Lapset tukilapsiksi päiväkodin erityisryhmään

[Hämmentynyt äiti]

Meillä siis sellainen tilanne, että haimme lapsillemme siirtoa päiväkodista toiseen. Saimme uudet paikat, mutta emme sieltä mistä toivoimme. Otimme paikat kuitenkin vastaan, sillä uuden pk:n sijainti helpottaa arjen sujuvuutta todenteolla, eivätkä lapset olleet saaneet yhtään erityisen hyviä kavereita joita jäisivät kaipaamaan jne ja vanhasta pk:sta on nyt paikat irtisanottu.

Nyt sitten sovimme puhelimitse tutustumispäivän. Hetken päästä sieltä soitettiin perään, että ai niin, teille ei ilmeisesti ole kerrottu että lapset menevät erityisryhmään tukilapsiksi. Kerrottiin ryhmästä sen verran, että pieni ryhmä, paljon hoitajia ja erityislapsilla lähinnä puheeseen liittyviä ongelmia ja/tai autismia. En oikein osannut kysellä mitään kun tuli niin puskista enkä itseasiassa aiemmin ollut edes tiennyt, että tavallisessa päiväkodissa on tällaisia ryhmiä.

Nyt tuntuu ihan hölmöltä, olisiko meidän pitänyt tietää ennen paikkojen vastaanottamista että lapset joutuvat/pääsevät(?) tällaiseen ryhmään? Jos olisin tiennyt, se OLISI saattanut vaikuttaa päätöksen vastaanottaa paikat. Millaista on arki tuollaisessa erityisryhmässä, miten tavalliset lapset otetaan huomioon, tarvitseeko lapsia jotenkin valmistella näihin erilaisiin lapsiin, täytyykö meidän itse tietää (saavatko edes kertoa?) muiden lasten ongelmista, että osataan omillemme tarvittaessa vastata jos ja kun kyselevät ja ihmettelevät? Kysymyksiä tulee nyt lisää, kun jokusen tunnin olen asiaa sulatellut.

Kyllähän nämä asiat selviävät, kun tutustumaan mennään, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia niin erityis- kuin "tavallisten" lasten vanhemmilta vastaavasta hoitomuodosta.

 

["vieras"]

Itse en haluaisi lastani erityisryhmään. Toki ryhmä on pienempi ja hoitajia enemmän mutta se ei paljon lohduta jos joku tai jotkut lapset ovat esim. väkivaltaisia tai kärsivät muuten pahoista käyttäytymiseen liittyvistä ongelmista.

 

[nooh]

No siis, on niitä erityislapsia ihan niissä "normaaleissakin" ryhmissä integroituina esim. ns. tuplapaikkalaisina. Jos et ole niistä aikaisemminkaan häiriintynyt, tuskin nytkään haittaa. Nyt niitä on vaan ryhmässä suhteessa vähän enemmän - toisaalta myös erityisten käsittelyyn on enemmän resursseja.

 

["vieras"]

Olen lastenhoitaja ja tehnyt loppuharjoittelun ryhmässä, johon integroitu lapsia joilla puheenviivästymää/autismia tms.

Ei ne "normi"lapset tuossa ryhmässä mitenkään kärsineet, tosiaan, hoitajia on enemmän ja ennemminkin ryhmässä oli paljon enemmän kaikkea kivaa extraa kuin normiryhmässä. Lapset kyllä hyväksyy asian jos aikuisetkin näyttää ettei asiassa ole mitään "outoa", kaikki siellä yhdessä leikkivät.

 

["Vieras"]

Parhaassa tapauksessa ontosi hyvä juttu, noissa henkilökuntaa paljon paremmin paikalla kuin normaalisti. Lapsille ei sen enempä tarvitse korostaa muiden lasten 'erityisyyttä' vaan vastata kysymyksiin, jotka heitä mahdollisesti askarruttavat. Lasten kysymykset on monesti sellaisia, joihin on helppo vastata vaikka ei juuri täsmällistä diagnoosin nimeä tietäisikään. Olennainen tieto voi esim olla, että kaikki lapset eivät puhu samalla tavalla tai tarvitsevat apukeinoja kommunikointiin.

Se mistä pitää pitää huolta on että myös tavalliset lapset tulevat yksilölisesti huomioitua kun ovat tukilapsina ryhmässä.

