Minkä verran te puhutte ns "omista asioistanne" työpaikalla?? Kun minua ihmetyttää työkaverini...

[lasipää edellä]

Nykyisten työelämätutkimustenkin mukaan jo todetaan, että työpaikoilla kaikkien ei todellakaan tarvitse olla sosiaalisia ulospäinsuuntautuneita höpöttäjiä vaan toimivassa työyhteisössä on monenlaisia ihmisiä. Myös niitä, jotka eivät liikoja lörpöttele.

tämä on hyvä asia, ja tosiaan erilaiset tyypit tekevät sen, eli homogeeninen ryhmä ei edistä luovuutta yhtä hyvin ja niin edelleen.

 

[Keittiönoita]

Puhun, varmaan vähän liikaakin .

Mun mielestä ihmiset jotka eivät koskaan anna mitään itsestään, ovat todella tylsiä.

En nyt ole lukenut koko ketjua, mutta Keittis ja joku muu tuolla heitteli että omista asioista puhuminen häiritsee työtä. Mä olen eri mieltä. En keksi montaa alaa missä kukaan keskittyy työhönsä tauot mukaan lukien niin, ettei koskaan ehdi puhumaan muuta kuin työasioista. Ja yhtä vähän se häiritsee jos puhuu Egyptin historiasta tai oman lapsen yöllisistä oksentamisista.

Ja mä olen todennut, että tylsät ihmiset ovat oikein mukavia työkavereita. Minusta on ihan ok, jos työkaveri on tylsä. Ei mulla ole tarkoituskaan tehdä sen työkaverini kanssa muuta kun töitä.

Meillä muuten toimistolla kaikki istuvat luurit päässä, vaikka 6 henkeä samassa tilassa joskus onkin. Tai ehkä juuri siksi, toisen puhelimessa puhuminenkaan ei häiritse niin paljoa. Palavereissa mennään neuvotteluhuoneeseen ja puhutaan työasioista. Kahvimukit on yleensä työpöydällä, harvemmin käydään porukalla kahvilla. Lounaalla kyllä käydään yhdessä, mutta silloin puhutaan yleensä ihan muusta kuin yksityiselämästämme. Tänään luultavasti ovat puhuneet Egyptistä.

 

["Vieras"]

Mä olen huomannut, että mitä vähemmän kertoo niin sitä parempi.

 

[Miä.]

[QUOTE="Vieras";28686697]Mä olen huomannut, että mitä vähemmän kertoo niin sitä parempi.[/QUOTE]

Mä alan oppia saman läksyn, vaikeimman kautta tietenkin

 

["Vieras"]

Mä alan oppia saman läksyn, vaikeimman kautta tietenkin

 

[Ken guru]

Palavereissa mennään neuvotteluhuoneeseen ja puhutaan työasioista. Kahvimukit on yleensä työpöydällä, harvemmin käydään porukalla kahvilla. Lounaalla kyllä käydään yhdessä, mutta silloin puhutaan yleensä ihan muusta kuin yksityiselämästämme. Tänään luultavasti ovat puhuneet Egyptistä.

Meillä on vähän samanlaista. Teen siis toimistotyötä tällä hetkeällä. Mutta silti tiedän esim. että missä pomoni asuu, kuinka monta lastenlasta hänellä on, ja että tykkää purhehtimisesta.

Itse tarkoitin siis enemmänkin tätä, että jos tekee vuosia yhdessä töitä, mun mielestä on luonnotonta ellei tiedä työkaveristaan mitään.

 

[Keittiönoita]

Meillä on vähän samanlaista. Teen siis toimistotyötä tällä hetkeällä. Mutta silti tiedän esim. että missä pomoni asuu, kuinka monta lastenlasta hänellä on, ja että tykkää purhehtimisesta.

Itse tarkoitin siis enemmänkin tätä, että jos tekee vuosia yhdessä töitä, mun mielestä on luonnotonta ellei tiedä työkaveristaan mitään.

