Vauvahaaveet ja pääsykokeisiin valmistautuminen - hankaluuksien kerjäämistä?

["PunaHilkka"]

Mulla on sellainen tilanne, että haaveilen pääseväni opiskelemaan yliopistoon sellaiselle alalle, jonne on hyvin vaikea päästä sisään. Tämän vuoden pääsykokeet menivät puihin ja uusi yritys on edessä vuoden päästä. Olemme kuitenkin jo pitkän aikaa haaveilleet vauvasta, ja alkaa tuntua siltä, että nyt olisi jo vähitellen sen aika.

Mutta onko se vaan silkkaa hulluutta alkaa yrittämään vauvaa nyt, kun tasan vuoden päästä edessä ovat tärkeät pääsykokeet? Jos tärppäisi heti, olisin pääsykokeiden aikaan pikkuvauvan mahdollisesti rättiväsynyt äiti, ja jos taas tärppäisi vähän myöhemmin, olisin ehkä tuskaisesti viimeisilläni raskaana tai pahimmassa tapauksessa parasta aikaa synnyttämässä. Jos taas ei tärppäisi kovin nopeasti tai jatkan tämän asian vatvomista tarpeeksi pitkään, voinkin jo alkaa murehtimaan seuraavan vuoden pääsykokeita, koska eihän ole mitään takeita siitä, että pääsisin sisään vuoden päästä. Olen yleensä hyvin rationaalinen ihminen, mutta nyt tekisi mieli vain jättää pillerit pois ja jättää asia kohtalon huomaan. :|

Sanottakoon vielä se, että minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja vähän työuraakin takana mieluisalta alalta, mutta tämä toinen tutkinto täydentäisi ja laajentaisi osaamistani ja avaisi uusia ja nykyistä varmempia urapolkuja. Opiskelemaan pääseminen on siis minulle tärkeä tavoite ja aion panostaa siihen paljon, mutta toisaalta, vaikka en koskaan sisään pääsisi, minulla on ihan hyvät eväät mieluisaan ja mielekkääseen työuraan.

 

["mami"]

Minulla oli hieman samanlainen tilanne hakiessani yliopistoon. Olen ehdottomasti järki-ihminen ja ilman muuta ajattelin ja ajattelen, että opinnot täytyy suorittaa kohtuullisessa ajassa. No, olimme toivoneet lasta jo kauan ja päätimme jättää asian Herran haltuun, sillä tuntui että olemme vanhemmat ilman lasta: kaipuu tulla isäksi ja äidiksi oli älyttömän voimakas. Se oli ainoita kertoja, kun kuuntelin sydäntäni enkä ole kertaakaan katunut tuota rakasta möllykkäämme opinnot viivästyvät 1-2 vuodella, mutta mitä sitten? Yliopistossa opiskelu on melko vapaata joten senkin suhteen olen päässyt helpolla.

 

[säpäle harmaana]

Minä en kyllä tilanteessasi hermoilisi niinkään pääsykokeita vaan opiskelua ylipäätään. Jos pääsykokeisiin ein jostain syystä pääse tai ehdi lukemaan, niin ainahan voi yrittä seuraavana vuonna uudelleen eikä pääsykokeeseen menemättömyydestä seuraa kovinkaan suuria hankaluuksia. Siinä vaiheessa kun opinnot alkavat, pitää olla pidemmän tähtäimen suunnitelmat ja siinä vaiheessa jos jokin meneekin eri tavalla kuin suunnitteli, voi tulla eteen ongelmia.

Eli kyllä minä kehottaisin sinua tähtäämään pääsykokeisiin vaikka lasta yrittäisittekin. Opintojen järjestäminen sitten kannattaa miettiä tarkemmin.

 

["PunaHilkka"]

Kiitos vastauksista, kiva lukea muiden mietteitä aiheesta! Itse opiskelujen järjestäminen minua ei juuri jännitä, olen tosiaan jo yhden tutkinnon suorittanut, ja nyt työelämään siirtyneenä täytyy kyllä todeta, että kyllä se opiskelu vaan oli joustavaa tähän töissäkäyntiin verrattuna. Lisäksi tiivis turvaverkkomme toivottavasti vähän helpottaa asioita.

Onhan se kyllä totta, että pääsykokeet ovat joka vuosi, siitäkin olen yrittänyt itselleni muistuttaa. Ehkä eniten minua hirvittää se, että jos kokeet menevät vauvan/raskauden takia huonosti, tuntisin valinneeni väärin ja katuisin "hätiköityä" perheen perustamista.

 

["Vieras"]

Jos sulla on jo yks tutkinto ja työkokemusta niin alat olemaan sen verran vanha että lapsentekohaaveita tuskin kannattaa lykätä minkään tekosyyn varjolla. Jos lapsia haluaa niin kiitä kannattaa ruveta tekemään, huolehdut sitten muusta myöhemmin.

 

[..]

Hain amk:hon viimeisilläni raskaana. Ajattelin, että sisäänpääsyprosentti on pieni, joten käyn ensin tsekkaamassa pääsykokeet ja vuoden päästä haen tosissani. Satuin pääsemään sisään ja pidin vuoden poissaolevana eli aloitin opinnot kuopuksen ollessa 1v1kk. Hyvin on mennyt.

 

["PunaHilkka"]

Hain amk:hon viimeisilläni raskaana. Ajattelin, että sisäänpääsyprosentti on pieni, joten käyn ensin tsekkaamassa pääsykokeet ja vuoden päästä haen tosissani. Satuin pääsemään sisään ja pidin vuoden poissaolevana eli aloitin opinnot kuopuksen ollessa 1v1kk. Hyvin on mennyt.

Kiva kuulla. Minua hirvittää, että jos raskausaika onkin tosi vaikea, eikä lukemisesta tai kokeessa olemisesta tule yhtään mitään. Toisaalta olen kyllä miettinyt sitäkin, että siinä vaiheessa voi myös tuntua siltä, ettei se pääsykoe olekaan elämän tärkein asia. Jännitys ja panikointi kun ovat olleet tähänastisten epäonnistumisteni suurin syy, eivät niinkään puutteet tiedoissa ja taidoissa. :|

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="PunaHilkka";28557237]Kiva kuulla. Minua hirvittää, että jos raskausaika onkin tosi vaikea, eikä lukemisesta tai kokeessa olemisesta tule yhtään mitään. Toisaalta olen kyllä miettinyt sitäkin, että siinä vaiheessa voi myös tuntua siltä, ettei se pääsykoe olekaan elämän tärkein asia. Jännitys ja panikointi kun ovat olleet tähänastisten epäonnistumisteni suurin syy, eivät niinkään puutteet tiedoissa ja taidoissa. :|[/QUOTE]

Samoinhan voi käydä, jos esimerkiksi sairastut tai jos lähipiirissä tapahtuu jotain ikävää vähän ennen pääsykokeita. Eihän sitä voi etukäteen tietää, mutta ei sitä kannata etukäteen murehtiakaan.