H
K
"Kaiku"
Vieras
M
Meillä
Vieras
Koska jos en olisi eronnut, olisi meidän lapsi todennäköisesti huostaanotettu hyvin pian. Siihen en todella ole valmis vaan miehen takia.
H
huoltaja
Vieras
V
"vilma"
Vieras
[QUOTE="pettynyt";28648379]Ja ennenkuin kukaan vetää herneitä nenään, en ole ketään tuomitsemassa. tuo asia on vaan tosi vaikea muotoilla sanoiksi...
mulla siis tilanne, että rakkaus mieheen on aikalailla finaalissa. mies on valehdellut ja muutenkin toiminut vastuuttomasti. muutenkin elänyt hyvin itsenäisesti avioliiton aikana. en jaksa selittää... mutta lasten kanssa hänellä menee pääsääntöisesti hyvin ja lapset tietysti rakastaa isäänsä. jos lapsia ei olisi, niin ero olisi selvä, mutta musta tuntuu äärettömän suurelta rikokselta hajottaa lapsilta koti. meillä todennäköisesti tilanne että mies lähtisi/muuttaisi toiselle paikkakunnalle töihin eli tapaamiset ei onnistuisi ihan milloin vain...
pariterapiasta ei ole apua, mies ei muutu ja minä en enää jaksa sulattaa sitä kaikkea paskaa ja välinpitämättömyyttä mieheltä. olen ihan umpikujassa.. en tiedä mitä pitäisi tehdä... :'([/QUOTE]
No ensin sitä vaan ajatteli itseään,tai luulin ajatelleeni itseäni. kunnes mies käveli ovesta ulos. Lapsi romahti eteisen lattialle, mä en kyennyt olemaan lapsen tukena,en yhtään koska vaikka olin halunnut että mies lähtee, romahdin minäkin. ei ollu yhtään helppoa katsoa sitä kuinka pahaolla lapsella oli. Pahinta oli se että mä olin syypää ja kaiken lisäksi tajusin päätyneeni eron kannalle siksi koska halusin paeta ongelmia.
aikaa on kulunut kuukausia... lapsi itkee isän luona äidin luo ja äidin luona isän luo... minä itken iltaisin kun talo hiljenee. Mies ei halua sopia, minä en halua tätä en lapselle enkä itselle,mut mies ei muuta mieltään.
joten vastaan sulle en oikeasti pystykkään, mulla ei vaan enään ole vaihtoehtoja!
sä voit mennä yksinkin pariterapiaan... ehkä sulle selviää siellä että syyt miks mies toimii tietyllä tavalla ei välttämättä ole ne mitä sinä luulet.
sun mies saattaa paeta ongelmia,pakenemalla sua(jos miestäahdistaa asioista puhuminen, ja sä painostat puhumaan ongelmista,koska sua ahdistaa puhumattomuus...tai päinvastoin)
mulla siis tilanne, että rakkaus mieheen on aikalailla finaalissa. mies on valehdellut ja muutenkin toiminut vastuuttomasti. muutenkin elänyt hyvin itsenäisesti avioliiton aikana. en jaksa selittää... mutta lasten kanssa hänellä menee pääsääntöisesti hyvin ja lapset tietysti rakastaa isäänsä. jos lapsia ei olisi, niin ero olisi selvä, mutta musta tuntuu äärettömän suurelta rikokselta hajottaa lapsilta koti. meillä todennäköisesti tilanne että mies lähtisi/muuttaisi toiselle paikkakunnalle töihin eli tapaamiset ei onnistuisi ihan milloin vain...
pariterapiasta ei ole apua, mies ei muutu ja minä en enää jaksa sulattaa sitä kaikkea paskaa ja välinpitämättömyyttä mieheltä. olen ihan umpikujassa.. en tiedä mitä pitäisi tehdä... :'([/QUOTE]
No ensin sitä vaan ajatteli itseään,tai luulin ajatelleeni itseäni. kunnes mies käveli ovesta ulos. Lapsi romahti eteisen lattialle, mä en kyennyt olemaan lapsen tukena,en yhtään koska vaikka olin halunnut että mies lähtee, romahdin minäkin. ei ollu yhtään helppoa katsoa sitä kuinka pahaolla lapsella oli. Pahinta oli se että mä olin syypää ja kaiken lisäksi tajusin päätyneeni eron kannalle siksi koska halusin paeta ongelmia.
aikaa on kulunut kuukausia... lapsi itkee isän luona äidin luo ja äidin luona isän luo... minä itken iltaisin kun talo hiljenee. Mies ei halua sopia, minä en halua tätä en lapselle enkä itselle,mut mies ei muuta mieltään.
joten vastaan sulle en oikeasti pystykkään, mulla ei vaan enään ole vaihtoehtoja!