No joo, tuo on ihan totta. Yleensä viimeistään siitä tietää työkaverin lapsista, kun työkaveri jää äitiyslomalle tai on lapsen sairauden vuoksi pois töistä. Usein myöskin jo vuosilomajärjestelyissä ihmiset tulevat maininneeksi, että on saatava loma koulujen hiihtolomaviikolle tai että perheen kanssa on varattu jo ulkomaanmatka tai että olisi anopin 70-vuotispäivät juuri silloin, joten toive olisi, että saisi lomansa siihen ajankohtaan. Asioita tulee siis ilmi, vaikkei niitä toiselta suoraan kysytäkään tai toinen ei niitä varsinaisesti kerro.

 

["hmmm"]

[QUOTE="vieras";28685739]Käsittämättömintähän tässä koko aloittajan ongelmassa on se miten suuri ongelma tämä hänelle itselleen on. Miten voi jotain noin rasittaa se jos joku on erilainen kuin hän itse ja haluaa vain hoitaa työnsä, ei kiinnosta sen kummemmin aloittajan elämä eikä haluaa jakaa omaa elämäänsä. Miten siitä voi kuitenkaan tuolla tavalla repiä pelihousunsa???[/QUOTE]

Ap:lle ongelma taisi olla se ettei työkaveri kysele häneltä asioita joten ap tuntee ettei ole työkaverin mielestä kiinnostava. Eli minäMINÄminäMINÄ oli aloittajalla mielessä, ei varsinaisesti se ettei tyyppi kerro itsestään.

 

["Tii"]

Ihmisillä on erilainen sosiaalisten tilanteiden taju.

Mä koen, että mua häiritsee se että työkaveri kirjaimellisesti seisoo vieressä höpöttämässä omiaan vaikka näkee etten pysty/halua kuunnella siinä tilanteessa häntä pätkääkään. Toinen työkaveri kertoo isoon ääneen jopa oman seksielämänsä kaikille, halusivat kuunnella tai ei.

Itse toki juttelen niitä näitä välillä, suurimman osan ajasta keskityn työhöni ja yritän ohittaa muiden pulpatuksen. En myöskään koe että ihminen joka ei tunnu olevan millään tavalla kiinnostunut mun elämäntilanteestani haluaisi kuulla esimerkiksi mun lapsista tai perheestä mitään. Silloin jutellaan jostain muusta, joka kiinnostaa kumpaakin.

 

[Tír na nÓg]

[QUOTE="vieras ap";28685420]Porukka ymmärsi väärin, kuten tämän palstan luonteeseen kuuluu .
En tarkoita edes välttämättä mistään henkilökohtaisesta puhumista syvällisemmin, mutta voiko ihminen olla sellainen että sitä ei piiruakaan kiinnosta työkaverin asiat, mielipiteet ja muu?

Itse jutustelen niitä näitä. Joskus vaikka heitän jonkun hyvän jutun jonka lapsoistani joku on väläyttänyt, lomasuunnitelmia jne.
Kyselin häneltäkin joskus aina jotain että esim kenen kanssa olit siellä kesäteatterissa jne. Hän ei kysy koskaan mitään. Meillä molemmilla on esim lemmikkejä. Niistä voisi jutella, mutta ei.
Vain ne työjutut. Tullaanko huomenna taas seitsemäksi. Joo. Otatko sinä tuon osan duunista minä otan tämän. Joo.
Mennäänkö ruokkiksella käymään kotona syömässä? Joo.

:headwall:

Anteeksi.[/QUOTE]

noup. Kerron ja vastaan epämääräisesti, voin jaaritella vallitsevasta säästä vaikka tunnin ja voivotella tulevaa lonkkaleikkausta mutta Mua ei kiinnosta oikeasti hevon peen vertaa että jannica oppi uimaan ja eno kutsui koko suurperheen papukaijaa myöten maistelemaan kesänansikoita. En edes kerro oikein missä asukkaan, en tahdo että joku nero löytää itsensä kun oven taakse tai törmättäis kaupassa.