 

["vieras"]

Kysykää ihmeessä kaikki asiat mitä mieleen tulee. Teidän omat lapset kuitenkin vaistoavat, että toisissa on jotain outoa. Uskon, että heille hoidossa se selitetäänkin, koska kaikkein surkein sattumus olisi että lapset puolin ja toisin tulisivat väärinymmärretyiksi.

Parhaimmillaan se on upea oppimiskokemus ihmisten erilaisuudesta. Huonoimmillaan, jos asiaa ei selitetä, lapsesi miettivät miksei esim. heidän leikkialoitteisiinsa vastata - kun toiset eivät osaa puheella kertoa (kielelliset vaikeudet) tai eleillä (autismin kirjon ongelmat).

 

[lto]

Mielestäni teidän olisi ehdottomasti pitänyt tietää siitä, että lapset ovat menossa erityisryhmään tukilapsiksi jo heti, kun teille on paikka myönnetty.

Tilanteessa sinänsä on kaksi puolta. Pieni ryhmä on ehdottomasti hyvä asia. Hyvässä tapauksessa ryhmässä on ammattitaitoista henkilökuntaa ja ryhmän toiminta on hyvin suunniteltua. Toisaalta jos resurssit on vedetty tiukille säästösyistä, ja erityislapset ovat haastavammasta päästä, voi se olla aika raskaskin paikka.

Hoitaisin tutustumisen varmasti aika huolellisesti. Haastattelisin hoitajia ja haluaisin tavata heidät kaikki, kyselisin siitä miten resurssit näkyvät, mitä tukitoimia heillä on, mikä on ryhmäkoko jne. Haluaisin kyllä myös tietää ovatko erityislapset käytöshäiriöisiä. Nämä seikat vaikuttaisivat hyvin paljon siihen, haluaisinko lastani ryhmään tukilapseksi vai en.

 

["vieras"]

Minulla on ihan omaa kokemusta asiasta. Kuopus meni päiväkotiin kolmevuotiaana ja heti tukilapseksi erityisryhmään. Pääsi, ei joutunut. Ryhmä oli aivan mahtava, koko piväkotiaika on aivan huippuihana. Paljon parempi, kuin muilla lapsillamme. Jotenkin laadukkaampi, rauhallisempi, opettavainen. En oikeastaan keksi mitään huonoa sanottavaa.

Lapsi on nyt ekaluokan päättävä ja eskarinkin hän kävi tuossa erityisryhmässä. Siellä oli monenlaisia lapsia, hyvin monenlaista sairautta ja vammaa. Homma toimi hienosti, eikä lapset ihmettele kenenkään erityisyyttä. Siitä tuli normaalia.

Joku vain ei näe ja nänen kanssaan ollaan vähän eri tavalla. Häntä pitää koskettaa. Joku ei kävele, kuin tuettuna ja eskarilainen osaa taluttaa ja auttaa kaverinsa vaikka syömään. Voidaan mennä metsän retkelle, joku pyörätuolissa, toinen rollaattorilla, yksi nivelkipuinen vaikka hoitajan reppuselässä.

Kaikki oppivat viittomia, kiitos ihanan down-pojan, joka kommunikoi viittomalla.

Oikeastaan erityislapset toi iloa, eloa, elämää. Ei he mitään muista vieneet. Ja koska kaikki lapset ei voineet liikkua, monesti koko porukka aikuisia myöten lojui lattialla leikkimässä, lukemassa.

Mulla on hienot muistot. aivan ihana paikka.

 

[bud]

Meidänkin tyttöä pyydettiin, mutta en suostunut. Olisi voinut olla hyväkin päätös, mutta tosiaan kun ei tiedä, millaisia lapsia siinä ryhmässä on.. tarpeeksi hälyä ja hulabaloota on tavallisessakin ryhmässä.

 

["a p"]

Kiitos vastauksista. Sen verran tosiaan sain kysyttyä ettei siellä pitäisi mitään suurempia häiriökäyttäytymisiä tai aggressiivisia lapsia pitäisi olla ja tosiaan että resurssit on hurjasti paremmat. Toisaalta pidän asiaa hyvänä mahdollisuutena suvaitsevaisuuteen jne. toisaalta minulla on tietämättömyydestä johtuvia ennakkoluuloja ja eniten tässä hämmentää se, ettemme tosiaan tienneet ennen paikan vastaanottamista tästä asiasta.