sä voit mennä yksinkin pariterapiaan... ehkä sulle selviää siellä että syyt miks mies toimii tietyllä tavalla ei välttämättä ole ne mitä sinä luulet.
sun mies saattaa paeta ongelmia,pakenemalla sua(jos miestäahdistaa asioista puhuminen, ja sä painostat puhumaan ongelmista,koska sua ahdistaa puhumattomuus...tai päinvastoin)
V
"vilma"
Vieras
miksi sun pitäiskään erota?
sä taidat olla samanlainen kuin mun ex.. että mistään et uskalla oikeasti puhua, pakenet/sulkeudut kun toinen yrittää puhua, siten kun sun vaikeneminen sattuu ja nainen raivostuu.et tajua että olet syy siihen... koska et tajua että vaikeneminenkin voi satuttaa! ja ahdistaa.
mene kiltti tarepiaan opettelemaan vuorovaikutustaitoja,jotta saatte suhteenne kuntoon. asiat ei muutu toivomalla mielessäsi, asiat ei muutu odottamalla.
puhu!
muistta että sillä miten ilmaiset asian on merkitystä:
Mä nyt otan esimerkin vaikka mustasukkaisuudesta
esim1.aina sa kyttäät ja nalkutat vitun ämmä
esim2. minusta tuntuu pahalta kun et luota minuun ja olen vihainen siitä.
vaihtoehto 1 henkilö suojaa itseään vihalla mutta satuttaa samalla toista ja saa aikaan joko sen että toinen raivostuu tai vetäytyy
vaihtoehto2 henkilö puhuu tunteistaan aidosti ja saa luultavasti toisen ajattelemaan sitä miltä kohtuuttomat epäilyt toisesta tuntuu.
eli puhu vaimollesi tunteistasi,mutta vältä loukkaamista/hyökkäämistä.
ps.seurakunnalla on ilmaista pariterapiaa,kannattaa käydä avaamassa solmut..ja sit vasta tehä päätöksiä.
N
no joo
Vieras
Kannattaa miettiä, minkälaisen kodin lapsille tällä hetkellä oikeesti tarjoa. Ei se äidin ja isin asuminen saman katon alla tee ketään autuaaksi eikä lapsia onnelliseksi. Puhumattakaan vanhempien onnelisuudesta.
Itse olen perheestä, jossa vanhemmat pitkittivät eroa aivan liian pitkään. Ihmettelin jo aika pienenä, miksi he eivät eroa, olisi kaikille helpompaa. Ei se tulehtunut, väkinäinen ilmapiiri kotona ole mukava, jättää pahoja jälkiä. Mun mieheni on samanlaisesta kodista. Meilla on onnellinen liitto, kestänyt 14vuotta. Ollaan todettu jo suhteen alkuaikoina, että kotoota sai ainakin mallin, miten ei misään nimessä halua itse elää. Siinä mielessä oli lapsuus siis todellakin opettavainen. Mutta surullinen.
Itse olen perheestä, jossa vanhemmat pitkittivät eroa aivan liian pitkään. Ihmettelin jo aika pienenä, miksi he eivät eroa, olisi kaikille helpompaa. Ei se tulehtunut, väkinäinen ilmapiiri kotona ole mukava, jättää pahoja jälkiä. Mun mieheni on samanlaisesta kodista. Meilla on onnellinen liitto, kestänyt 14vuotta. Ollaan todettu jo suhteen alkuaikoina, että kotoota sai ainakin mallin, miten ei misään nimessä halua itse elää. Siinä mielessä oli lapsuus siis todellakin opettavainen. Mutta surullinen.
H
huoltaja
Vieras
[QUOTE="vilma";28650020]miksi sun pitäiskään erota?
sä taidat olla samanlainen kuin mun ex.. että mistään et uskalla oikeasti puhua, pakenet/sulkeudut kun toinen yrittää puhua, siten kun sun vaikeneminen sattuu ja nainen raivostuu.et tajua että olet syy siihen... koska et tajua että vaikeneminenkin voi satuttaa! ja ahdistaa.
mene kiltti tarepiaan opettelemaan vuorovaikutustaitoja,jotta saatte suhteenne kuntoon. asiat ei muutu toivomalla mielessäsi, asiat ei muutu odottamalla.
puhu!
muistta että sillä miten ilmaiset asian on merkitystä:
Mä nyt otan esimerkin vaikka mustasukkaisuudesta
esim1.aina sa kyttäät ja nalkutat vitun ämmä
esim2. minusta tuntuu pahalta kun et luota minuun ja olen vihainen siitä.
vaihtoehto 1 henkilö suojaa itseään vihalla mutta satuttaa samalla toista ja saa aikaan joko sen että toinen raivostuu tai vetäytyy
vaihtoehto2 henkilö puhuu tunteistaan aidosti ja saa luultavasti toisen ajattelemaan sitä miltä kohtuuttomat epäilyt toisesta tuntuu.