Kylläpä tuli epäsosiaalinen fiilis

 

[susu_]

Meillä on 14 hengen ydintyöporukka. Luojan kiitos me kaikki ollaan hölöttäjiä. Kuulostaa superankealta, jos ei voi puhua muusta kuin työstä. Meillä jutellaan työtehtävien lomassa asuntojen myymiset, lemmikkien vaivat, lasten kuulumiset, miesongelmat jne. Täytyy sanoa että tuppisuut on melko nopeasti vaihtaneet meillä työpaikkaa Meidän jutut voi olla joskus hieman lennokkaitakin, ollaan sen verran kauan tehty töitä yhdessä. Ja jos toisen hölötys häiritsee työtehtävän suoritusta niin yleensä heitetään työkaverille että nyt hiljaa, täytyy keskittyä töihin. Töissä voi olla ihan oikeasti kivaakin, kun on mukavat työkaverit! Niin, ja ollaan kaikki naisia.

 

[Keittiönoita]

noup. Kerron ja vastaan epämääräisesti, voin jaaritella vallitsevasta säästä vaikka tunnin ja voivotella tulevaa lonkkaleikkausta mutta Mua ei kiinnosta oikeasti hevon peen vertaa että jannica oppi uimaan ja eno kutsui koko suurperheen papukaijaa myöten maistelemaan kesänansikoita. En edes kerro oikein missä asukkaan, en tahdo että joku nero löytää itsensä kun oven taakse tai törmättäis kaupassa.

Kylläpä tuli epäsosiaalinen fiilis

No mulle on tässä ketjussa alkanut tulla kans Vaikka siis meillä töissä lounastauoilla keskustelu käy vilkkaana ja mulla on sitten ne läheiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa vietän vapaa-aikaani erikseen ja työ erikseen. En ole osannut aiemmin ajatellakaan, että sosiaalisuutta on vain omista henkilökohtaisista asioistaan työkavereille kertominen.

 

[Keittiönoita]

Meillä on 14 hengen ydintyöporukka. Luojan kiitos me kaikki ollaan hölöttäjiä. Kuulostaa superankealta, jos ei voi puhua muusta kuin työstä. Meillä jutellaan työtehtävien lomassa asuntojen myymiset, lemmikkien vaivat, lasten kuulumiset, miesongelmat jne. Täytyy sanoa että tuppisuut on melko nopeasti vaihtaneet meillä työpaikkaa Meidän jutut voi olla joskus hieman lennokkaitakin, ollaan sen verran kauan tehty töitä yhdessä. Ja jos toisen hölötys häiritsee työtehtävän suoritusta niin yleensä heitetään työkaverille että nyt hiljaa, täytyy keskittyä töihin. Töissä voi olla ihan oikeasti kivaakin, kun on mukavat työkaverit! Niin, ja ollaan kaikki naisia.

Mulla taas se työ itsessään on niin kivaa, että teen sitä pääsääntöisesti kotoa käsin ja tomistolla käyn vain silloin, kun se on työn sujuvuuden kannalta välttämätöntä. Mä heittelen niitä lennokkaita juttuja sitten vapaa-ajallani ystävieni ja kavereideni kanssa, en tarvitse siihen työkavereita tai työaikaa.

Mutta ihmisiä on tosiaan erilaisia ja mä en varmaan kovin kauaa viihtyisi sun työpaikallasi etkä sinä minun

 

["vieras"]

Minusta kultainen keskitie on paras. Ei ole pakko kertoa yksityisasioitaan työkavereille mutta jonkun verran olisi hyvä osata small talkia (yleisitä ja ajankohtaisista asioista keskustelua). Ihan siksi että ilmapiiri rennompi jos ei täysin umpinainen tuppisuu ole. Se on melko ärsyttävää jos työkaveri raportoi joka päivä munasarjakystansa tilanteen... itse puhun jonkin verran perheestä nikin mutta en automaattisesti oleta muiden olevan kiinnostuneita.