 

[Littledeath]

Itseäni nimenomaan mietityttäisi se että alkaisiko lapseni matkia näitä erityislapsia ja käyttäytyä "huonosti". Ja odotettaisiinko lapseltani liikoja koska on normaali lapsi ja saisiko tarpeeksi huomiota. Lapseni on 2v.

 

["vieras"]

Ryhmä voi olla todella ihana jos lapsilla ei tosiaan ole aggressiivisuutta tm. Lapsista kasvaa varmaan toiset eri tavalla huomioonottavia ja avarakatseisia kun näkevät ja tottuvat erilaisuuteen ympäristössään.

 

[Madicken04]

Omat isommat lapseni ovat olleet erityislapsina tuollaisessa ryhmässä ja kokemus oli erittäin positiivinen, siksi haluan nuoremmatkin lapseni tuonne. Siellä on tosissaan vähemmän lapsia, enemmän henkilökuntaa ja paremmat tilatkin kuin noilla muilla ryhmillä. Henkilökunta osasi myös käyttää luovuutta noiden resurssien kanssa niin että niistä hyötyivät kaikki lapset.

Mutta tosissaan riippuu ryhmästä, erityislapsista, henkilökunnan resursseista jne. Jotkut ryhmät toimivat loistavasti ja toiset ei, kannattaa tosissaan olla silmät auki tutustuessa ja kysellä mitä ikinä mieleen tulee.

Ja tosissaan, mielestäni olisi ehdottomasti pitänyt infota etukäteen siitä millaisesta ryhmästä on kysymys.

 

[toinen puoli]

Meidän 3 v. aloittaa ensin syksynä erityisryhmässä tavallaan erityislapsena, vaikka mitään papereita asiasta ei ole. Hän oppi melko myöhään puhumaan. Nyt puhua pulputtaa mitä vain on tarvetta sanoa, mutta suostuu puhumaan vain omille vanhemmilleen ja toisille lapsille. Jos paikalla on vieraita aikuisia eli ollaan kylässä tai kapungilla, hän mykistyy. Paikalla olevan lapsen viereen hän saattaa kuitenkin mennä selittämään jotain asiaa. Hän on hyvin sosiaalinen, leikkii rauhassa toisten vieressä ja tarjoaa leluja toisille lapsille. Ikinä hän ei ole lyönyt ketään, vaikka joskus on tullut kinaa lapioista hiekkalaatikolla. Tiedä vaikka ap:n lapsi pääsisi samaan ryhmään meidän kultaisen poikamme kanssa Kaikki erityiset eivät tosiaan ole agressiivisia. Kun kävimme tutustumassa tuohon ryhmään hetken ajan, leikit sujuivat mitä rauhallisimmin, enkä huomannut lapsissa mitään erityistä. Heitä ei kyllä ollut paikalla kovin monta sillä hetkellä. Tunnen kuitenkin yhden lapsen tuosta ryhmästä (hän on ns. normaali lapsi siellä) ja hänen äitinsä sanoi että ryhmä on mitä ihanin. En usko että tuollaisiin ryhmiin voitaisiin panna normaaleja lapsia koekaniineiksi, jos ei olisi varma että hoitajilla on resursseja pitää homma kasassa.

 

[hienoa]

On lottovoitto päästä pienempään ryhmään. Nykyiset pk ryhmät ovat aivan liian isoja lapsille, iso määrä lapsia, meteli ja kaikki on rasittavaa lapsille. Tietäisittepä miten paljon vaikuttaa pienempi ryhmä siihen, että ihan kaikilla on parempi olla ryhmässä. Omaa tilaa ja rauhallisempaa kun on vähemmän lapsia. Saa aikuisen tukea ja aikaa enemmän. Ja lapsista kasvaa suvaitsevaisia kun oppivat siihen, että on erilaisia ihmisiä. Erityislapset on ihan yhtä normaaleja kun tavis lapsetkin. Heillä on erilaisia tuentarpeita, joita on kaikilla lapsilla, ja he saavat niihin asioihinsa tukea asianmukaisesti. En minäkään aluksi halunnut lastani erityisryhmään, mutta se miten paljon parempi lapsen on siellä olla oli huomattava.

 

["vieras"]

Yksi omistani on ollut puheongelmaisten integroidussa ryhmässä mukana, yhtenä niistä puheongelmaisista.

