Neuvoja miten sopeutua naimisissa oloon?

["Morsmaikku"]

Alle viikko oltu naimisissa ja nyt pari päivää ahdistanut niin ettei tosikaan.
Heinäkuussa olisi tarkoitus lähteä häämatkalle, mutta miten kestän sen kun jo kotona vaivaannun miehen läsnäolosta. Tilannetta onneksi helpottaa se, että arkisin mies on töissä, samoin minä. Ei tarvitse nähdä toista. Rakastan häntä kyllä mutta en ole tottunut näin kiinteään yhdessäoloon. Olen jo usein itkenyt tätä ahdistusta ja mies ihmettelee mikä minun on, mutta ylpeys ei anna periksi sanoa syytä.

 

["vieras"]

ettekö asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa lainkaan?

 

[kummastelen]

ettekö siis aiemmin asuneet yhdessä?

 

["vieras"]

Aiot sitten aloittaa avioliiton sillä petiaattella, että omista tunteista ei puhuta toiselle? Oikein hyvältä kuulostaa.

 

["Morsmaikku"]

ettekö siis aiemmin asuneet yhdessä?

Emme asuneet aiemmin yhdessä. Häiden jälkeen muutin mieheni luo omakotitaloon.
Mitään ongelmia kodinhoidon kanssa ei ole mutta minua vain ahdistaa.

 

["Morsmaikku"]

[QUOTE="vieras";28641008]Aiot sitten aloittaa avioliiton sillä petiaattella, että omista tunteista ei puhuta toiselle? Oikein hyvältä kuulostaa.[/QUOTE]

Olen kyllä rehellinen nyt ja jatkossa miehelleni, mutta olen miettinyt miten kertoa että hänen jatkuva läsnäolo ahdistaa.

 

["vieras"]

ehkä olis kannattanut kokeilla sitä yhdssä asumista ja oikeaa arkea ennen papin aamenta.....

 

["Vieras"]

Tämän takia en ymmärrä pareja, jotka tekevät tuollaisia päätöksiä "liian aikaisin". Miksi ette voineet ensin kokeilla yhteiseloa saman katon alla ja vasta sitten mennä naimisiin? Miksi pitää kiirehtiä ja sitten katua/epäröidä/ahdistua/tms.

Eihän itse naimisiinmeno mitään muuta. Se on vain lupaus olla toisen kanssa elämän loppuun saakka. Kyllä minä ainakin asuin vuosia mieheni kanssa yhdessä, ennen kuin naimisiinmenoa edes harkitsin. En halunnut sikaa säkissä

 

["Morsmaikku"]

[QUOTE="Vieras";28641030]Tämän takia en ymmärrä pareja, jotka tekevät tuollaisia päätöksiä "liian aikaisin". Miksi ette voineet ensin kokeilla yhteiseloa saman katon alla ja vasta sitten mennä naimisiin? Miksi pitää kiirehtiä ja sitten katua/epäröidä/ahdistua/tms.

Eihän itse naimisiinmeno mitään muuta. Se on vain lupaus olla toisen kanssa elämän loppuun saakka. Kyllä minä ainakin asuin vuosia mieheni kanssa yhdessä, ennen kuin naimisiinmenoa edes harkitsin. En halunnut sikaa säkissä [/QUOTE]

Emme me kiirehtineet naimisiin. Olen toki yöpynyt miehen luona mutten asunut pidempiä aikoja. Ahdistuin, sillä en ole tottunut asumaan toisen kanssa. Eiköhän tämä jollain tavalla asetu tähän. Sopeutuminen kestää. En kadu tätä ratkaisua.

 

[kummastelen]

[QUOTE="Morsmaikku";28641014]Emme asuneet aiemmin yhdessä. Häiden jälkeen muutin mieheni luo omakotitaloon.
Mitään ongelmia kodinhoidon kanssa ei ole mutta minua vain ahdistaa.[/QUOTE]

onko teillä joku uskonto tässä taustalla? oliko ennen naimisiinmenoa seksiä? en ihmettele yhtään jos sinua ahdistaa jos kaikki on uutta. kauanko olet tuntenut miehesi?