 

["vieras"]

Mulla taas se työ itsessään on niin kivaa, että teen sitä pääsääntöisesti kotoa käsin ja tomistolla käyn vain silloin, kun se on työn sujuvuuden kannalta välttämätöntä. Mä heittelen niitä lennokkaita juttuja sitten vapaa-ajallani ystävieni ja kavereideni kanssa, en tarvitse siihen työkavereita tai työaikaa.

Mutta ihmisiä on tosiaan erilaisia ja mä en varmaan kovin kauaa viihtyisi sun työpaikallasi etkä sinä minun

Mun työpaikalla on molempia ihmistyyppejä. Niitä jotka puhuvat vain työstä ja työhön liittyvistä jutuista, ja sitten niitä joiden kanssa puhutaan enemmän myös muusta elämästä. Olen työporukan ainoa nainen. Yhdestä työkaverista, jonka kanssa teen eniten töitä tiedän vain nimen, ja että on sinkku ja missä hän asuu. Joka päivä hoidetaan työsasioita keskenämme, eikä muu hänen elämänsä kuulu mitenkään mulle. Eikä se minua haittaa.

Toisten kanssa saatetaan sitten puida lasten koulunkäyntiä, puolisoiden työnsaantiongelmia yms yms henkilökohtaisia juttuja töiden lomassa.

Jokainen voi itse määritellä oman henkilökohtaisen reviirinsä, paljonko töissä haluaa itsestään kertoa. Pakko ei ole kertoa mitään.

 

["sasa"]

No mulle on tässä ketjussa alkanut tulla kans Vaikka siis meillä töissä lounastauoilla keskustelu käy vilkkaana ja mulla on sitten ne läheiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa vietän vapaa-aikaani erikseen ja työ erikseen. En ole osannut aiemmin ajatellakaan, että sosiaalisuutta on vain omista henkilökohtaisista asioistaan työkavereille kertominen.

Itse kohtuullisen epäsosiaalisena ihmisenä ihmettelen, että mistä niitä ystäviä ja kavereita matkan varrella tarttuu, jos työkavereiden kanssa kategorisesti pyritään pitämään viileän kohteliaat ja etäiset välit? Työkavereiden kanssa kuitenkin vietetään viikonloppuja lukuunottamatta samanverran aikaa kuin oman perheen ja puolison kanssa. Olisi aika karmeaa käydä "vain" töissä, silmälaput silmillä, korkeintaan työasioita muiden kanssa puhuen. Tai jotain chitchattia jauhaen. Kaikki todelliset tunteet tiukasti piilotettuna, ettei kukaan vain opi tuntemaan kuka olet.

Itse tosin olen puolisoni löytänyt työpaikalta, eli minun on erittäin vaikea ymmärtää tiukka, kohtelias viileys ja 100% ammattimaisuus työpaikalla

 

[Tír na nÓg]

No mulle on tässä ketjussa alkanut tulla kans Vaikka siis meillä töissä lounastauoilla keskustelu käy vilkkaana ja mulla on sitten ne läheiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa vietän vapaa-aikaani erikseen ja työ erikseen. En ole osannut aiemmin ajatellakaan, että sosiaalisuutta on vain omista henkilökohtaisista asioistaan työkavereille kertominen.

Jep, ne henkilökohtaiset jaan mielelläni henkilöiden kanssa joita asiat kiinnostavat, joihin voi luottaa ja joiden kanssa olen jatkossakin tekemisissä ja ennen kaikkea haluan osaksi muutakin elämääni kuin vain työpuolta. On vaan monipuolista kun osaa pitää ilmanpiirin hyvänä ilman että siihen tarvii henkilökohtaisuuksia sotkea.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="sasa";28686884]Itse kohtuullisen epäsosiaalisena ihmisenä ihmettelen, että mistä niitä ystäviä ja kavereita matkan varrella tarttuu, jos työkavereiden kanssa kategorisesti pyritään pitämään viileän kohteliaat ja etäiset välit? Työkavereiden kanssa kuitenkin vietetään viikonloppuja lukuunottamatta samanverran aikaa kuin oman perheen ja puolison kanssa. Olisi aika karmeaa käydä "vain" töissä, silmälaput silmillä, korkeintaan työasioita muiden kanssa puhuen. Tai jotain chitchattia jauhaen. Kaikki todelliset tunteet tiukasti piilotettuna, ettei kukaan vain opi tuntemaan kuka olet.