Kun vertaan normaaleja ryhmiä ja tuota integroitua ryhmää, niin valitsisin kyllä tuon integroidun ryhmän normaalillekin lapselle. Ryhmä on pieni ja rauhallinen verrattuna normaaliryhmään (yksi normaalissa ryhmässä olleista lapsitamme valitti aina sen meluisuutta) ja erityisryhmässä tehdään paljon erilaisia juttuja enemmän, kuten retkiä, askartelua yms. Tuolla integroidussa ryhmässä kaikki harjoittelivat viittomaan leikinomaisesti. Kaikkeen kielelliseen juttuun paneuduttiin enemmän, oli kaikenlaista loruilua, saduttamista, alkuäänteiden kuuntelua. Siirtymätilanteisiin varattiin enemmän aikaa kuin tavallisten ryhmässä, joten siellä ei ole samanlaista sählinkiä, kun on aikaa pukea ja riisua. Muutenkin kaikki jutut ovat aikataulutetumpaa ja päivissä on aina sama selkeä rytmi. Samaten liikunnallisiin juttuihin keskityttiin, kävivät mm. jumppaamassa kerran viikossa isossa lähikoulun salissa, luistelivat myöskin enemmän kuin tavallisessa päiväkodissa. Ryhmässä on oma elto, lto ja lastenhoitaja ja lapsia enintään 12, joista puolella voi olla se erityisstatus.

 

[kolmen kohta teinin äiti]

[QUOTE="vieras";28532283]Yksi omistani on ollut puheongelmaisten integroidussa ryhmässä mukana, yhtenä niistä puheongelmaisista.

Kun vertaan normaaleja ryhmiä ja tuota integroitua ryhmää, niin valitsisin kyllä tuon integroidun ryhmän normaalillekin lapselle. Ryhmä on pieni ja rauhallinen verrattuna normaaliryhmään (yksi normaalissa ryhmässä olleista lapsitamme valitti aina sen meluisuutta) ja erityisryhmässä tehdään paljon erilaisia juttuja enemmän, kuten retkiä, askartelua yms. Tuolla integroidussa ryhmässä kaikki harjoittelivat viittomaan leikinomaisesti. Kaikkeen kielelliseen juttuun paneuduttiin enemmän, oli kaikenlaista loruilua, saduttamista, alkuäänteiden kuuntelua. Siirtymätilanteisiin varattiin enemmän aikaa kuin tavallisten ryhmässä, joten siellä ei ole samanlaista sählinkiä, kun on aikaa pukea ja riisua. Muutenkin kaikki jutut ovat aikataulutetumpaa ja päivissä on aina sama selkeä rytmi. Samaten liikunnallisiin juttuihin keskityttiin, kävivät mm. jumppaamassa kerran viikossa isossa lähikoulun salissa, luistelivat myöskin enemmän kuin tavallisessa päiväkodissa. Ryhmässä on oma elto, lto ja lastenhoitaja ja lapsia enintään 12, joista puolella voi olla se erityisstatus.[/QUOTE]

Tämä olisi voinut olla kuin minun kirjoittamaani.
Ja tällaisessa ryhmässä lapset oppivat jo pieninä hyväksymään aidosti erilaisuutta, omalla 14v pojallanikin on yksi naapuruston 16 v Down-tyttö Facebook-kaverina ja juttelee siellä kyllä tämän kanssa eikä välitä muiden kavereiden virnuiluista yhtään. Musta se on hieno juttu.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";28531483]Kiitos vastauksista. Sen verran tosiaan sain kysyttyä ettei siellä pitäisi mitään suurempia häiriökäyttäytymisiä tai aggressiivisia lapsia pitäisi olla ja tosiaan että resurssit on hurjasti paremmat. Toisaalta pidän asiaa hyvänä mahdollisuutena suvaitsevaisuuteen jne. toisaalta minulla on tietämättömyydestä johtuvia ennakkoluuloja ja eniten tässä hämmentää se, ettemme tosiaan tienneet ennen paikan vastaanottamista tästä asiasta.[/QUOTE]

Meillä tässä vuosien varrella erityislapsia oli hyvinkin erilaisia. Ei ollut kuitenkaan häiriökäytäytymistä, ei tullut ongelmia.

Kun aikuisia on paljon ja lapsia vähän, se on aivan loistava juttu. Rahaa ja mahdollisuuksia vaikutti olevan myös enemmän, kuin normaaliryhmissä olevilla.