 

["Morsmaikku"]

onko teillä joku uskonto tässä taustalla? oliko ennen naimisiinmenoa seksiä? en ihmettele yhtään jos sinua ahdistaa jos kaikki on uutta. kauanko olet tuntenut miehesi?

Ei ole uskonto taustalla. Ei ollut. Olen tuntenut hänet 5 vuotta. Olimme pitkään ystäviä.

 

[puhu]

Sano miehelle että ahdistaa! Todellakin hölmö temppu mennä naimisiin ja muuttaa vasta sitte yhteen, suuri vaara että köy juuriki noin. Mutta kun nyt "vahinko" on jo tapahtunut, niin turha moralisoida toki. Ehkä voisit laittaa vaikka paperille ajatuksia mikä ahdistaa eniten, ja koittaisit jutella miehen kanssa, voisitteko tehdä jotain järjestelyjä, jotta saisit olla enemmän yksin ja itsenäisesti, ja pikkuhiljaa lisäisitte yhteisiä juttuja, josko ehtisit sopeutua paremmin. Mutta tosiaan, älä jää märehtimään hiljaisena, mistä tuon tietää, vaikka miehellä olis samoja mietteitä, ja eihän tuon nyt tartte mikään katastrofi olla, etköhän sä totu aikanaan. Älkää nyt kumminkaan ainakaan lapsia alkako väsäämään tuohon syssyyn..

 

[astrolabe]

Tarttisitte oman yhteisen uuden kodin.

 

[kummastelen]

[QUOTE="Morsmaikku";28641065]Ei ole uskonto taustalla. Ei ollut. Olen tuntenut hänet 5 vuotta. Olimme pitkään ystäviä.[/QUOTE]

miten päätitte mennä naimisiin ja tahtoisitko kertoa, miksi ei ole ollut seksiä aiemmin? ahdistaako seksi miehen kanssa nyt tai läheisyys? oletteko minkä ikäisiä?

 

["Morsmaikku"]

Sano miehelle että ahdistaa! Todellakin hölmö temppu mennä naimisiin ja muuttaa vasta sitte yhteen, suuri vaara että köy juuriki noin. Mutta kun nyt "vahinko" on jo tapahtunut, niin turha moralisoida toki. Ehkä voisit laittaa vaikka paperille ajatuksia mikä ahdistaa eniten, ja koittaisit jutella miehen kanssa, voisitteko tehdä jotain järjestelyjä, jotta saisit olla enemmän yksin ja itsenäisesti, ja pikkuhiljaa lisäisitte yhteisiä juttuja, josko ehtisit sopeutua paremmin. Mutta tosiaan, älä jää märehtimään hiljaisena, mistä tuon tietää, vaikka miehellä olis samoja mietteitä, ja eihän tuon nyt tartte mikään katastrofi olla, etköhän sä totu aikanaan. Älkää nyt kumminkaan ainakaan lapsia alkako väsäämään tuohon syssyyn..

Päätimme jo kauan aikaa sitten ettemme hanki lapsia

 

[kummastelen]

Tarttisitte oman yhteisen uuden kodin.

miksi? ei tässä varmaan ole kyse siitä, että koti on ollut aiemmin miehen vaan siitä, että eivät ole olleet aiemmin arkea kovinkaan paljon yhdessä eivätkä fyysisesti kovin läheisiä.

 

[samaa mieltä]

Tarttisitte oman yhteisen uuden kodin.

Todellakin!

