Voisitko kuvitella aloittavasi suhteen miehen kanssa jolla on nämä kaikki häiriöt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyselen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En. Nuo kaksi viimeistä voisi olla, jos pelkää satuolentoa, niin ei siinä mitään. Pelkää jotkut pimeääkin tai tuon luvun pelko. Voi kai sitä joku pelätä vaikka numeroa 1 tai muuta.

Mutta nuo kolme ekaa on sellaiset, jotka saisi sanomaan heippa, ei hymyillä kun tavataan
 
En todellakaan. ADD:n ja assburgerin kanssa olen seurustellut, se riitti minulle. :D
Tosin kaikki mun suhteet on olleet jonkin vähän häiriöisen kanssa, mutta jossain se menee raja minullakin, ja se menee pakko-oireisen ja fobioista kärsivän kohdalla.

En itse asiassa jaksaisi edes kaveripiirissä pakko-oireista tai pahoista fobioista kärsivää.
 
En tämän perusteella voi kuvitella että alkaisin. Enkä usko, että hänkään tuntisi pienintäkään halua viettää aikaa minun seurassani. Varmasti joku rauhallisempi ja huolellisempi naistyyppi olisi hänelle sopivaa seuraa.
 
En todellakaan. Miksi tekisin omasta elämästäni yhtä sirkusta, kerjäisin verta nänästäni...? Kerran kävin s okkotreffeillä ja toinen osapuoli osoittautui lievästi mielenterveysongelmaiseksi. Eipä tarvinnut kyseistä herraa toistamisiin tavata. Joo, en ole maailman suvaitsevaisin ja joustavin ihminen, mutta toisaalta elämäni terveen puolison kanssa on ihanan tasapainoista ja sujuvaa.
 
Joo, riippuu paljon siitä miten oireet ilmenee ja ratkaisevasti myös siitä millainen hoito miehellä vaivoihin on. En kuitenkaan lähtökohtaisesti kieltäytyisi missään nimessä.

Mulla on kyllä itselläkin masennus ja ainakin yksittäisiä pakko-oireita että siinäpä oltaisiin sitten. :D
 
Tunnen läheisesti henkilön joka kärsii tuosta viimeksi mainitusta, kaikki sympatiat hänelle. Ette varmaan tietäisi ulospäin asiasta ja siitä kuinka hän itse kärsii häiriöistään yrittäen elää elämäänsä eteenpäin.
 
[QUOTE="vieras";28704673]Tunnen läheisesti henkilön joka kärsii tuosta viimeksi mainitusta, kaikki sympatiat hänelle. Ette varmaan tietäisi ulospäin asiasta ja siitä kuinka hän itse kärsii häiriöistään yrittäen elää elämäänsä eteenpäin.[/QUOTE]

Mäkin sympatiseeraan moisista kärsiviä, mutta en silti itse halua tietentahtoen olla sellaisen henkilön kanssa kovin läheinen.
Etenkin, jos ongelma on paha, henkilö itse kärsii siitä ja täytyy "yrittää" elää normaalisti jne.
 
[QUOTE="vieras";28704693]Minä en dissaa elämästäni ihmisiä sen takia että sairastuvat.[/QUOTE]

Jos kestät sen niin hyvä. Itse otan etäisyyttä, jos toinen rupeaa kovin kuluttavaksi käymään.
 
No, ihminenhän noiden diagnoosien takana on. Jos tämä ihminen olisi hyvin viehättävä; keskusteleva, toiset huomioon ottava, lempeä, arvostava, ei nuo diagnoosit olisi varmaankaan este. Mutta ajattelen, että seurustelisin hyvin kauan, useita vuosia, ennen esim. yhteen muuttamista. Siksi, että näkisin kokonaisuuden, ja siksi, että näin hauras ihminen saa sopeutua rauhassa isoon elämänmuutokseen. Myös seksi sotkee kuvioita, joten ensin vain tutustelua ihmiseen.

Ahdistusherkän ja harhoihin taipuvan ihmisen puolison täytyy olla myös luonteva jalat maassa -ihminen, joka pystyy yksinkin vastaamaan perheen arjesta sairastumatta vahvuuteen. Toisaalta, hänen pitää olla myös itsenäinen ja tiedostava, että säilyttää itsensä eikä ahdistu toisen ahdistuksesta.
 
JA siis nuo fobiat käsittääkseni liittyvät kovastikin yhteen pakko-oireisen ja skitsotypaalisen persoonallisuushäiriön kanssa, en ole psykiatrian asiantuntija niin en ymmärrä miksi niille on omat diagnoosit.
 

Yhteistyössä