Itse tosin olen puolisoni löytänyt työpaikalta, eli minun on erittäin vaikea ymmärtää tiukka, kohtelias viileys ja 100% ammattimaisuus työpaikalla[/QUOTE]
Opiskeluajoilta, naapurustosta, koirapuistosta on tullut monta ystävää, lasten kautta, harrastuksista, netistä..... siis kaikesta siitä, mitä elämässä on työajan ulkopuolella. On mulla yksi työkaveri, jonka kanssa vietän myös vapaa aikaa (on jo kolmas firma, missä olen tämän henkilön kanssa töissä), mutta noin yleisesti ottaen en ole viettänyt vapaa-aikaani työkavereiden kanssa.

 

[Mythago]

[QUOTE="vieras ap";28685420]Porukka ymmärsi väärin, kuten tämän palstan luonteeseen kuuluu .
En tarkoita edes välttämättä mistään henkilökohtaisesta puhumista syvällisemmin, mutta voiko ihminen olla sellainen että sitä ei piiruakaan kiinnosta työkaverin asiat, mielipiteet ja muu?

Itse jutustelen niitä näitä. Joskus vaikka heitän jonkun hyvän jutun jonka lapsoistani joku on väläyttänyt, lomasuunnitelmia jne.
Kyselin häneltäkin joskus aina jotain että esim kenen kanssa olit siellä kesäteatterissa jne. Hän ei kysy koskaan mitään. Meillä molemmilla on esim lemmikkejä. Niistä voisi jutella, mutta ei.
Vain ne työjutut. Tullaanko huomenna taas seitsemäksi. Joo. Otatko sinä tuon osan duunista minä otan tämän. Joo.
Mennäänkö ruokkiksella käymään kotona syömässä? Joo.

:headwall:

Anteeksi.[/QUOTE]

Voi olla Olen myös tavannut tuon tyyppisiä ihmisiä. Itse puhun jonkun verran, esim olen puhunut opiskeluistani kun ihmiset ovat niistä kysyneet. Lähinnä puhun yleisluontoisia asioita, ja mielipiteeni pidän enimmäkseen itselläni.

 

[Miä.]

No mulle on tässä ketjussa alkanut tulla kans Vaikka siis meillä töissä lounastauoilla keskustelu käy vilkkaana ja mulla on sitten ne läheiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa vietän vapaa-aikaani erikseen ja työ erikseen. En ole osannut aiemmin ajatellakaan, että sosiaalisuutta on vain omista henkilökohtaisista asioistaan työkavereille kertominen.

Niin mullekkin Jestas, kyllähän me puhutaan.. Meillä on sellanen työpaikka ja niin pieni porukka että sen kokonaisuuden hallinta vaatii ihan jatkuvaa kommunikointia toisten kanssa. Mutta työasioista.. Se jatkuva ja sujuva kommunikointi ei kata kaikkien yksityiselämää =)

 

[Mythago]

Sen verran otan kantaa, että meillä työpaikalla ei ole ketään sulkeutunutta omista asioistaan puhumatonta koskaan potkittu pois koeajalla tai muullakaan tekosyyllä, mutta takaisinkaan ei ole pyydetty.

Iloisille jutustelijoille taas on soitettu peräänkin ja usein on heidän kysyessään hommia löytynyt tai jopa järjestetty. Kyllä työpaikan ilmapiiri vaikuttaa työtehoon myös.