 

["Vieras"]

[QUOTE="Morsmaikku";28641049]Emme me kiirehtineet naimisiin. Olen toki yöpynyt miehen luona mutten asunut pidempiä aikoja. Ahdistuin, sillä en ole tottunut asumaan toisen kanssa. Eiköhän tämä jollain tavalla asetu tähän. Sopeutuminen kestää. En kadu tätä ratkaisua.[/QUOTE]

Minun mielestäni on kiirehtimistä, jos ei sitä ennen asuta yhdessä. Minun järkeni sanoo, että ensin yhteiselo, sitten vasta naimisiin. Sittenhän vasta suhteen todellinen luonne ja yhteensopivuus paljastuu, kun ollaan asuttu saman katon alla, arki on tullut vastaan jne. No, jokainen tavallaan, mutta turha sitä on enää itkeä, kun lasi on jo kaatunut. Yritä sopeutua, mitä tähän muutakaan voisi sanoa.

 

["Morsmaikku"]

miten päätitte mennä naimisiin ja tahtoisitko kertoa, miksi ei ole ollut seksiä aiemmin? ahdistaako seksi miehen kanssa nyt tai läheisyys? oletteko minkä ikäisiä?

Olimme ystäviä pitkään ennen seurustelua, vuoden kestäneen suhteen jälkeen mies kosi ja nyt olemme naimisissa. Halusin olla neitsytmorsian ja odottaa hääyöhön. Läheisyys ahdistaa, ei muu. Minä olen 24v ja mies 31v.

 

["Morsmaikku"]

Tarttisitte oman yhteisen uuden kodin.

Meillä on nyt yhteinen koti, jossa asumme yhdessä. Vai tarkoititko uutta kotia?

 

["vieras"]

rakastatko miestäsi vai oletteko vain ystäviä jotka päätti mennä naimisiin?
kuulostaa vähän oudolta kuviolta.
miksi päätitte mennä naimisiin?

 

["miksi"]

Miksi/miten ihmeessä päädyitte menemään naimisiin, jos ette ole viiden vuoden aikana juurikaan pyörittäneet yhteistä arkea, ettekä ole fyysisesti läheisiä?? Ei tullut yhtään mieleen, että tuollainen liitto ei välttämättä toimi käytännössä..?

 

["Sanna"]

[QUOTE="Morsmaikku";28641092]Olimme ystäviä pitkään ennen seurustelua, vuoden kestäneen suhteen jälkeen mies kosi ja nyt olemme naimisissa. Halusin olla neitsytmorsian ja odottaa hääyöhön. Läheisyys ahdistaa, ei muu. Minä olen 24v ja mies 31v.[/QUOTE]

Te olette vuoden kuitenkin seurustelleet ja olet yöpynyt miehen luona.
Miten seurusteluaikana. Olitteko silloin kuin paita ja peppu eli ette saaneet tarpeeksenne toistenne seurasta .

Muuttuiko tämä kun menitte naimisiin ja asutte saman katon alla tai onko suhteenne ollut seurustellessakin ei niin kovin kiihkeä läheisyyden suhteen.

Teittekö lomamatkoja yhdessä, miten ne viikon tai pidemmän matkat sujuivat.

Nyt kannattaisi puhua tästä miehelle ja yritätte jotenkin selvittää tämän.

Mutta itselleni vain tuli tekstistäsi kuva, että et rakasta miestä oikein syvästi, palavasti. Ehkä rakastat hiukan, mutta sydämessäsi et tunne että hän on se oikea, se puuttuva pala sinusta.

 

["Morsmaikku"]

[QUOTE="vieras";28641102]rakastatko miestäsi vai oletteko vain ystäviä jotka päätti mennä naimisiin?
kuulostaa vähän oudolta kuviolta.
miksi päätitte mennä naimisiin?[/QUOTE]

Kyllä rakastan häntä, mies varmaan enemmän minua. Tämä uusi elämäntilanne vain hämmensi minut etten tiedä mitä tehdä. En aio luovuttaa tai erota. Yritän parhaani mukaan sopeutua.

 

["Vieras"]

Neitsytmorsian.. Onko tämä nyt sitten ihan provo vain?

Jos et halunnut koeajaa miestäsi seksuaalisesti/ ihan arkisella tasolla ennen naimisiinmenoa, niin itsehän otit riskin. Deal with it.