Suhde eronneen miehen kanssa, jolla on jo lapsia...

[Data]

Noh, ei kuitenkaan saa toiveitaan toteutetuksi kun aina on joku kakara tiellä pyörimässä.

Järjestelykysymys, mutta tietysti riippuu ihmisestä mitä toivoo. Joku useamman kuukauden reppureissu ilman lapsia on todella hankala toteuttaa.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ap tosin kaipaa että saisi ensimmäistä kertaa kokea yhdessä nuo asiat yhdessä, mutta eikö joka lapsen syntymä ole samalla tavalla vaikuttava? Kun on entisiä niin on jo kokemusta hoidosta ja se on minusta hyvä puoli. Voi olla, että lapseton suhtautuu näihin asioihin eri tavalla.

Ja sitten se lapsellinen osapuoli on NIIIIIN kaikkitietävää ja osaavaa kun ensisynnyttäjillä nyt tuppaa olemaan mitä omituisimpia pelkotiloja yms. kuten tältä palstalta saa lukea. Ensimmäistään odottava saattaisi kokea tämän aika vähättelevänä ja ettei häntä oteta tosissaan. (Kuten tältä palstalta saa lukea)

 

[njk]

Noh, ei kuitenkaan saa toiveitaan toteutetuksi kun aina on joku kakara tiellä pyörimässä.

Siis mitä toiveitaan? Ei mulla ole ainakaan jäänyt mitään toteuttamatta miehen lasten takia. Eikä ne mun tiellä pyöri.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Siis mitä toiveitaan? Ei mulla ole ainakaan jäänyt mitään toteuttamatta miehen lasten takia. Eikä ne mun tiellä pyöri.

Niinhän sitä sanotaan että poikkeus vahvistaa säännön.

 

[Data]

Ja sitten se lapsellinen osapuoli on NIIIIIN kaikkitietävää ja osaavaa kun ensisynnyttäjillä nyt tuppaa olemaan mitä omituisimpia pelkotiloja yms. kuten tältä palstalta saa lukea. Ensimmäistään odottava saattaisi kokea tämän aika vähättelevänä ja ettei häntä oteta tosissaan. (Kuten tältä palstalta saa lukea)

Tuo voi olla totta monessa tapauksessa. Toisaalta jos kokeneempi osapuoli on mies niin häntä saatetaan muutenkin vähätellä.

 

["vieras"]

Uskon, että jokaisen lapsen syntymä on iso juttu. Ainakin itselleni kolmannenkin lapsen syntymä ja odotus oli tasan yhtä hienoa.

Mutta luulen, että monelle lapsettomalle on kova pala huomata, miten paljon ne aikaisemmat lapset ja aikaisempi elämä exineen vaikuttaa tulevaisuudessakin. Se on hyväksyttävä, jos siihen hommaan lähtee mukaan. Kuulostaa, että susta ei ole siihen.

 

[mmmmm]

Järjestelykysymys, mutta tietysti riippuu ihmisestä mitä toivoo. Joku useamman kuukauden reppureissu ilman lapsia on todella hankala toteuttaa.

No se varmasti hankalaa vaikka on ihan ydinperheellinenkin.

 

[gygyg]

mul on mies jolla oli jo 2pientä lasta kun tavattiin(mulla ei).ja lapset oli meillä joka toisen viikon.myönnän,että välillä on ollut tosi hankalaa ja toivonut ettei ois lähteny tämmöseen hommaan mukaan,mutta ennemminki(loppupeleis) se on rikkaus että on enemmän sakkia ympärillä.nyt on myös 2 yhteistä lasta(jotka palvoo)isompia sisaruksiaan ja odottaa kovasti millon tulevat.nyt 10 vuotta yhdessä kuljettu ja olen tyytyväinen,että päätin jatkaa tän miehen kans.

 

[Señora]

Se tosiaan riippuu siitä, että pystytkö hyväksymään sen, ettet ole tärkein ihminen miehellesi ikinä. Mä itse en olisi pystynyt, olen niin itsekäs, että haluan olla ykkönen miehelleni siihen asti kun saadaan ensimmäinen lapsi. Siksi en olisi voinut aloittaa suhdetta miehen kanssa kenellä on ennestään lapsia. Mutta jokainen toki tavallaan.

 

["akka"]

Unohda, kun itse olet lapseton, et koskaan tule sopeutumaan uusperhe-elämään.