eli puhu vaimollesi tunteistasi,mutta vältä loukkaamista/hyökkäämistä.
ps.seurakunnalla on ilmaista pariterapiaa,kannattaa käydä avaamassa solmut..ja sit vasta tehä päätöksiä.[/QUOTE]
Ihan hyvä kirjoitus, mutta väärä kohde. Ei kusipäisyys ja puhumattomuus ole miesten yksinoikeus.
sä taidat olla samanlainen kuin mun ex.. että mistään et uskalla oikeasti puhua, pakenet/sulkeudut kun toinen yrittää puhua, siten kun sun vaikeneminen sattuu ja nainen raivostuu.et tajua että olet syy siihen... koska et tajua että vaikeneminenkin voi satuttaa! ja ahdistaa.
mene kiltti tarepiaan opettelemaan vuorovaikutustaitoja,jotta saatte suhteenne kuntoon. asiat ei muutu toivomalla mielessäsi, asiat ei muutu odottamalla.
puhu!
muistta että sillä miten ilmaiset asian on merkitystä:
Mä nyt otan esimerkin vaikka mustasukkaisuudesta
esim1.aina sa kyttäät ja nalkutat vitun ämmä
esim2. minusta tuntuu pahalta kun et luota minuun ja olen vihainen siitä.
vaihtoehto 1 henkilö suojaa itseään vihalla mutta satuttaa samalla toista ja saa aikaan joko sen että toinen raivostuu tai vetäytyy
vaihtoehto2 henkilö puhuu tunteistaan aidosti ja saa luultavasti toisen ajattelemaan sitä miltä kohtuuttomat epäilyt toisesta tuntuu.
eli puhu vaimollesi tunteistasi,mutta vältä loukkaamista/hyökkäämistä.
ps.seurakunnalla on ilmaista pariterapiaa,kannattaa käydä avaamassa solmut..ja sit vasta tehä päätöksiä.[/QUOTE]
Ihan hyvä kirjoitus, mutta väärä kohde. Ei kusipäisyys ja puhumattomuus ole miesten yksinoikeus.
Mun mielestä tämä on jotenkin vaikea aihe. Jos vastakkain on lasten ja vanhempien onni, kumpi menee edelle? Tutkimusten mukaan lapset voivat paremmin vanhempien ollessa yhdessä vaikka vanhempien väliltä olisi rakkaus loppunut ja olisi hieman riitaisaakin ellei ole isompia ongelmia, kuten alkoholismia ja väkivaltaa. Ero on sen verran iso kriisi lapselle useimmiten ja vaikuttaa elämään vielä vuosienkin jälkeen. En kuitenkaan tahtoisi hyväksyä sitäkään ajatusta, että vanhempien pitäisi uhrata oma onnensa lastensa takia. : / Vaikka onni onkin pitkälti asennekysymys. Ei tähän taida olla oikeaa vastausta.
Tämä teksti on aika ajatuksia herättävä: Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto
Tämä teksti on aika ajatuksia herättävä: Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto
H
hehh
Vieras
[QUOTE="vieras";28648397]Mielummin olen eronnut ja onnellisempi kuin lasten takia rakkaudettomassa avioliitossa.[/QUOTE]
Mulla taas toisinpäin, lapset menee edelle. Niin erilaisia me olemme.
Mulla taas toisinpäin, lapset menee edelle. Niin erilaisia me olemme.
J
J-t harmaana
Vieras
Ikinä ei kannata olla huonossa avioliitossa lasten takia. Lapset - pienetkin vaistoaa todella hyvin, jos kotona on huono ilmapiiri. Haluatko sä elää huonossa suhteessa väkisin lasten kanssa vain kuullakses sitten myöhemmin lapsilta, että miks ette tajunneet erota?
L
LM
Vieras
E
Ei niin yksinkertaista
Vieras
Minun vanhempani olivat varmaankin yhdessä vain lasten takia. Toinen heistä taisi sanoakin joskus, ettei mikään muu enää yhdistä heitä. Mietin usein, miksi he eivät eronneet.
Kun viimeinen meistä lapsista muutti kotoa, tapahtui jotain kummaa. Heistä tuli joksikin aikaa kuin vastarakastuneita. Kuolema heidät sitten erotti.
Ja täytyy sanoa, että aikuisistakin lapsesta tuntuu pirun hyvältä, kun vanhemmat löytävät toisistaan uudelleen onnen.
Kun viimeinen meistä lapsista muutti kotoa, tapahtui jotain kummaa. Heistä tuli joksikin aikaa kuin vastarakastuneita. Kuolema heidät sitten erotti.
Ja täytyy sanoa, että aikuisistakin lapsesta tuntuu pirun hyvältä, kun vanhemmat löytävät toisistaan uudelleen onnen.