Nämä ei muuten sulje toisiaan pois. Itse pystyn halutessani ylläpitämään iloista jutustelua kertomatta itsestäni mitään. Käytännössä aina on pyydetty uudestaan, ja mua pidetään yleisesti mukavana työkaverina =)

 

[näinkin]

No mulle on tässä ketjussa alkanut tulla kans Vaikka siis meillä töissä lounastauoilla keskustelu käy vilkkaana ja mulla on sitten ne läheiset, ystävät ja kaverit, joiden kanssa vietän vapaa-aikaani erikseen ja työ erikseen. En ole osannut aiemmin ajatellakaan, että sosiaalisuutta on vain omista henkilökohtaisista asioistaan työkavereille kertominen.

Ei se nyt vain sitäkään ole. Se henkilökohtaisen rajakin kun on ihmisillä niin erilainen, minulta saa kysyä palkkaa ja velkojen määrääkin ilman että loukkaannun ja vieläpä iloisesti kerron ne, mutta todella monelle menot ja tulot ovat tabu, josta ei vaan puhuta ja ymmärrän sen kyllä. Minusta joku perhesuunnittelu on ihan avoin asia, kerron reippaasti omista suunnitelmista ja ongelmista, joita minulla on raskautumisen kanssa fyysisistä syistä. Jos siis tulee puheeksi. Toisille joku lasten lukumääräkin tuntuu olevan yksityisyyden piiriin kuuluva asia.

Minä olen ihmisenä sellainen miehen kainalossa kotona nysvääjä, jolla on vain kaksi hyvää ystävää ja biletykseen isompi kaveriporukka, jota näen kerran kuussa tai harvemmin. Työpaikka on tärkeä sosiaalinen henkireikä ja mukavia, avoimia ihmisiä siellä onneksi onkin. Työ itsessään ei ole hirveän haastavaa eli ehtii kyllä.

Tällä hetkellä opiskelen alaa, jota tulen tekemään ja nyt jo kausittain teenkin kotona tietokoneella. En tiedä, alanko sitten avautua vaikka sille lähikaupan kassalle, etten ihan mökkiinny. Toisaalta kyseessä on unelma-ammattini, ja yksi suuri syy olikin etätyöskentely yksin kotona.

Erilaisetodotukset ja lähtökohda.t on kaikilla tähänkin asiaan, yritetään sietää toisiamme.

 

["kätilö"]

Kyllä puhutaan omistakin asioista. Työssä vietetään todella paljon aikaa elämästä. Surullinen ajatus, että niiden ihmisten kanssa ei voisi jakaa MITÄÄN asioita. Jos joku ei puhu mistään, niin se on toki oma valinta. En kyllä musita kuin yhden työkaverin vuosien varrelta, joka ei koskaan kertounut mitään itsestään.

 

[Mythago]

Nämä ei muuten sulje toisiaan pois. Itse pystyn halutessani ylläpitämään iloista jutustelua kertomatta itsestäni mitään. Käytännössä aina on pyydetty uudestaan, ja mua pidetään yleisesti mukavana työkaverina =)

Lisäksi täytyy tietenkin muistaa että esim aihevalinnat kertovat ihmisestä, ja varmasti jutuistani pystyy päättelemään jotain yleisiä suuntaviivoja mun ajatusmaailmasta. Koko totuus on vain sitten vielä paljon oudompi

 

[SuzieQ.]

Eihän se huononna työpanosta jos välillä puhuu omasta elämästään. Mun työpaikalla tehokkain työntekijä on semmoinen joka kertoo miesmakunsa, laihdutuskuurinsa jne. kaikille työntekijöille, mutta on todella hyvä työssään.

Ollaankohan me työkavereita? Minä olen tällainen lörpöttelijä. Mutta työni hoidan kuitenkin hyvin.

AP:n tapauksessa, tulen parhaiteen toimeen puheliaiden ihmisten kanssa kuten itsekin olen, mutta jos jotain eivät juttuni kiinnosta eikä halua omistaan puhua, sitten puhutaan vaan työasioista. Ei kaikki ihmiset ole puheliaita eivätkö tykkää puheliaista pölöttäjistä, suotakoon se heille.