 

[Data]

No se varmasti hankalaa vaikka on ihan ydinperheellinenkin.

Mutta lapsettomalle pariskunnalle ei. Ehkä ap toivoo myös tuollaisia yhteisiä asioita ennen lasten hankintaa?

 

[nellustiina]

Kannattaa ainaski ottaa asiat puheeksi miehen kanssa mitä mies HALUAA Et haluaako vielä lapsia tai uusiin naimisiin jne ettei sitte tuu mitää yllätyksiä

 

[Criminal Mind]

Ei muuta kun rohkeesti kiinni vaan Kyllä mä toivon että ite ja exä jotkut uudet löydetään, ei näin 30 vuotiaanan viittis ikisinkuksi jäädä. Muista vaan että ne lapset on isälleen rakkaita ja se sun pitää sulattaa ja hyväksyä.

 

[La Paset]

Jos oot yhtään mustasukkanen luonne, ei tuu onnistumaan. Jos ei muusta tuu sanomista, niin niistä miehen lapsista. Sivusta seurannut.

 

["poikia3"]

Rakastamansa ihmisen kanssa kaikki asiat ovat uusia ja ainutkertaisia, vaikka jompikumpi olisi jo ollut naimisissa tai saanut lapsia. En mitenkään itse voi verrata ekoja ja toisia häitäni. Sillä molemmilla kerroilla olen mennyt naimisiin juuri sillä hetkellä rakkaimman ja mulle tärkeimmän ihmisen kanssa. Ja jokainen raskaus ja lapsi ovat olleet ainutkertaisia.

Musta on jotenkin hassua olla toiselle vihainen ja katkera jo eletystä elämästä. Jos oikein kovasti rakastaa, ei noilla asioilla todellakaan ole väliä.

 

[tytsi-89]

Se tosiaan riippuu siitä, että pystytkö hyväksymään sen, ettet ole tärkein ihminen miehellesi ikinä. Mä itse en olisi pystynyt, olen niin itsekäs, että haluan olla ykkönen miehelleni siihen asti kun saadaan ensimmäinen lapsi. Siksi en olisi voinut aloittaa suhdetta miehen kanssa kenellä on ennestään lapsia. Mutta jokainen toki tavallaan.

Onhan ne lapset kuitenkin vanhemmilleen yleensä ne tärkeimmät, oli ne sitten aiemmassa tai nykyisessä suhteessa syntyneitä. Vertailu ja rakkaiden järjestykseen laittaminen on kyllä turhaa. Jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen.

 

["Tiina"]

Eli olen tavannut kaikinpuolin kiinnostavan miehen, joka täyttää monelta osin mun kriteerit . Mutta, mies on ollut naimisissa ja hänellä on kaksi alle kouluikäistä lasta. En oikein tiedä, mitä ajatella asiasta. Olen aina ollut sitä mieltä, etten halua eronnutta miestä, jolla on jo lapsia entuudestaan.

Ymmärrän kyllä, että tässä iässä (olemme molemmat 34) aika monella on jo elettyä elämää takana ja toisella kierroksella on jo moni. Ns. korkkaamattoman löytäminen on aika vaikeaa. Itse on ns. ikisinkku ja haluaisin kovasti omia lapsia ja perheen. Biologinen kelloni tikittää kovaa vauhtia.

Mietityttää se, että mies on jo kokenut kaikki nämä ainutkertaiset asiat, jotka minulle olisivat uusia (naimisiinmeno, lasten syntymä). Nämä asiat olisi ollut hienoa kokea yhdessä ensimmäistä kertaa. Suoraan sanoen se ärsyttää. Lisäksi en tiedä, millaista se elämä olisi kun miehen lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään. Miten suhtautuisin siihen, että muitakin kuin omia lapsia pyörii mukana elämässä ja tietysti eksäkin jollain tasolla.

Kokemuksia? Apuja? Antaako olla vai jatkaako tutustumista?

Haluaako mies lisää lapsia? Tosin vaikeaa tuomosta on uudelta tuttavuudelta kysyä. Itselle sattui pahasti silmään tuo, että sinua ärsyttää miehen menneisyys. Ymmärrän sen tosin hyvin! Ärsyttäähän se varrmasti! Mutta miehelle lapset on kaikki kaikessa ja menee aina sinun ohitsesi. Jatkaisin lapsettoman hakemista tai antaisin ajan näyttää tuleeko tästä mitään. Realiteetit sinulla olikin jo hyvin hallussa.

