottanut pumpattua maitoa mukaan pullossa ja tarjonnut vauvalle sitten sitä. Mikä herättää sekin kummastusta, ja joudun keksimään jotain selityksiä siitä, miksi en imetä vaikka omaa maitoa tulee.
Vauva luojan kiitos on ainakin toistaiseksi suostunut syömään tuttipullosta, mutta en haluaisi tehdä siitä mitään jokapäiväistä tapaa, ettei kävisi sitten niin että pian rinta ei kelpaakaan. Enkä muutenkaan heru pumpulle kovin hyvin, joten aikamoisen työn ja tuskan takana olisi pumpata joka päivälle eväät... Nyt pakkasessa on sen verran varastoja, että voin muutaman illan olla tarvittaessa poissa kotoa, ja varmaan lähdenkin lähipäivinä jonnekin ilman vauvaa vähän tuulettamaan päätä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että jokapäiväisessä elämässäni en voi liikkua niin kuin huvittaa (edes niissä "normaaleissa" pikkulapsivaiheen puitteissa), en voi käydä kaupungilla, en tehdä retkiä vauvan kanssa, en tavata kavereita. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Alan tulla ihan mökkihöperöksi kohta. Ja kurjaa on sekin, että kun meille tulee vieraita, joudun aina poistumaan imetyksen ajaksi toiseen huoneeseen ja olemaan pahimmillaan vaikka tunninkin pötkölläni. Onneksi kaverit on myös mieheni kavereita, joten heille on joku pitämässä seuraa imetyksen ajan, mutta aika ankeaa silti.