Kannustan kyllä lämmöllä menemään mukaan. Aikuinen on ennakkoluuloinen. Lapsi ei ole. Ei lapselle tarvitse selittää kotona tai pohjustella asiaa. Ne asiat tulee yksi kerrallaan vähitellen vastaan. Minun lapsi pitää aivan tavallisena, että joku syö vatsanapin avulla letkuruokaa tai että pyörätuolilapsen kanssa voi olla äärettömän hyvä ystävä ja pyörätuoli unohtuu.

Olen kiitollinen, että lapsi sai mahdollisuuden olla tukilapsi. Se vaikutti koko perheeseemme.

 

[leijona76]

On lottovoitto päästä pienempään ryhmään. Nykyiset pk ryhmät ovat aivan liian isoja lapsille, iso määrä lapsia, meteli ja kaikki on rasittavaa lapsille. Tietäisittepä miten paljon vaikuttaa pienempi ryhmä siihen, että ihan kaikilla on parempi olla ryhmässä. Omaa tilaa ja rauhallisempaa kun on vähemmän lapsia. Saa aikuisen tukea ja aikaa enemmän. Ja lapsista kasvaa suvaitsevaisia kun oppivat siihen, että on erilaisia ihmisiä. Erityislapset on ihan yhtä normaaleja kun tavis lapsetkin. Heillä on erilaisia tuentarpeita, joita on kaikilla lapsilla, ja he saavat niihin asioihinsa tukea asianmukaisesti. En minäkään aluksi halunnut lastani erityisryhmään, mutta se miten paljon parempi lapsen on siellä olla oli huomattava.

Niimpä. Minun lapseni on erityisryhmässä jossa monta aikuista ja ryhmäkoko pienempi. Ero edelliseen tarhaan ja ryhmään on iso ja lapsi on vuodessa edistynyt huomattavasti. Osa lapsista on normaaleja ja osa niitä joilla on erityistuen tarve kun omallani. Ryhmässä on hyvä henki ja saavat pidettyä ilmapiirin rauhallisena riittävin resurssein, koko porukka ei ole yhdessä muullon kun ruokailussa ja levolla. Muuten on jaettu ainakin kolmeen porukkaan jollon se tyypillinen häly jää pois. Haen omaani kotiin hyvin vaihtelevasti ja aina siellä on rauhallista, meni koska vain.

 

["vieras"]

Mun lapsi oli erityisryhmässä tukilapsena kolme vuotta (kunnes siirtyi eskariin) ja vain yhden (kehitysvammaisen) lapsen kohdalla häntä häiritsi, koska kaikki säännöt eivät koskeneet häntä samalla tavalla kuin muita. Muita hän ei huomannut ns. erilaiseksi enkä kyllä minäkään tunnistanut kuin sen yhden lapsen "erityiseksi", muiden kohdalla meni arvailuksi .

Kyllä mä mietin aluksi, että "oppiiko" lapsi tuolla asioita samalla tavalla kuin tavallisessa ryhmässä kunnes tajusin, että kyseessä päiväKOTI. Ei siellä tarvitse olla niin paljon ohjelmaa paitsi että noilla oli . Ja oli ihanaa, kun 12 lapsen ryhmässä oli neljä aikuista (elto, lto, hoitaja ja ryhmäavustaja), ihan luksusta.

 

[kokemuksia]

meidän vajaa neljä vuotias aloittaa kohta erityisryhmässä tukilapsena. hän on oppinut puhumaan normaalia myöhemmin,eikä vieläkään puhu ihan selkeästi. ei tainneet tätä tietää hoitajat kun tukilapseksi laittoivat. mutta muuten kyllä menevä, välillä ujosteleva lapsi. käsitin että tukilapselle on jotain "kriteerejä" tulla valituksi... mutta normaaliksi on lapsemme aina todettu.

 

["vieras"]

En usko, että on millään tapaa huono asia. Henkilökunta todennäköisesti oikeasti asiaan koulutettuja, ehkä pysyvämpiäkin, ryhmä todennäköisesti pienempi.. Lapsi oppii suvaitsevaisuutta ja oman kokemuksen mukaan saattaa kehittyä hieman rohkeammaksikin.
Oman lapsen kohdalla olisin asiasta tyytyväinen. Meilläpäin ainakaan ei ole enää pienennettyjä erityisryhmiä juurikaan, joten tavallisessa 21 lapsen ryhmässä on sitten kaikki sekaisin, vaikka tarvetta aivan muulle olisi. Siksi kannatan pienennettyjä erityisryhmiä todella paljon!