Ei siis ole kokemusta. Olen tosin katsonyt läheltä kuinka hienosti on saatu uusperhe toimimaan, tosin molemmilla oli lapsia edellisestä suhteesta.

 

[lapsi on nro 1]

Onhan ne lapset kuitenkin vanhemmilleen yleensä ne tärkeimmät, oli ne sitten aiemmassa tai nykyisessä suhteessa syntyneitä. Vertailu ja rakkaiden järjestykseen laittaminen on kyllä turhaa. Jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen.

Kaikille (no ok: lähes kaikille) lapsellisille se on itsestäänselvää: lapset on nro 1. Sitten taas lapsettomat uusperheen aikuiset on yleensä enempi vähempi hukassa kun ne ei olekaan nro 1. Useampia tapauksia tiedän ja ongelmat ovat ratkenneet tavalla tai toisella.

 

[ihme mies]

Antaisin olla, on niitä lapsettomiakin miehiä, joita joku ei ole jo vialliseksi todennut.

viattomiahan me kaikki ollaan kunnes tuomarin toimesta toisin todistetaan, lapselliset ja lapsettomat

 

[Señora]

Onhan ne lapset kuitenkin vanhemmilleen yleensä ne tärkeimmät, oli ne sitten aiemmassa tai nykyisessä suhteessa syntyneitä. Vertailu ja rakkaiden järjestykseen laittaminen on kyllä turhaa. Jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen.

Tottakai ovat, siksi sanoinkin, että haluan olla siihen asti tärkein, kunnes lapsi/lapset syntyy

 

["vieras"]

[QUOTE="akka";26665803]Unohda, kun itse olet lapseton, et koskaan tule sopeutumaan uusperhe-elämään.[/QUOTE]

Höpö höpö .

 

["vieras"]

Mä olen ollut jokseenkin samanlaisessa tilanteessa vähän alle kolmekymppisenä. Mies oli silloin 34. Itselläni ei ollut mitään pitkiä seurustelusuhteitakaan takana. Meillä alku oli tosi huono. Oikeasti. Miehen ero oli vielä aika tuore juttu, ja ex ei hyväksynyt ollenkaan sitä, että tulin miehen elämään. Lapsetkaan eivät olisi saaneet nähdä minua, kun isäänsä tapasivat. Sitten alkoi häiriköinti ja kiristäminen kaikella mahdollisella.

Joten... jos ihastuksellasi ja tämän exällä on jo omat kuviot ja kaikki pelaa heidän välillään ok, niin älä nyt heti mahdollisuutta pois sulje. Ei se aina niin mene, että lapset menevät kaikessa edelle. kyllä ydinperheessäkin vanhemmat saavat ajatella joskus myös itseään.

Itse kyselin myös mieheltäni siitä (kun tulin raskaaksi), että mahtaako kolmas synnytys tuntua enää miltään. Harmitti myös se, että mies ei kokenut asioita ensimmäistä kertaa minun kanssani. Kyllä sen synnytyksessä kuitenkin miehestä näki, miten ihmeellistä se oli, silläkin kertaa. Toisaalta meillä on sitten ollut paljon omia juttuja, sellaisia mitä EI KOSKAAN tehnyt exänsä kanssa.

Kaduinko Koskaan? Kyllä. Monta kertaa. Mutta en luovuttanut, vaikka silloin alussa olisi mieli tehnytkin. Olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta, ja elämäni on aika pitkälle kuitenkin sitä, mitä olen aina toivonut.

 

[Mitä?]

Siitä ei tässä nyt ollut kyse, vatipää.

Siis miksi ihmeessä tällaista kommenttia? Edellisetkin olivat jo kyseenalaisia, mutta tämä... Miksi?

 

["vieras"]

Siis miksi ihmeessä tällaista kommenttia? Edellisetkin olivat jo kyseenalaisia, mutta tämä... Miksi?

Tuolla "piano" nimimerkillä on aika useinkin vastaukset tätä tasoa. Kannattaa vaan ohittaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26666337]Tuolla "piano" nimimerkillä on aika useinkin vastaukset tätä tasoa. Kannattaa vaan ohittaa.[/QUOTE]

Ei kun pieno .